imetys

Päiväuniongelman syy selvisi – hyvästi kahvi!

28.1.16

”Sit mie en saa syödä juustoo, sit mie en saa syödä rahkaa, sit mie en saa syödä maitosuklaata – ja nyt myös: sit mie en saa juoda kahvia!” Kyllä, olo on kuin Vintiöitten Kesämiehellä, kun kieltolista venyy ja paukkuu.

Muistanette, kun kerroin, etten raskaana ollessani juonut ollenkaan kahvia, koska se ällötti. Wrong! Enpä silloin tiennyt, että raskaana olevan kahvittomuus vaikuttaa imetysaikaan. Ennen raskautta en päässyt jalkeille ilman vahvaa mukillista kahvia, mutta paksuna ollessa vieroittauduin siitä tuosta vaan pahoinvoinnin ansiosta (kahvi oli niitä hyvin harvoja ällötystä aiheuttavia aineita). Järjellä ajattelin, että onhan se melkoinen piriste alle kilon painoiselle sintille. Melkeinpä koukuttava huume. Nyt olen oppinut, että sikiön voi todella koukuttaa kahviin ja saada sietokyvyn nousemaan sen vaikutusten suhteen.

Meitsi kahvittelee Barcelonan vanhimmassa
kahvilassa Cafè del Centressä 2011.

Synnytyksen jälkeen kahvi on taas maistunut. Kuulun paitsi alkoholittomien viinien ja oluiden myös kofeiinittoman kahvin vastustajiin, eikös alkoholi ole viinin ja kofeiini kahvin pointti…? Suomalainen peruskitkerä juhlamoska ei Espanjan kahviparatiisissa vietettyjen vuosien jälkeen uppoa, vaadin kahviltani tummuutta ja vahvuutta. Olin viimein löytänyt hyvänmakuisen, tummapaahtoisen suodatinkahvin (en mainitse nimeä, mutta paketti on liila) ja päässyt taas nauttimaan joka-aamuisesta mukillisesta milloin minkäkin maidon kera. Sivumennen sanoen en ymmärrä nillitystä kasvimaitojen soveltumattomuudesta kahviin, ihan hyvin se sinne uppoaa. Omat kahvimaitosuosikit: luomukaura, kookos ja hamppu.

Omalla logiikallani ei mahtunut mieleenikään, että kofeiinia siirtyisi niin paljon rintamaitoon, että sillä olisi vaikutusta vauvaan. Marja Hintikkakin todisti, ettei alkoholi siirry merkittävissä määrin, miksi sitten kofeiini? Niin tai näin, bongasin uudesta suosikkiryhmästäni Imetyksen tuesta keskustelun, jossa kahvin lopettamisen kerrottiin vaikuttaneen vauvan päikkäreihin, joita meidän neiti ei juuri ole harrastanut. Tai nukkui aina korkeintaan puolen tunnin pätkiä ja havahtui välittömästi hereille, kun poistuin imetyksen jälkeen vierestä. Koko aamupäivä ja iltapäivä oli pientä kitinää ja hermostumista. Kunnes sitten pari päivää sitten heivasin aamupalalta sen kahvimukillisen ja otin tilalle miedon teen. Jaiks. Nyt vauva nukkuukin kahdet tai kolmet pidemmät päiväunet eikä havahdu joka rasahduksesta hereille.

Ainoat kahvittelukuvani näyttävät olevan Barcelonasta.
Tässä Café Cometan terassilla 2015,
pari viikkoa ennen raskaaksi tuloa.

Pidin mahdottomana, että yksi iso kuppi aamulla vaikuttaisi koko päivän uniin, mutta näinpä se vain näyttää tekevän. Imetysryhmästä opin, että kofeiini kerääntyy vauvan elimistöön. Vaikka äidin elimistö sulattaa kofeiinin muutamassa tunnissa, vauvalla menee paljon pidempään, vastasyntyneellä jopa päiviä. Nyt jatketaan siispä kahvittomana, ainakin joitakin kuukausia. Ja alussa mainitsemastani sietokyvystä siis sen verran, että jo sikiönä kahvia saaneiden vauvojen uneen rintamaidon kofeiinilla ei ole samanlaista vaikutusta. Kun vauva saa lisää kiloja, ei kofeiini kuulemma enää vaikuta yhtä voimakkaasti ei-altistuneillekaan. Ehkä kuitenkin pitäydyn litkuteessä lopun imetysajan, sen verran kovalta piristeeltä se kahvi taas tuntuu.


Oletteko te muut raskaana kahvittomat huomanneet vastaavaa ilmiötä kahvin ja päikkäreiden suhteesta? 

Tässä vielä hyvä linkki aiheesta tarkemmin.

kantoliina

Matkamessujen työkeikka - jonka aikana vauva oppi uusia temppuja

25.1.16

Matkamessut ovat jälleen takanapäin. Itselläni oli kaksi puhe-esitystä iltapäivällä ja loppuun vielä pikku palaveri Tripsteri-yhteisön kanssa. Samalla kyseessä oli ensimmäinen yritykseni – ja onnistumiseni – keskittyä edustamaan ilman vauvaa.

Olen monesti hehkuttanut, kuinka vauva nukkuu yönsä vain 1–2 heräämisellä, mutta 6–8 tuntia putkeen joka tapauksessa. Juuri ennen messuja alkoi meillä kuitenkin melkoinen hulinointi. Siirryimme siis aikalailla suoraan kolmen kuukauden tiheän imun kaudesta neljän kuukauden hulinoihin (siis vaikka ikää mittarissa vasta 3,5 kk). Käytännössä tämä tarkoitti yöheräämisten tuplaantumista, rintaraivareita, jatkuvaa nälkää, levottomuutta ja päiväunien mahdottomuutta.

