aktiivinen synnytys

Synnytysvalmennusta verkossa

30.3.16

Synnytykseen voi ja kannattaa valmistautua monella eri tavalla: fyysisesti esim. raskausjoogakurssilla, henkisesti esim. hypnosynnytyskurssilla, mutta myös tiedollisesti!

Neuvolat eivät enää järjestä synnytysvalmennusta. Juuri ennen synnytystä annettava perhevalmennus ei kerro synnytykseen valmistautumisesta ja saattaa pahimmillaan jopa aiheuttaa synnytyspelkoa. Sairaalat eivät myöskään enää järjestä tutustumiskäyntejä raskaana oleville. Synnytykseen liittyvää kirjallisuutta löytyy suomeksi harmillisen vähän ja englantilaista kirjallisuuttakin pitää metsästää verkossa ja tilata kalliilla ulkomailta.


Synnytyksen ABC on sertifioidun synnytysvalmentajan ja doulan Marjaana Siivolan laatima erinomainen verkkokurssi, jolla käsitellään kaikki olennainen tieto synnytykseen valmistautumisesta raskausaikana, synnytyksestä ja imetyksestä kuvineen ja videoineen. Kurssi on visuaalisesti hieno, tiedollisesti perusteellinen ja kattava, eikä lainkaan asenteellinen, saarnaava tai hörhö. Raskaana olevalle se on hyvä sijoitus omaan ja vauvan hyvinvointiin, mutta tietopaketin voi antaa mainiosti lahjaksi myös tulevalle isälle, sillä asiat on esitetty insinöörimäisen tarkasti. Mietitkö sopivaa babyshower-lahjaa ystävälle? Sellaiseenkin tarkoitukseen tämä sopii.

Verkkokurssit ovat Suomessa vielä uusi juttu monelle, mutta pähkinänkuoressa kyse on sähköisessä muodossa olevasta tietopaketista, jossa asiat on jaoteltu selkeästi aihepiirien mukaan. Voit merkitä lukemasi luvut tehdyiksi ja jatkaa seuraavalla kerralla lukemista seuraavasta kappaleesta tai vaikka ihan toisesta aihepiiristä. Kurssi sisältää myös videoita, linkkejä, havainnollistavia valokuvia sekä bonuksena tehtäviä. Aika moni ottaa nykyään synnytykseen mukaan oman tabletin tai läppärin, jolta kuunnella synnytysmusaa. Samalla kulkee mukana myös Synnytyksen ABC -kurssin materiaali, josta voi tarkistaa mieltä askarruttavia asioita vielä sairaalassakin.

Miksi tieto on tärkeää:


1. Saat henkilökohtaisempaa palvelua


Kätilön käsistä -blogin Johannan sanoin:
”Kätilön on helpompi hoitaa sinua, kun sinulla on hieman käsitystä omista toiveistasi. Kätilöillä on hyvin usein kiire ja suuren osan synnytyksestä vietät yksin tukihenkilösi kanssa. Mitä enemmän sinä tiedät, sitä paremmin pystyt pyytämään esimerkiksi niitä asioita, mitä toivot. Ja tiedät paremmin, mitä toivoa, kun tiedät, mitä on tarjolla ja miten mikäkin vaikuttaa synnytykseen, sinuun ja vauvaasi.”

2. Tukihenkilösi voi avustaa sinua paremmin


Synnytyksen ABC:n luettuaan puolisosi tai tukihenkilösi osaa suositella sinulle asentoja, antaa akupainantaa, neuvotella sairaalahenkilökunnan kanssa toimenpiteistä ja niiden vaihtoehdoista ja olla rauhallisempi tuki ja turva.

3. Epiduraalia ei aina voida tai ehditä antaa


Tai sitä joutuu odottamaan. Lääkkeelliset keinot toimivat usein parhaiten vasta synnytyksen aktiivisessa vaiheessa, eli kohdunsuun avauduttua 4 cm. Tällöin on hyvä tietää, kuinka valmistautua ja lievittää kipua kotona ennen aktiivista vaihetta, joka voi kestää jopa useita päiviä, kuten minulla kesti.

