imetys

Miksi äitiemme imetyssuositukset kumottiin

24.2.16

Kuulostaako seuraava tapahtumien kulku tutulta:

Vauva itkee nälkäänsä > tuore äiti alkaa panikoida, kun ei ollut huomannut nälkäviestejä ennen hätäitkua ja alkaa kiireesti syöttää vauvaa > isoäiti katsoo kellosta, että vastahan se vauva tunti sitten maitoa sai, eli anna huutaa vaan tai muuten opetat vauvasta manipuloivan narsistidiktaattorin > äiti ahdistuu vielä enemmän, sillä hän tietää, että vauva on syötettävä aina, kun sillä on nälkä tai muuten siitä kasvaa epäluottavainen, traumatisoitunut tarpeittensa tukahduttaja > isoäiti ihmettelee hemmottelua > äiti ihmettelee kylmäsydämisyyttä > pattitilanne!

Mitä tässä itse asiassa tapahtuu? Molemmat haluavat lapselle parasta, erona on vain se, että neuvolan imetyssuositukset ovat muuttuneet radikaalisti 1970–80-luvuista, jolloin omat äitimme saivat ohjeistuksensa. Koska heidän suosituksensa tulivat sen ajan tärkeimmiltä auktoriteeteilta ja niillä on kasvatettu tuhansista lapsista eläviä aikuisia, on ymmärrettävää, etteivät nykyiset isoäidit ymmärrä, miksi hyviksi havaittuihin käytäntöihin pitäisi tehdä muutoksia.

Lääketiede ja psykologia ovat kuitenkin kehittyneet huimasti viimeisten 30–40 vuoden aikana ja nykyään sellaisista aiemmin tuntemattomammista asioista kuten suoliston toiminta ja lapsen kiintymyssuhteen kehittyminen tiedetään uusien tutkimusten valossa enemmän.

Äiti imettää lastaan 1911. (Kuva: Finnish National Gallery, HS Ask. flick.com)


Tässä tärkeimmät syyt vanhojen suositusten muuttumiseen:

Suolistovauriot


1970-luvulla kiinteiden aloitusiäksi suositeltiin 2–3, nykyisin 6 kuukauden ikää.  Ennen uskottiin vauvan tarvitsevan lisää vitamiineja, varsinkin C-vitamiinia jo hyvin pienenä, joten vauvoille suositeltiin antamaan hedelmäsoseita. Nykytutkimus osoittaa, että vauvan ruoansulatusjärjestelmä ei ole valmis sulattamaan muuta ravintoa kuin äidinmaitoa (tai korviketta) kuin vasta 4–6 kuukauden iässä.

Muinainen kellon mukaan imettäminen häiritsi puolestaan maidontuotantosysteemiä. Koska vauvan ei annettu tilata lisää maitoa tiheällä imulla, äidin maitomäärä ei välttämättä vastannut vauvan tarpeita. Kun vauva ei kasvanut tarpeeksi, neuvottiin kiinteät ottamaan tästäkin syystä mukaan kuvioon jo 2–3 kuukauden iässä nykyisen kuuden kuukauden sijaan.

Suoliston kehittymisen tahti on yksilöllistä ja jotkut sietävät kiinteää ruokaa jo nelikuisina, toiset viiden kuukauden ja monet vasta puolen vuoden iässä.  Koska hyötyjä 4–6 kuukauden välillä kiinteiden aloitukselle verrattuna puolen vuoden iässä aloittamiseen ei ole tutkimuksissa löytynyt, eikä suoliston kehittymisen tilasta voi olla täyttä varmuutta, ollaan päädytty suosittamaan kiinteiden aloittamista vasta lähempänä puolen vuoden ikää, kun kyseessä on normaalipainoinen, täysaikaisena syntynyt vauva.

THL:n uusista imetyssuosituksista kohistiin taannoin, koska mediassa näkyi kohuotsikoita suositusten muuttumisesta niin, että kiinteitä pitäisi ehdottomasti antaa jo neljän kuukauden iässä. Tämä oli kuitenkin väärä tulkinta. Suositus on edelleen täysimettää kuusi kuukautta. Nyt painotettiin lisäksi sitä, ettei kiinteitä tulisi antaa ennen neljää kuukautta suolistovaurio- ja allergiariskin takia.

Allergiat


Uusimmat tutkimukset osoittavat kohonnutta allergiariskiä vauvoilla, joille on aloitettu kiinteät ruoat alle neljän kuukauden ikää. Myös reilusti yli kuuden kuukauden (kuten esimerkiksi yhdeksän kuukauden) iässä aloittaminen lisäsi allergiariskiä.

1970-luvulla vauvaa neuvottiin hoitamaan kellon mukaan. (Kuva: Ilse Fabritius)

Ravintoainepuutokset


Maailman terveysjärjestö suosittelee imetyksen jatkamista vuoden ikään lapsen pääravintona, eli kiinteisiin vasta totutellaan kuudesta kuukaudesta vuoden ikään. Tämän jälkeen imetystä suositellaan kiinteiden ohella vähintään kahden vuoden ikään asti. Suomessa vastaava suositus on vähintään vuosi. Tämä siksi, että alle vuoden ikäisen lapsen on melkeinpä mahdotonta saada ruoasta kaikki tärkeimmät ravintoaineet, jotka äidinmaito sisältää.