Onneksi on olemassa Imetyksen tuki ry Facebook-ryhmineen, josta sain heti vinkkauksen, mistä on kyse. Kun tajuaa nämä vauvan muutokset kausina, ei tarvitse vajota epätoivon syövereihin, että mikä kauhea vaiva lapsella onkaan ja mitä olen tehnyt väärin, kun toinen itkee nälkää eikä silti suostu syömään (nimittäin kyllä suostuu, kun jaksaa kärsivällisesti tarjota, rintaraivarointi menee kyllä ohi). Tänään vauva on esimerkiksi jo paljon rauhallisempi. Joskus vain aivoissa myrskyää ja silloin on saatava ymmärrystä vanhemmilta.

Messuhumua! Lulu-parka nukahti suht epäergonomiseen asentoon...

Unenpuutteisilla aivoilla olin messujen ekassa esityksessä lähellä blackoutia, mutta pääsin kuitenkin takaisin kärryille. Onneksi meillä on niin ihana, rento ja ammattimainen porukka, että Tripsteri-kollegat paikkasivat aukottomasti toisiaan. Järkyn lumimyräkän takia emme edes harkinneet Messukeskukseen zombailua kärryillä, vaan vauva sai luvan viihtyä ulkona ja sporassa Manducassa ja sisätiloissa kantoliinassa. Miehen kanssa jännitimme, alkaisiko sama vanha kiemurtelu, tuskailu ja nokkiminen vai pystyisikö vauva nukkumaan päiväunia kannettavana. Itse asiassa tuskailua ja nokkimista Lulu harrastaa vain mun kannettavana: ilmeisesti maidon tuoksu saa hamuamaan ruokaa jatkuvalla syötöllä. Mies jännitti myös, tulisiko vauvalle nälkä heti vai saman tien ja onnistuisiko pulloruokinta nyt, kun aiemmin ei ole onnannut.

Itse päätin vetäytyä messuimetyksestä kokonaan ja keskittyä duuneihin jopa niin kovalla itsevarmuudella, että yllä oli imetykseen soveltumaton mekko. Lopputulos: Lulu viihtyi loistavasti sekä rintarepussa että kantoliinassa ja nukahtikin molempiin, vaikka emme selvästikään osaa sitoa kantovälineitä täysin optimaalisesti. Pulloa ei vauva isältä suostunut ottamaan, mutta esitysteni jälkeen onnistuin siinä itse! Hallelujah! Kysymys olikin ollut asennosta. Yleensä suositellut pystyasento ja sylissä syöttäminen eivät ole tuottaneet tulosta, mutta neidin maatessa selällään vaipan vaihdon yhteydessä onnistuin syöttämään aamulla pumppaamaani maitoa pullosta. 

Tripsteri-vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen antamassa Satu Rämön
ja Milla Kontkasen kanssa.

Olemme olleet tosi tyytyväisiä tuttipulloon, jonka sain siis babyshower-lahjaksi serkultani. Kyseessä on ekologinen lasipullo luonnonkumituttiosalla. Itse hommasimme Ruohonjuuresta myös luonnonkumisen tutin, kun anopin ostama muovitutti on aiheuttanut vain yrjörefleksiä ja poissylkemistä. Muoviseen tuttiin pääsee myös vettä sisälle, eli saattaa olla melkoinen bakteeripesäke. Kumituttikaan ei ole mitään huippusuosiota saanut, mutta pari kertaa vauva on nukkunut hiukan pidemmät päikkärit, kun olen tyrkännyt tutin suuhun syömisen jälkeen.

Tutti ja pullo tuskin tulevat kovin säännölliseen käyttöön, koska tulen olemaan kotona ainakin vauvan ensimmäisen vuoden (todennäköisesti kaksi), mutta meidän vanhempien harteilta vierähti pienoinen paniikinjärkäle tietäessämme, että Lulun voi nyt tarvittaessa jättää hoitoon pariksi tunniksi pelkäämättä, että vauva jäisi ilman ruokaa. Omasta mielestäni kyse on edelleen täysimetyksestä, kun pullo sisältää vain omaa maitoani, eikä satunnainen pulloruokinta vaikuta maidontuloon. Itsehän nuo pullomaidotkin pumppaan.

3,5 kk Tripsteri-vauva.

Palaverista ryntäsin kotiin turhaan hätäisesti, mieskin oli saanut pulloruokinnan toimimaan. Tärkeä merkkipaalu saavutettu! Ei tässä ole mitään mielihaluja lähteä vauvan luota karkailemaan, mutta pelkkä tieto siitä rauhoittaa kummasti, ettei vauva ainakaan nälkää joudu kärsimään, jos menoja tulee. Tässä muuten informatiivinen postaus lapsentahtisesta pulloruokinnasta.



henry miller

Bloggaajien kirjahaaste 2016

22.1.16

Viimeksi kirjoitin imetyshaasteistani, niistä ja THL:n (ei niin) uusista imetyssuosituksista ja kiinteiden aloitusiästä meinaan kirjoittaa pian lisääkin, nyt kun olen asiaan kuumeisesti perehtynyt.

Mutta nyt siis kirjahaasteeseen, johon minut haastoi kollegani ja vanha tuttuni Satu, eli Salamatkustaja-blogin ja Tripsterin Islanti-oppaan tekijä! Tutustuimme alun perin vuonna 2007. Asuin silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni kanssa Barcelonan Poblesecissä ja olin juuri kirjoittanut Mondolle Barcelona -matkaoppaan. Satu sattui muuttamaan miehensä kanssa samaan barrioon ja otti minuun yhteyttä, koska oli kirjoittamassa Mondolle Islanti-opasta. Sadun mies otti bändistämme hyviä livekuvia ja yhteisissä bileissä harrastimme kaikkea paheellista absintin oikeaoppisesta juonnista ties mihin… Those were the days. Sadulta lainasin myös suomenkielisiä kirjoja, ainakin Anna-Leena Härköstä. Niinpä onkin osuvaa, että kirjat yhdistävät meidät jälleen, nyt haasteen muodossa ja äitiysblogiemme välityksellä.

