Siitä lähtien, kun pääsimme Tripsterin kanssa Helsingin Sanomain säätiön mediainnovaatiokilpailun Uutisraivaajan finaaliin, on tapaamisia, kokkareita sekä ravintola- ja baaritestausiltoja riittänyt. Toissapäiväiset kekkerit eivät Uutisraivaajaan liittyneet (tosin meidät Napue-ginitonikeissa pitänyt Mikko Koskinen voitti aikoinaan ensimmäisen Uutisraivajan, pienet on piirit!).

Tällä kertaa kyseessä olivat siis Lähiömutsin, eli Hanne Valtarin ja Salamatkustajan ja Tripsterin Islanti-oppaan tekijän, Satu Rämön uuden Unelmahommissa – Tee itsellesi työ siitä mistä pidät -kirjan julkkarit. Mothers of Workin tiloihin saapui aika lauma bloggareita, kuten Muita ihania -Tiina sekä Tripsteri Tokion ja Ensi-illallisen Siru.

Tarjoilut olivat ihan mahtavat: maidotonta, gluteenitonta suolaista ja raakakakkua, Raikastamon limuja ja mehuja, Warrior Coffeen voikahvia (jota en maitoallergisena tietenkään päässyt testaamaan) ja tietty sitä maan mainiota Kyrö Distilleryn Napue-giniä (tätä sitten kahvin tilalla toinenkin lasillinen). Goodiebagit olivat nekin suomalaisten tuotteiden ylistystä: Eero Aarnion söpö pinkki kastelukannu, kaksi orvokkia näin ”kevään” kunniaksi (tällä hetkellä ikkunasta pyryttää lunta ihan täpöllä), Flow-kosmetiikan kasvoöljy ja Warrior Coffeen kahvi- ja yrttishottinäytteet. Sekä tietenkin Unelmaduunareiden inspiroiva kirja!

Kaikesta tästä maallisesta mammonasta huolimatta julkkareiden parasta antia oli keskustelupaneeli, jossa Satu ja Hanne haastattelivat unelmahommissaan olevaa kolmikkoa, eli Iholla-ohjelmasta, Radio Helsingin aamushowsta ja lehtijutuistaan tuttua Laura Frimania, hyvin palkatulta konsulttiuralta Warrior Coffeen perustajaksi hypännyttä Riku Uskia sekä Subin kanavajohtajasta vapaaksi kirjailijaksi ja muutosvalmentajaksi loikannutta Maaretta Tukiaista.

Sadun kysyessä Rikulta ”miltä nyt tuntuu?”, kun konsulttina tienaisi paremmin, kahvisoturi vastasi hyvin, että rahaa voi aina tehdä enemmän, mutta päivään ei saa 24 tuntia enempää mahtumaan, joten loppupeleissä kysymys on siitä, miten päivänsä haluaa kuluttaa ja mitä kokemuksia ja elämyksiä saada. Myöhemmin juttelin samasta aiheesta ihanan, luovuutta sädehtivän Maaretan kanssa, joka sanoi samaa, että hänelle johtajan palkkaa tärkeämpää on vapaus ja mahdollisuus itseilmaisuun. Yksikään haastatelluista ei vaihtaisi epävarmempaa mutta vapaampaa tilannettaan edes 50 000 euron kuukausipalkkaan. Eikä muuten vaihtaisi Satukaan, jolle tarjottiin hiljattain suurituloisia töitä Suomesta (saikohan tätä paljastaa?), ei kuulemma tosin ihan 50 tonnin palkalla.  

