18 kk unitaantuma
7.5.17
Olettekos ennen kuulleet unitaantumasta (sleep
regression)? En ollut minäkään, ennen kuin vastaan tuli tämä artikkeli, joka selitti aika paljon viime viikkojen huonounisuudesta. Juuri 18 kuukauden iässä hyvä unirytmi ja vähäinen heräily vaihtuivat pahimmillaan tunnin välein havahtumiseen. Sanomattakin on
selvää, että on väsyttänyt ihan sikana.
Kirjoitin syksyllä lempeästä unikoulusta, joka toimi meillä
hyvin. Kunnes tuli pari muuttoa, rokotuksia, ulkomaanreissu, ensimmäinen kunnon
räkä- ja kuumetauti, ensimmäiset eroahdistuksen merkit, meikäläisen ensimmäinen
nielu- ja korvatulehdus (yhtä aikaa molemmat korvat ja nielu) sitten lapsuuden,
kulma- ja poskihampaiden puhkeamissäryt jne. jne. Päädyimme toisin sanoen
jälleen yöimetyksiin, joka kuitenkin on helpoin, nopein ja läheisin tapa auttaa
niin säryssä, eroahdistuksessa, nälässä, flunssassa kuin vasta-aineiden
tankkauksessakin.
18 kuukauden kohdalla nukkuminen huononi entisestään, syynä ilmeisesti
kyseisen iän unitaantuma, jollaisia lapsilla on mainitsemani postauksen mukaan
4 kk, 8–10 kk, vuoden sekä 18 kuukauden iässä. 18 kuukauden iässä syynä unien
huononemiseen ovat usein isojen hampaiden puhkeaminen, eroahdistus ja uusien
taitojen oppiminen. Lisäksi tässä iässä uhmakohtaukset nostavat jo päätään,
taaperot kieltäytyvät päiväunille menosta, vähäuniset vanhemmat stressaantuvat
entisestään vastaanhangoittelusta, mikä jälleen vaikuttaa kaikkien uniin ja
soppa on hämmennetty.
Onneksi jälleen kerran on olemassa vertaistukiryhmiä ja –ystäviä,
joiden kanssa vaihtaa kokemuksia, koska neuvolachatin ainoa vastaus uniasioihin
oli: ”Lopeta imetys”. Siis seinään tuosta noin vaan. Tämä neuvo on muutenkin
näitä sarjassamme ”lopeta oman äidinvaistosi ja intuitiosi kuunteleminen ja
toimi geneeristen ohjeiden mukaan kuin robotti, niin kaikki ongelmat poistuvat”.
Onneksi olen jo sen ikäinen, etten edes pystyisi toimimaan tunteitani vastaan.
Saan valittaa uupumusta, vaikka en toimi ”sääntöjen mukaan” ja saan kuulostella
ja testailla, mikä meidän perheelle olisi toimivin ratkaisu näihin – meneillään
ollessaan ikuiselta tuntuviin – kausiin. Koska, kuten vertaiset tietävät, kausiahan
nämä vain ovat. Tämän tiedostaen olen pysynyt yllättävän rauhallisena kaiken
univajeen ja sen aiheuttamien lieveilmiöidenkin keskellä.
Tuo imetyksen demonisoiminen kaikkien ongelmien alkulähteenä
oudoksuttaa kyllä, ikään kuin minä itsekkyyttäni (tai kuten jotkut tulkitsevat,
itseäni korottaakseni) imettäisin, jotta lapsella olisi mahdollisimman vaikeaa,
enkä helpottaakseni lapsen oloa. Kuulemani mukaan ei-imetetyt heräilevät
yhtälailla hammassärkyyn ja rauhoittuvat sitten imemällä tuttia tai peukaloa ja
rutistamalla unilelua. Monia perheitä heräilyongelmat hymyilyttävät, sen kun laitetaan vain lapsi omaan huoneeseen nukkumaan, ovi kiinni ja ongelma on poistunut. Me emme kestä kuunnella lapsen paniikki-itkua ja siksi toiseksi, asumme kaksiossa. Samassa huoneessa vaikuttavat siis niin maidonhajuinen mutsi kuin maidonhimoinen tahtotaapero.
Oli niin tai näin, äidinvaistoni sanoo, että aika on jälleen
kypsä uudelle, lempeälle unikoululle ja uudet vinkitkin ovat tervetulleita, jotta tulos olisi pysyvä. Tällä kertaa aiomme toteuttaa sen
vertaistuen, vinkkien ja rautaisen (vai pitäisikö unen yhteydessä sanoa höyhenisen?) ammattilaisen
tuella. Osallistumme lempeän ja lasta huomioivan Heli Mäkelän Yökukkujasta nukkujaksi -valmennukseen ja bloggaan sitten kokemuksistamme. Toivoakseni pienemmin silmäpussein
ja vähemmin kahvikupposin!
Pointteja, mitä olen nukkumisesta tähän mennessä oivaltanut:
- Pikkulapsen elämä on kaudesta toiseen seilaamista, aika auttaa. Tai ainakin ajan funtsiminen auttaa vanhempia. Samoin helpottaa tietää, että heräilyjen taustalla on joku syy.
- Boheemihko ruoka- ja unirytmi ei ehkä ole suotuisin nukkumisen helpottaja, tässä kasvun paikka meidän rokkiperheelle.
- Läsnäoloa voisi aina parantaa: omat proggikset pyörivät päässä, mutta ne pitäisi opetella vaimentamaan, varsinkin nukkumaanmenon aikaan, tässäkin opettelua.
- Tukiverkostot ovat tässä ikävaiheessa tärkeimmillään, apua pitää kehdata pyytää – tarpeeksi usein.
- Puolitoistavuotias taapero ymmärtää puhetta lähes täydellisesti, vaikkei itse sitä kovin paljon pysty tuottamaan. Asiat kannattaa selostaa hyvissä ajoin, jotta lapsi ehtii valmistautua yöpuulle menoon. Ja ne rutiinit joka päivä samalla kellonlyömällä: opettelua.
- Jos lapsi ei ole tarpeeksi väsynyt, ei kannata edes yrittää tai homma venyy vain turhaan. Meillä ongelmana ei olekaan nukahtaminen tai riittävän pitkä yöuni, vaan ne heräilyt, eli unisyklin jälkeen takaisin uneen vaipuminen omin avuin.
- Lasten kehitysvaiheet ovat yksilöllisiä. Vaikka naapurin Liisa olisi nukkunut täysiä öitä kuuden kuukauden ikäisestä tai sukulaispoika nukkuisi vielä 5-vuotiaana kiinni äidin tississä, ei lapsia kannata vertailla keskenään. Kukin oppii omassa tahdissaan.
- Alle kaksivuotias on omissa silmissäni vielä aika vauva, ei siis ole friikkiä, että hän kaipaa vanhempien fyysistä läsnäoloa ja lämpöä. Toisaalta taapero on jo sen ikäinen, että uusia rutiineja voi opetella, kun aika on kypsä.
2 kommenttia
Auts, aika karua, että neuvolachatin neuvo oli tuommoinen :D
VastaaPoistaNiinpä! Täytyy sanoa, etten odottanutkaan mitään taikakonstia heiltä, mutta jospa oisivat vaikka osanneet vinkata tästä kaudesta. :)
Poista