Lukemisestani voisin sanoa, että se on tietyllä tapaa maanista. Kun kiinnostun jostain, luen melkeinpä kaiken, mitä irti lähtee: varailen kirjastosta kaikki kyseisellä hakusanalla löytyvät opukset ja plärään ne myös hillittömän nopeasti. Rakastan tehdä alleviivauksia (ei kuitenkaan kirjaston kirjoihin) ja muistiinpanoja.

Raskaana ollessani luin kaiken mahdollisen aktiiviseen synnytykseen liittyvän, mutta myös hömpempiä raskauspäiväkirjoja (esim. Anu Silfverbergin kipuileva Äitikortti oli asenteeltaan aivan toista äärilaitaa oman fiilistelevän raskauteni ja synnytykseen valmistautumiseni kanssa, mutta pakko sekin oli lukea, koska aiheeseen liittyi). Laadin omista synnytykseen ja raskauteen liittyvistä suosikeistani listaa tähän postaukseen. Raskaana kliseinen pesänrakennusvietti heräsi ja hurahdin myös sisustuskirjoihin ja pläräsin niitä varmaan kaksi tusinaa ja postasinkin aiheesta.

Lempparikirjailijani elämäkerta

Suosikkikirjailijani ylitse muiden on Henry Miller, kosmologinen, astrohörhö, joka syntyi Brooklinissa, löysi äänensä Pariisissa ja päätyi asumaan Kalifornian Big Suriin. Syvällinen, mutta niin maanläheinen kulkija. Huumorintajuinen, rento romantikko ja zeniläinen multitaiteilija. Tämän vuosituhannen kirjoista suurimman vaikutuksen lienee tehnyt Barcelonaan sijoittuva Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo.

Nykyään luen kuitenkin enemmän tietokirjoja ja elämäkertoja kuin romaaneita, muusikoiden ja bändien tarinoita olen lukenut, no, kaikki mitä irti lähtee. Viimeksi Amy-dokkarin jälkeen luin sekä Amy Winehousen äidin että isän kirjat tyttärestään. Suosittelen varsinkin isän kirjaa kaikille leffan nähneille, antaa aika eri kuvan isästä.

Elämäkerrat pyrin lukemaan alkuperäiskielellä.

Lempirunoilijoitani ovat Saarikoski, Hirvilammi, Sirkka Turkka ja vanhat zeniläiset mestarit. Filosofian maisterina olen tietty lukenut aimo lauman tieteellistä tekstiä, omimpana alanani diskurssianalyysi. Hörhötieteet ovat myös erityisalaani: astrologiaa olen opiskellut 20 vuotta, filosofiaa, itämaisia uskontoja, meedioita, vaihtoehtohoitoja ynnä muita outouksia käsitteleviä kirjoja on tullut ahmittua runsaasti. Luen yhtä hyvin suomeksi, englanniksi kuin espanjaksikin, myös katalaaniksi olen joitakuita kirjoja lukenut.

Olen siis vinksahtanut sekamelska tieteilijää ja (skepktikoiden mielestä) huuhaata. Hyvä tarina ja timanttisesti kiteytetyt lauseet saavat sydämeni läpättämään, oli aihe ja tekstilaji mikä hyvänsä.

1. Kirja jota luet nyt

Luen aina vähintään viittä kirjaa yhtä aikaa. Tällä hetkellä ne kirjat sattuvat olemaan Heli Laaksosen Lähtisiks föli, Erno Paasilinnan Yksinäisyys ja uhma – Esseitä kirjallisuudesta, Anna Wahlgrenin Lapsikirja sekä Hoivaa ja leiki – vauvan ja vanhemman vuorovaikutus, Kiintymysvanhemmuuden kirja – onnellisen vauvan hoito-opas, Varo varo varo! – irti ylisuojelevasta kasvatuksesta ja Què es pot esperar el primer any. Kirjavia teorioita ja ajatuksia vauvanhoidosta, joista aion tehdä oman postauksensa myöhemmin. 

Heli Laaksosen kieleen (murteeseen) kesti jonkin aikaa päästä sisälle, mutta nyt kun se sujuu, niin Lähtisiks fölihän on aivan timanttinen! Harvoin lukeminen saa yhtä riemukkaalle mielelle. Runokiertueiden kommelluksista tulee omat keikkamatkat mieleen ja myös Helille arki on yhtä seikkailua. Tikusta tehdään paitsi asiaa myös oivalluksia. Näin imettäessä nukahdan illalla erittäin nopeasti, mutta näitä pätkiä pystyy hyvin lukemaan pieninä annoksina. Kiitos äiti suosituksesta!

Olin ennakkoluuloinen murrekirjallisuudesta, mutta tätä suosittelen lämpimästi!

2. Kirja, josta pidit lapsena


Eikös 14-vuotias ole lapsi? Sanotaan siispä, että Lennon muistelee. Kun olin lukenut kaikki pääkaupunkiseudun kirjastojen Beatles-kirjat (taas maanista lukemista), lainasin tämän perheen Lapin-matkalla jostain pikkukirjastosta, kun ei pääkaupunkiseudulta löytynyt. Pyysin niin kauniisti, että sain lainaksi ilman kirjastokorttia. Tästä tulee mieleen legendaarinen, kääntäjän itse keksimä sana, jolla Lennon kuvaili Rollareitten Their Satanic Majestic’s Request -levyä: ”Hevonvitunhumppaa”.