Unelmahommissa-kirjassa Satu esittää hyvänä vinkkinä taulukon meille monitemmeltäjille, joka auttaa hahmottamaan moninaisia kiinnostuksenkohteita ja rahantekoväyliä. Siinä koira kuvastaa töitä, joista ei tykkää, ja joista ei makseta hyvin. Lehmä kuvastaa töitä, joista ei saa tyydytystä, vaikkakin rahaa. Tähti kuvaa hommia, joista saa sekä rahaa että kiksejä ja kysymysmerkki niitä rakkaita harrastuksia tai pienipalkkaisia lempitöitä, joista jonain päivänä voi vielä tulla rahavirtaakin. Itselleni jotkut käännöshommista ovat olleet koiria, toiset lehmiä, jotkut harvat tähtiä. Mitä alemmas käännöspalkkiot on ajettu, sitä koiremmaksi työ alkoi muodostua. Kirjoitushommista osa on ollut pieniä tähtiä (esim. jotkut kolumnit), osa kysymysmerkkiä, kuten tämä blogi, jota en ole lähtenyt yhteistyöpostauksia lukuun ottamatta ainakaan vielä kaupallistamaan. Musiikkihommat ovat olleet yhtä isoa kysymysmerkkiä, vaikka niitä keikkaliksojakin on tilille kilahdellut.

Totta puhuen meikäläisen on aina ollut vaikea orientoitua rahaan, opettelen kiinnostumaan siitä edelleenkin, vaikka suurimman osan työvuosistani olen toiminut yrittäjänä. Muusikkona olisi ollut paitsi sitovaa ja lannistavaa myös mahdotonta miettiä, tuleeko tämän tyylisestä musasta nyt rahaa vai ei, mutta raha ei koskaan ollut tekemisen motivaattori, koska homma vaan oli itsessään niin tyydyttävää! Kääntäjän hommat ovat olleet mahtava keino paitsi tienata rahaa, myös saada lisää sanavarastoa, yleissivistystä ja nippelitietoa mitä merkillisimmistä asioista. Itselle tärkeintä on juuri ollut aina vapaus tehdä itselle tärkeitä juttuja ja jos ne tuovat perustoimeentulon, en muuta ole osannut kaivata.

Kirja osuu ajan hermoon älyttömän hyvin, yhä suurempi osa armaasta lamasukupolvestani tuntuu arvostavan kaikkein eniten juuri työssä viihtymistä, itsensä toteuttamista ja vapautta matkustaa ja viettää aikaa kumppanin ja/tai lapsien kanssa. Ihanaa siis, että Hanne ja Satu vinkkaavat kirjassa niin monia tapoja toteuttaa tuota unelmaa.

Postaan lähipäivinä vielä lisää mietteitäni Unelmahommissa-kirjasta ja jotta pääsemme vertailemaan oivalluksia ja fiiliksiä, arvonkin nyt yhden kappaleen kirjaa, kun niitä on hyppysiini yksi ylimääräinen päätynyt. Osallistua voit kertomalla kommenttiboksissa tai blogin Facebook-sivulla, mikä sinun unelmatyösi olisi, vai teetkö jo unelmahommiasi? Arvon kirjan 8.5.

(Kuvat: minä ja Tuulia Kolehmainen)

Follow my blog with Bloglovin
Pidin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen pienen tauon bloggaamisesta. Jos jotain olen bändivuosiltani oppinut, niin taukojen pitämisen tärkeyden. Välimatkan pitäminen on joskus hedelmällistä ja suositeltavaa, ettei fokus katoa, into laannu, luovuudesta tule pelkkää suorittamista ja vanhan toistoa.

2015 toukokuussa perustetun blogini tarkoitus oli käsitellä uutta elämäntilannetta – raskautta – ja horisontissa häämöttävää ja kuumottavaa synnytystä. Opin raskauden aikana huiman määrän luonnollisia keinoja parantaa raskausaikaa ja hälventää synnytyspelkoja ja –kipuja. Näistä voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan (kuten niistä mainituista bändivuosistakin)! Tietoa tuli kaivettua myös siksi, koska en löytänyt haluamistani aiheista tarpeeksi selkokielistä materiaalia, tai sellaista, johon itse voisin samaistua. Ainakin oma mielikuva oli, että joko tieto on liian kliinistä tai sitten hieman liian hörhöä. Vaikka minulla on akateeminen tausta, olen ennen kaikkea taiteilijasielu ja henkimaailman asiat ovat olleet jokapäiväistä kauraa syntymästä lähtien. Kaipasin siis tieteellistä tietoa ja fyysisiä harjoituksia henkisyydellä ryyditettynä, josta hyviä esimerkkejä esim. hypnosynnytys, raskausjooga ja doulat. 

