Viikko laskettuun aikaan. Sairaalakassi pakattiin eilen. Synnytystoivelistat on printattu. Vauvankoppa on pedattu. Vauva-lehteen on annettu haastattelu synnytystä edeltävistä fiiliksistä ja tänään kuvaaja tulee ikuistamaan vauvamahani.

Nyt haalin biisejä synnytyksen soundtrackiksi. Ei niin helppoa kuin aluksi luulisi. Mistäs sen tietää, tekeekö tuolla maagisella hetkellä mieli kuunnella jotain energisoivaa rymyheviä vai pelkästään rauhallista instrumentaalia?

Olenkin päätynyt tekemään Spotifyhin kaksi soittolistaa. Toinen pitää sisällään reikihoidoissa ja meditoidessa hyväksi rentoutusmusaksi ehdollistunutta Ravi Shankarin sitarointia ja toinen kaikkea sekalaista Black Sabbathista bossanovaan.

Tässä esimerkkejä listaltani:

Lapsen suosikit

Aluksi biisejä, joihin lapsi on reagoinut siitä lähtien, kun olen potkuja tuntenut:

Unista tutut

Näitä pidän tietty viesteinä kohdun tuolta puolen, koska ne ovat kaikki esiintyneet lapseen liittyvissä unissani raskauden aikana:

- Oma biisini, joka soi ekassa lapsesta näkemässäni unessa:.




- Uskokaa tai älkää, tämä soi hiljattain unessa lapsen viestinä minulle:



- Taannoisessa unessani minä lauloin tätä lapselle. Espanjaa taitamattomille tiedoksi, sanat kertovat uudesta alusta ja pikaisesta (jälleen)näkemisestä (jota ennen pitää vain rauhoittua ja relata):

Viime lauantaina tanssittiin hyvän ystäväni häitä Helsingin Liuskasaaressa. Etukäteen jännitti, pääsenkö tokavikan raskausviikon lopulla vielä mukaan, mutta eipä siinä onneksi ongelmaa ollut, kun ei tarvinnut mitään kaukoliikenteen matkoja kärvistellä (pitkällinen istuminen on se tämän hetken rasittavin olomuoto).

Jos jotain näin loppuraskaudessa vielä kaipaa, niin kiireetöntä aikaa, rentoutumista ja hemmottelua! Niinpä päätin suoda itselleni ajan pikameikkiin ja pikakampaukseen ennen hääjuhlia. Piece of Hair -kampaamo sijaitsee Makkaratalossa, eli oiva paikka pistäytyä matkalla melkein minne tahansa.

Pikameikkaus

Piece of Hairin pikameikkauksessa voi valita, haluaako yleisesti kevyen ehostuksen vai keskittymisen täydelliseen pohja-, silmä- tai huulimeikkiin. Koska itselläni on perushyvä iho, tein pohjustuksen itse ja valitsin dramaattisen silmämeikin. Kampaaja Marianna Heino teki meikin kolmella eri sävyllä huolellisesti varjostaen. Ripsiin lisättiin vielä pari ylimääräistä tupsua, jotka piristivät katsetta kummasti. Aiemmat kokemukseni irtoripsistä ovat rajoittuneet niihin älyttömästi painaviin ja kutiaviin koko luomen pituudelle myrkkyliimalla kiinnitettäviin kapistuksiin, joten nämä irtotupsut olivat positiivinen uusi tuttavuus! Vesiliukoisia liimapisaroita ei huomannut, tupsut eivät kutisseet tai edes tuntuneet silmissä ja ne lähtivät pois kätevästi tavallisen kasvopesun yhteydessä.

Pyysin itse erittäin tummia sävyjä luomiin, joten meikistä tuli ehkä liiankin tumma päivätilaisuuteen. Vanhana lavameikkien harrastajana oma meikkausfilosofiani on ”more is more”, mutta ehkä voisin seuraavalla kerralla pyytää opastusta kevyempään ehostukseen. Ihana bonus Piece of Hairissä on se, että meikkaus tehdään Jane Iradale -sarjan ekosertifioiduilla mineraalimeikeillä, eli soveltuu mainiosti herkkäihoisille, allergisille ja muille kemikaaleja välttelevillekin.

Pikakampaus

Meikin jälkeen Marianna kävikin hiusteni kimppuun. Olin pessyt hiukset aamulla ja jättänyt ne kuivumaan melko anarkistiseen asentoon. Pikakampauslistalta valitsin laineet (”smooth talker”). Päätimme tehdä suoraan kiharruksen ja avata sitten kiharoita lainehtiviksi.

Mariannan tupeerattavana (Kuva: Pau Ribas)

Marianna kohotti kampausta hieman päälaelta ja otsalta tupeeraamalla ja kiharsi latvat suoristusraudalla. Apuna käytettiin Redkenin lämpösuojasuihketta ja tuuheuttavaa volyymisuihketta (tätä pitää saada kotiinkin!). Redkenin tuotteet eivät ole luomua, mutta eivät toisaalta myöskään aiheuttaneet herkille hengityselimilleni minkäänlaisia yliherkkyysoireita. Redkenin lisäksi Piece of Hairissa käytetään myös kasvipohjaista Pureology-sarjaa.