3. Kirja, joka jäi kesken


Merete Mazzarellan Runebergin vaimosta kertova Kansallisrunoilijan vaimo. Sekava rakenne, puuduttavaa tekstiä. Ja sai ikävä kyllä vuosiksi vierastamaan Mazzarellaa, jonka makuun pääsin vasta muutama kuukausi sitten luettuani omasta elämästä kirjoittamisen oppaan Elämä sanoiksi. Arvatkaa, onko nyt hakusessa koko Mazarellan tuotanto.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen


Tällä hetkellä päähän pälkähtää Ildefonso Falconesin Meren katedraali. Kiehtova historiallinen kuvaus toisesta kotikaupungistani, joka sai katsomaan Barcelonan katuja uudella (tai siis vanhalla) silmällä.

Meren katedraalin luin suomeksi.

5. Kirja, johon palaat uudelleen


Niitä on monia. Luen lempikirjani aina säännöllisin väliajoin ja saan niistä aina uutta. Henry Millerin tuotannon olen tainnut lukea kolmeen kertaan. Sanotaan yhtenä vaikka Kauriin kääntöpiiri. Tykkään siitä enemmän kuin kohutusta Kravun kääntöpiiristä. Etsikkoaika kiehtoo.


Haastan tehtävään suosikkikirjablogini Rakkaus on koira helvetistä Juhon ja Sannan, joista jälkimmäisellä on myös naseva ja ajatuksia herättävä Original Copycat -blogi. 

imetys

Imetyshaaste

18.1.16

”Imetys ei ole kivaa.” ”Imetys on tuskaa!” ”Imetys sattuu.” ”Mua ei huvita imettää.”

Onko tuttuja kommentteja lähipiiristä? Niin minullekin. Näitä sen sijaan kuulee harvemmin: ”Mua ei huvita vaihtaa kakkavaippoja”, ”Puklujen pyyhkimen ei ole kivaa”, ”Vauvan vaatteiden pukeminen on tuskaa”. Jälkimmäiset hoidetaan mukisematta vauvan hyvinvoinnin nimissä, siinä missä imetyksen voi halutessaan skipata, koska sille on vaihtoehtoja.

”Taasko sä imetät?”, ”Vieläkö sä imetät?”, ”Eikö vauva ole jo tarpeeksi lihava?”.

Nämäkin ovat tuttuja kommentteja vanhemman polven suusta. Heidän tietonsa ja uskomuksensa perustuvat vuosikymmenten takaisiin suosituksiin, joihin uudet tutkimustulokset ovat tuoneet aika radikaaleja muutoksia.

Omat imetyskokemukseni perustuvat kolmen ja puolen kuukauden täysimetykseen, jota on tarkoitus jatkaa suosituksen mukaan, kunnes vauva täyttää kuusi kuukautta, sekä Imetyksen tuki ry:n erinomaiseen tiedotukseen, jota ilman olisin ollut hyvinkin pihalla monesta imetykseen liittyvästä asiasta.

Minulla ja Lululla imetys onnistui vauvan ensitunnista alkaen. Maitoa on herunut hyvin, imetys ei ole sattunut, eikä se mielestäni ole ollut mitenkään kielteinen kokemus (ehkä osittain siksi, ettei vauva herätä öisin). Mukavaa siis, vaan ei ihan helppoa. Tässä omat imetyshaasteeni ja mitä niistä olen oppinut:

Imetys on sitovaa


Vauva syö paljon ja usein. Onneksi selviämme ilman yöherätyksiä. Tällä hetkellä normirytmiksi on muodostunut nukkumaanmeno klo 23.30–24 (joskus saattaa venyä yhteen tai kahteen). Tätä edeltää kahden tunnin maidon tankkaus. Aamulla (meinasin kirjoittaa ”yöllä”, koska kuuluu meillä vielä yöuniin) vauva herää syömään aika tarkkaan klo 7.30 ja 9. Herääminen tapahtuu kuin nakutettu 10.30.

Päivällä nälkä iskee 1,5–2,5 tunnin välein ja yksi imetys kestää 15 minuutista tuntiin (paitsi ennen yöunia vähintään kaksi). Tästä voi laskea, että tavallisenakin päivänä imetykseen saattaa mennä puolet valveillaoloajasta.

Itse hyväksyin tulevan sitoumuksen raskaaksi tultuani, ikään kuin osana ”lapsentekopakettia”. Onhan se sitovaa, mutta täysimetystä jatkuu kuitenkin vain kuusi kuukautta, eikä silloinkaan nonstoppina. Paitsi tiheän imun kausina.

Tyytyväisenä ruokailun jälkeen

Tiheän imun kaudet


Tiheän imun kaudet on helppo muistaa kahdella numerolla: 3 ja 6. Eli päivää viikkoa ja kuukautta, jonka ikäisenä vauva asuu rinnalla lähestulkoon yötä päivää. Koska meidän vauva on nukkunut pitkät yöunet oikeastaan syntymästään alkaen, tiheä imuttelu ajoittuu päiväsaikaan. Tai siis aamusta iltaan.

Edellinen tiheän imu kausi kolmen kuukauden iässä kesti meillä viikon ja osoittautui itselleni yllättävän raskaaksi. Juuri kun olin huokaissut helpotuksesta, että olin saanut pidettyä vauvan elossa tähän asti olemalla aina nälkäkutsun aikaan valmiina rintaruokintaan, vauva vaihtoikin vaihdetta isommalle ja vaikutti yhtäkkiä niin nälkäiseltä kuin ei koskaan ruokaa olisi nähnytkään.