Äidinmaidon koostumus pysyy tutkimusten mukaan hyvin samanlaisena ensimmäisen vuoden ajan, eikä siis muutu ”sokerilitkuksi”, kuten ennen luultiin. D-vitamiini on ainoa ravintoaine, jota vauva ei saa äidinmaidosta riittävästi missään vaiheessa, vaan sitä annetaan vauvoille heti kahden viikon iästä alkaen. (Lääkärini, joka on tutkinut D-vitamiinia ja sen vaikutusta sairauksien ehkäisyyn eniten Suomessa suosittelee antamaan alle vuoden ikäiselle 25 µg/vrk, 1–10-vuotiaille 50 µg ja 10–100-vuotiaille 100 µg/vrk).

Rautaa ja proteiinia vauva saa tutkimusten mukaan äidinmaidosta tarpeeksi puolen vuoden ikään asti, mutta kaikkia muita elintärkeitä vitamiineja ja hivenaineita vuoden ikään asti. Tämän vuoksi rintamaidon tulisi olla pääravintoa koko ensimmäisen vuoden ajan, sillä muutoin vauva saattaa kärsiä ravintoainepuutoksista, koska ei kykene syömään kiinteitä vielä niin paljon, että niistä saisi tarpeeksi vitamiineja ja hivenaineita.

Rintamaidon riittävä saanti kiinteiden aloituksen jälkeen taataan imettämällä vauvaa edelleen lapsentahtisesti ja antamalla muuta ruokaa vasta imetyskerran jälkeen.

Maidon loppuminen


Lapsentahtinen imettäminen ei ole vauvan hemmottelua, vaan sillä on tärkeä merkitys maidon riittävän tuotannon takaamiseksi ainakin ensimmäisen vuoden ajan, jolloin lapsi tarvitsee maitoa pääravinnokseen.

Maito ei lopu seinään kuin aivan erityistapauksissa. Tuotanto voi kuitenkin alkaa vähentyä, jos äiti tulkitsee tiheän imun kauden tarkoittavan maidon loppumista ja alkaa antaa lisäruokaa. Kun vauva alkaa liikkua, oppia uusia taitoja, sairastella tai kasvattaa hampaitaan, voi rinnalla olo hetkeksi jäädä vähemmälle kiinnostukselle, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa maidontulon tai imetyksen loppumista, sillä vauva palaa todennäköisesti uudelleen rinnalle.

Uuden tutkimuksen mukaan vastasyntyneen mahaan mahtuu vain noin tunnin annos maitoa, eli vaikka vauva söisi mahansa täyteen, hänellä on todennäköisesti nälkä jälleen tunnin päästä, tai vaikka puolen tunnin päästä, jos maha ei edellisellä syöttökerralla tullut täyteen. Lapsen kasvaessa syöttövälit pitenevät automaattisesti.

Olikohan vauvanruoan teollistumisella osuutta 1970-luvun varhaisiin suosituksiin ja
äidinmaidon ravintopitoisuutta väheksyvään propagandaan?
(Kuva: Ilse Fabritius)

Perusturvallisuus ja kiintymyssuhde


1970–80-luvuilla vauvat neuvottiin ruokkimaan neljän tunnin välein, ei nälän mukaan. Tämä johti lapsen huudattamiseen ja lopulta toiset vauvat oppivat olemaan hiljaa, koska tiesivät, ettei nälkäviestiin kuitenkaan vastattu. Tutkimusten mukaan toistuvasti tällaisiin tilanteisiin joutuva vauva omaksuu selviytyäkseen psykologisia puolustusmekanismeja, jotka saattavat vaikuttaa aina aikuisiän parisuhteisiin asti.

Nykyisin suositellaan lapsentahtista ruokintaa aina, kun vauva viesti nälkää ja jos mahdollista, ennen itkua, joka on vauvan viimeinen hätäkeino kertoa nälästään. Tutkimusten mukaan lapsen kiintymyssuhde kehittyy turvalliseksi, jos vanhemmat vastaavat herkästi lapsen tarpeisiin. Lapsentahtisuus on siis viesti vauvalle, että hänen tarpeensa tyydytetään ja hänen viesteihinsä vastataan.

Motoristen taitojen kehittyminen


Ennen vauvoille alettiin syöttää soseita lusikalla jo ennen istumaan oppimista. Nykyiset suositukset aloittaa kiinteät puolen vuoden tienoilla perustuvat myös osittain lapsen kehitysbiologiaan, sillä syöminen aloitetaan silloin kun motoriset taidot sitä tukevat. Puolen vuoden ikäinen vauva osaa istua, tarttua itse ruokaan ja alkaa opetella ruokailuvälineidenkin käyttöä.