Kurittomasta ja liukkaasta tukastani sukeutui kädenkäänteessä kaunis ja juhlava kampaus, jonka volyymi, kiilto ja taipuisuus kestivät todella koko pitkän päivän! Tätä palvelua tulen ehdottomasti käyttämään uudelleenkin, sillä huonoja hiuspäiviähän riittää ja jostain syystä niitä pukkaa aina ennen juhlia, kuvauksia tai muita tärkeitä tilaisuuksia. Onneksi on olemassa nopea ja huokea ensiapu.

Osoite: Citycenter, Kaivokatu 8, 3.krs

Avoinna: Ma–pe 10–20 ja la 9–18

Hinnat: Pikakampaus alk. 25 € ja pikameikki 35 € (kesto yhteensä noin tunnin)

www.pieceofhair.fi

***

(Siirappivaroitus! En nyt keksinyt sitten mitään valittamista tästäkään aiheesta. Kun asiat menee hyvin, ne menee hyvin – ja mulla on maailman ihanin aviomies!)

Valitettavan harvoin pääsee lukemaan miesten kokemuksia isyyteen ja synnytykseen valmistautumisesta ja kaikki aiheeseen liittyvät Facebook-ryhmätkin ovat käsittääkseni "akkavaltaisia". Toki on loogista, että naisilla on konkreettisesti ja fyysisesti muuttuvasta tilastaan enemmän tilitettävää ja kyseltävää, mutta ei voi sanoa, etteikö raskaus mieheenkin vaikuttaisi. 

Omasta mielestäni on surullista, jos tuleva isä jättäytyy/jätetään jo raskausaikana tapahtumien ulkopuoliseksi tarkkailijaksi ja naisensa mielialojen armoilla tasapainottelevaksi hermoraunioksi, joka hätääntyy synnytyksessä, kun on täysin kujalla siitä, mitä siellä oikein tapahtuu (ja sama vaippojen, kantoliinojen sun muiden uusien ilmiöiden kanssa). Kuten äitien, myös isien on täysin mahdollista valmistautua synnytykseen ja lapsen syntymään aktiivisina toimijoina. Vanhemmuus – tai edes synnytys – kun ei kuitenkaan missään vaiheessa ole vain meidän naisten juttu.

Alkuasennoituminen

Meidän tapauksessa vauvakuume taisi iskeä ekana mieheeni, pari vuotta sitten. Hän pääsi Suomeen muuttomme jälkeen peruskouluun töihin ja huomasi, etteivät ne pikkulapset ihan hirveitä olekaan, vaan niiden kanssahan tulee hyvin toimeen. Itse sairastelin Suomen alkuvuosina jatkuvasti, enkä heikon hapen takia olisi voinut lapsen saamista harkita. Lisäksi oli se keskeneräinen gradu ja epäsäännölliset friikkutyöt: kun isoa tietokirjakäännösproggista pukkasi, paiskoin monesti töitä aamuyöhön.

Viime joulukuussa sain vihdoin sekä maisterin että terveen paperit, joten lapsen tuloa ei tarvinnut enää estellä. Tammikuussa pissanäyte näytti plussaa (että näin se hedelmällisyys ”romahtaa” 36-vuotiaana ja silleen…). Kaikki tapahtui niin nopeasti, että vähän siinä jopa säikähti, mutta mieheni oli alusta alkaen onnensa kukkuloilla ja täysin varma siitä, että kaikki tulisi menemään hyvin!

Tunteet peliin

Ultrat olivat miehelle tietysti ensimmäiset konkreettiset havainnot siitä, että lapsi siellä mahassa nyt oikeasti liikkuu, hänen lapsensa! Liikutus nosti hänellä melkeinpä kyynelet silmiin. Kun sukupuolikin selvisi, vauvan puhuttelumuoto muuttui espanjankielessä feminiiniksi ja sille saattoi keksiä lempinimiä. Suomalaisilla on monesti virheellinen kuva ”machoista” espanjalaisista, mutta – mitenkään yleistämättä, kröhöm – oman kokemukseni mukaan etelän miehet ovat pohjoisen jörriköitä avoimempia ilmaisemaan herkkyyttä, hellyyttä ja muita Suomessa heikkoudeksi tai epämiehekkyydeksi tulkittuja tunteita.