Onneksi olin tietoinen siitä, ettei vauva käy tissillä useammin kuin ennen siksi, ettei maitoa enää muodostu entiseen malliin, vaan tekee vain tilausta uudesta vielä suuremmasta tuotantoerästä. Rinnathan tuottavat maitoa kysynnän ja tarjonnan lailla sitä enemmän mitä useammin ne tyhjennetään. Koska nukun yönunet samaan aikaan vauvan kanssa, en tiheän imun viikkona päässyt päivittämään blogia, kokkaamaan pitkällisiä viritelmiä tai tekemään juuri mitään muutakaan aikaa vievää askaretta. Sohvalla asuminen alkoi puuduttaa, mutta selvisin silti järjissäni.

Lapsentahtisuus


Nykyään jo synnärillä saa nykytutkimuksiin perustuvan ohjeen imettää lasta lapsentahtisesti, eli aina, kun nälkä iskee. Ohjeistus poikkeaa radikaalisti oman äitini aikaisesta kellon mukaan syöttämisestä ja siksi vanhemman polven on usein vaikea käsittää tiivistä ”vauvan pillin mukaan” toimivaa syöttämistä.

Ennen kuviteltiin, että lapsentahtisuudella vauvasta kasvaa vanhempiaan manipuloiva, itsekäs ja ylipainoinen tyyppi. Syötöt neuvottiin siis hoitamaan tiettyinä kellonaikoina ja pakkonukuttamaan tai huudattamaan lasta sillä välillä. Nykyään tämä kylmäsydämiseltä kuulostava ohjeistus on saanut kylmää kyytiä. Vanhalla tyylillä lapsi oppi pahimmillaan tukahduttamaan perustarpeensa ja pettymään vanhempiinsa. Lapsentahtisuus on siis tärkeää kiintymyssuhteen kehittymiseksi.

Ensikertalaisena lapsentahtisuuden haaste liittyy ennakoimattomuuteen. Nälkä voi tulla joskus puolen tunnin päästä edellisestä syötöstä, eli juuri silloin, kun olen sporassa vieroitusoireista kärsivän sekakäyttäjän vieressä, joka vetää raivarit vauvan nälkäitkusta (ironista kyllä) tai vaunukävelyllä keskellä ei mitään, kun 20 asteen pakkanen estää rintojen esiinvedon.

Imetys ei ole pelkästään ruokkimista


Rintaruokittu vauva ei voi syödä liikaa, sillä ylimääräinen tulee ulos jommastakummasta päästä. Vauva ei myöskään syö ainoastaan nälkäänsä, vaan myös janon, läheisyydentarpeen tai vaikka orastavan flunssan takia vasta-aineita tankatakseen.

Vaikka välillä tuntuu siltä, että vauva pyytää rintaa jatkuvasti tiheiden imujen ulkopuolellakin ja isoäidit ihmettelevät vauvan poskien pyöristymistä ja leukojen määrän lisääntymistä, olen luottanut siihen, että vauva tietää, koska maitoa tarvitsee. Tällä tyylillä lyyli säästyi muun muassa isäänsä lähes kuukauden ja minua viikon kiusanneelta virukselta.

Suihkutissihaaste


Olettehan nähneet sen Marja Hintikka Liven mainoksen, jossa Marja ampuu tisseistään maitoa hurjalla suihkulla. Vaikuttaa vitsiltä, mutta meille suihkutisseille täyttä arkea. Tästä ilmiöstä en ollut kuullut ennen oman imetyksen alkamista, eikä termi ollut edes olemassa äitini aikoihin.

”Eikös se ole vain hyvä, että maitoa suihkuaa valtoimenaan”, joku saattaisi ajatella. Vauvalle kovalla paineella suihkuava maito onkuitenkin usein vaikea ”pala” nieltäväksi. Vauva tuskastuu, kun ei pysty nielemään yhtä nopeasti kuin maitoa tulee, suihkun mukana mahaan voi päätyä myös ilmaa, joka aiheuttaa vatsavaivoja ja usein vaavi saa myös maitosuihkun päin näköä tai korvaa.

Istuma-asennossa imettäminen ei suihkutissein kovin hyvin ole itselläni onnistunut. Vauva irrottautuu nännistä kesken syönnin, ettei tukehdu maitosuihkuun. Kun itse operoin rimpuilevan vauvan ja julkisilla paikoilla näköesteeenä toimivan rievun kanssa, valtoimeksi jäänyt tissi ruiskii sillä välin märäksi vaatteet, lattian, tuolin, mitä milloinkin. Nykyään olen oppinut kiinnittämään harson ”ruokalapuksi” imetysliivistä roikkumaan, mikä ehkäisee kastumisvaaraa. Kaikkein parhaiten imetys onnistuu kylkimakuulla kotisohvalla tai sängyllä.

Ylpeänä ensimmäisellä julki-imetyksellä kolme kuukautta sitten.

Julki-imettämisen tuska


Se, että joku näkisi tissini, on pienin murhe julkisilla paikoilla imettämisessä. Kuten mainitsin, suihkutisseillä istuen imettäminen on hyvinkin haasteellista, eikä makuuasento kovin usein ole mahdollista. Näiden lisäksi meidän tapauksessa vauva on niin ulkomaailman ihmeistä kiinnostunut, ettei malta syödä, kun ympärillä on uutta nähtävää ja tutkailtavaa.

Kauppakeskusten hoitohuoneet nojatuoleineen olisivat kyllä ihanteellisia paikkoja imettämiseen, mutta meillä nekään eivät toimi. Vauva kääntyilee kuin pöllö aina uuden ihmisen astuessa tilaan / jos puhun / jos joku muu puhuu, eli syöminen keskeytyy jatkuvasti. Ravintoloissa homma on sujunut vähän paremmin, mutta vain suojaisessa ja häiriöttömässä looshissa.

