Terkut jälleen täältä Välimeren rannalta, Costa Bravalta! Juhannuksen juhlimisen lisäksi olen tällä viikolla keskittynyt lähinnä biitsillä löhöämiseen. Rentoutus maximus! Ensikertaa raskaana biitsillä ollessa on plakkariin jäänyt myös pari hyvää vinkkiä:
Ei äitiysuimapukua, kiitos!
Ellet ole viimeisimmilläsi ja maha tarvitsee extratukea, kokemuksesta suosittelen ihan normibikineitä. En tiedä, miksi melkein kaikki raskauskuteet perustuvat siihen olettamukseen, että raskaus tekee naisesta nunnan: mekot ylettyvät alle polven (tai nilkan) ja kurkkuun asti. Rannalla pitäisi muka käyttää ahdistavaa uimapukua tai biksuja mallia mummo. Jos haluat säilyttää naisellisuuden tunteesi paksunakin, kuten minä, niin ei muuta kuin hommaamaan ihan tavalliset bikinit (pari kokoa isommalla yläosalla) ja ylpeänä esittelemään masua!
Kuten kaikki varmaan tietävätkin, aurinkovoiteet ovat myrkyllisyydeltään niitä pahimpia kosmetiikkatuotteita, eivätkä siis verrattavissa perusvoiteisiin. Aurinkovoiteet sisältävät monenmoisia hormonihäiritsijöitä ja nihkeitä kemikaaleja (kuten PCB ja DDT) sitä enemmän, mitä suurempi suojakerroin. Koska raskaana ollessa suojakertoimen on syytä olla mahdollisimman korkea, on ehdottomasti parempi satsata myrkyttömiin aineisiin.
Koska täysin kemikaalitonta aurinkosuojaa ei ole mahdollista tehdä, alun perin tarkoituksenani oli kokeilla 100 % luonnollisia öljyjä, kuten porkkanaöljyä (suojakerroin 40) tai avokadoöljyä (suojakerroin 15), mutta täällä yli 30 asteen paahteessa ruokaöljy tuntuu turhan heavyltä iholla enkä välttämättä halua toimia paistinpannuna ohi pörrääville kärpäsille… Niinpä hommasin paikallisesta ekopuodista Algamarisin vain mineraalifilttereitä sisältävää, nanopartikkelitonta suihketta. Vaikka vaaleahipiäinen olenkin, en kuitenkaan pala (enkä rusketu) herkästi, joten valitsin suojakertoimeksi 30, mikä on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Olen välttynyt palamiselta, mutta rusketus alkaa hiljalleen tarttua.
Aurinkovarjo, hattu ja lasit
Aurinkorasvan lisäksi hommasimme ekaa kertaa ikinä aurinkovarjon, jotta pääsen välillä varjoon vilvoittelemaan. (Tosi asiassa varjon alla hengaakin mies, jonka Välimeren iho on jostain syystä herkempi auringolle kuin oma albiinohipiäni.) Ilman aurinkolaseja en pysty paisteessa hengaamaan hetkeäkään (ainakaan silmät auki), joten arskat on must! Myönnettäköön, että tällä reissulla estetiikka on vienyt voiton UV-suojasta, mutta hakusessa yhä siedettävännäköiset, edulliset ja UV-suojaiset pokat. Toinen måste biitsillä on aurinkohattu. Yleensä ostan joka vuosi biitsikojuista uuden härpäkkeen, koska vanhat menevät talven aika kaapissa ruttuun. En siis satsaa mihinkään tyyriseen muotiluomukseen, tärkeintä, että päähän ei tule pistosta.
Koska selällä kelliminen alkaa tällä mahalla olla hiukkasen epämukavaa (vatsallaan kellimisestä puhumattakaan!), hommasin – myöskin ekaa kertaa ikinä – pikkuruisen aurinkotuolin, jota on helppo roudata, mutta ajaa kuitenkin asiansa. Suosittelen! Selkäpuolelle ei kyllä oikein voi ottaa arskaa muuten kuin pyyhkeellä istuen.
Tyhjä ja täysi vesipullo
Vettä pitää tietty tankata aina, mutta varsinkin "paksuna paahteessa" on semmoinen yhtälö, että veden juonnin unohtaminen liian pitkäksi aikaa kostautuu hyvin nopeasti jalkojen ja sormien turpoamisena! Lisäksi kannattaa ottaa biitsille myös tyhjä vesipullo, jonka voi täyttää viilentävällä meri/järvi/jokivedellä, jota voi kaataa niille paisuneille nakkisormille ja varpaille. Mutta suosittelen merkitsemään pullot jotenkin, ettette tee samaa virhettä kuin meikäläinen, joka hörppäsi eilen huikan merivesipullosta!! (Olihan se arvattavissa tässä hönömoodissa, mutta onneksi en kuitenkaan ehtinyt niellä.)
Edellä mainittu erehdykseni oli mahdollista vain siksi, että täällä Costa Bravalla merivesi on niin kirkasta, etten erottanut sitä lähdevesipullosta. Kuten edellisessä bloggauksessani mainitsin, Itämereen en rupeaisi kroppaani kastamaan (kun kerran muutenkin pyrkimyksenä elää mahdollisimman myrkyttömästi) – varsinkaan raskaana ollessa. Toinen hasardipaikka meille hautojille ovat julkiset uima-altaat, joista voi tuoda tuliaiseksi monenmoisia bakteereja ja loisörkkejä, eikä se kloorikaan mitään linnunmaitoa ole. Suomessa uiskentelen itse vain järvissä.
Costa Bravan kirkkaissa vesissä kelpaa uiskennella! (Kuva: Pau Ribas) |
Suolaista huimaukseen
Huimauksesta kärsivien raskautettujen kannattaa biitsillä hikoillessa vetää ekstrapaljon (hyvää) suolaa ja/tai urheilujuomia. Etukäteen jännitin vähän, pyörtyisinkö rantahietikolle mataline verenpaineineni, mutta toistaiseksi ainakin tankkaukset ovat osuneet nappiin, eikä päätä ole huimannut. Parhaaksi biitsi/palautusjuomaksi on vuosien varrella osoittautunut gazpacho (puoli litraa kun horii päivässä, niin samalla tulee vedettyä päivän salaatit).
Lukemista
Koska niitä raskaus- ja synnytysoppaita on niin paljon koluttavaksi, mutta silmät painuvat illalla kiinni parin sivun jälkeen, raahasin pari opusta biitsilukemiseksi. Mukana mm. Vuoden mutsi 2 (koska ykkönen on jo luettu) ja doulani lainaama Mindful Birthing.
Toivottavasti biitsikelit rantautuvat pian Suomeenkin ja jos ei niin vamos a la playa siellä missä ilmoja pitelee!
Toivottavasti biitsikelit rantautuvat pian Suomeenkin ja jos ei niin vamos a la playa siellä missä ilmoja pitelee!