Tiedonhankinta ja synnytysvalmennukset

Olimme molemmat täysin noviiseita raskaus- ja vauva-asioissa. ”Mitä nää raskausviikot tarkottaa, mitä kaikkea meidän pitäisi nyt osata ja tietää ja syödä ja hommata…” jne. Aika nopeasti pääsimme kuitenkin kärryille ja oli mukavaa ottaa kaikesta uudesta selvää yhdessä. Sain ystävältäni lainaan What to Expect When You're Expecting -kirjan ja anoppi lähetti miehelleni samaisen teoksen katalaaniksi. Näitä luimme alkuun vieretysten. Olemme muutenkin harvinaisen tiivis parivaljakko: samoissa bändeissä on tullut soitettua vuosikausia ja vapaa-ajan vietämme kaikkein mieluiten toistemme seurassa, koska yhdessä meillä vaan on niin hauskaa! Tämänkään takia en ymmärrä, miksi raskaus olisi missään vaiheessa voinut olla vain minun proggikseni.

Kolmannella kuulla menin Manipuran raskausjoogakurssille, jossa kuulin ensikertaa kaikista luomusynnytyksen ja -raskauden kommervenkeistä, kuten doulista, lääkkeettömästä synnytyksestä ja luonnollisesta kivunlievityksestä. Kurssiin sisältyi kolmituntinen luento isien kanssa, joka käsitteli luonnollista synnytystä. Tämä oli siis sekä minun että mieheni ensikontakti synnytysteemaan, jos kavereiden kokemuksia ei lasketa mukaan. Luennolla näytettiin ja treenattiin myös paria hyvää asentoa ja kikkaa, joilla mies voisi helpottaa äidin oloa synnytyksessä.

Kurssin jälkeen aloin ensi kertaa harkita lääkkeetöntä synnytystä ja pian tämän jälkeen päätimme etsiä avuksemme doulan. Mies ei kokenut doulan mukaan ottamista missään vaiheessa hänen varpailleen astumisena, vaan suurena apuna luomusynnytyksessä, jonka kannattaja hänestäkin oli tullut. Doulan kanssa ja avustuksella olemme harjoitelleet avautumisvaiheen asentoja kotona ja toimintaa sairaalassa, mikä on rauhoittanut myös miestä synnytyksen suhteen (toisin kuin karmiva perhevalmennus!).

Koska kouluissa on pitkät kesälomat, mies pääsi osallistumaan kanssani kuukauden mittaiselle hypnosynnytyskurssille, jossa käytiin todella kattavasti läpi koko raskausaika ja synnytyksen vaiheet. Mies pääsi opettelemaan rentoutuksia, hengityksiä ja minua helpottavia tekniikoita. Kotona hän nauhotti minulle hypnorentoutuksen, jota olen kuunnellut kuulokkeilla synnytykseen valmistautumiseksi. Hypnosynnytyskurssilla keskitytään paljonkin opastamaan myös tulevaa isää, jotta hän tietää, mitä synnytyksessä on meneillään ja kuinka olla avuksi. Rentoutustekniikoiden avulla isänkin mieli säilyy tyynempänä. Hermoileva synnytystukihenkilö kun olisi yksi synnytystä hidastava tekijä.

Osallistuminen päätöksiin

Varsinaisen nimen valitseminen lapselle kesti pitkään, mutta lopulta keksimme molempia miellyttävät nimet. Mies ei todellakaan olisi tyytynyt johonkin puolivillaiseen ideaan, vaan nimen etsinnästä tuli sydämen asia. Espanjassa lapselle annetaan nimi jo raskausaikana, niin myös me, joskin suomalaiseen tyyliin emme ole sitä vielä muille paljastaneet.

Viime viikkoina olemme alkaneet säveltää lapselle nimikkobiisejä ristiäisiä varten. Lauluntekeminen yhdessä on luontevaa, kun mies soittaa kitaraa ja rumpuja ja minä bassoa ja synaa. Molemmat laulamme ja osallistumme sovitukseen harvinaisen yksimielisesti.

Vaunuvalintaa mies halusi harkita kuin auton ostoa konsanaan, kaikki ominaisuudet huomioiden. Kun kärryt pari kuukautta sitten saapuivat, mies opetteli kokoamaan ja purkamaan ne (minä en vieläkään). Kantoliinan sitomisen mies opetteli YouTuben opetusvideosta ja opetti minullekin, ostipa hän työkaveriltaan pinkan kestovaippojakin, koska ei halua käyttää muovisia (katalaanit ovat säästeliästä porukkaa). Kaikki tämä näennäinen hössääminen, johon miehet eivät aina halua osallistua, on ollut konkreettista valmistautumista vauvan tuloon.

Ruoka ja muut nautintoaineet

Suuria elämäntapamuutoksia emme joutuneet tekemään raskauden takia kumpikaan. Olin jo pitkään ennen raskautta syönyt terveellisesti, mutta vitamiineja ja hivenaineita tuli ruokavalioon hiukan enemmän. Mieheni seurasi välillä liiankin tarkkaan, etten vaan söisi mitään "kiellettyä", kuten raakaa kalaa tai liikaa sokeria. Aina kun mahdollista, hän tuo kaupasta luomua (ennen sain kuulla valituksia luomun kalleudesta, mutta nyt näyttäisi olevan suurempi motivaatio suosia myrkyttömiä rehuja). Kuumeessa ollessani hän varmisti apteekista, että varmasti voisin ottaa Panadolia. Se, mitä kroppaani tungin, ei enää ollut yksin minun asiani.