Kärsivällisyys palkitaan


Miksi imetys ja äidinmaito sitten ovat niin tärkeitä vauvalle ja miksi nykyään suositellaan ruokkimaan vauva pelkällä äidinmaidolla ensimmäiset kuusi kuukautta?

Nykytutkimuksen valossa vauvan suolisto ei ole valmis sulattamaan kiinteitä aikaisemmin, joten muu ravinto saattaa vahingoittaa suolinukkaa ja aiheuttaa sitä kautta allergioita. (Korvikeruokituille voi käsittääkseni antaa kiinteitä jo neljän kuukauden iässä.) Tämä selittäisi osaltaan oman sukupolveni huikean suolisto-ongelmien määrän. Keliakiaa, maitoallergiaa, vuotavaa suolta, gluteeniyliherkkyyttä on melkein joka toisella. Taatusti ilmiön taustalla on muitakin syitä stressistä yhä jalostetumpaan ja ravinneköyhempään ravintoon, mutta jos voin imettämällä pienentää allergioiden ja suolistovaurioiden riskiä, niin täältä pesee hankaluuksistakin huolimatta.

Imettäminen nukuttaa


Vaikka tämä maidolla läträäminen kuulostaa hankalalta, sotkuiselta ja sitovalta puuhalta, on siinä tietysti hyvät puolensa meille äiti-ihmisillekin. Se, mitä en etukäteen tiennyt, on, että imettäminen laukaisee äidissä ja vauvassa mielihyvää ja mielenrauhaa tuottavaa oksitosiinihormonia. Meillä yötankkaus saa siispä vauvan lisäksi myös minut nukkumaan sikeästi koko yön.

Ainaisten nukahtamisvaikeuksien ja unettomien vuosien jälkeen tämä ”unilääke” on tullut minulle kuin tilauksesta. Päiväunia en ole onnistunut nukkumaan raskauden enkä imetystenkään aikana, mutta hyvää hermolääkettä tuo oksitosiini on päivälläkin, kun päässä pyörii miljoona asiaa, jotka pitäisi tehdä eikä voi, koska imetys. Pakkorelaus tulee meikäläiselle toisinaan ihan tarpeeseen. Ja harvemminhan sitä pääsee kuluttamaan kaloreita sohvalla löhöten.

p.s. Maitoaan voi toki myös pumpata ja syöttää lasta pullosta. Meillä vauva ei kuitenkaan ole vielä suostunut pulloruokintaan, eikä sille ole vielä tullut tarvettakaan, kun en ole kolmea tuntia pidempään ollut poissa vauvan ulottuvilta. Eka baari-ilta ystävien kanssa tapaksilla ja punaviinillä onnistui hienosti viikko sitten. Äiti pääsi ulos, isä sai kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa eikä tyttö edes ehtinyt hermostua.

Olisi kiva kuulla, mitä haasteita imetys teille toi ja miten ne ratkaisitte? 

arvonta

Matkamessuarvonnan voittaja ratkesi!

17.1.16

Viikon päästä sunnuntaina, 24.1. meikäläisen voi siis bongata Matkamessuilta. Tarkemmin sanottuna Mondo-lavalta klo 15 puhumassa lasten kanssa matkustamisesta ja klo 16 viinimatkailusta Barcelonassa. Tervetuloa kuuntelemaan ja jutustelemaan kanssani!


Pääsylippukin on nyt arvottu. "Onnettarena" toimi rakas mieheni. Arvontapallon sisällä oli siis kaikkien sekä blogin että Facebookin puolella osallistuneiden nimet. 

Voittajanimen arvonta. Tattararaa!

video

Onnea voittajalle! 

Jos halajatte lisää jännitystä, niin osallistukaahan toki Vuoden 2015 paras matkailublogiarvontaan, jossa olen ehdolla Tripsteri.fi Barcelona-oppaan tekijänä. Äänestäneiden kesken arvontaan 300 € arvoinen matkalahjakortti. Houkuttavaa eikö totta! Itse lähtisin varmaankin tällä hetkellä Kanarialle tuolla rahalla :) 

p.s. Meidän perheessä kolmikuisen päivähulinointi jatkuu ja pitää mamman aikalailla zeniläisessä tässä-ja-nyt-hetkessä. 

3 kk

Barcelona-blogini ehdolla parhaaksi matkailublogiksi - Ja terveiset 3 kk hulinoitsijan äidiltä

13.1.16

Terveiset kolmekuukautisen hulinoitsijan äidiltä! Mikä kolmen kuukauden hulinointi? No tähän ikään sattuu ajoittumaan niin tiheän imun kausi kuin uusien motoristen kykyjen harjoittelukin. Yöt vauva nukkuu edelleen upeasti, eli 6-8 tuntia putkeen, syöttö ja 3-5 tuntia lisää unta. Päiväunia ei sitten niin maltetakaan nukkua, kun on niin paljon kaikkea uutta ja kiinnostavaa tutkittavaa. Mahallaan neiti jaksaa kannatella päätään jo hyvän aikaa, tarttuminen (esim. äidin hiuksista) on jo hallussa ja ääntelyistä uutena on tullut hulvattoman kuuloinen ääneen nauraminen!

Hei hulinaa! Tarttuminen alkaa onnistua.

Tänään aloitimme Lulun kanssa Manipuran äiti-vauva-joogan ja huomenna osallistumme Organic Spiritin vauvahierontakurssille. Näistä luvassa ihan omat postauksensa lähiaikoina!

