Sunnuntaina päätimme lähteä Seurasaareen grillaamaan vielä kerran. Tänä kesänä grillauksien määrä on jäänyt nimittäin hälyttävän vähälle: juhannuksena kaksi kertaa ja kerran ystävän luona. Muina vuosina matka on taittunut pyörällä, mutta näin kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa pidemmät matkat (meiltä Seurasaareen on 7 kilometriä) ovat hankalia, kun pyöräilyasennossa tulee vessahätä noin viiden minuutin välein.
Päivä oli kesän kuumimpia ja grillipaikka täysin tukossa, joten saimme istua grillin vieressä, savunkäryä kakoen. Soijachorizot maistuivat ja jälkkäriksi vielä vadelmia ja ananasta. Parin tunnin kävelyretken jälkeen alkoi olo olla tukala ja palasimme takaisin bussia odottamaan. Bussikin oli aivan täyteen ammuttu, mutta onneksi raskauskortilla saa istumapaikan! Hiostava matka, happi tuntui loppuvan ja tunsin outoa puutuneisuuden tunnetta vasemman rinnan alla, mahalaukun (tai mikähän elin siellä onkaan) yläosassa.
Seurasaaren helteessä (Kuva: Pau Ribas) |
Yöllä nukkumaan mennessä ihmettelin, kun tuttua potkimista ja pullikointia ei tuntunut selinmakuulla, ei vaikka painelin mahaa. Yleensä vauva on aina vastannut tähän. Aiemmin en ole erikseen kiinnittänyt huomiota lapsen liikkeiden määrään saatikka suorittanut liikelaskentaa, mutta nyt tajusin, että liikehdinnässä on ero normaaliin, joten googlasin tämän liikelaskentaohjeen, vedin lasin appelsiinimehua ja rupesin odottelemaan liikkeitä. Tunnin sisällä niitä alkoikin kuulua, mutta huomattavasti normaalia vaimeampana. Koska kymmenen liikehdintää kuitenkin tuli täyteen, päätin odottaa aamuun ja soittaa vasta sitten neuvolaan, jos tarvis.
Aamulla hiljainen liikkuvuus jatkui ja sain puhelimessa pika-ajan neuvolaan. Kävi, kuten aina lääkäriin mennessä, että kun vastaanottohuoneen ovi avautuu, säryt poistuvat, tai tässä tapauksessa hillitön liikehdintä kohdussa alkoi! Doppler näytti huikeita pulsseja. Normaalisti, kun neitokaisen pulssi on ollut siellä 150–170 välillä liikehdinnästä riippuen, nyt se lähenteli kahtasataa. Neuvolantäti mietti, olisiko toinen kamppaillut napanuoran kanssa, kun oli ensin hiljaa ja nyt riuhtoi vimmatusti. Sain lähetteen Kätilöopistolle välittömästi.
Mahtava tilaisuus päästä siis katsomaan, missäs se tuleva synnytyspaikka onkaan. Tähän mennessä ultrat (ja oma syntymä) ovat tapahtuneet Naistenklinikalla, mutta Kättärillä en ollut käynyt koskaan. Vajaat kaksi kilsaa taittui mainiosti pyörällä, eli ei tässä nyt kuitenkaan ihan raakkeja vielä olla, kjäh, kjäh. Osastolla pääsin makoilemaan puoleksi tunniksi sydänääni- ja liikeseuranta-antureihin (eli ktg-laitteeseen) köytettynä. Kaikki normaalia. Seuraavaksi masu vielä ultrattiin. Lääkäri kehui, että tytöllä elimineen päivineen näyttäisi olevan täydellinen rakenne ja verenvirtaus sydämessä ja aivoissa pelaa priimasti. Napanuoraan sotkeutumista ei ilmennyt, kohdun rakenne oli hyvä ja lapsivettä tarpeeksi.
Kättärin seurannassa |
Tyttö on kuulemma kooltaan vähän tavallista pienempi, eli tasan kaksi kiloa, mutta vielähän sillä on kuusi viikkoa aikaa kasvattaa massaansa ennen laskettua aikaa (neuvolantätikin totesi tunnustellessaan, että on niin pieni maha, että ei sieltä mitään isoa vauvaa ole odotettavissa). Toisaalta olin itsekin aika pieni vauva, eikä espanjalaisella isälläänkään mitkään mastodontin geenit ole. Sainpa tietää vielä senkin, että vauva on nyt viimein kääntynyt niin kutsuttuun ”raivotarjontaan” (järkky termi!), eli pää alaspäin, takaraivo edellä (raskaushieronta taisi tehota tähänkin!). Syy liikkumattomuuteen ja sitten korkeisiin pulsseihin ei siis selvinnyt (jälkeenpäin mietin, olisiko ollut kyseessä tuo pää alaspäin kääntymisoperaatio?). Mutta koska kaikki oli kunnossa, käskettiin vain seurailemaan liikkeitä ja tsekkaamaan sydänäänet neuvolassa uudelleen viikon päästä.
En ole mielestäni mikään hysteerikko, enkä tarkkaile tuntemuksiani kauhulla tai pelkää komplikaatioita, joten aluksi tuntui jopa nolostuttavalta soittaa neuvolaan vain siksi, että oli tunne, että liikkeet tuntuivat erilaisilta. Neuvolassa kuitenkin kannustettiin, että juuri näin pitääkin toimia ja aina parempi käydä ”turhaan” näytillä, kuin huolestua kotona. Sitä paitsi joskushan kyseessä on oikeasti se napanuoraan sotkeutuminen tai muu hätätilanne. Ei siis muuta kuin hatunnosto julkiselle terveydenhuollolle (välillä näinkin) ja kiitos tutustumiskäynnistä vauvalle, joka tämän lopulta järkkäsi. J
p.s. Liekö sitten kiitos hypnosynnytyskurssin rentoutusoppien, mutta Kättärin laverilla maatessani huomasin olevani todella rentoutuneessa tilassa, eikä sairaalailmapiiri hermostuttanut ollenkaan, vaikka aiemmin olen taustastani johtuen sairaalakammosta kärsinytkin. Mutta nuosta traumoista lisää tulevissa postauksissa...