Vanhoina bilehilerokkareina baareissa notkumisesta ei ole ollut meidän elämässä puutetta, joten mitään suurta uhriutumista tästä yhdeksän kuukauden "hiljaiselosta" ei ole kummallekaan muodostunut. Mies toki ottaa parit saunakaljat silloin tällöin tai viiniä bileissä, mutta ei ole hinkunut baareihin perskännejä vetämään. Tupakoinnin hän halusi lopettaa ennen lapsen syntymää ja olen ollut ihmeissäni, kun vanha himoröyhyttelijä onkin ollut nyt jo viitisen kuukautta savuttomana! Tuli kuulemma vain tunne, ettei vauvan naamalle huvittaisi hönkiä savuja (”Sitten vanhempana isukkina voinkin alkaa polttaa sikareita”, hän sanoi puolileikillään). Muutenkin mies näyttää timmiytyvän silmissä hyötyliikkumalla, siinä missä meikäläisen kilot jatkavat nousuaan...

All you need is love

Voin sanoa, että raskausaika on ollut miehelleni keskimääräistä helpompaa, koska minä – tai hän siinä sivussa – en ole joutunut kärsimään oksenteluista, pahoinvoinnista, selkä- tai liitoskivuista saatikka mielialamuutoksista. Itse asiassa ne hassut mielialamuutokset ovat koskeneet enemmänkin miestä. Tästähän harvemmin puhutaan, mutta kaikkea ne hormonit aiheuttavat ihan hengitysilmassakin! Itse olen ollut harvinaisen tyyni, positiivinen ja energinen ja olen saanut vitsailla miehelle, että rauhoitupas nyt, sä oot vaan raskaana. Kiitos hyvästä vireestäni kuuluu puolestaan osittain miehelleni, joka on ollut niin rakastava, kannustava ja motivoitunut: aktiivinen synnytykseen ja lapsen tuloon valmistautuja! 

Mitä muita tapoja te miehet (tai teidän miehenne) ovat hyviksi havainneet lapsen tuloon valmistautumisessa?

Yksi tavallisimmista raskausoireista keskustelupalstojen mukaan on tiettyjen tuoksujen himoitseminen. Monet kaipaavat valkaisu- tai muun puhdistusaineen tai uimahallin kloorin tuoksua, toiset saavat kiksejä bensan, kumin tai nahan hajusta. Minulla tämä himoittu tuoksu viime viikkoina on ollut laventeli!

Aiemmin en ole ollut mikään laventelin ylin ystävä, vaikka sitä aromaattisen öljyn muodossa olen silloin tällöin kokeillut unettomuuteen (pari tippaa tyynyn alle vanulapussa). Pari viikkoa sitten (ehkä rv 35) havahduin yhtäkkiä siihen, että huomasin kaipaavani laventelin tuoksua ympärilleni ja näin loppumetreillä (nyt menossa rv 38+3) hinku on vain kasvanut!

Aromalyhdyssä palaa laventeliöljy, Ruohonjuuresta mukaan lähti laventelia sisältävä huonetuoksu, tyynyn alle tulee yöksi laitettua laventelitippoja ja vaatekaapissa pidän ystävältä lahjaksi saatua laventelituoksupussia. Kunhan nyt menossa oleva Ecover-pyykinpesuaine loppuu, meinaan hommata Planet Puren laventelintuoksuista ainetta, jonka mielenkiintoisista taustoista Kempparin Noora hiljattain raportoi. 

Koska homealtistus jätti mulle kemikaaliyliherkkyyden (vahvat synteettiset tuoksut tekee siis fyysisesti pahaa!) en ole voinut käyttää normihajuvesiä pariin vuoteen (en myöskään siivousaineita, shampoita, rasvoja sun muita). Eteeriset öljyt ovat kuitenkin asia erikseen. Ystävien lauantaisiin häihin tarkoituksena on laittaa nerokkaat aromakorvikset! Korviksen huopaosa imee tipat itseensä ja tuoksu osuu suunnilleen sinne minne parfyymiäkin suihkuteltaisiin. Samalla tuli tuettua suomalaista keksintöä ja käsintehtyä taidetta tilaamalla nämä korut Etsystä.

Mutta mistä tämä tuoksuhinku juuri nyt? Enemmän aloin analysoida asiaa luettuani erinomaisen bloggauksen eteeristen öljyjen käytöstä raskaudessa ja synnytyksessä. Alkuraskaudessa kaikki ylimääräiset tuoksut ärsyttivät ainakin minua, joten silloin ei eteerisiä öljyjä olisi tullut mieleenkään käyttää. Monet öljythän sopivatkin ennen kaikkea rauhoittamaan mieltä loppuraskaudessa ja jopa synnytyksen aikana. Toisten varoitellaan olevan vähemmän turvallisia raskauden aikana. Laventeli lukeutuu siis täysin turvallisten aineiden joukkoon ja ajattelin tuoksutikkuja tai -tyynyn viedä synnärillekin.