Matkamessulipun arvonta on edelleen käynnissä, voitte osallistua siihen vielä tämän viikon loppuun asti. Matkailuteemaan liittyen sain tänään tietää, että kirjoittamani Barcelona-blogi on valittu ehdolle vuoden 2015 parhaaksi matkailubogiksi! Jee! Bongailen tuoreita tärppejä kaupunkiin lähes päivittäin, vaikken kaupungissa tällä hetkellä asukaan. Vauvan kanssa pääsemme hänen toiseen kotikaupunkiinsa ensi kertaa livenä tulevana kesänä. Blogin kuvista vastaa rakas ystäväni Tuulia Kolehmainen. Käykäähän ihmeessä äänestämässä Tripsterin Barcelona-blogi voittoon. Samalla osallistutte 300 € arvoisen matkalahjakortin arvontaan. Arpaonnea molempiin edellä mainittuihin arvontoihin!

Tripsterin Barcelona-blogissa kerron mm. kaupungin kirpparibuumista...
(Kuva: © Moritz Barcelona flickr.com CC BY 20)
... ja perinteisistä viinituvista.
(Kuva: Tuulia Kolehmainen)

Jospa hulinoitsija malttaa taas alkaa nukkua päiväunia, pääsee äiti kirjoittamaan imetysaiheisen postauksensa valmiiksi. Tutkimustyötä aiheesta olen tehnyt viimeisen kuukauden ajan, joten luvassa on aikamoinen tietopläjäys. Eli pysykääpä taajuudella te raskautetut, imettäväiset ja muut maidottomasta maidosta ja tisseistä kiinnostuneet.

barcelona

Minä ja Barcelona Matkamessuilla – Voita lippu ja tule tapaamaan!

7.1.16

Taas on se aika vuodesta, jolloin Helsingin Messukeskukseen pääsee haaveilemaan rantalomista, kuulemaan tärppejä kuumimpiin kaupunkikohteisiin ja osallistumaan kymmeniin matka-arvointoihin Matkamessujen merkeissä 22.–24.1.2016. Näillä paukkupakkasilla kelpaisi ilmaismatka etelään meikäläisellekin, joten mut voi bongata arvontalappuja täyttelemässä.

Tämän vuoden yhteistyömaana on Espanja ja kollegoiden kanssa perustamani Tripsteri.fi-matkaopassivusto on mukana messuilla ensimmäistä kertaa, joten mikäs sen mieluisampaa!

Itse olen vieraillut messuilla puhumassa Barcelonasta lähes joka vuosi ensimmäisen matkaoppaani Mondo Barcelonan julkaisun jälkeen (2007). Tällä kertaa olen siis messissä Tripsterin ja Barcelonan edustajana.


Meikä messuilla


Sunnuntai on messujen perhepäivä, jolloin ohjelmaa on erityisesti perheen pienimmille. Itsekin olen mukana ensi kertaa oman lapsoseni kanssa. Samaisena perhepäivänä 24.1. mut voi bongata Mondo-lavalta kahteenkin otteeseen:

15:00 Lasten kanssa kaupunkilomalle ja maailman ympäri
Tripsteri.fi-sivuston kirjoittajat antavat vinkkinsä onnistuneeseen lasten kanssa lomailuun.
(Mun ja Barcelona-vinkkien lisäksi lauteilla Tripsterin Islanti-oppaan sekä Salamatkustaja-blogin tekijä Satu Rämö ja Tripsterin Lontoo-oppaan tekijä Milla Kontkanen.)

16:00 Vinkit viinimatkalle Barcelonaan ja Portugaliin
Tripsteri.fi-sivuston kirjoittajat neuvovat miten tehdä onnistunut viinimatka.
(Mua ja Tripsterin Lissabon-oppaan sekä Mafalala-blogin tekijää Anna Pöysää haastattelee viiniasiantuntija ja TripsterinTukholma-oppaan tekijä Soile Vauhkonen.)

Koko messuohjelma löytyy täältä.

Barcelona on muuten hyvä kohde myös lasten kanssa! (Kuva: Tuulia Kolehmainen)

Voita lippu!


Jos haluat voittaa lipun messuille (vapaa pääsy haluamanasi päivänä 22.–24.1.2016), niin jätä kommentti tämän postauksen perään tai blogini Facebook-sivulle ja anna palautetta Kultasen Pauloissa -blogista tai Tripsteri-matkaopassivusta, niin osallistut pääsylipun arvontaan!

Tervetuloa myös vetämään hihasta tai helmasta paikan päällä! Arpaonnea!

p.s. Lippujen arvontaan voi osallistua myös Tripsterin Facebook-sivulla.


hysteroskopia

Tähystys sinne

6.1.16

Viimeksi kerroin saamastani lähetteestä kohdun tähystykseen ja residuan poistoon. Ja eilen tämä suuri päivä sitten koitti. Kyseessä oli talven kylmin päivä, 20 astetta pakkasta! Vauvalle puettiin neljä kerrosta vaatteita, kommandopipo, neulepipo ja kolme huppua ja vaunujen patjan alle lampaantalja eristeeksi kylmää ulkomaailmaa vastaan. Miehellä oli onneksi edelleen joululomaa, joten pääsi minua vauvan kanssa saattelemaan. Mukana kulki myös tuttipullo ja pari pulloa pumppaamaani maitoa toimituksen ajaksi.

Pääsimme Jorvin sairaalaan spora-metro-bussi-yhdistelmällä reilussa tunnissa. Kaikki pääkaupunkiseudun tähystykset on siis keskitetty Espooseen, joten ne tehdään varmoin ottein ja ammattitaidolla. Kun vihdoin löysimme oikean osaston, sain tervetuliaisiksi viisi kappaletta antibioottitabletteja nieltäväksi ”varmuuden varalta”. Kotona olin jo ottanut pyydetyt kaksi parasetamolia ja kaksi buranaa. Antibiooteista ja niiden vaikutuksesta suolistoon mulla on erittäin ikäviä kokemuksia, mutta onneksi edellisestä koko kuurista on aikaa jo yli kolme vuotta ja sen jälkeen olen syönyt probiootteja säännöllisesti. Ja onhan tämä kerta-annos antibiootteja totta kai pienempi paha kuin kohtutulehdus, josta olen kuullut kauhutarinoita sen kärsineiltä!