4. Tieto vähentää pelkoa


Tietäessäsi kohdun toiminnasta, synnytyshormonien toiminnasta ja synnytyksen kulusta, saat enemmän itseluottamusta. Mitä paremmin valmistaudut, sitä paremmin osaat reagoida yllättäviin tilanteisiin, joita synnytyksessä tulee aina. Itse olisin halunnut synnyttää lääkkeettömästi, mutta päädyin lopulta epiduraaliin, joka oli minun tapauksessani lopulta ratkaiseva tekijä synnytyksen edistämiseksi. Onneksi minulla oli tietoa vaihtoehdoista! Tiesin myös, ettei epiduraali tarkoita automaattisesti kaikkien muidenkin lääkkeellisten vaihtoehtojen käyttöönottoa, vaan synnytys oli loppuun saakka aktiivinen ja voimaannuttava!

5. Imetys onnistuu paremmin


Imetys on uusi asia ensisynnyttäjälle, mutta tietyllä tavalla myös uudelleensynnyttäjälle, sillä jokainen vauva käyttäytyy omalla tavallaan, myös rinnalla. Mitä enemmän imetyksestä tietää, sen varmemmin se onnistuu.

Oma kokemukseni kurssista


Omassa synnytykseen valmistautumisessa tällä tietopaketilla oli tärkeä osuus. Sain mahdollisuuden testata kurssin aiempaa versiota kuukausi ennen synnytystä ja vaikka olin lukenut useita kirjoja aiheesta, opin silti paljon uutta! Pidin myös siitä, ettei tietoa ollut kuorrutettu kukkaiskielellä, vaan asiat oli kerrottu objektiivisesti ja selkeästi. Itselleni suurin apu kurssista tuli akupainannasta kertovasta luvusta. Mieheni oppi akupainannan, josta oli huikeasti apua supistuskivuissa.

Kurssi ei ole myöskään hinnalla pilattu! Saman tiedon hankkiminen muualta vaatisi useamman kirjan ostamista tai tilaamista eikä kaikkea tietoa löydy muualta suomeksi. Kurssin voi ostaa klikkaamalla alla olevaa nappia, tätä linkkiä tai sivupalkin Synnytyksen ABC -kuvaketta. Voimaannuttavaa synnytystä!


Osta nyt

Kurssilla saat vastauksen muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

Mitä limatulpan irtoaminen tarkoittikaan? Mitkä merkit voivat ennustaa supistusvaiheen kestävän normaalia pidempään ja kuinka toimia pitkittyneessä alkuvaiheessa? Entä mitkä merkit kertovat synnytyksen jo edenneen, vaikka kohdunsuu ei olisi vielä avautunut? Kuinka yliaikainen synnytys voidaan käynnistää luonnollisesti?

Miten tukea omien synnytyshormoneiden toimintaa? Mitä eri asentoja voi kokeilla synnytyksen aikana? Mitä kaikkea sairaalassa tapahtuu? Minkälainen on äiti-lapsi-ystävällinen keisarileikkaus? 
Miten palautua synnytyksestä ja mitä fyysisiä ja henkisiä oireita kannattaa tarkkailla? Mistä vastasyntyneen yskiminen kertoo? Miten vastasyntyneen päivittäinen pesu tehdään?

Miten ensi-imetys onnistuu ja minkälainen on oikea imuote? Miten maidonnousua voi tehostaa akupainannalla? Mistä apua imetykseen ja kantoliinan ja kestovaippojen käyttöön?
*** 

kaupunginpuutarha

Pääsiäisen viettoa

28.3.16

Tänään vierailimme Kaupunginpuutarhassa ottamassa varaslähtöä kevääseen. Ihan paras pääsiäisen viettopaikka teemakoristeineen!

Pääsiäiseen liittyi monia ekoja kertoja. Tietysti eka pääsiäinen vauvan kanssa ja eka kerta, kun Lulu näki kunnolla auringon! Aurinkolasejakin päästiin jo testaamaan.