Ja miksi juuri laventeli? Viisaammat kertoivat laventelin olevan ”lasten öljy” ja öljyn olevan kroppani intuitiivinen keino valmistautua lapsen tuloon.Vanhana hörhönä kiinnostuin toki myös laventelin henkisistä ulottuvuuksista:

Eli kroppani taitaa tosiaan valmistautua relaamaan täysillä ennen synnytystä ja kasvattamaan hoivaviettiäni. J

Mitä hajuhinkuja teillä on ollut ja oletteko itse käyttäneet eteerisiä öljyjä raskauden aikana tai synnytyksessä?

Muut raskausoirebloggaukset:

Seminaarin puhujina kuultiin kolmea eteläamerikkalaista ja yhtä espanjalaista isää, jotka asuvat suomalaisten vaimojensa kanssa Helsingissä ja kasvattavat lapsistaan kaksikielisiä. Mitään kovin uutta ei parissa tunnissa silti oppinut, paitsi ehkä se hämmentävä fakta, jonka mukaan lapset oppivat kuulemma helpommin kaksikielisiksi silloin, kun vähemmistökielen puhujana on äiti eikä isä. Tämä liittynee siihen, että useimmiten äiti viettää enemmän aikaa – ainakin pienten – lasten kanssa.

Aleksin Tiedekulma (Kuva: Pau Ribas)

Vähemmistökielen vaaliminen

Jotkut isistä olivat alkuun tehneet sen virheen, että olivat alkaneet puhua lapsilleen suomea harjoitellakseen kieltä käytännössä, mutta kaikki olivat onneksi lopulta saaneet vaihdettua takaisin omaan äidinkieleensä. Vaikka lapsi haluaisi kovin vaihtaa keskustelun suomeen, isien on sitkeästi pitäydyttävä omassa kielessään ja välillä jopa kieltäydyttävä ymmärtämästä suomea, mikäli halutaan, että jälkipolvi oppii toisenkin kielen – ja toki myös siksi, että isä saa ilmaista itseään ja tunteitaan paremmin.

Puhujat kertoivat yhteisten harrastusten (kuten liikunta, pelit, kerhot ja lukeminen) olevan hyviä tilaisuuksia siirtää omaa kieltä ja sanastoa lapsukaiselle. Tietty yhteyksiä kaukaisempiinkin sukulaisiin on nykyään helppo pitää yllä skypen välityksellä, jotta lapsi kuulee kieltä muidenkin kuin isän suusta. Mitään erityistä miehiin ja isiin liittyvää erikoispiirrettä kielen oppimisessa ei varsinaisesti ollut. Periaatteessa kaikki samat asiat olisi voinut kertoa vähemmistökieltä puhuva äitikin.

Kun kieliä onkin enemmän kuin kaksi

Yleisesti ohjenuorana pidetään ”yksi kieli, yksi puhuja” -periaatetta, jonka mukaan vanhemmat puhuvat lapsilleen vain yhtä kieltä, eli luonnollisesti kukin omaa äidinkieltään. Monissa nykyperheissä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä yhteiset kielet eivät jää kahteen tai sitten jompikumpi vanhemmista on itse kaksikielinen.

Seminaarin mielenkiintoisimpia puheenvuoroja olivatkin yleisökysymykset. Baskimaalainen isä pohti, kuinka opettaa lapselleen luontevasti baskin lisäksi myös espanjaa. Katalonialainen – itse kaksikielinen äiti – puolestaan kertoi puhuvansa lapsilleen katalaania ja espanjaa, mies suomea ja vanhemmat keskenään englantia, eikä lapsilla ollut mitään vaikeuksia oppia kaikkia neljää yhtä aikaa.

Los padres. Suurin osa Suomen espanjankielisistä on syntyisin Espanjasta. (Kuva: Pau Ribas)

Meidän taloudessa mies tulee puhumaan lapselle katalaania ja minä suomea, mutta sen lisäksi puhumme keskenämme molemmille vierasta kieltä, espanjaa, jonka lapsi tulee ilmeisesti oppimaan ainakin passiivisesti (tai aktiivisesti, mutta katalonialais-suomalaisella aksentilla höystettynä? ). Suomen kieli tulee Helsingissä asuessa haltuun automaattisesti ja lisäksi täältä löytyy espanjankielen oppimismahdollisuuksia: Kalliossa on spanskien pitämä päiväkoti ja Käpylässä suomalais-espanjalainen peruskoulu. Toivon, että lapsemme kasvaessa päiväkoti- tai kouluikään, jostain pelmahtaisi esiin myös katalonialainen hoitopaikka. 