Pahimmassa tapauksessahan lihasjumit vaikuttavat vauvan asentoon, eli jos lantion seudun lihaskalvot kiristävät jostain kohtaa, nuo kireydet vaikuttavat kohtuunkin, eikä pienokainen pääse välttämättä kääntymään optimaaliseen asentoonsa. Oma maha-asukkini heittää edelleen volttia päivittäin, eli vaikka olisikin nukkumaan mennessä pää alaspäin, herätessäni saatan löytää hänet poikittain, päivällä perätilassa ja niin edespäin, kuin sisälläni olisi pieni pesukone. Onneksi sain hypnosynnytyskurssin vetäjältä, Jennalta suosituksen kokeilla Organic Spiritin Meijun raskaushierontaa. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla: minulta jumit pois ja vauvalle mahdollisuus kääntyä pää alaspäin ilman kireitä lihaskalvoja.
Miksi raskaushierontaan?
Harva säästyy siunatussa tilassa ollessaan täysin lihaskivuitta. Raskauden myötä luuliitokset ja kohdun kiinnikkeet alkavat löystyä ja venyä. Joillekin tämä tuottaa kipuja alaselkään, toisille nivusiin ja hyvin monille minun tapaani takalistoon. Pakaroissa sijaitsevat piriformikset, eli lonkkanivelen ulkokiertäjät voivat jumittuessaan aiheuttaa iskiaksen tyyppisiä kipuja. Pelkkä pinnallisten pakaralihasten venyttely ei tällöin auta, vaan tarvitaan hierojaa, joka pääsee käsiksi ja osaa käsitellä ison pakaralihaksen alla olevan päärynän muotoisen piriformislihaksen. Tämä selittää sen, miksi miehen antamat pershieronnat ovat kyllä tuoneet pientä lievitystä tuskaiseen oloon, mutta eivät ole poistaneet ongelmakohtaa.
Organic Spiritin raskaushieroja Meiju Aalto |
Raskaushieronta eroaa normihoidosta huomattavimmin asentojen puolesta. Raskaana olevaa on paha laittaa vatsalleen makaamaan, ellei hierontapöydässä sitten ole mahan mentävä aukkoa (sellaisiakin pöytiä kuulemma on olemassa!). Toisin sanoen käsittely tapahtuu kylkimakuulla asiaankuuluvin tyynyin tuettuna, jotta asento on mahdollisimman mukava. Tavalliset hierojat eivät ole tottuneita kylkihierontaan, eikä heiltä myöskään löydy näitä tukityynyjä. Lisäksi raskaushierojan koulutuksen saanut tuntee tietysti raskaana olevan kriittiset ja herkät paikat, eikä käsittele herkkiä alueita liian rivakasti.
Liitoskipujen lisäksi raskaushierojalta saa apua varsinkin meitä istumatyöläisiä vaivaaviin niska-hartia-kipuihin. Turvotuksiin saa lievitystä lymfaottein tehtävästä käsittelystä, joka vilkastuttaa lymfakiertoa ja saa kudoksiin kertyneet nesteet liikkeelle. Raskauden aikana tavallisesti vaivaaviin levottomiin jalkoihinkin löytyy helpotusta.
Jos niin onnellisesti käy, ettei raskaana ollessa kolota, kiristä tai jumita missään päin kroppaa, hieronta on silti aina raskaudelle myönteinen asia: se edistää kehotietoisuutta ja uusien äärirajojen tuntemusta, vaikuttaa positiivisesti vauvan oloon ja asentoon kohdussa ja rentouttaa äitiä todella tehokkaasti! Mitä suuremman osan loppuraskautta äidin on mahdollista olla rentoutuneessa tilassa, sitä vähemmän hänen elimistönsä tarvitsee tuottaa adrenaliinia ja sitä kivuttomampaa on olo synnytykseen valmistautuessa.
Kokovartalohieronta puree – ja rentouttaa
Meikäläisen persus käsittelyssä |
Kipeitä ja kireitä lihaksia löytyi yllätyksekseni muualtakin kuin öisin vaivanneesta paikasta (reidet ja käsivarret: auts!), mutta käsittelyn jälkeen olo oli niin rento, että olisin voinut leijailla pitkin katuja. Positiivinen ylläri oli, ettei säärten, nilkkojen, käsivarten yms. kudoksiin ole kertynyt nestettä, kuten niin usein raskauden aikana käy. Tämä selittänee osittain sen, miksi viikolla 33 kiloja on toistaiseksi tullut vasta 7. Jalat ja kädet ovat näin kesäkuumalla kuitenkin olleet turvoksissa useinkin, mutta Meijun käsittelyn jälkeen nuokin turvotukset hävisivät kuin taikaiskusta!
Jos vaiva on erittäin paikallinen, kuten pelkkä alaselkä, pelkät hartiat tai pakarat, niin tunnin hieronta riittää, mutta suosittelen lämpimästi varaamaan kerralla puolitoista tuntia, koska hierontapöydällä niitä uusia jumeja saattaakin yhtäkkiä löytyä lisää, eikä aikaa silloin jää koko kropan käsittelyyn.
Meiju ja Organic Spirit
Meiju aloitti hierojan uransa vuosia sitten urheiluhierojana, valmistui sen jälkeen fysioterapeutiksi ja on tehnyt raskaushierontoja Lauttasaaren Organic Spiritissä muutaman vuoden ajan. Raskaushierontaan hän ”hurahti” oman raskautensa myötä kaivattuaan urheiluhieronnan maailmaan hieman henkisempää otetta. Raskaushieronnassa asiakasta käsitellään kokonaisvaltaisesti ja olotiloja kuunnellen pelkän mekaanisen lihasten käsittelyn sijaan.
Organic Spirit (Lauttasaarentie 17) on täyden palvelun äitien ja vauvojen hoitokeskus. |
Organic Spirit ansaitsisi itsessään oman postauksensa, niin kattavasta täyden palvelun äitien ja vauvojen hoitolasta on kyse. Raskaushieronnan lisäksi palveluihin kuuluu mm. osteopatiaa, kalevalaista jäsenkorjausta, raskausakupunktiota ja synnytyksen stimulointia sekä vauvahierontaa, koliikin hoitoa ja vauvajoogakursseja.
Organic Spiritin sivuilta löytyy lisää tietoa hoidoista ja hinnoista. Meijulta voi varata ajan raskaushierontaan suoraan numerosta: 044-0179694. Hän tekee myös synnytyksen jälkeisiä hierontoja, joihin voi mennä vaikka vauva kainalossa. Odotan jo mielenkiinnolla, mitä kaikkia jumituksia lapsen kantaminen tuokaan tullessaan… Onneksi hoitopaikka on jo tiedossa.