Mies maistoi ekaa kertaa mämmiä, vaikka ollaan jo yli neljä vuotta asuttu Suomessa. Itse en tuohon herkkuun koske, joten olen ilmeisesti omat ennakkoluuloni siirtänyt miehellekin. Onneksi äitini laittoi miehelle mämmilautasen eteen. Loppupeleissä menikin alas ja makukin miellytti. Mies on monessa suhteessa suomalaisempi kuin minä.

Minä taas sain pitkästä aikaa pashaa, kun löytyi maidoton resepti! Voin suositella, oli raikasta ja herkullista. Tässä resepti (”sekaanit” voivat korvata agar-agarin liivatteella). Pääsiäismunia ei tullut hommattua, kun ehdin Mignoneita vedellä jo riittämiin ennen pääsiäistä. Muita maidottomia suklaamunia ei kai markkinoilla olekaan (korjatkaa jos olen väärässä!).



Ah, kotoisa olo tässä Barcelonan tunnelmassa...


Saa nähdä muodostuuko pashasta ja mämmistä meille perinne. Talvipuutarhavisiitistä ainakin! Ihanaa kun voi valita ihan alusta uudet perinteet tässä iässä! J  

kantoliina

Vanhemmuuden sanakirja 2.0

27.3.16

Esikoisen odottajana se jo alkaa. Lapsiaiheisilla foorumeilla lingvistin huomio kiinnittyy uuteen terminologiaan, sillä kaikelle lapseen liittyvälle on keksitty omat terminsä, verbimuodossa. Kiintymysvanhemmat kestoilevat, liinailevat ja perhepeteilevät. Vauvat sormiruokailevat, rintaraivaroivat ja hulinoivat. Verbimuotoja näkee kuitenkin vain uusista ilmiöistä. Kukaan ei pinnasänkyile, kertakäyttövaippaile, soseile, lastenvaunuile eikä edes lusikkaraivaroi.

"Uudet" ilmiöt ovat todellisuudessa olleet olemassa aina, mutta nyt niillä on vain eri nimet. Tässä teille lingistin (minun) tulkintoja uusista sanoista:

Kiintymysvanhemmuus


Retronimi: Läsnäolevat vanhemmat

Arkikielessä: Kiintymysvanhemmuus vaikutti minusta alkuun olevan ihan hanurista. Aiheeseen liittyvissä someryhmissä keskustellaan siitä, mitä tehdä, kun lapsi ei halua pyytää anteeksi lyötyään toista / pestä hampaita / kammata hiuksia / sanoa kiitos, eivätkä vanhemmat halua pakottaa, ettei lapselle tulisi paha mieli. Kiihkeää keskustelua käydään myös siitä, saako lapsi traumoja, jos lapsi on yön erossa vanhemmistaan.



Oma kela: Sitten luin Sears & Searsin kirjoittaman Kiintymysvanhemmuuden kirja – Onnellisen vauvan hoito-opas (Green Spot Media Farm, 2008), joka antoikin kiintymysvanhemmuudesta aivan toisen kuvan. Terve kiintymyssuhde syntyy, kun vanhemmat ovat läsnä lapsen elämässä ja oppivat tulkitsemaan melko tarkasti, mitä vauva kulloinkin tarvitsee. Vauvaa ruokitaan, kun on nälkä, pidetään paljon sylissä ja muutoinkin vastataan vauvan viesteihin ja tarpeisiin. Toisin sanoen toimitaan tervettä maalaisjärkeä ja intuitiota käyttäen. Kiintymysvanhemmuudella tarkoitetaan myös molempien vanhempien roolin tärkeyttä: ihannetapauksessa lopputulos on, että lapsi saa turvallisesti kiintyä molempiin vanhempiinsa.

Se ei tarkoita sitä, että jo puhetta ymmärtävä lapsi saisi tehdä aina oman päänsä mukaan, eikä saisi opetusta tämän maailman tavoista, kuten anteeksi pyytämisestä, kiitoksen antamisesta ja hygieniasta huolehtimisesta. Sitä vartenhan meillä oli jo vapaa kasvatus, joka ei tuottanut tasapainoisia aikuisia.