Raportoin lapsen kielten oppimisesta jatkossa – kunhan tämä monikulttuurinen ihminen ensin syntyy ja alkaa ääntelehtiä! 

Muita aiheeseen liittyviä bloggauksiani:

Kolmikielisen lapsen nimi – kolminkertainen haaste!

Minun katkera avioliittoni ulkomaalaisen kanssa

Monikulttuurinen vai monirikollinen

Raskausoire 1: Bloggaus – Ja kuka minä olen

Jääkaapissa ajelehti pari vispikermapurkkia, joille en keksinyt käyttöä, kun en ole perinyt äitini kakuntekotaitoja. 

Mutta niistäpä syntyikin sitten jotain muuta ja yhtä herkullista! Nimittäin maidoton suklaamousse, jossa ei ole lisättyä sokeria. Tätä voisi tietysti käyttää myös kakun täytteenä tai päällysteenä, mutta meillä se kipattiin naamariin pakastemarjojen kera.

(4 annosta)

2 purkkia kauravispikermaa

1 levy maidotonta suklaata (esim. Rainbow'n tummaa leivontasuklaata)

mustikoita ja vadelmia (tai puolukoita, banaania tai muita marjoja tai hedelmiä)

Sulata suklaa vesihauteessa (tai mikrossa, jos semmoinen löytyy). Vispaa kerma. Sekoita ainekset keskenään ja anna huilia jääkaapissa tunti-pari. Lisää päälle marjoja tai viipaloituja hedelmiä ja nauti. And that’s all folks!

Raskausoirelistaukseni on jäänyt yllättäen paljon vähäisemmäksi kuin alun perin odotin. Varsinkin henkisten oireiden suhteen. Mielialaheilahduksia ei ole kuulunut, ei itkuraivareita, yliherkkyyttä jotain söpöä nähdessä, kateutta kavereille tai miehelle, jotka ”saavat” riekkua vapaasti tai närkästymistä muiden raskaana olevien tai jo synnyttäneiden tavasta hoitaa itseään tai lastaan (jää nähtäväksi nostaako tämä dumarimutsi päätään sitten synnytyksen jälkeen). Fyysisistä oireistakin ovat jäänyt puuttumaan ne tavalliset oksentelut, aineenvaihdunnan ongelmat, närästykset ja muut. Mutta raskauskuvailuissa usein mainittu pesänrakennusvietti, siihen voin jopa samaistua!

Kirjastosta mukaan on tarttunut aimo läjä sisustuskirjoja, joita plärään ihan fiiliksissä, vaikken edes ole suunnittelemassa muutoksia nykyiseen kämppään, niitä kuvia on vaan niin kiva katsella! Pakko johtua raskaushormoneista! Sisustuslehdistä suosikkini on hipahtava Unelmien Talo&Koti -lehti, jonka selaan läpi aina jos se jossain käsiini sattuu. Sisustusblogeista fanitan Justina Blakeneyn modernia boheemityyliä edustavaa The Jungalowia, josta on rapakon tuolla puolen muodostunut jo oma tyylikäsitteensä. Kaikkeen sitä voikin hurahtaa...

Lastenhuonetta meillä ei ole ja työpiste/kotimusastudiokin sijaitsee olohuoneen perukoilla, mutta kunhan tästä pääsemme isompaan asuntoon, niin modernit boheemivinkit tulevat kyllä käyttöön! Nykyiseen kämppään – joka vielä Tekniikan museon valokuvakilpailussa esiintyy aika riisutussa muodossaan – on raskauden aikana tullut tehtyä vähän pehmennystä. Olohuoneeseen teimme Vallilan poistomyynnistä hommatusta kankaasta taulun (mies teki raamit koulunsa veistovehkeillä) ja Tigerin vinyylilevykehyksillä saimme levynkansitaidetta seinille. Etsystä löydetty julkka esittää Lou Reedin Transformer-levyn biisejä kirjoina (joka on tietty viittaus entiseen bändiimme The Satellites of Loveen).

Ja taas on riemunkirjavaa.

Siellä se fysiopallo odottaa jääkaapin päällä synnytyksen käynnistymistä. ;)

Ja entä ne tähän mennessä kertyneet vauvan kamat? Neuvolassa kysellään joka kerta: ”Noh, jokos teillä on kaikki hommattuna vauvaa varten?” Eipä siihen voi oikein muuta vastata, kuin että: ”Toivottavasti”. Eihän sitä noviisina loppupeleissä tiedä, mitä kaikkea se uusi ihminen lopulta tarvitsee.

Ilman kaukaloa ei synnytyssairaalasta päästetä lähtemään.