Muut raskausoirepostaukseni löytyvät täältä:
Raskausoire 1: Bloggaus! – ja kuka minä olen
Raskausoire 2: Huimaus – ja suolan tärkeys
Raskausoire 3: Pahoinvointi (Que-est-ce que c’est?)
Raskausoire 4: Turvotus – magnesium ja jalkarasvat
***
Tällä kertaa tuleekin sitten tanakampi tietopaketti salapoliisityöni hedelmänä. Pari viikkoa sitten kerroin epäuskostani, kun kontolleni lätkäistiin raskausdiabetesdiagnoosi. Pissatesti näytti plussaa ja heti perään tehty sokerirasitustesti 0,1 yksikköä ylittävät arvot tunnin ja kahden jälkeen sokerilitkun juomisesta. Oma teoriani oli, että testi tehtiin liian pian loman jälkeen, jolla vedin cokista, sokerisia sorbetteja, vehnäleipää ja leipomotuotteita kolmen viikon ajan täysin arkiruokailustani poiketen.
Viime viikolla oma lääkärini ihmetteli hiukan neuvolan toimintatapaa, kun en kuulu riskiryhmään. Hänen mielestään sokerirasitus (tai jo virtsanäyte) olisi yksinkertaisesti pitänyt ottaa uudestaan esim. viikon päästä, kun olin jo palannut normiruoalle, eikä diagnosoida noin kiireellä huomioimatta testin taustaa. Nyt vajaan kuukauden verensokerimittailuissani sokerit ovat olleet koko ajan reippaasti alle viitteiden (olen huvikseni testannut myös mieheni ja babyshower-vieraani ja puolilla heistä oli korkeammat sokerit kuin minulla). Ainoa, mitä olen piikittelyllä saavuttanut, on stressi. Mieheni pyysikin jo, että luopuisin koko touhusta, kun mittailussa ei näytä enää olevan mitään järkeä.
Ei raskaana olevien viitteet ovat aamulla 7.0 ja KAKSI tuntia aterian päättämisestä 11.0. Heidän ei tarvitse mittailla arvojaan kahdeksaa kertaa päivässä. |
Toki on hyvä, että raskausdiabetesta monitoroidaan, silloin kun tarvetta selvästi on ja myös hyvä nähdä, että loman aikainen mässäily vaikuttaa sokeritasoihin, mutta hoitoresurssit kannattaisi minun puolestani ohjata ensisijaisesti niitä oikeasti tarvitseville, varsinkin kun tiedetään, ettei pieni yksittäinen verensokerin nousu ole vaarallista äidille eikä sikiölle.
Olen tässä välillä perehtynyt aiheeseen myös doulalta saamani kirjallisuuden valossa. Mielenkiintoista tietoa on siis olemassa, vaikka ei helposti löydettävissä. Esim. raskausmyrkytyksestähän sanotaan usein, ettei sen syytä tiedetä. Yhdestä opuksesta löysin teorian tähänkin.
Miksi sokerirasitustesti ei ole kovin luotettava
Ina May Gaskinin klassikkokirjassa Guide to Childbirth tämä luonnollisen synnytyksen äitinä pidetty kätilöguru toteaa, ettei sokerirasitusverikoe ole luotettava, sillä sen tulokset vaihtelevat kovasti ja jopa 50–70 % testattavista saa eri mittauskerroilla testistä eri tuloksen. Myös vesisynnytysaktivisti ja kätilö Barbara Harper kyseenalaistaa teoksessaan Gentle Birth Choices sokerirasituskokeen. Hän huomauttaa, että kokeen olosuhteet ovat epänormaalit. Testissä juodaan epänormaalin pitkän paaston jälkeen tyhjään mahaan valtava annos sokeria ja ihmetellään sitten, kun tunnin päästä veressä näkyy sokeria. Lisäksi testin ajan pitää olla pari tuntia liikkumatta, kun normaali liikkuminen vaikuttaisi verensokeria laskevasti. Hän ehdottaakin nykyisen testin tilalle verensokerin mittausta kaksi tuntia tukevan aterian jälkeen niin, että äidin annetaan liikkua ja tehdä askareitaan normaaliin tapaan. Itsekin olen ihmetellyt, miksi raskaana olevilta mitataan sokeri sekä tunnin, että kahden välein, kun kenenkään muun verensokerin ei oleteta laskevan tunnissa. Raskaana olevien viitearvot ovat myös monta pykälää normikansalaista alemmat.
Harperin mukaan testit eivät toisaalta ota huomioon raskaana olevan erityistilaa. Raskausaikana on normaalia, että hormonit pienentävät äidin insuliinin eritystä ja verensokeri voi nousta hieman tavallista korkeammaksi, jotta sikiö saa oman osansa. Eli luonto on suunnitellut lievän verensokerin nousun vauvan parhaaksi. Kuten itsekin olen havainnut, Harper toteaa liian herkästi tehdyn diagnoosin johtavan äidin stressaamiseen, lisäkokeisiin ja jopa keisarinleikkauksen mahdollisuuden nousuun, jos aletaan pelätä vauvan kasvavan liian suureksi. Harperin mukaan oikeasti ja jatkuvasti korkeasta verensokerista kärsivistäkin vain 30 % saa suurikokoisia vauvoja.
Koska kannattaa epäillä raskausdiabetesta
Gentle Birth Choices -kirjassaan Harper kirjoittaa, että toisinaan haima kuitenkin väsyy raskauden aiheuttamasta kuormituksesta ja verensokeriarvot menevät pahasti epätasapainoon, jolloin verensokeri on jatkuvasti koholla, etenkin raskauden viimeisellä kolmanneksella. Pitkäkestoinen korkea verensokeri voi kasvattaa sikiön suureksi, mikä voi johtaa ennenaikaiseen syntymään tai vauvan hengitysvaikeuksiin.
Ina May suosii asiakkaillaan sokerirasitustestin sijaan verensokerimittarin käyttöä (jollainen minullakin on) silloin, kun useampi seuraavista kriteereistä täyttyy:
- äidin nopea painonnousu
- heikottava olo syönnin jälkeen
- jatkuva jano
- sokerinhimo
- sukurasitus
- aiemmin suurikokoisia vauvoja
Itseeni ei näistä päde yksikään, joten ei ihme, ettei verensokerimittari värähdä. Kun verensokerit ovat koholla, Ina May kokeilee äideille ennen insuliinihoidon aloittamista liikunnan lisäämistä ja ensisijaisesti valkoisten jauhojen (leipä, pasta yms.), mutta toki myös sokerin eliminointia ruokavaliosta. Yleensä jo tällä päästään normilukemiin. Tämä vahvistaa teoriaani vehnän verensokeria nostavasta vaikutuksesta. Ja toistan edelleen mielipiteeni neuvolan ruokavalio-ohjeiden puutteista: suolan sijaan äitejä tulisi neuvoa jättämään ruokavaliostaan vehnä ja sokeri.