70-luvulla lapsia ohjeistettiin ruokkimaan jo ennen istumaan oppimista.
(Kuva: Oiva Kolehmainen)

Syyllisyys esteenä tiedottamiselle


2000-luvun alun Suomessa täysimetyssuositusta ei alkuun haluttu nostaa 1990-luvulla vallinneesta neljästä kuukaudesta kuuteen, vaikka tutkimusnäyttöä sen puolesta oli. Suositusten perusteista tietoa etsiessäni vastaan tuli hätkähdyttävältä kuulostava tieto:
”Lastenlääkäriyhdistyksen mielestä täysimetyssuosituksen pidentäminen on turhaa, koska imettävät äidit eivät siihen kuitenkaan yllä ja pahoittavat mielensä tavoitteista, joita eivät saavuta.”
Eli vaikka tutkimukset tukivat kuuden kuukauden täysimetystä, jottei vauvan suolisto vahingoittuisi, tätä ei olisi saanut julkisesti sanoa, ettei jollekin aikuiselle ihmiselle tulisi paha mieli. 

Maailma ei ennenkään ole kaatunut lyhyempään imetysaikaan tai vaikkei lapsi olisi saanut pisaraakaan äidinmaitoa, eikä maidon määrällä mitata kenenkään äitiyden paremmuutta tai huonommuutta. Toki on kurjaa, jos maitoa ei jostain syystä erity, oikeaa, kivutonta imuotetta ei löydy, äidin lääkitys tai muu syy estää imettämisen, mutta sen ei pitäisi estää viranomaisia antamasta tietoon pohjautuvaa suositusta, jota valtaosan on halutessaan mahdollista noudattaa.

Kotiliesi 1971. (Kuva: Johanna Niinimaa)

Isovanhempien tuki on tärkeää


Tuoreelle äidille, joka haluaa imettää lastaan mahdollisimman pitkään, on tärkeää, että oma äiti, isoäiti ja anoppi ovat edes hiukan kartalla nykysuosituksista eivätkä neuvo tyttäriään väärin ja vanhentunein tiedoin. Tiedon ja tuen puute vaikeuttaa imetyksen onnistumista huomattavasti ja vuoden 2005 tutkimuksen mukaan ainoastaan prosentti äideistä pääsi puolen vuoden täysimetystavoitteeseen.

Me 1970–80-luvun suosituksilla ruokitut olemme kyllä selviytyneet aikuisiksi, mutta nykysuositukset tähtäävät siihen, että selviytymisen lisäksi lapsista kasvaisi fyysisesti ja psyykkisesti yhä terveempiä aikuisia. Valitettavasti suolisto-ongelmat, keliakia, allergiat, yliherkkyydet ja masennus ovat sukupolvessani liiankin tuttuja ilmiöitä. Imetyskäytännöillä voimme ehkäistä edes osan tulevan polven ongelmista.

Lähteet:

gluteeniton

Modernia ruokaa allergiaperheelle

22.2.16

Postiluukusta kolahti hiljattain arvostelukappaleena erinomainen keittokirja: Torkkuja ja nokkosia -blogin pitäjän Emmi-Liia Sjöholmin Koko perheen kattaus – 31 x 3 tapaa tehdä mutkatonta ruokaa ilman gluteenia, maitoa ja kananmunia (Atena 2016).  

Viime päivinä olen jo alkanut miettiä Lulun lähellä häämöttävää ruokailun aloittamista. Tarkoituksena siis jatkaa täysimetystä suositusten mukaisesti kuusi kuukautta (enää kuusi viikkoa jäljellä!) ja aloittaa sitten sormiruokaillen suoraan samoilla ruoka-aineilla kuin me vanhemmat. Aivan paras lautanenkin (tai lautasten ja tarjottimen yhdistelmä) on tähän tarkoitukseen jo valmiina odottamassa! Kiitokset siitä Ipanaiselle. Kerron lautasesta lisää piakkoin ekojen syömiskokemusten yhteydessä (ja eiköhän siinä voisi blogiyhteistyön merkeissä yhden lautasarvonnankin järjestää).

Pahasti maitoallergisena jännittää jo hieman etukäteen, onko Lulu perinyt meikäläisen allergeenit vai kenties saanut isänsä maidonsietokyvyn. Mieheni ei sitten taas oikein siedä vehnää, joten gluteeniyliherkkyyttäkin saattaa ilmetä. Vaikka allergioita ei ilmenisikään, ei yletön maidon ja gluteenin puputtaminen kenellekään hyväksi ole. Ja toisaalta, koska itse valmistan vain täysin maidotonta ruokaa, tulee Lulukin automaattisesti syömään vähemmän lehmänmaitoa.





Koko perheen kattaus tuli näihin tarpeisiin kuin tilauksesta! Kirja on täynnä ihanan kekseliäitä reseptejä. Emmi-Liia loihtii kasvimaidoista ja gluteenittomista jauhoista saaristolaisleipää (tattarijauhoista), välipalapatukoita (käteviä niin evääksi kuin sormiruokailuunkin), valkoisista pavuista ja soijajogurtista tehtyjä pannareita, kvinoapihvejä, smoothiekulhoja ja maidotonta jätskiä, eli juuri sellaista terveellistä tämän päivän kotiruokaa, jota meillä rakastetaan! 