Kelan äitiyspakkaus on aika ensiarvoinen apu kaikkine pyyhkeineen, makuupusseineen ja talvihaalareineen. Tämän vuoden paketissa on aika nätit kuositkin. Ystäviltä olemme saaneet omaksi sekä lainaan ensisängyksi tarkoitetun kopan, rintarepun, kantoliinan ja kasapäin vaatteita sekä harsoja. Isovanhemmat sijoittivat kunnon vaunuihin. Itse olemme hommanneet käytettynä hoitopöydän, kaukalon ja läjän kestovaippoja villahousuineen ja uutena vaatesäilytystarvikkeita, hoitolaukun ja vaunujen sadesuojan. Ihana ompelutaitoinen ystävämme lupasi tehdä itse tuulisuojan, kun emme ole löytäneet yhtään esteettisesti sopivaa liiloihin vaunuihimme.

Äidille: saappaat ja sadetakki (kun syysvauvasta on kyse), imetysliivejä, rintakumit, maidonkeräysvempele ja rintaliivinsuojuksia (lanoliinivoide tuli onneksi äitiyspakkauksen mukana). Turha roina on omasta mielestäni aika minimissä, jos ei lasketa mukaan niinkin hyödyllistä ostosta, kuin kenkiä – siis ihmiselle joka ei osaa edes kävellä... Kaikkeen pikkusälään saa menemään yllättävän paljon rahaa. En uskalla edes miettiä, mistä olisimme käärineet massit kaiken ostamiseen uutena.

First things first! Kultaselle kultaset kengät - ja tietty leopardit myös!

Jos oikein olen kärryillä lapsiasioissa, niin romppeista puuttuisi vielä vauvan amme, sitteri ja syöttötuoli, mutta niitä nyt ei ihan heti tarvita. Mies, joka on meistä kahdesta se käteväkätinen, lupasi askarrella beibille mobiilin Isyyspakkauksen ohjeiden mukaan.

Sanokaas te kokeneemmat, tarvitaanko me mitään muuta materiarintamalta? Ja mitkä roinat on teillä jääneet kokonaan käyttämättä?

Entä ne muut raskausoireeni sitten? Tässä listattuna:

Raskausoire 1: Bloggaus – ja kuka minä olen

Raskausoire 2: Huimaus – ja suolan tärkeys

Raskausoire 3: Pahoinvointi (Qu'est-ce que c'est)

Raskausoire 4: Turvotus – magnesium ja jalkarasvat

Raskausoire 5: Persus jumissa – raskaushieronta pelastaa

Sunnuntai on Espanjassa paellapäivä – ja niin on tänään meilläkin! Mies on meidän perheen paella- ja tortillaeksperttimme (tortillareseptejä luvassa myös tuonnempana), minä keskityin vain kuvaamaan ja syömään. Tämä resepti vetää mutkat suoriksi, eli teimme tällä kertaa ihan kauppojen sunnuntaitarjonnan mukaan pakasteäyriäisistä ja vihanneksista. Helppoa, halpaa ja sairaan hyvää!

Teimme samalla kaksinkertaisen annoksen, niin saimme pakkaseen ruokaa sairaalasta paluun jälkeen. Pikkuhiljaa pitää vissiin ruveta haalimaan sinne enemmänkin safkaa, niin saamme ensi päivinä keskittyä sähläämään uuden tulokkaan kanssa.

Ainekset (4 annosta)

3 dl riisiä (itse käytimme pitkäjyväistä)

1 l kasvis- tai kalalientä

1 sipuli tai purjo

1–2 kynttä valkosipulia

½–1 punainen paprika

½ pussi herne-kukkakaali-porkkanaa (tai parempi tietty jos tuoreita)

½ pss/pkt äyriäissekoitusta: simpukoita, katkarapuja, mustekalarenkaita (tai tuoreita)

100–200 g vaaleaa kalaa

3 laakerinlehteä

suolaa, pippuria (ja paprikajauhetta tai sahramia, jos löytyy)

extra neitsytoliiviöljyä paistamiseen

(lehti)persiljaa

aiolia

Valmista kasvis- tai kalaliemi ja pidä se lämpimänä. Leikkaa kasvikset pieneksi ja paista ne pannussa. Mausta. Lisää pannuun raaka riisi ja paista viitisen minuuttia. Lisää kasvis- tai kalalientä pannuun yksi kauhallinen kerrallaan, odota kunnes riisi on imenyt edellisen kauhallisen ennen uuden lisäämistä. Lisää laakerinlehdet. Kun riisi on imenyt melkein koko liemen, lisää äyriäiset ja kalanpalat. Laita +200-asteiseen uuniin 15–20 minuutiksi, kunnes paellan pinta on kullanruskea. Tarjoa silputun persiljan ja aiolin kera. 

Maitoallergisena yksi nihkeimpiä illanistujaisideoita on mennä notkuvien pizzalaarien äärelle, kun omana vaihtoehtona on se kuiva pahvinpala, jollaisena juustotonta pizzaa voisi kuvailla. Jos tilanteeseen satun, pyydän suorilta käsiltä oliiviöljyputelin pöytään ja tarvittaessa vaikka majoneesiakin, jotta pahvinpala menee kurkusta alas.