Mikä raskausmyrkytys on ja miten sen riskiä voi pienentää
Suolasta puheen ollen, löysin raskausdiabetekseen perehtyessäni viittauksia myös raskausmyrkytykseen liittyen. Kuten raskausdiabeteksen, myös raskausmyrkytyksen riskiä seurataan neuvolan virtsakokein: jälkimmäisessä tapauksessa virtsasta löytyy erityisen paljon proteiinia. Useimmiten myös verenpaine nousee ja äiti kärsii turvotuksesta. Turvotus ja korkea verenpaine yhdistetään neuvolassa liikasuolaiseen ruokavalioon, mutta Ina Mayn mukaan tämä tila johtuukin useimmiten ravintoaineiden, etenkin proteiinin puutteesta ja yleisesti huonolaatuisesta tai ravintoköyhästä ruokavaliosta (huonolaatuiset rasvat ja suola tai suolan puute, jalostettu ruoka, liian vähän kalaa, lihaa, tofua, papuja, vihreitä vihanneksia jne.).
Kotisynnytyksiin erikoistunut kätilö Pam England selittää kirjassaan Birthing From Within – An Extra-ordinary Guide to Childbirth Preparation tätä ilmiötä tarkemmin. Koska raskaana olevan veren määrä kaksinkertaistuu 28. raskausviikkoon mennessä, suolan ja nesteiden kerääntyminen verenkiertoon on välttämätöntä verimäärän ylläpitämiseksi. Jotta verenkierrossa olisi tarvittava määrä nestettä, elimistö tarvitsee albumiinia, jota saa vain runsaasti proteiinia sisältävästä ruoasta. Jos albumiinia ei synny tarpeeksi, neste ei pysy verenkierrossa vaan kerääntyy kudoksiin (turpoaminen) eikä istukkaan ja sikiölle virtaa tarpeeksi verta. Kuulostaa ainakin loogiselta. Hyvälaatuista suolaa ei siis todellakaan tulisi jättää ruokavaliosta ja proteiinin lisäämisen tärkeydestä raskausaikana olisi hyvä toitottaa enemmän.
Viime kerralla pistin teille jakoon erinomaisia maidottomia reseptejä babyshowereistani. Ruokalinjalla – maidottomalla sellaisella – jatketaan tälläkin kertaa. Kukaan maitoallergiaton ei voi käsittää, miltä tuntuu kävellä kesähelteellä Espalla tai Hietsussa ja kuolata tyytyväisten pehmisten syöjien perään. Tai poiketa kahvilla rantakadun terassilla, muiden herkutellessa jätskiannoksilla, kun itse pitää tyytyä maidottomaan kahviin.
Oma maitoallergiani diagnosoitiin viime vuoden keväällä ja viime kesä meni ”on jäätelö hyvää kun yksin kotona syö” -periaatteella kaupan kaura-, riisi- ja soijamaitojädejä syödessä. Hyvä tietysti, että vaihtoehtoja piisaa nykyisin kaupoissakin, mutta auttamattoman makeita nuo kaupan viritelmät ovat, ja se terveellisin kaikista, eli kookosvaihtoehto uupuu. Toki jätskiä voi tehdä itsekin, mutta entä kun haluat viettää koko kuuman kesäpäivän ulkosalla ja syödä jätskiä puistonpenkillä?
Maitoallergiaton ei pystyne samaistumaan riemuuni, kun näillä kesähelteillä Helsingin kuppiloihin on alkanut pulpahdella kookosmaitotarjontaa kuin tilauksesta! Suhtaudun edelleen varauksella raskausdiabetesdiagnoosiini (ja niin muuten suhtautuu oma lääkärinikin, mistä lisää myöhemmin), mutta sekin hyvä puoli näissä uusissa kookosihanuuksissa on, ettei niissä ole lisättyä sokeria, vaan raakakakkujen tapaan ainekset ovat superfoodia parhaimmillaan.
Tässä omat suosikkijätskipaikkani Helsingissä:
Café Kokko
Tämä kahvilauutuus on lähimpänä sitä Barcelonan henkeä, jota entisestä kotikaupungistani jäin kaipaamaan. Pittoreskin sisäpihan uumenissa majaileva taiteellinen kahvila miellyttää jo inspiroivalla sisustuksellaan. Mutta plussia tulee lisää. Raakakakuista, nam! Viimeksi testasin mustaherukkajuustokakkua. Jääkahvista, olé! Tätä sain viimeksi alkukesästä Costa Bravalla, miksihän jääkahvi ei ole rantautunut laajemmin Suomeen…? Kokossa nautin jääkahvini lattena, eli kauramaidon kera. Mutta isoin plussa tietysti omatekoisesta jäätelöstä! Kookoskermasta tehty annos tehdään paikan päällä ja tyydyttää kermaisuudestaan huolimatta aiheuttamatta ähkyä tai verensokerin nousua. Viimeksi testasin lakritsaa ja tyrniä, joista ensimmäinen oli täys napakymppi. Tänne pian uudestaan!
Jääkahvia ja tyrnijätskiä (kuva: Tuulia Kolehmainen) |
Osoite: Kalevankatu 31 A 6
Silvoplee
Kaikkihan tuntevat Helsingin parhaaksi tituleeratun vege/vegaani/raakaruokapyhätön. Mutta harvempi on testannut mestan kahvilapuolen tarjontaa. Herkullisia raakakakkuja ja suolaisia piirakoita, kahvia ja erityismaitoja. Eilen bongasimme Silvopleen edustalla kyltin: ”Teimme jätskiä!” käppäillessämme Hakiksen torilta karviaismarjaostoksilta Tokoinrantaan aurinkoa palvomaan. Pakkohan sitä oli poiketa peremmälle. Mukaan tarttuivat ihanan artesaanit suklaajätskipuikot! Jäätelö oli kookoskermaista lakritsia ja kuori paksua raakasuklaata kookoslastujen kera. Tämän puikon kanssa puistonpenkillä auringossa istuessa – ja surffilaudoillaan ohi melovia hipstereitä ihmetellessä – tuli olo kuin kersana ekan kingiksen kanssa. Oi, autuutta!