Tähystysoperaatiossa oli mukana kaksi kätilöä ja gynekologi, kaikki aivan ihania naisia! Ei kyllä ihmetytä yhtään, että juuri kätilöt hurmasivat Sipilän muuttamaan leikkauslistaansa. Miten voikin olla niin hyväsydämistä ja lämmintä väkeä tässä ammattikunnassa! Tällä kertaa myös lääkäri oli ihanan inhimillinen.

Palautumassa

Ultrassa kalvon siivu näkyi jälleen, mutta onneksi edellisultraa pienempänä, joten tähystysvälineeksi valittiin mahdollisimman kapea putki, eikä kohdunsuuta näin ollen tarvinnut puuduttaa. Tähystysvälineellä suihkutettiin vettä kohdunsuun avaamiseksi, mikä ei tuntunut oikeastaan miltään. Mutta tässä vaiheessa ilmeisesti lääkkeiden vaikutus alkoi nousta hattuun ja meikäläistä alkoi pyörryttää oikein olan takaa. Enkä selvästikään ollut ensimmäinen, sillä tähän oli varauduttu muunneltavalla laverilla, jonka pääosasto laskettiin alas. Olin siis koko toimituksen ajan pää alaspäin ja kylmä kääre otsalla.

Tähystysputkilon siirtyminen kohdun puolelle ei sekään tuntunut juuri miltään, vaikka residuaa oli loppupeleissä sen verran paljon, että sitä piti tonkia ulos useampaankin otteeseen. Ultra ei siis kertonut koko totuutta kalvon palojen määrästä. Tässä operaatiossa olisin saanut tilaisuuden nähdä kohtuni kuvaruudulta realistisena värikuvana, mutta koska päässä pyöri urakalla, en halunnut lisätä heikotuksen määrää tajuttomuuden rajamaille. Veden ruiskuttaminen kohtuun aiheutti paineen tunnetta mahaan, mutta tämäkään ei ollut mikään iso juttu. Kiitin onneani tekniikan kehittymisestä, sillä ennen nämä operaatiot tehtiin kuulemma raavaammin rautainstrumentilla kohdunseinämät kaapien (eli raapien), mikä aiheutti ikävämpiä jälkimaininkeja.

Kun roskat oli kerätty inessiivistä, piti kohtuun vielä ruiskuttaa kiinnikkeitä ehkäisevää geeliä (mahdollisiet kiinnikkeet haittaisivat siis jatkossa istukan kiinnittymistä kohdun seinämään). Tämä oli operaation kivuliain kohta, sillä nyt tarvittiin puudutuspiikki, levitin ja isompi vehje, jolla geeli saatiin ruiskutettua sisään. Enemmän kuin kivuliasta, se oli kuitenkin epämiellyttävää. Varsinkin näillä täysimettäjän kuivilla limakalvoilla. Kaiken kaikkiaan suht helppo ja kivuton operaatio siis, jonka inhottavin puoli, raju pyörrytys, ei kaikkia koske. Kätilöt sanoivat, että lääkemäärät ohjeistetaan kaikille samoiksi, vaikka potilaiden painoissa ja toleranssissa on suuriakin eroja. Meikäläiselle olisi siis helposti riittänyt pienempikin troppaus.

Jokaista neuvotaan kuulemma operaation jälkeen odottamaan istuen puoli tuntia ennen kotiin lähtöä. Koska itsellä heitti päässä pelkkä istumisen yrittäminen, minut kärrättiin sängyssä toipumishuoneeseen, jossa makoilin puolisen tuntia. Mies ja vauva saivat tulla mukaan ja pääsin jopa imettämään sairasvuoteellani kätsysti. Vauva ei siis ollut huolinut tuttipulloa miehen hyvistä yrityksistä huolimatta (tuttipullon kärjen kastaminen maitoon, eri asennot, hörpytys jne.). 

Onkohan tästä jo tehty suomalainen versio? Societyn tilalle tietty Teri Niitti. Tää pitää kyllä aikas hyvin paikkaansa.

Eli siinä olis jälleen kaikkien imettäjien antisankarille Teri Niitille uutta tietoa, että jotkut vauvat ei muusta lähteestä suostu syömään, kuin siitä julkisesti niin kauhean ahdistavasta tissistä. Itseäni ei muuten Niitin kommentit edes loukkaa. Eiköhän herran kommentit perustu ihan vain puhtaaseen ignoranssiin. Jos ystäväpiirissään olisi yksikin imettäjä, niin suhtautuminen olisi todennäköisesti valistuneempi. Ja tämän kohun jälkeenhän sitä tietoa on salakuvaajalle ja siinä sivussa monelle muulle asiaan vihkiytymättömälle sitten saavikaupalla kannettukin, joten "blessing in disguise", kuten imetysmaratonieni viihdyttäjä Larry David sanoisi. (Mulle on näemmä tullut lehmänhermot, kun en jaksa tästäkään vetää pinnoja.)

Loppupäivä menikin sitten sohvalla tokkurassa maaten ja torkahdellen. Myös vauva viihtyi rinnalla useamman tunnin, kun päivällä ei ollut ehtinyt saada tarpeekseen. 20 asteen pakkasessa en sentään imettäisi liikennevälineissä.

p.s. Koska itsellenikin imetys on kolmen kuukauden täysimetyksen jälkeenkin aikamoinen mysteeri, olen imetyssuosituksia ja niiden muuttumista kovasti tutkinut ja aion havainnoistani kirjoittaa piakkoin lisää!

Seuraa Facebookissa