Kokkaamme itsekin aikalailla samoista aineksista, mutta reseptirepertuaarimme ei ole läheskään yhtä laaja. Varsinkin erikoisjauhojen käyttöön on mahtavaa saada näin paljon lisävinkkejä. Ja ihanaa myös lukea reseptejä, joissa kerrotaan valmiiksi, mikä kasvimaito kuhunkin ruokaan parhaiten sopii.

Kirjan tyylikkäät kuvat saa muuten veden kielelle. Lupaan postata kirjan reseptien toimivuudesta käytännössä sekä maistuvuudesta meille ja vauvalle. 

(Kuvat: Pau Ribas)

***

aktiivinen synnytys

Minä ja Lulu Vauva-lehdessä

12.2.16

Tänään ilmestyi vihdoin Vauva-lehden numero, jossa vastailen synnytykseen valmistautumista ja raskautta koskeviin kysymyksiin ennen synnytystä ja kerron tarkemmin synnytyksestä sen jälkeen. 
Eka haastis tehtiin raskausviikolla 38 + 3, mutta se paksukaiskuva otettiin viikko ennen synnytystä.

Halusin kertoa luonnollisista keinoista valmistautua synnytykseen ja lavertelinkin niistä ummet ja lammet. Toimittaja koosti jutun hyvin, mutta jännästi silti lehden nosto on tehty epiduraalista. Hih. Epiduraali oli muuten hyvä idea mun kohdalla, koska se laukaisi kokovartalokrampin, jonka kolmen päivän supistukset aiheutti. Mutta korostan sitä, että ilman lääkitystä pärjäsin kivutta ja hyvillä viboilla ne kolme päivää. Eli valmistautuminen oli kaiken a ja o. Lisää synnytyksestäni voi lukea tästä postauksesta ja tietty Vauva-lehdestä.


Hauska muisto itselle ja ihanat kuvat ammattikuvaaja Milka Alaselta
Vauva-lehden Raskaustestiin voi muuten itsekin ilmoittautua. 

imetys

Mitä vastasyntyneen kanssa tarvitsee

11.2.16

Ennen lapsen syntymää kelailin kovasti, mitä härpäkettä talouteen pitäisi haalia. Otetaanpas nyt tilannekatsaus siitä, mikä on oikeasti ollut tarpeen ja mikä ei.

Ammetta ei ihan heti tarvita.

Hanki ennen vauvan syntymää


Liivinsuojukset: Kukaan ei kertonut etukäteen, kuinka paljon liivinsuojuksia tarvitaankaan! Äitiyspakkauksesta tulee yhdet hyvät kestot, mutta niillä ei pitkälle pötkitä. Alkuun käytin perusmarketin kertiksiä, vaikka hirveät määrät turhaa jätettähän niistä kertyy. Kauppojen omia merkkejä EI kannata ostaa, vaikka halvempia ovatkin, sillä niitten kanssa on koko ajan tunne kuin joku olisi kussut paitasi sisään ja suojuksen vaihtaminen nipistää ikävästi terveitäkin nännejä.

Joutsenmerkkiset anatomisesti muotoillut ovat jees, eikä niitä tarvitse vaihtaa 5–6 kertaa päivässä, kuten halpiksia. Kuljetan aina mukana pinollista suojuksia, siis edelleen, kun vauvalla on ikää 4 kk, koska maitoa tulee paljon pitkin päivää. Himassa käytän nykyään kestoja, joita omistan kuutisen paria. Pesukone laulaa päivittäin ja nämä peseytyvät kätsysti joka koneellisen mukana.

Siteet ja pikkuhousunsuojat: Toivottavasti muiden jälkivuoto ei kestä yhtä kauan kuin minulla. 11 viikon aikana siteitä kului huomattava määrä. Synnäriltä saa jättisiteitä alun runsaampaan jälkivuotoon, kotona pärjää ihan normikoolla. Pikkuhousunsuojia olen joutunut hätätilanteessa käyttämään myös liivinsuojina saksimalla ne kahtia. Imee muuten huomattavasti paremmin maitoa kuin varsinaiset paksut ja nihkeät kertissuojukset.

Isot imetysliivit: Aika moni hommaakin imetysliivit jo raskausaikana. Imetysaikana raskauskoko ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan vielä isompia. Koska maitoa valuu myös yöllä, joutuu liivejä suojuksineen käyttämään myös yöllä, joten niiden on parasta olla puristamattomat ja mukavat. Lindexin rumilusliivit on yleisesti parhaiksi todettu. Itselläni on parit XL:t yöksi (ei purista), parit L:t päiväkäyttöön ja sen lisäksi muutamat vähän paremmin muotoillut, kun asu niin vaatii. Kone pyörittää myös liivejä päivittäin, joten more is more.