Raakasuklaa-lakritsipuikko! (Kuva: Pau Ribas) |
Osoite: Toinen linja 7
Espan Punnitse ja Säästä
Uudelleen kukkaansa puhjennut jädeinnostukseni sai alkunsa pari viikkoa sitten Espalla tallustellessa. Punnitse ja Säästä -piipahdus sai ihan uuden ulottuvuuden, kun äkkäsin puodin perältä Goodio Goodsin jätskikojun: maidotonta, vegaania, superfoodjäätelöä, mahtavaa! Esittelykerralla sain maistaa makuja mansikasta minttuun ja vaniljasta mokkaan. Ekalla kerralla kokosin annokseni brownista ja mustikasta ja tokalla mintusta ja mansikasta. Suosikkejani ovat ehdottomasti suklainen brownie, jonka seassa on tukevia suklaakakun palasia sekä virkistävä minttu, joka oli kaukana teollisesta minttuesanssimoskasta. Toisin kuin Silvopleessa ja Kokossa nämä jädet on tehty kookosmaidosta -kerman sijaan, joten kesäkuumalla ne toki ovat keveämpiä ja virkistävämpiä, mutta kahvin kanssa nautittuna sitä kaipaa kermaisempaa suutuntumaa. En silti valita, sainpa istua Espan puistonpenkillä tuntematta katkeruutta pehmiksen syöjiä kohtaan.
Browniejätskiä Espalla (Kuva: Pau Ribas) |
Osoite: Eteläesplanadi 22 (Goodiolla on jätskikoju myös Kauppakeskuskaaressa, Kannelmäessä)
Bergga
Karhupuiston tripsterikahvilasta saa erinomaisia vegaanilounaita ja kahvilatuotteita, eli voi tätä maidottoman riemua jälleen, kun valikoimaa piisaa! Seitsemän euron lounaaseen sisältyy keitto, salaattipöytä, omatekoinen leipä sekä kahvi, yhdeksällä egellä hintaan saa lisäksi tukevamman pääruoan, itse testasin huippuhyviä kikhernepullia munakoisotahnan kera. Leivonnaistarjonnasta löytyy maidottomille ainakin korvapuustia ja omenapiirakka. Mutta se jätski? Kotijäätelö on tehty kookosmaidosta, Goodio Goodsin tapaan, eli ei ole yhtä kermaista kuin Kokossa ja Silvopleessä, mutta ihanaa kuitenkin! Testasin kesäistä mansikkajädeä. Tännekin uudestaan!Osoite: Viides linja 14
Avoinna: Ma–pe 7.30–22, la 10–22, su 10–20
Näiden lisäksi testaamatta ovat vielä Kampissa sijaitsevan hyvinvointikauppa Purin vegaanijädetarjonta (Urho Kekkosen katu 8) sekä Teurastamossa ja Hietsun hallissa vakituisesti majailevan ja katuruokatapahtumissa (kuten Flow'ssa) vierailevan Jädelinon kookosjätskit.
Jos bongaat uusia maidottomia jätskipaikkoja rakkaasta pääkaupungistamme, niin kuulisin niistä mieluusti kommentein! Tsekkaa myös postaukseni Kallion maidottomista brunssipaikoista.
Kahdeksas raskauskuukausi on alkanut ja lapsen syntymä häämöttää! Pääsin ensi kertaa osallistumaan babyshowereihin tulevan äidin ominaisuudessa! Kesä verotti hiukan vieraslistan laajuutta, mutta sentään mukaan pääsi lähin – äidistä, serkuista ja ystävistä koostuva – raskauden aikainen tukipiirini. Ihanaa olla hemmottelun kohteena ja huomata, kuinka hyvin läheiset minut tuntevat. Vauvaa ja minua muistettiin myrkyttömin lasipulloin (minulle ekologinen juomapullo ja vauvalle Lifefactoryn tuttipullo), imetyspuhteeksi sain toivomani aikuisten värityskirjan ja baby sai ensimmäisen pehmolelunsa, söpöä!
Ohjelmanumerona oli lastenlauluaiheinen musavisa. Moni ralli oli viimeksi soinut tärykalvoillani joskus 25 vuotta sitten, mutta aika hyvin kuitenkin sain lyriikoita kumpuamaan jostain aivokurkiaisesta. Parhaiten jäi mieleen kysymys, millä Karhunpoika sairastaa -biisissä annetaan apua sairastavalle: no tietysti maidolla ja vehnäkorpuilla (ei taidettu nallen aikoina kärsiä keliakiasta ja maitoallergioista, ei).
Kahdeksannen kuun poseeraus (Kuva: Pau Ribas) |
Bileiden tarjoilut olivat myös ihan huippuluokkaa ja meikäläisen makuun! Salaattia, marinoituja artisokan sydämiä, oliiveita, tuoretta ananasta ja vadelmia, sekä aivan mahtavia itsetehtyjä maidottomia ja gluteenittomia herkkuja, joista nauttivat kaikkiruokaisetkin: ystäväni Tuulia oli loihtinut koostumukseltaan parmesaania muistuttavaa kookosjuustoa, Laura-serkku savulohipiirakkaa ja paakarimestariksi tituleeraamamme äitini mansikkakermakakkua!
Nyt kun säät päättivät suosia ulkoilua näilläkin leveysasteilla, laitan reseptit jakoon ja suosittelen kokkailemaan tästä maistuvat ja allergiavapaat eväät loppukesän pihajuhliin, piknikille tai pimenevien iltojen ratoksi. Olkaapa hyvät!
Maidoton parmesaani
Tämä on oikea terveyspommi! Oluthiiva sisältää reilusti B-ryhmän vitamiineja, foolihappoa, proteiinia ja sinkkiä (eli loistava ravintolisä raskaana oleville), edistää hyvien suolistobakteerien lisääntymistä ja parantaa immuniteettia ja amlajauhe sisältää enemmän C-vitamiinia kuin mikään luonnontuote! Juuston voi raastaa ruoan sekaan tai syödä esim. voileipäkeksien kera.