Kiintymysvanhemmuuden kirja: 
”Kiintymysvanhemmuus ei ole pelkästään tervettä järkeä, sillä on myös tieteen tuki. Kaikki mitä tutkijat tietävät vauvojen oppimistavoista tukee ajatusta, että vauvat kasvavat neuvokkaammiksi ympäristössä, jossa heitä kosketetaan runsaasti ja jossa heidän viesteihinsä reagoidaan vilkkaasti. […] Vauvasi tarvitsee ennen kaikkea iloisen, levänneen äidin. […] En ole ikinä nähnyt äidin loppuun palamista perheessä, jossa isä on ottanut asiakseen osallistua vanhemmuuteen ja pitää hyvää huolta äidin hyvinvoinnista. . […] Kiintymysvanhemmuus toimii parhaiten, kun miehet kuuntelevat herkästi naisten tarpeita. Kysy vaimoltasi, mitä voit tehdä hänen puolestaan, ja sitten vaadi häntä rentoutumaan sillä aikaa kun huolehdit päivällisestä, vauvasta, esikouluikäisestä tai mistä ikinä. […]


Lisätietoa myös täältä: http://kiintymysvanhemmuus.fi/index.html

Perhepeti, perhepeteily, perhepeteillä


Retronimi: Lapsi nukkuu vanhempien sängyssä

Arkikielessä: Tällä termistöllä kuulee kuitenkin usein puhuttavan kaikesta toiminnasta, johon sisältyy äidin, isän ja/tai molempien vanhempien nukkumista samassa sängyssä lapsen/lasten kanssa. Esim. Marja Hintikka esitteli sarjansa ensimmäisessä jaksossa kotinsa ja kertoi miehen nukkuvan patjalla lastenhuoneen lattialla ja hän itse nukkuu ”perhepedissä” vauvan kanssa.

Oma kela: Itse käsitän perhepedin tarkoittavan – useimmiten isoksi tuunattua – sänkyä, jossa nukkuu koko perhe, tai ainakin vanhemmat yhden tai useamman lapsen kanssa. Yhdessä nukkuminen on siis koko perheen tietoinen valinta läheisyyden takaamiseksi. Se on myös eräs kiintymysvanhemmuuden kulmakiviä.

Jos vauva heräilee öisin kovaäänisesti syömään jatkuvasti, on tavallista, että herkkäuninen isä siirtyy nukkumaan toiseen huoneeseen ja äiti nukkuu vauvan kanssa. Mutta onko kyseessä perhepeti, jos parisängyssä nukkuu edelleen kaksi henkilöä, isä on vain vaihtunut vauvaan? Vai olisiko tällöin syytä puhua lapsivuoteesta?

Meidän perheen nukkumakäytännöistä voi lukea täältä.



Kiintymysvanhemmuuden kirja:
”Ei ole olemassa nukkumispaikkaa, joka olisi kaikille vauvoille se ainoa oikea. Omassa perheessäsi oikea järjestely on se, jossa kaikki perheenjäsenet saavat parhaan yöunen. Useimmat vauvat, joskaan eivät kaikki, nukkuvat parhaiten lähellä vanhempiaan. Vauvan lähellä nukkuminen voi auttaa joitakin kiireisiä vanhempia rakentamaan yhteyttä vauvaan ja hoivaamaan tätä yöaikaan […] erityisesti näin voi olla äitiyslomalta töihin palaavien äitien kohdalla. Tämä saattaa toimia sinun kohdallasi joinakin öinä, mutta ei toisina […] Vauvan kanssa nukkumisen olisi tarkoitus lähentää vanhempia toisiinsa, ei vieraannuttaa heitä toisistaan. Yhdessä nukkuminen ei yleensä toimi, elleivät kummatkin vanhemmat kannata sitä. […] Yleensä neuvomme, että isä mukautuu tässä asiassa äidin toiveisiin, koska äiti on se, jonka nukkumiseen vauvan yöheräämiset eniten vaikuttavat. […] Vauvan kanssa voi myös nukkua yhdessä vain osan yöstä.”