Harsot: Näitä kuluu muutama päivässä kuolan, puklujen ja maidon pyyhkimiseen, sängyn ja sohvan suojaamiseen maitosuihkulta ja hoitopöydän suojana. 10 kpl kannattaa ainakin hommata.

Näitä kuluu urakalla.

Vaipat: Synnytyssairaalasta saa oleilun ajaksi vauvalle kertikset. Vastasyntyneen kertiksiä kannattaa hommata iso paketti tai pari, vaikka myöhemmin kestoihin siirtyisikin. Vaippoja vaihdetaan noin 8 kertaa päivässä, joskus enemmänkin. Nykyään biohajoavia merkkejä löytyy peruskaupoistakin niin suomalaista (Muumi) kuin ruotsalaistakin (Naty) merkkiä.

Kaukalo: Meillä ei ole autoa, mutta hommasimme silti oman kaukalon käytettynä parilla kympillä. Kaukalo vaaditaan jo vastasyntyneen kotiin roudaamiseen, eli kannattaa hommata ajoissa! Jos kuljet taksilla, voi tilauksen yhteydessä pyytää kaukalollista bilikkaa, mutta oma kokemus on osoittanut, että kaukalo on hyödyllinen peli. Se on ollut käytössä mummon ja vuokra-autossa sekä kotona nukutusvälineenä keikkuvan ominaisuutensa ansiosta. Kitisevää ja/tai mahavaivaista vauvaa on monesti helpottanut kaukalossa ”istuminen”, tuossa asennossa on helpompi kakkia.

Vaunuverho ja sadesuoja: Suomen vesi-, räntä- ja lumisaderalli jatkuu lähes vuoden ympäri. Vaunujen sadesuoja on siis ollut ahkerassa käytössä. Jos kärrymalliisi ei sisälly vaunuverhoa etkä halua käyttää harso-pyykkipoikaa-viritelmiä, niin sellainenkin kapistus on hyvä hommata. Suojaa tuulelta, kylmyydeltä, auringolta ja valolta. Meille kävi hyvä onni, kun ompelutaitoinen ystävä teki meille mieluisan jo hyvissä ajoin.

Pieni toppapuku ja välihaalari: Äitiyspakkauksen toppapuku ja haalari on kokoa mastodontti from jättiläisplaneetta, joten normivastasyntynyt kyllä hukkuu niihin kepeästi. Me saimme onneksi ystävän vauvalle pieneksi jääneen pienen toppapuvun ja välihaalarin, jotka puettiin bodyn ja potkuhousujen päälle jo sairaalasta lähtiessä. Vauvat on kerrospukeutujia.

Maitovempeleitä.

Tarpeellisia extroja


Maidonkerääjä: Koska ekat viikot, ellei kuukaudet menee tauottomaan imetykseen ja toisesta rinnasta valuu maitoa samalla, kun imetät toisesta, on hyvä idea kerätä muuten hukkaan valuvat maidonkerääjään. Päivän aikana kerätyt maidot voi yhdistää pieneen pulloon ja pakastaa myöhempää käyttöä varten. Liikkeellä ollessa nämä kapistukset ovat hankalat ja ainakin itsellä on valunut maidot kerääjästä yli monen monta kertaa, mutta sohvalla kölliessä se ei ole niin justiinsa. Nykyään käytän kerääjää toisessa rinnassa pumpatessani maitoa toisesta.

Hoitolaukku: Hoitolaukussa ei ole mitään ihmeellistä taikaa, voit käyttää mitä tahansa kassia, johon mahtuu parit vaipat, vaihtovaatteet ja harsot. Itse rakastan tilaajalahjoja ja tilasin pari kuukautta Vauva-leht osittain Finlaysonin hoitolaukun takia.

Hoitopöytä: Meillä erillinen hoitopöytä on ollut päivittäisessä käytössä, mutta jos kylpyhuoneessa olisi enemmän tilaa (ja säilytystilaa), heivaisin hoitosuojuksen pesukoneen päälle. Toisaalta hoitopöytään sisältyy usein myös säilytystilaa, joten meillä mööpeli on kätevä myös kesto- ja kertisvaippojen, imujen sun muun sälän varastoinnissa.

Ihanan tuoksuiset vauvan ekokosmetiikkatuotteet.

Ehtii myöhemminkin


Lisäimut ja riisipaperi kestoihin: Me siirryimme kestovaippoihin, kun vauva oli noin kuukauden ikäinen. Alle kolmikiloisella kestot eivät tahdo pysyä tiiviisti päällä ja ovat suhteettoman suuret vartaloon nähden. Edelleen käytämme kertiksiä yöllä ja kodin ulkopuolella. Kestoihin kannattaa varata jonkin verran lisäimuja ja varsinkin fleecepintaisten kanssa kannattaa käyttää riisipaperia, jottei vaipoista tartu nukkaa vauvan alaosastoon.