Me nautimme kookosjuuston crackereitten ja avokadon kera (kuva: Laura Heikkuri) |
1 rkl sitruunamehua
1–2 maustemitallista suolaa
1–1,5 dl oluthiivahiutaleita
1–2 maustemitallista amlamarjan jauhetta tai murskattua C-vitamiinia (tuomaan pidempään kypsyneen juuston makua)
Halutessasi mausteita maun mukaan (esim. savunmakuista paprikajauhetta, kuminaa, yrttejä tai valkosipulijauhetta)
Notkista kookosöljy ja -massa miedolla lämmöllä kattilassa. Ota pois liedeltä ja lisää muut ainekset. Lisää halutessasi suosikkimausteitasi peittämään kookoksen makua. Muovaa seos käsin palloksi ja kelmuta. Anna kovettua jääkaapissa.
Maidoton ja gluteeniton savulohipiirakka
Itse asiassa tämä on kokonaan viljaton ja myöskin erinomainen proteiinin, raudan ja hyvien rasvojen lähde.
Mehevä lohipiirakka nautittiin "alkoholittoman mojiton", eli sitruunamelissan lehdillä ja sitruunalla maustetun jääveden kera |
Pohja:
1,5 dl siemeniä ja pähkinöitä jauhettuna
1 dl maissijauhoa
suolaa ja pippuria
3 rkl kookosjauhoja
0,25 tl ruokasoodaa
35 g kookosöljyä
1 muna
Täyte:
200 g kylmäsavulohta
1 keitetty kananmuna
1 varsi kevätsipulia
pari valkosipulin vartta
150 g kirsikkatomaattia
tilliä
Munamaito:
2 munaa
1,5 dl luomukauramaitoa
Päälle:
halkaistuja kirsikkatomaatteja
Sekoita pohjan kuivat aineet ja lisää öljy ja muna (lisää halutessasi hiukan vettä). Sekoita ja painele pohja piirasvuokaan. Paista pohjaa uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia. Pilko kaikki täytteen ainekset ja sekoita ne keskenään. Kaada täyte pohjan päälle. Sekoita munamaidon aineet keskenään ja kaada täytteen päälle. Laita pinnalle halkaistuja kirsikkatomaatteja. Paista piirakkaa täytteen kera vielä noin 20–30 minuuttia, kunnes munamaito on hyytynyt ja piirakka on kypsää.
Maidoton ja gluteeniton mansikkakakku
Tämäkin on kokonaan viljaton. Perunajauho tekee kakun koostumuksesta ihanan kevyen ja kuohkean ja tuoreet marjat ovat tervetullut vitamiinipommi.
Kesäiset keveä kakku kruunasi bileet! (kuva: Laura Heikkuri) |
Pohja:
5 kananmunaa
1,5 d sokeria
2 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
Hilloa ja/tai tuoreita marjoja (babyshower-versiossa täytteenä oli hiukan mansikkahilloa sekä valkoisia viinimarjoja kirpeyttä tuomaan)
Päälle:
Soija- tai kauravispikermaa
Tuoreita mansikoita
Tuoreita sitruunamelissan lehtiä (tai mintunlehtiä)
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää perunajauhot ja leivinjauhe. Paista kääretortun tavoin pellillä leivinpaperin päällä 200 asteessa 10 min. Leikkaa valmis pohja kahteen osaan. Kostuta palat esim. mehulla tai vedellä ja lisää niiden väliin hilloa/marjoja ja lado päälle toinen kerros. Vispaa soija/kaurakerma vaahdoksi ja levitä koko komeuden päälle. Leikkaa päälle koristeeksi tuoreita mansikoita ja sitruunamelissan lehtiä.
Pau suomalaisuuden ytimessä :) |
Häitämme juhlittiin Barcelonassa, mutta ristiäiset vietetään Helsingissä (huom. intialainen hääpukuni). (Kuva: Tuulia Kolehmainen) |
(Alla samaa aihetta käsittelevä kolumnini, jonka kirjoitin Barcelonassa asuessani 18.3.2010. Se julkaistiin Euroopan Unionin Suomen-edustuston verkkolehdessä Europassa, kolumnisarjassani nimeltä Olén sietämätön keveys.)
Mitä muslimit ovat ikinä tehneet hyväksemme
Kehitimme suomalaisystävieni kanssa leikkimielisen rinnakkaisjärjestelmän Suomen ja Espanjan naapurikansoista. Italialaiset ovat Espanjan ruotsalaisia, jotka voittavat aina jalkapallossa, pukeutuvat muotitietoisesti ja käyttäytyvät itsevarmasti. Portugali on kuin Viro: sympaattinen pikkuveli, joka ymmärtää samaa kieltä. Espanjan Venäjäksi tai entiseksi Neuvostoliitoksi oli aluksi ehdolla Ranska, mutta lopulta roolin saikin Marokko ja koko muinainen Maurien valtakunta. Espanja oli maurien alusmaana satojen vuosien ajan. Maurivaltio oli niin suuri ja mahtava, että vanha kansa pelkää uutta valloitusta vielä tänäkin päivänä.
Lopussa on pakko nauraa. Ohjelma alkaa muistuttaa Monty Pythonia:
Paitsi aakkoset, numerot, geometrian, kastelujärjestelmän, lannoitteet, tekstiiliteollisuuden, paperin ja lasin valmistustaidon, telakat, purjehdustaidon, lääketieteen, sairaalat, kieli- ja lauseoppijärjestelmän, kaupankäynnin, suurten rakennusten ja monumenttien rakennustaidon, kaaret ja kaariholvit, kaupungit, kesyt hevoset, kartat, tuulten mittaustaidon, katuasfaltin, teologisen, tieteellisen ja filosofisen kirjallisuuden, korkeataiteet, mausteet, riisin, munakoison, sitrushedelmät, sokerijuurikkaan, shakin, kitaran edeltäjän luutun, matematiikan, rahan painannan ja taloustieteen.
Tannoinen bloggaukseni doulan etsinnästä ja hyödyistä luonnollisessa synnytyksessä sai uskomattoman määrän lukijoita ja kommentteja ja se poiki myös erittäin mielenkiintoisia keskusteluja facebook-sivullani. Lääkkeetön synnytys sinällään kiinnostaa kaikkia, vaikka monet kokivat tarpeelliseksi varoittaa minua, tyyliin: ”Kauniita ajatuksia, mutta sittenpähän näet, ettei siinä ilman epiduraaleita pärjätä”. Osa kommenteista heijastaa mielestäni sitä pettymystä, mikä monelle synnytyksen aikana tulee, kun kroppa ”pettääkin”, eikä pärjääkään ilman kemikaalista kivunlievitystä hyvästä aikomuksesta huolimatta (kerron myöhemmin, miksi pelkkä aikomus ei riitä).