Seuraava missio oli oppia vauvan hoidosta ja kehityksestä, imetyksestä ja muusta siihenastisessa elämässäni täysin ufologisesta. Blogin oli tarkoitus keskittyä raskausaikaan ja vauvavuoteen ja jäädä sitten telakalle mahdolliseen seuraavaan raskauteen asti. Vauva-ajan bloggauksista huomattavasti luetuin on paljon tieteellisiä lähteitä sisältävä postaus siitä, miksi imetyssuositukset ovat muuttuneet omasta lapsuudestamme ja mistä tunnistaa synnytyksen jälkeisen erkauman. Imetysasioista aion kirjoittaa jatkossakin, sen verran paljon vanhaa tietoa tämän aiheen ympärillä leijailee ja erkaumastakin olen saanut uutta tietoa.

Vauvavuotena vastaan tuli lukuisia mahtavia äitiysblogeja niine samoine teemoineen, mitkä itselläkin mielessä pyörivät: vauvan kehitys, syöminen, nukkuminen, pukeutuminen, blaablaablaa... Mitä enemmän samalla aaltopituudella olevien kirjoittajien äitiysblogeja tuli luettua, sitä vähemmän kirjoittamisen tarvetta tunsin. Varsinkin, kun oma vauva nukkui hyvin, söi ja kasvoi normaalisti eikä vielä puhua pukahtanut niillä kolmella kielellään.

Viime aikoina innostavia teemoja on yhtäkkiä alkanut taas pulpahdella blogiaiheiksi wordiini: taaperoimetys, monikielisen puhumaan oppiminen, valvotut yöt ja allergiat, energian buustausyritykset ja nautitut lisäravinteet, uudet työkuviot ja Tripsterin aluevaltaukset, luetut kirjat, Helsingin maidoton ja gluteeniton tarjonta, musakuviot, homekoulugate, muuttuneet tulevaisuudensuunnitelmat... on comebackin aika!

Hämmästyttävää kyllä blogilla on neljän kuukauden tauon aikana ollut päivittäin 300 ja kuukausittain 9000 lukijaa. Siis ilman postauksen postausta. En siis aio hylätä lukijoita, vaan jatkan samassa vanhassa Bloggerissa, vaikkakin uuden blogipohjan kera. Uuden kipinän syttymisen kunniaksi sivu sai modernimman ilmeen ja uuden nimen sekä osoitteen sen blogspot-ritirimpsun sijaan.

Blogin uusi nimi kuvaa tapaani tarttua aiheisiin, kulloisiinkin kiinnostuksenkohteisiin, elämään, lumoudun, uppoudun, olen täpinöissä ja jään inspiroivien asioiden pauloihin. (Kielitoimiston sanakirjan mukaan: paula = kuv., mon. Joutua jnk t. jkn pauloihin lumoihin. Kietoa jku pauloihinsa. Kietoa lemmen pauloihin.) Uusi logo katselee maailmaa vaaleanpunaisten sydänaurinkolasien läpi. Olenhan pohjimmiltani ikuinen hippi, romantikko, optimisti ja etelämaalainen haihattelija.

Kiitokset kaikille ihanille ja tervetuloa kietomaan viisaat paulamme yhteen!

Muistakaahan, että blogia voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

p.s. Bloggeriin sopivan blogipohjan hommasin muuten Creative marketista, oman domainin Zonerilta ja sydänlasilogon piirsi mieheni, graafisesta ja koodauksellisesta säädöstä vastasi Tuulia.