Liinailu ja kestoilu


Retronimi: Lapsen kantaminen ja harsovaippojen käyttäminen

Arkikielessä: Liinailu ja kestoilu eivät tarkoita pelkkää kestovaippojen käyttöä ja kantoliinalla kantamista, vaan myös liinojen ja vaippojen fanitusta, haalimista, tuunailua, vertailua ja niistä keskustelua. Liinoja ja kestoja ON kovin monenlaisia, joten tälle on todella mahdollista omistautua vaikka täyspäiväisesti. 

Oma kela: Omasta mielestäni on vain plusaa, että ekologisuudesta ja käytettyjen tavaroiden shoppailusta on tullut hohdokasta! Meidän perheen vaippavalinnoista voi lukea täältä. (Liinan käytön haasteista tulossa juttua lähiaikoina.)

Kiintymysvanhemmuuden kirja: 

"Kannetut vauvat itkevät vähemmän. Kantoliina helpottaa stressiä, opettaa vauvalle tyytyväisyyttä, tyynnyttää vauvaa ja helpottaa ulkona liikkumista."

Sormiruokailu


Retronimi: Lapsi syö itse

Arkikielessä: Soseiden syöttäminen on niin passé! Enää vauvalle ei haluta tuputtaa väkisin tasaisen ruskeanharmaita mössöjä teollisesta purkista vaan lapsen annetaan oppia ruoan tekstuureista, väreistä ja mauista omin kätösin. Aikuinen valitsee, mitä syödään ja lapsi kuinka paljon. Ei ole vauvan- ja aikuisten ruokaa, vaan koko perhe syö samaa ruokaa.


Oma kela: Sormiruokailu on itse asiassa huonohko suomennos englannin ”baby led weaningistä”, eli prosessista, jossa lapsi vieroittuu vähitellen rintamaidosta ainoana ravinnonlähteenään. Alkuun tämä tarkoittaa kiinteisiin ruoka-aineisiin tutustumista jyrsimällä, imemällä, nuolemalla, sormin puristelemalla, haarukalla ja lusikalla tökkimällä ja lattialle heittelemällä.

Sormiruokailulla ei siis tarkoiteta pelkkää omin sormin syömistä, vaan nimenomaan asteittaista totuttelua. Olennaista on imetyksen jatkaminen pääasiallisena ravintolähteenä vuoden ikään asti ja imetys ennen ruoka-aineilla läträystä. Pikkuhiljaa mahaan asti päätyneiden kiinteiden määrät kasvavat ja samalla vauva oppii käyttämään ruokailuvälineitä, ei vain sormiaan. ”Sormiruokailulla” tarkoitetaan siis yhtä hyvin sitä, kuinka vauva lappaa lusikalla puuroa suuhunsa – ja sen lähiympäristöön.

Koska vitamiinien saanti ja imeytyminen on jo geneettisestikin yksilöllistä, vauva vaistoaa tarvitseeko kulloinkin c-vitamiini-, proteiini- tai vaikka rautamättöä. Lapsista tulee keskimäärin vähemmän nirsoja ja syömätaitojen motoriikka kehittyy syötettyjä aikaisemmin.

Meillä tämä omatoiminen ruokiin tutustuminen aloitetaan kahden viikon päästä!

Lisää aiheesta: Prisma-dokumentti Vauvojen salainen elämä valotti, että mitä enemmän vauva sotkee, sitä nopeammin hän oppii ruokailemaan! Läträyksen tarkoituksena on tutustua eri ruoka-aineiden koostumuksiin. 

Tracey Murkettin ja Gill Rapleyn helppotajuinen Omin sormin suuhun (WSOY 2010).

musiikki

Miten biisit syntyvät?

20.3.16

Minulta kysellään monesti, miten biisejä tehdään. Olen ollut mukana viidessä bändissä ja kirjoittanut biisejä 60-luvun purkkapopista stonerpsykedeliaan ja suomenkielisestä powerpopista flamencorockiin. 

Säveltäminen ja biisien purkitus on ehkä hienointa musiikinteossa ja muistuttaa monella tapaa kirjoittamista. Ensin sitä haluaa änkeä samaan biisiin liian monta osaa, instrumenttia, sointuvaihdosta ja säkeistöä, mutta lopulta sitä oppii jättämään kappaleen ilmavammaksi.

