Vuoden paras lapsiperhejuhla
1.5.17
Vappu on täällä taas (ellette ole sattuneet huomaamaan)! Ehdottomasti vuoden paras
lapsiperhejuhla, sanon minä. Jouluna on liian pimeää ja kylmää hengailla ulkona
ja kaikki kökkivät omissa kodeissaan. Kieltämättä tästäkin vapusta uhkasi tulla
lumisempi kuin joulusta, mutta tänään kelpasi hengailla Kaivarin puistossa ja
rannassa, varsinkin tänä vuonna, kun homehäslingin myötä päädyimme ”sattumalta” asumaan vappuisille huudeille.
Olimme liikkeellä lapsiperhepoppoolla, johon sisältyi
onneksi yksi vegaani ja toinen maitoallergikko. Eväinä meillä oli
härkisfajitaksia, seitannakkeja, perunasalaattia, vegaanisia munkkeja ja tietysti skumppaa. Lulu
18 kk on koko ikänsä rakastanut kaikkia joukkotapahtumia. Lauantaina Lulu pääsi
isukkinsa kanssa Kansallisteatterin lavaklubille lastenorkesteri The Bätmänsien
keikalle ja hyppelehti eturivissä, kuten viime Matkamessuilla Tripsteri-esiintymiseni
jälkeen kaikenmaailman karvaturrimaskottien show’ssa.
Vappuaaton vietimme mummolassa herkkuja syöden ja simaa juoden.
Vapun huipennus oli tietysti tänään, kun puolitoistavuotias pallofanimme pääsi
ihailemaan palloja maalla, meressä ja ilmassa. Puistossa oli kiva juoksennella
eikä juhlaan sisältynyt edes syöttötuoliin vangitsemista, vaan sai napostella
aikuisten malliin. Meikäläiset emme juurikaan stressaa juhlapäivinä ruoka- ja
päiväunirytmeistä, vaan keskitymme yhdessäoloon ja iloisesta tunnelmasta
nauttimiseen. Vuoronperään taaperon perässä juoksenteluksihan tuo puistokeikka
meni, mutta hauskaa oli!
Kaivoin jopa ekaa kertaa sitten Väinämöisen aikaisten ylppäreitteni ryötteisen valkolakkini kaapista (eipä olisi miljoonissa
muutoissani säilynyt, ellei olisi ollut äidillä tallessa) – onko tämä nyt se
viimeinen naula aikuistumisen arkkuun? Mieheni ja hyvän ystävän englantilainen mies
olivat kuulemma Suomen alkuvuosinaan ihmetelleet kovin, miksi kaikki pukevat
vappuna päähänsä kapteeninhatun. Kieltämättä tällä voisi Lemmenlaivan
castingiinkin hakeutua.
Meidän perheen puolesta tämä puolivuotinen talvi saisi nyt
olla taputeltuna kasaan. Eipä ole viime kuukausina kulunut päivääkään ilman
ajatusta Espanjaan paluusta. Suomen kesää Hernesaaressa en vaihtaisi tosin pois
– enkä vappua!
(kuvat: Elina Erikoinen-Watts ja Tuulia Kolehmainen)
0 kommenttia