Rintapumppu: Pumppu ei ole kaikille tarpeen, mutta jos maitoa tulee paljon, niin ylimääräisiä pitää päästä pumppaamaan ulos, ettei hinkit räjähdä. Siltä tuo paine ainakin tuntuu. Pumpun ansiosta äiti voi myös olla hetken ilman vauvaa ilman täysimetyksen keskeytymistä. Ennen menoa pitää vain muistaa pumpata maitoa jääkaappiin tai pakkaseen.

Amme: Kylvetystä ei suositella ennen napanuoran irtoamista, joten ammeen ehtii ostaa lapsen syntymän jälkeenkin.

Vauvan hygieniatuotteet: Nämä eivät ole pakollisia, mutta me pesemme vauvasaippualla ja öljyämme babyoililla vauvan noin kerran viikossa. Samaa öljyä voi käyttää myös vauvahierontaan. Kemikaalittomia aineita totta kai! Ruohonjuuresta saa kemikaalittomia kosteuspyyhkeitä ja sinkkivoidetta vauvan pepun hoitoon. Kosteuspyyhkeet ovat meillä olleet lähinnä hätävarana hoitolaukussa ja sinkkivoidetta on käytetty kolmisen kertaa ärtyneelle iholle. Toimii.

Kantoliina ja rintareppu: Kannattaa pyytää eri merkkejä ja/tai materiaaleja lainaksi kavereilta ennen ostopäätöstä, koska vauvat eivät viihdy samoissa kantovälineissä. Eräät eivät missään.

Tuttipullo: Meidän vauva oppi syömään pullosta kolmikuisena. Suosittelen lämpimästi lasista pulloa luonnonkumisella tuttiosalla!

Sitteri: Monet vauvat eivät viihdy pitkiä aikoja selinmakuulla tai kantoliinassa, ei ainakaan meillä, vaan välillä pitää päästää sitteriin pystympään asentoon näkemään maailmaa.

Näitä ei ole tarvittu. Paitsi nännivoidetta huulille ;)

Monille tarpeen, vaan ei meille


Rintakumi: Jäänyt avaamattomaan pakettiin. Eli tämä kannattaa ehkä hommata vasta jos tarvis.

Lanoliinivoide: Äitiyspakkauksen voide jäi sekin käyttämättömänä kylppärin kaappiin, koska nännit eivät ole rohtuneet tai ärtyneet missään vaiheessa. Kunnes sain hyvän vinkin. 100 % lanoliinivoide on maailman paras huulirasva imetyshormonien kuivattamille huulille! Jotkut hyödyntävät myös vauvan pepun hoidossa.

Imetystyyny: Ei ole ollut tarpeen, koska kotona vauva syö aina vain kylkimakuuasennossa. Ja muutkin tyynyt tähän soveltuvat.

Tutti: Paria eri mallia on testattu, luonnonkumista ja perusmallia, mutta ei kelpaa. Ei muuten kelvannut vuonna miekka ja kivi minulle tai miehellenikään. Onkohan olemassa joku anti-tutti-geeni…?

Tulossa seuraavaksi


Seuraavat hankinnat ennen kuuden kuukauden ikää tulevat meillä olemaan kiinteiden syömiseen liittyviä vempeleitä, kuten syöttötuoli, lautanen ja muki. Niistä lisää tuonnempana!

(Kuvat: Pau Ribas)

4 kk hulinat

Ihana kamala neljäs kuukausi takana

9.2.16

Kolmen kuukauden ikä oli tähän mennessä voimia koettelevin, niin Lululle kuin meille vanhemmillekin. Kaksi ekaa kuukautta tyttö oli rauhallinen, mutta kolmannen kuun alkaessa meininki muuttui. Kuu alkoi minun kohtuoperaatiolla ja antibioottisatsilla. Niin ja viikon kestäneellä tiheän imun kaudella, jolloin Lulu söi jokaisena valveillaolotuntinaan. Sitten mies sai koulusta sitkeän flunssaviruksen, mikä sai vauvan tankkaamaan vasta-aineita rinnalla jälleen taukoamatta. Kun vauvan laski hetkeksikin maahan, sängylle tai sitteriin alkoi kova kitinä ja levoton liikehdintä. Kantoliinassa ja rintarepussa tyttö kiemurteli ja alkoi lopulta itkeä. Rinnalle päästyään typy alkoi raivota ja yöheräilyjen määrä tuplaantui.

Tiheä imu, flunssavirus (joka lopulta ei perheen naisväkeen iskenyt) ja ns. ”neljän kuukauden hulinat” saivat meikäläisen jo melkein epätoivon partaalle, että tämmöstäkö tämä nyt sitten on tästä lähin. Rinnalla raivoavan ja muuten levottoman ja jatkuvasti nälkäisen vauvan kanssa ei ole miellyttävää ja stressitöntä lähteä kodin ulkopuolelle.   

Pinnasänky tuntuu hillittömän kokoiselta
kopan jälkeen. Vauva kasvaa hujakalla.