Minä sävellän useimmiten akustisella kitaralla, mutta toisinaan myös bassolla. En ole kitaristi, mutta parillakin soinnulla pystyy jo säveltämään kymmeniä biisejä.



Ihanimpia ovat olleet sellaiset kappaleet, jotka ovat kuin virranneet ikkunasta suoraan käsiin ja suuhun, mutta sellaista ei itselleni ole tapahtunut kuin kahdesti elämässä! Tässä toinen niistä: 



Muutaman kappaleen sävel on tullut sellaisenaan unessa, tämän kappaleen tapauksessa myös sanat:



Vain harvoin kirjoitan sanat ennen musiikkia, kuten tämän biisin kanssa tapahtui. Sanat syntyivät asuessani miehen kanssa Katalonian vuoristossa:



Yhdessä sävelletyt biisit voivat syntyä niin, että joku tekee A-osan ja toinen kertsin tai B-osan:



Tai niin, että yksi tekee sävelen, toinen sanat. Tämän lyriikat kertovat yliopiston proffastani, joka puhui koiralleen vain baskia, koska ei voinut harjoitella kieltä kenenkään muun kanssa:



Mieheni kanssa teemme musaa yleensä niin, että mies soittaa kitaraosuudet ja minä vedän päälle melodiat. Näin syntyi esimerkiksi Tulen väri.

Joissain proggiksissa biisit syntyivät pitkälti jammailemalla, kuten Emma Goldmanissa:



Sanoituksia ja melodioita voi ilmaantua päähän, missä tahansa liikutkin. Oma periaatteeni on, että jos melodia unohtuu eikä palaa enää takaisin, se ei ole tarpeeksi hyvä.

Totesimme Satelliittien kanssa bändin alkuaikoina, että huomattavasti hedelmällisin aihe sanoituksille on ero! Eli käänsimme oudotkin suhteet nopeasti biisin muotoon. Tämäkin on tosi tarina: eräs sulhokokelas paljastui varatuksi ja jälkikäteen saimme kuulla, että hän oli lavastanut tyttöystävälleen olleensa tappelussa kivittämällä itseään päähän... Kaikkea sitä...!



Kaikkien lyriikoiden takana ei kuitenkaan tarvitse olla mitään näin hullua. Tämän kappaleen sanat syntyivät barcelonalaisen kotini kattoterassilla ihan vain ympäristöä observoimalla, Myöhemmin kappale valittiin Suomen parhaaksi biisiksi 2010 (kertsissä laulaa muuten mukana Tehiksen Otto!):



Jos haaveilet biisin teosta, se kannattaa vain aloittaa. Nauhota mitä tahansa kitaran/synanräpellystä vaikka kännykällä, kuuntele sitä ja soita ja/tai laula päälle. Tietokoneella näitä kerroksia on helppo mallailla päälle vaikka kuinka monta. Tai kirjota sanat ja ala laulaa niitä. Musiikin tekeminen on parasta terapiaa! Inspiksiä kaikille!

hampaiden tulo

Harmia hampaista

16.3.16

Viimeisestä postauksestani on jo yli viikko. Aivot ovat olleet horteessa, sillä olen (vasta nyt) tutustunut vähäunisuuden rasittavuuteen. Meillä yöheräilyjä on ollut pahimmillaankin vain neljä ja aikaisimmillaan vauva on herännyt vasta kasilta. 

Silti olen jo unohdellut asioita ja tapaamisia, sekoittanut kellonaikoja ja päivämääriä. Olen ärsyyntynyt vauvan kiljuntatreeneistä (melkoinen koloratuurisopraano) ja pysynyt neljän seinän sisällä päivinä, jolloin väsymys on vienyt voimat, joita tarvitaan kymmenkiloisen kopan roudaamiseen neljän kerroksen verran. Olen syönyt sokeria ja höttöä. Olen heivannut kahvilakon telakalle jo parina päivänä. Kyllä, kaikki oireita, joita hampaiden tulo teettää – äidille!

Meidän pikku jyrsijä.