Toisaalta sain myös erittäin mielenkiintoisia viestejä naisilta, jotka kannustivat hyödyntämään luonnollisia keinoja ja kertoivat oman synnytyksensä olleen ”ihana”, ”kivuton”, ”hauska” ja jopa ”orgastinen” kokemus! Näiltä naisilta kuulin ensi kertaa tekniikasta nimeltä hypnosynnytys. Kauaa ei tarvinnut ihmetellä, mikä se tällainen ihmetekniikka mahtaa olla, kun sain jo kutsun heinäkuussa alkaneelle HypnoSynnytys-kurssille.
Jenna Moisala luennoi. |
Mistä synnytyskivut johtuvat
Ennen kuin kerron tarkemmin HypnoSynnytys-kurssin annista ja sisällöstä haluan avata hiukan kurssilla saamiani oivalluksia siitä, mikä synnyttämisessä oikeastaan sattuu. Tästähän ei puhuta missään vaiheessa neuvolan valmennusta tai oikein missään muuallakaan tässä yhteiskunnassa. Kaikki vain ovat tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä, että juuri ihmisnaisen kroppa on suunniteltu ”vahingossa” niin, että synnyttäminen on pitkä ja piinallinen tapahtuma, siinä missä eläimet poikivat nopeasti ja juuri korvaansa lotkauttamatta.
Kuten arvata saattaa, oikeasti kyseessä ei ole mikään naisten valmistusvirhe, vaan ennemminkin se, ettei luonnollisen synnytysprosessin vaiheita tunneta ja niitä tueta tarpeeksi. Kohtu muodostuu poikittaisista ja pitkittäisistä lihaskerroksista ja niiden verenkierrosta huolehtivasta verisuonikerroksesta. Kun happi veren mukana virtaa lihaksille, ne toimivat synnytyksessä optimaalisesti, työntäen lapsen ulos ja supistaen kohdun takaisin raskautta edeltäviin mittoihinsa. Näin siis optimaalisissa olosuhteissa. Mutta mitä tapahtuukaan, kun veri ei kierrä kunnolla ja lihakset kärsivät hapen puutteesta? Aivan oikein: lihakset menevät maitohapoille, kramppaavat ja alkavat särkeä. Tästä seuraa loogisesti, että mikäli verenkierto ja hapen saanti kohdussa säilyy hyvänä synnytyksen ajan, kipu on ainakin huomattavasti lievempää.
Mikä sitten saa veren pakenemaan lihaksista? Tähän ei tarvita muuta, kuin se, että itse tai kuka tahansa synnytyshuoneessa erittää adrenaliinia, jolloin hermosto tulkitsee olevansa vaarassa ja valmistautuu pakenemaan tai taistelemaan (lihasten jännittyminen). Alun perin ”pelko- jännitys-kipu-ketjusta” kirjoitti Grantly Dick-Read kirjassaan Childbirth Withour Fear: hän oli todennut synnytyksiin osallistuttuaan, että kivun taustalla on aina pelkoja ja jännitystä, siinä missä rentoutuneet ja synnytykseen ilman pelkoa suhtautuneet äidit synnyttivät huomattavasti kivuttomammin ja nopeammin. Looginen havainto tämäkin: rentoutuminen lisää elimistön omien mielihyvähormonien tuotantoa, mikä puolestaan vähentää adrenaliinin määrää veressä. Nyt ymmärsin ensi kertaa miksi sanotaan, ettei rakkauden vastakohta ole viha vaan pelko! Pelko lisää adrenaliinia, mikä taas vähentää endorfiineja ja päinvastoin.
Entä mikä sitten aiheuttaa pelko- ja jännitystilan synnytystilanteessa? Taustalla voi olla monenlaisia pelkoja itse kivun pelkäämisestä vanhemmuudesta seuraavien muutosten pelkoon: parisuhteen, työelämän ja oma persoonallisuuden muutosten pelkoon. Äiti voi jännittää, osaako hän synnyttää, onko hänen lantionsa tarpeeksi leveä, mahtuuko vauva tulemaan ulos luonnollisesti ja ilman repeämiä, vai tarvitaanko leikkausta jne. Jännitystä aiheuttaa myös sairaalan kiireinen ilmapiiri ja yksinjäämisen pelko, kun kätilöllä ei ole aikaa omistautua van yhdelle äidille, vaan synnyttäjä joutuu olemaan pitkiä aikoja täysin yksin tai esimerkiksi vielä hätääntyneemmän isän kanssa. Koska kätilö ei ole entuudestaan tuttu, äiti voi tuntea epäluottamusta ja pelkoa heittäytyä ja antautua tilanteeseen rennosti (siksikin tutun doulan läsnäolo toimii kipua lieventävänä ja synnytyksen kestoa nopeuttavana tekijänä). Myös sairaalan seurantatoimenpiteet, mittaukset, sydämenseurantalaitteet ja muu tekniikka saattaa aiheuttaa pelkoa. Taustalla voi olla yleistä kykenemättömyyttä rentoutua ja vapautua muiden katsellessa (samalla tapaa kuin saattaa olla vaikea virtsata, ulostaa tai harrastaa seksiä ilman yksityisyyttä).
Miehen kanssa innokkaina uutta oppimassa. (Kuva: Jenna Moisala) |
Kivulias lääkekierre
Entä miten ihmeessä lääkkeellinen synnytys voisi olla kivuliaampi, kuin lääkkeetön? Porttiteorian tavoin, kun lääkkeitä aletaan ottaa synnytyksessä, tulee pian tarve ottaa lisää ja muitakin lääkkeitä. Jos synnytys käynnistetään kemiallisesti ennen kuin keho on valmis synnytykseen, supistukset tulevat paljon rajumpina ja kivuliaampina kuin luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä. Tarvitaan siis kivunlievitystä, esim. epiduraali tai spinaalipuudutus. Ja kun puudutteiden vaikutus tunnin, parin jälkeen lakkaa, tarvitaan lisää. Tämä puolestaan johtaa siihen, että lapsen sydänääniä pitää alkaa tarkkailla, koska lääkkeet saattavat heikentää lapsen pulssia. Johtoihin sidotun naisen on siis pysyttävä makuuasennossa, mikä hankaloittaa synnytystä, koska lantiossa on makuuasennossa vähemmän tilaa vauvan ulostulolle. Lisää kipua.
