Suomeen paluusta on jo lähes kolme viikkoa. Blogini on ollut tuon ajan hiljainen. Ei siksi, ettei olisi tapahtunut mitään kertomisen arvoista, vaan pikemminkin päinvastoin. En muista yhtä kaoottista kuukautta pitkiin aikoihin. Tai yhtä uupunutta oloa.

Työkeikalla tuli pyörähdettyä Flow’ssa, uusia työtarjouksia on tippuillut meiliin, on tullut tanssittua hyvän ystävän häitä ja käytyä asuntoesittelyissä ympäri kaupunkia. Hakusessa on ollut kolmio hissillisessä ja parvekkeellisessa talossa lähempänä keskustaa, jossa olisi mahdollisimman uusi kylppäri ja keittiö (eli ei kosteusvaurioita).

Ikävä kyllä kuukauteen mahtuu myös huonoja uutisia: tieto läheisen vakavasta sairaudesta, sairaaloita, hoitokoteja, lääkäreitä. Olen aina ollut herkkä vaistoamaan läheisten sairauksia, ensimmäinen yliluonnollinen kokemukseni oli 12-vuotiaana näkemäni uni, jossa isoisä ilmoitti minulle kuolinkellonaikansa – sen ansiosta ehdin nähdä hänet viimeisen kerran. Osittain valtava uupumus on enteillyt ikäviä uutisia. Huomenna palaamme Barcelonaan tapaamaan läheistämme viimeistä kertaa – jos ehdimme ajoissa.

Vauvalle sentään kuuluu hyvää! 10,5 kk tyttönen ei varsinaisesti konttaa vieläkään, saatikka seiso tukeakaan vasten. Hän keskittyy tutkimaan paikkoja, tarkkailemaan ihmisiä, viihdyttämään ja hurmaamaan ilmeikkäillä kasvoillaan ja tapailemaan sanoja (Ba on banaani, Ppu lamppu, Ta-a on guitarra jne.) – niin ja kasvattamaan hampaita! Yhteensä leegoja on puhjennut jo seitsemän ja kolme uutta on tuloillaan, eli nukkuminen on ollut harvinaisen katkonaista.

Kävimmepä näyttämässä vauvaa lastenneurologillakin. Äitini huolestui Lulun tavasta jännittää ja kouristella säärtään lattialla istuessaan. Itse olen ajatellut sen liittyvän tähän liikekannalle hakeutumiskauteen. Arvostettu neurologi sanoi, ettei vauvassa ole mitään vikaa. Liikkumisen kehitys on keskivertoa hitaampaa, mutta monelta muulta osin vauva on kehityksessä edellä. Siis sata euroa tiedosta, jonka jo tiesin. Lisäksi kävimme ihanalla vyöhyketerapeutilla ja homeopaatilla, josta lisää piakkoin!

Imetystä olemme alkaneet vähentää hiukan, mutta sitten hampaidentulokausina ei muu ravinto kelpaakaan, kuin rintamaito. Tällä hetkellä imetän yhdestä rinnasta ja pumppaan toisesta, sillä uusin hampain jyrsitystä boobsista imettäminen on tuskaa! Kiirettä lopettamiseen ei ole (ellen sitten tule jyrsityksi tämän enempää). Jospa säästyisimme viruksilta tänäkin talvena... Tämänhetkinen veikkaus on, että jos emme pääse WHO:n suosittamaan kahteen, niin vähintäänkin 1,5 vuoteen .

Ja kaiken kaoottisuuden sekaan iloinenkin uutuus: Lulun ekaa synttäriä tulemme juhlimaan uudessa kodissa, sillä kolmion metsästys kulminoitui, kun allekirjoitimme tänään uuden vuokrasopimuksen! Meikäläinen palaa Töölöön, missä asustelin ennen Barcelonaan muuttoa ja Lulusta tulee neljännen polven töölöläinen. Hissiä ja parveketta ei ole uudessakaan osoitteessa, mutta silti tiesimme heti sisään astuessamme, että tässä se meidän uusi koti nyt vihdoin on.

Huomenna koittaa vihdoin paluu Suomeen kuuden viikon Katalonian oleilun jälkeen. Olimme oikeassa, että pitkä aika oli hyvä idea vauvan kannalta, ehti tottua ilmastoon, eri rytmiin, uusiin ääniin, hajuihin, väreihin ja valoihin. Ja viettää PALJON aikaa isovanhempien kanssa, kokonaisen yönkin kolmeen otteeseen. Ensimmäiset päivät ja viikot menivät isovanhempiin totutellessa ja lopussa Lulu oli avin ja ávian kanssa vähän väliä, kun me vanhemmat kävimme uimassa, kaupassa tai lasillisella. Ikävä tulee varmasti olemaan, niin Lululla leikkiseuraa kuin meillä hoitoapua. Kiitos päiväkodissa työskentelevän anoppini, Lululla on nyt plakkarissa melkoinen määrä katalonialaisia leikkejä ja lastenlauluja koreografioineen.

Vika ilta biitsillä

Kiitos isovanhempien, pääsin pitkästä aikaa tekemään matkailujournalistin hommia. Hyväksi onneksi Mondon ja Tripsterin Barcelona-oppaiden kuvaajaystäväni Tuulia vietti kesälomaa samaan aikaan samoilla lakeuksilla, joten pääsimme parina päivänä suhailemaan Barcelonan uusissa paikoissa, kuten Messin vasta-avatussa ravintolakompleksissa, uusissa vegaanisissa paikoissa ja tapasravintoiloissa.

Reportterinne Barnassa. (Kuva: Tuulia Kolehmainen)

Costa Bravan turisti-infosta saimme pariksi päiväksi vuokra-auton käyttöömme, joten pääsimme kartoittamaan uusia kohteita rannikollakin: mies kuskina, minä journalistina ja Tuulia kameran varressa. Uusin proggikseni on siis uuden Costa Brava -oppaan teko Tripsteriin! Toivon mukaan opas avautuu vielä tämän vuoden puolella.

Barcelonassa asuessani teimme miehen kanssa paljon retkiä Costa Bravan kohteisiin, joten alue on tuttuakin tutumpi. Tällä reissulla kävimme vielä niissä muutamassa kohteessa, joissa en aiemmin ollut käynyt, kuten Pyreneiden niemimaan itäisen nyppylä Cap de creus (ylläolevassa kuvassa), tuntemattomampi rantapoukama Tamariu ja venetsiamainen Empuriabrava, jonka ”kadut” ovat vettä ja liikkuminen paikasta toiseen tapahtuu veneellä.

Täydelliseen kesään on mahtunut rantaa, vuorta, juhlaa, arkea, matkailua, suurkaupunkia, pikkukyliä, ystäviä, sukulaisia, rokkikeikkoja Lulun kanssa ja ilman, isoisän 60-vuotisjuhlat, hyvän ystävän 38-vuotisbileet, vanhempien baari-ilta ja pitkiä siestoja vauvan kanssa. Onnekas olo!

Monta juttuaihetta jäi vielä hampaankoloon, joten luvassa ainakin vauvojen ruokailusuositusten vertailua Katalonia vs Suomi, erot ovat mielenkiintoiset.

Saapa nähdä, kuinka Lulu sopeutuu jälleen Suomen ilmastoon ja hiljaisuuteen – puhumattakaan äidistä!