Lulu on jyrsinyt kaikkea eteen sattuvaa, kuolannut litratolkulla, ollut levoton ja nukkunut katkonaisemmin. Samat oireet edelsivät ekan hampaan tuloa, nyt tuntuu, että leegoja on tulossa useampi.

Kutiaviin ja kipeisiin ikeniin olemme tarjonneet purtavaksi äitiyspakkauksen kalaa, jonka sisällä olevat nesteet kylmenevät jääkaapissa ja vasta tänään tajusin tehdä omasta maidostani ”jätskiä”. Tuttu maku, mutta outo konsepti vauvalle, joka ei vielä vedä kiinteitä. Paras apu hammassärkyyn onkin ollut huomion kiinnittäminen muualle, kuten jäätyneeseen maitokalikkaan tai tuoliin, jossa saa ihan ite istua.

WTF?

Eiku, täähän on hyvää!

Mutta ruokalappu on vielä "hyvempää"!

Tämän (toivon mukaan) väliaikaisen univajeen keskeltä nostan hattua kaikille tunnin välein herääjille! Vähällä ollaan vielä päästy, mutta tulkaa pliis hampaat pian, niin mamma saa aivotoimintansa takaisin!

p.s. Univelkaisena sitä tulee kelattua, että on ne hampaat vaan karsea riesa ihmiselle. Ensin kasvaa yksi setti hitaasti kipuillen, tippuu pois ja sama alkaa alusta. Seuraavaa settiä rönkitään, poraillaan ja juurihoidetaan, kunnes tippuvat nekin. Vastineeksi saamme syödä näkkäriä. Big deal! Tällä hetkellä olisin valmis vaihtamaan ihmiset hampaattomiin, soseita syöviin versioihin. :) 

miesten pipo

Meidän perhe Urban Turbanin pipomalleina

8.3.16

Ihan aluksi toivotan hyvää naisten päivää kaikille ihanille lukijoilleni! Meikäläisen päivä on mennyt sohvan pohjalla flunssan kourissa. Miehen poskiontelontulehdus alkaa olla kurissa, mutta pitihän sen nuhan lopulta minullekin tarttua. En tosin aio sairastella kolmea kuukautta kuten mies. Lulu sentään porskuttaa edelleen terveenä ja iloisena.

Koska kevät on suomeksi sama kuin takatalvi, tulee pipoa käytettyä vielä ainakin kuukausi ja sen jälkeen pääpantaa vähintään toinen mokoma. Vinkkaanpa siksi teillekin ystäväni Sannan mainiosta Urban Turban-nettikaupasta, jonka malleiksi miehen kanssa pääsimme. Valikoimasta löytyy tuotteita niin naisille, miehille kuin lapsillekin: pipoja, kaulaliinoja, pääpantoja sekä superihania turbaanipipoja! Käykäähän tutustumassa täältä

Pipoja kannattaa haalia vaikka vain siksi, että kevät tulisi Murphyn lain mukaisesti nopeammin.:)

Ihanan värinen panta!

Turbaanipipo sivulta...

...edestä...

...ja takaa.

Pau mallaa miesten pipoa.

Kuvat: Tuulia Kolehmainen.

P.s. Pienet sammakkopipot ne lystikkäitä on! 

Kuva: Pau Ribas


hampaiden tulo

Eka hammas, vatsalle kääntyminen ja muita viidennen kuukauden kujeita

1.3.16

Tänä sunnuntaina Lululle tulee viisi kuukautta mittariin. Erittäin aurinkoinen, kovasti kommunikoiva ja muutenkin ihana tyyppi typystä on kuoriutumassa. Helpottavaa viime kuuhun verrattuna on ollut tiheimmän syöntivaiheen harveneminen ja päiväunirytmin löytyminen. Tässä kuussa omat unet ovat silti jääneet vähemmälle, koska en osaa päikkäreitä nukkua, enkä myöskään aikaistaa unirytmiä lennosta parilla tunnilla, kuten vauva.

Onnellinen mahalle kääntyjä.