Jos epiduraalin vaikutus loppuu kesken ponnistuksen, kipu tuntuu uskomattoman rajulta, sillä elimistö ei ole päässyt tuottamaan endorfiinia ja oksitosiinia, toisin kuin lääkkeettömästi tapahtuisi. Toisaalta, jos epiduraalin vaikutus riittää ponnistusvaiheen yli, tunnottomuus lisää repeämäriskiä, kun nainen saattaa ponnistaa liian voimakkaasti. Repeämien jälkeen toipuminen on hitaampaa ja – kyllä – kivuliaampaa. Ilman luonnollista oksitosiinia myös istukan synnytyksen käynnistykseen tarvitaan useimmiten synteettistä oksitosiinia. Lääkecocktail on valmis ja synnytyksestä on tullut yhtäkkiä lääketieteellinen suoritus, sen sijaan, että nainen hyödyntäisi omia voimavarojaan ja synnyttäisi omassa tahdissaan, silloin kuin hänen elimistönsä on kuhunkin vaiheeseen valmis. Toki lääkkeilläkin on paikkansa synnytyksen erityistapauksissa ja vaaratilanteissa, mutta nykyiset 80–90 % ensisynnyttäjistä, jotka epiduraalia pääkaupunkiseudulla pyytävät, eivät aivan varmasti sitä välttämättä tarvitsisi.
Kurssi järjesteään ihanan vehreässä paikassa, Lauttasaaren Lempitilassa. (Kuva: Pau Ribas) |
Mikä ihmeen hypnosynnytys
Hypnoosilla tarkoitetaan HypnoSynnytyksessä yksinkertaisesti sitä syvärentoutunutta tilaa, jossa lihaksesi ovat täysin rentoutuneet, mutta samalla olet täysin tietoinen ruumiisi toiminnoista, tunteista ja tapahtumista, kuten ennen nukahtamista. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään ”Mitä tuli tehtyä” -tyyppinen ”huumaus”, jossa joku hypnotisoisi sinut ja saisi sinut tekemään noloja ja nöyryyttäviä asioita muiden nauraessa vieressä.
Hypnovauvoja on syntynyt maailmalla jo 1990-luvulta lähtien ja Suomessakin kursseja on järjestetty jo lähes 10 vuoden ajan. Amerikassa ja Englannissa hypnosynnyttäminen on huomattavan yleistä. Hyvin harva on siitä silti kuullut. En minäkään ollut ennen blogiini saamia kommentteja ja Jennan kutsua hypnosynnytys-kurssille! Olemme nyt kurssin puolessavälissä, mutta jo nyt olen saanut huikeita oivalluksia ja oppinut erinomaisia hengitystekniikoita, joita esimerkiksi joogassakaan ei opeteta, sen verran spesifisti ne on suunniteltu juuri synnytykseen ja sen eri vaiheisiin. Sanoin ”olemme”, koska kurssille mukana ovat myös mieheni ja doulani, Nana. Kurssilla myös tukihenkilöt saavat uusia välineitä itsensä ja äidin rentouttamiseen ja tukemiseen syvärentoutuneessa tilassa.
Kurssi perustuu Marie Monganin kehittämään metodiin. |
Harjoittelu tekee mestarin - myös kivun hallinnassa
Kurssin vetäjä Jenna Moisala on koulutukseltaan fysioterapeutti, lymfaterapeutti ja doula ja luonteeltaan kerrassaan hurmaava ja aurinkoinen persoona! Koska kurssit järjestetään pienryhmissä, jokaisen henkilökohtaisille kysymyksille ja mahdollisille huolenaiheille on aikaa, joten ohjaus on mukavan personoitua. Tiedon lisäksi kurssilta saa konkreettisia välineitä: mielikuva-, rentoutus- ja hengitysharjoituksia harjoitellaan yhdessä ja kaikkea synnytykseen liittyvää, niin fysiologista, tunnepuolen juttuja kuin käytännön yksityiskohtiakin käsitellään kattavasti, jotta synnytystilanteessa rentoutumista eivät häiritsisi edellä mainitsemani kaltaiset, mieltä kaihertavat pelot.
Hypnosynnytyksessä tähdätään siihen, että syvärentoutuneessa tilassa tehtävät mielikuvaharjoittelut ja visualisoinnit saavat kivun tuntumaan hallittavalta ja jopa ohjattavalta, mieliala säilyy positiivisena ja tyynenä ja endorfiineja erittyy paljon. Kipu sinällään ei ole mikään huono juttu, jos sen kanssa osaa elää ja hengittää, kipuhan muun muassa ohjaa vaihtamaan asentoa vauvan liikkeiden mukaan. Parhaimmillaan äiti pääsee rentoutumistekniikoiden avulla eräänlaiseen synnytystranssiin, jossa ulkomaailman tapahtumat hälvenevät mielestä ja omat hormonit toimivat optimaalisesti. Eri synnytyksen vaiheisiin sopivat hengitystekniikat puolestaan huolehtivat siitä, että niin äiti, kohtu kuin lapsikin saavat riittävästi happea, eikä verenkierto jumiudu. Nainen on kosketuksissa kehonsa toimintoihin ja osaa antautua supistuksille ja ponnistusreaktiolle jännittämisen sijaan. Hän antaa kohdun hoitaa ponnistustyön luonnollisesti ja osaa myös liikkua itselleen ja vauvalleen optimaalisiin asentoihin, mikä lievittää kipua.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ilman harjoittelua tekniikat eivät luonnistu! Kurssillamme oleva kätilöopiskelija kertoi törmänneensä moniin äiteihin, jotka tulevat synnytyslaitokselle aikomuksenaan synnyttää luonnollisesti. Kun heiltä kysyy ovatko he siis valmistautuneet lääkkeettömyyteen harjoittelemalla luonnollisia tekniikoita, vastaus on useimmiten kielteinen. Siksi vain valitettavan harva tällainen lääkkeettömyysaikomus todella onnistuu käytännössä. Samoin kuin esiintyjänä olen oppinut, että mitä harjoitellumpi esitys, sen improvisoidummalta se vaikuttaa, voin sanoa, että luonnollinen tulee luonnostaan vain harjoituksen tuloksena.
Jos kiinnostuit Jennan HypnoSynnytys-kurssista, löydät lisätietoa tänä syksynä Helsingissä järjestettävistä kursseista ja HypnoSynnytyksestä täältä:
HypnoSynnytys
HypnoSynnytys-kurssit
***