Levottomuus lieveni jonkin verran, kun jätin kahvin ruokavaliosta ja vauva alkoi nukkua paremmin päivällä. Koppa jäi pieneksi ja pitkänhuiskea neiti pääsi pinnasänkyyn nukkumaan, mikä paransi myös vauvan yöunia. Enää ei tarvitse säpsähdellä kopan rapinaan tai liikehdintään. Ekoina pinnasänkyöinä havahduin epäilyttävään hiljaisuuteen. Nyt yöunta riittää 7–8 tuntia putkeen ja syömisen jälkeen vielä 3–4 tuntia.

Sitten alkoi näkyä uuden oppimista. Äänekästä naurunremakkaa, jokeltelua ja jopa tunnistettavia sanoja: ”Hei!” ja ”Hyvää!”. Häkellyttävää! Nytkö se jo alkaa puhua? Ja suomeako sieltä siis tulee ekana? Istumaan gimma yrittää pingertää aina makuulla ollessaan tai kierähtää jommallekummalle kyljelle. Aivot myrskysivät, mutta sen jälkeen on ollut tyventä.

Päiväunet eivät vieläkään kuulu lempipuuhiin, ympäristön skannaaminen nokkivalla ja pyörivällä päällä kylläkin. Uteliaisuuden huippu! Pidemmät päikkärit onnistuvat takuuvarmasti vain kärryissä, myöhäisen rytmin takia päiväuniaika sijoittuu kello viiteen, nykyisen auringonlaskun hujakoille. Ennen keskiyötä on turha uneksia yöpuusta. Täydellinen rytmi minulle, hankala suomalaisessa lypsykulttuuriaikataulussa, Välimeren maissa normimenoa.

Delicious!

Lauantaina Lulu täytti neljä kuukautta ja pääsi ekaa kertaa mummon ja isomummon hoteisiin, minä ja mies ekaa kertaa viettämään aikaa kahden. Vannoutuneina Wigu-faneina ostimme toiveikkaina liput Korjaamon keikalle jo kuukausi sitten. Neljän tunnin treffihetki piristi kummasti! Ja paljon siihen sai myös mahdutettua tehokkaalla suunnittelulla. Hoitopaikka Korjaamoa vastapäätä, illallinen saman puljun Sushibar&wine-ravintolassa ja keikalle samaan syssyyn. Sairaan herkullisia tiikerirapumakeja, pientilan cavaa, lempibändin keikka ja romanttinen hetki parhaan ystäväni ja elämäni rakkauden kanssa. Muuta en 100 % onnellisuuteen tarvitsekaan, paitsi tietysti sen rakkauden hedelmän kaikkine rasittavuuksineenkin. Luikimme keikan jälkeen hyvinkin liukkaasti vauvan luo vain todetaksemme, että ilta oli vierinyt rauhallisissa merkeissä, mummon turvallinen syli ja äidinmaito tuttipullosta olivat maittaneet erinomaisesti.

Parasta seuraa.

Nyt tuntuu rennolta kuin viikon rantaloman jälkeen. Onni on intohimoinen heittäytyminen hetkeen ja riemun repiminen arjen luksuksesta.  Andalusialaista 70-luvun progebändiä Smashia lainatakseni: In my pockets there’s only air but with you I’m a millionaire…. of love!



p.s. En voi valittaa, että super raskasta olisi ollut, koska keskimäärin olemme nukkuneet koko ajan hyvin. Raastavinta levottomuudessa, kitinässä ja raivaroinnissa oli ajoittainen vaikeus ymmärtää, mistä kenkä milloinkin puristi. Jatkuvasta nälästähän se. Eikä ihme, kun vauva on kerryttänyt pituutta 5 cm ja 1 kg/kk tahdilla.

suklaa

Vinkkejä tuoreen äidin ystäville

4.2.16

Ennen äidiksi tuloa olin aika pihalla siitä, miten ilahduttaa äitiystäviäni. Mitä viedä tuliaiseksi ja kuinka toimia vierailulla. Toki tilannetajulla ja empatiakyvylläkin pötkii pitkälle, mutta takaraivossa lillui sellaisia kysymyksiä kuin: Haluaako äiti puhua samoista asioista kuin aina ennenkin vai ainoastaan vauva- ja synnytysjuttuja? Haluaako äiti, että jään pitämään aikuisseuraa pidemmäksi aikaa vai että teen pikavisiitin? Vienkö tuliaisia vauvalle, äidille vai molemmille?

Nyt olen itse se äiti, jonka luona vierailee myös (ainakin toistaiseksi) lapsettomia ystäviä. Tilanne on uusi niin minulle kuin heillekin. Päätin siis laatia pienen listan vinkeistä, jotka olisivat itselleni olleet tarpeen ennen oman lapsen syntymää. Näitä voi hyödyntää ainakin vauvan ensikuukausien ajan. Täysimetysvaihe on hektistä ja sitovaa ja äidin synnytyksestä palautuminen tuolloin vielä meneillään.

Tuore, väsynyt äiti, ihanat onnittelukortit ja pari tuliaistakin näkyy kuvassa:
 norsutyyny ja Goodion raakasuklaa!