Alkuun kiitos edellisen postaukseni jakamisesta ja imetystietouden kasvattamisesta! Postausta on luettu lähes 17 000 kertaa, mikä kertoo, ettei sukupolvien välisiä suosituksia ole taidettu juuri ennen vertailla, vaikka ne niin dramaattisesti ovat muuttuneet. Meikäläinen on omalta osaltaan onnellinen, jos tämän ansiosta yksikin vauva saa pidempään vasta-aineita, ravintoaineita ja läheisyyttä rintaruokinnan muodossa.

Meillä säästyttiin tämäntalviselta rankalta virukselta tämän ihmeaineen ansiosta. Mies on ollut jo kuukausia flunssassa, yskässä, lihas-, nivel- ja kurkkukivussa (kuulostaa kuumeettomalta influenssalta), mutta vauva porskuttaa terveenä kuin pukki. Miehen sairastuttua olin itse viitisen päivää kurkkukipuisena, vauva yski ja oli tukkoinen. Sitten kroppani päätti alkaa tuottaa vasta-aineita juuri kyseiselle virukselle ja bling, minä ja vauva paranimme ja olemme pysyneet terveinä.



Vatsalle kääntyminen


Selinmakuu on meidän vauvalle aina ollut melkoista pakkopullaa. Eihän sieltä näe yhtään mitä ympärillä tapahtuu! Uuden leikkikaaren kanssa jaksaa hetken temmeltää, mutta ennen kaikkea se toimi tukena, josta ponnistaa mahalleen. Jalat vispaavat sellaista tahtia, että ei mene kauaa siihen päivään, että löydänkin tytön ihan eri paikasta, mihin olin jättänyt.

Istumisen harjoittelu


Istumaan vauva koittaa pingertää aina selällään tai sitterissä ollessaan. Tai sitten se treenaa vatsalihaksia, siltä touhu ainakin näyttää. Neuvolan terkkari ja lääkäri ovat jo nimenneet Lulun neuvolan jäntevimmäksi vauvaksi, eli uskoisin tuon parin viikon sisällä istuvan ilman tukea. Tärkeä taito ennen kiinteiden aloitusta.

Hampaiden tulo


Eka hammas puhkesi Lululle tasan meidän vanhempien keskiarvon mukaan. Miehelle tuli ensimmäinen hammas nelikuisena, minulle viisikuisena ja Lululle 4,5 kuukauden iässä. Tätä edelsi pari viikkoa runsasta kuolausta ja nyrkin, sormien ynnä muiden jyrsimistä. Äitiyspakkauksen kalapurulelua on käytetty jääkaapin kautta purtavaksi, mutta ei näytä kelpaavan, kuten ei tuttikaan. Eli nyrkit saavat kyytiä, samoin vauvakirjat.

Imettäessä terävän hampaan huomasi jo viikkoa ennen puhkeamista vihlaisevana piikkinä, mutta nyt vauva hakee sellaista imuotetta, ettei purisi ”maitohanaa”, joka häntä ruokkii.  Kuumetta Lululle ei ole noussut, eikä itkuisuuttakaan ole juuri ollut, hiukkasen levottomammaksi tuo hammaskipu kuitenkin tekee.

Nyrkin jyystöä...

ja kuolausta.

Unirytmi


Kahvin jättämisen jälkeen olen ollut jonkin verran zombimpi, mutta hyvänä puolena vauvan päikkärit ovat vastaavasti olleet huomattavasti pidemmät. Kärrylenkillä tyttö nukkuu helposti kaksi, tai jopa kolme tuntia. Olenpa saanut siis pakollista kuntoilua käppäilyn merkeissä.

Yöunille Lulu käy nykyisin pari tuntia aiempaa aikaisemmin, eli ”jo” klo 23–24 ja myöskin herää jo yhdeksän maissa aiemman klo 11 sijaan. Tässähän voi kohta jopa osallistua vauva-aktiviteetteihin, jotka ovat tähän mennessä olleet Lulun välimerellisen rytmin tavoittamattomissa. Aluksi tähtäimessä ainakin äiti-vauvajooga ja kadonneiden vatsalihasten etsintä!

Kuvat: Pau Ribas

Lue myös:

Seuraa Facebookissa