Mitä tuliaiseksi vauvaperheeseen?


Vauvaperheeseen kyläilemään, eikä mitään vietävää? Nou hätä, voit hakea tuliaiset ruokakaupasta! Ihan pikkuvauvan kanssa on hankala lähteä ruokaostoksille, mutta silti pitää – liian usein, koska imettäjällä on koko ajan nälkä. Jos siis haluat helpottaa äitiystävän arkea, niin vie tuliaisiksi mitä tahansa suuhunpantavaa kuten suklaata, hyvää mehua, viiniä, hedelmiä, vaikka karjalanpiirakkapaketti, jos ei muuta (kysy ensin, onko imetysdieetissä ruokarajotteita).

Aivan luksusbonus on sitten tuliainen vauvalle. Pelkällä suklaalevyllä tai punkkupullolla ilahdutat äitiä kuitenkin jo enemmän kuin tarpeeksi. Itselle mieleenpainuvin tuliainen on ollut savulohisalaatti! Välttämätöntähän ei ole viedä mitään, seurakin ilahduttaa.

Kysy, kehu & kuuntele


”Tuleekohan sustakin sellainen äiti, joka ei pysty puhumaan aikuisten juttuja”, murehti eräs ystäväni raskausaikanani.  Jos itse valmistut johonkin elämää mullistavaan hetkeen melkein vuoden ja läpäiset loppukokeen voittajana, niin tekisikö mieli hehkuttaa asiasta? Tai jos olisit juuri tavannut uuden ihmisen, jonka kanssa aiot viettää loppuelämäsi, niin avautuisitko ystäville? Vastaus molempiin: No totta mooses! Älä siis teeskentele, että mikään ei ole muuttunut, vaan anna toisen hehkuttaa suurta hetkeään ja kuuntele tosi kiinnostuneena. Kuherruskuukausi ei kestä ikuisesti.

Nyt on myös hyvä hetki kysellä tuoreelta äidiltä vapaasti synnytyksen ja vauva-arjen ällöistäkin yksityiskohdista, mutta myös tunteista, joita uusi elämäntilanne ja ”titteli” herättävät. Kukaan ei tiedä, miltä vanhemmuus tuntuu ennen kuin hetki on koittanut. Iso juttu, paljon puhuttavaa!

KKK-vinkin kolmas koo kuuntelemisen ja kyselyn lisäksi on kehuminen. Voit piristää äitykäisen päivää kehumalla, kuinka hyvin hän on palautunut (vaikka oikeasti maha röllöttäisi edelleen raskausajan mitoissa) ja kuinka mahtava äiti hän on (vaikka panikoisi oikeasti koko ajan, onko vauvalla nyt kuuma, nälkä, kylmä tai paskat housussa).

Sanomattakin on selvää, että kuuntelemiseen kuuluu se, ettet kaada omia ongelmiasi tuoreen äidin niskaan, jonka keskittyminen menee näin alkuun toisen ihmisen hengissä pitämiseen. Hauskoja sattumuksia ulkomaailmasta on toki aina kiva kuulla. Syväluotaavat keskustelut ehtii puhua myöhemminkin.

Aika monet äidit joutuvat imetyksen ajaksi luopumaan maidosta vauvan mahavaivojen takia.
Tässäpä läjä maidottomia herkkuja!

Tarjoa apua


Itse kuulun siihen ihmistyyppiin, jonka on pitänyt tietoisesti opetella avun pyytämistä ja vaikeaa se on välillä vieläkin. Avun tarjoaminen on siis aina hyvä idea. Pelkkä ele tuo hyvän mielen. Yhdellekään kaverille en kuitenkaan ole vielä iskenyt imuria kouraan.

Tärkein apu voi olla käydä siellä ruokakaupassa tai tarjoutua puhekumppaniksi kärrylenkille. Tai laittaa ruokaa. Ihan hillittömän ihanalta eleeltä tuntui, kun äiti haki koko perheen synnytyslaitokselta ja kokkasi kaksi kattilallista kanakeittoa!

Pyydä mukaan


Vauvataloudessa on vierailtu ja äiti todettu vauvaan hurahtaneeksi höyrypääksi. Tekisikö mieli unohtaa koko tyyppi, kunnes lapsi on muuttanut pois kotoa? Niin kauan ei toki tarvitse odottaa. Jos tuore äiti halusi avautua uudesta elämänvaiheestaan, joidenkin kuukausien päästä hän saattaakin haluta tuulettumaan ilman vauvaa. Pyydä siis mukaan tai ilmoittaudu seuraksi, kun sen aika koittaa. Lapsivuodeajan jälkeen saat äidistä ja vauvasta seuraa myös lounaalle, kahvilaan, ulkoilmatapahtumaan tai näyttelyyn. Sen kun pyydät!


p.s. Itse olen aikoinani tainnut kokemattomuuttanu tunaroida yhdessä jos toisessakin kohdassa, sorry kamut! :) Tätä listaa saa jakaa ja kommenteissa täydentää, jos siltä tuntuu.

Seuraa Facebookissa