Kotona olen korvannut juuston joko soija- tai kookosjuustoilla – tämänhetkinen suosikkini on Violifen Smoked Flavour -kookosjuusto (joka ei maistu muuten tippaakaan kookokselta!) – tai kaurakermalorauksilla (lopputulos uunin jälkeen on mukavan smetanainen).

Onneksi Helsingistä löytyy myös pari paikkaa, joista pizzansa saa maidottomalla juustolla! Tässä omat kokemukseni rafloista:

Loosister

Oma maidoton suosikkipizzani löytyy läheltä kotia, Kurvista! Hyvän musan lisäksi meitä ruokarajoitteisia hemmotellaan laajalla ruokavalikoimalla. Vegaanin, maitoallergisen ja keliaakikon ei tarvitse itkeä tuoppiinsa, kun kaverit mässäävät burgereita, pizzaa, nachoja ja lihapiirakkaa, sillä kaikki nämä löytyvät myös vegaanisina ja/tai gluteenittomina versioina! Mutta asiaan, eli pizzoihin.

Seitaninpalvoja Loosisterissa (Kuva: Pau Ribas)

Vegan Cheese on hieman mauton perusvege (tomaatti-basilikakastiketta, vegaanista mozzarellaa, kirsikkatomaattia, tuoretta rucolaa ja hasselpähkinärouhetta), mutta Seitan’s Finest (tomaatti-basilikakastiketta, vegaanista mozzarellaa, mausteista seitan-suikaletta, tuoretta chiliä ja korianteria) räjäyttää potin tulisuudellaan, maukkaudellaan, proteiinipitoisuudellaan ja rakastamallani tuoreella korianterilla. Edes skeptinen lihansyöjäystäväni ei huomannut eroa normijuustoon. Vielä en ole ehtinyt kysyä, saisiko minkä tahansa listan pizzoista tilattua vegaanijuustolla, mutta epäilemättä sekin onnistuisi.

Osoite: Hämeentie 50.

Hinta: Kaikki pizzat 13 €.

www.barloosister.fi

Salpimienta

Loosisterin makuelämyksestä innostuneena päätin testata seuraavaksi netissä kehutun Flemarin Salpimientan. Ryötteisen näköinen paikka, mutta sehän ei useinkaan ruoan tasosta kerro kaikkea. Vertailun vuoksi tilasin Spicy Vege -pizzan soijajuustolla (jalopeno, chili, tuore tomaatti, tuore punasipuli, mozzarella, tuore valkosipuli). Pettymys oli melkoinen, kun eteeni kannettiin ankea pahvinkannikka, jonka päällä seilaili lähinnä pari tomaatin ja sipulin siivua. Valkosipulia, tulisuutta tai suolaa en pizzasta maistanut, vaan kokemus menee sarjaan: ”Kotona olisin tehnyt paljon parempaa”. Soijajuuston voi eri maksusta pyytää mihin tahansa täytteeseen, mutta koska vegepizza oli niin kertakaikkisen laimea kokemus, en aio palata. 

Osoite: Fleminginkatu 7.

Hinta: Spicy vege 10,50 € + soijajuusto 2 € = 12,50 €. Muut listan pizzat 8–12 € (plus juusto).

salpimienta.fi

Pizzarium

Somen syövereistä bongasin vinkkauksen juuri avattuun Pizzariumiin, joka on niittänyt mainetta maittavilla vegaanipizzoillaan Turussa jo pidemmän aikaa. Nyt sama pulju löytyy siis myös Helsingin Kluuvista. Tänne ei ehkä tulla niinkään sunnuntaipizzalle, vaan laadukkaita sliceja voi syödä niin pikkunälkään, välipalaksi kuin ottaa mukaan töitten jälkeenkin.

Mamma slaissilla (Kuva: Pau Ribas)

Vaikka vegaanivaihtoehtoihin ei sisälly minkään valtakunnan juustoa, näihin rapeapohjaisiin artesaanipizzoihin on saatu makua yllin kyllin ilmankin! Itse testasin tulista ja ihanan öljyistä kesäkurpitsaa sekä mehukasta herkkusienipizzaa. Vasta lähtiessä tajusin, että myös listan katkarapuslaissi (salsa rosa-gamberetti) olisi ollut maidoton. Tänne uudestaan!

Osoite: Aleksanterinkatu 9.

Hinta: Slicet 3,90 €.

www.pizzarium.fi

Hyvä, että maltoin ottaa kuvia, kun oli niin herkkua.

Vielä testaamatta: Taka-Töölössä sijaitsevasta Linko Pizzabarista (Linnankoskenkatu 12) saa vegaanista pizzaa cashewkastikkeella ja Kotipizzan Kotzonet saisi juustottomana, vaan ei kuivana, läträämällä kastikkeiden kanssa.

Jos bongaat muita maidottomia pizzapaikkoja, ei muuta kuin kommenttia blogin perään!

Luepa myös:

Helsingin maidottomat jätskipaikat

Kallion maidottomat brunssipaikat

Toissa viikolla (rv 35) kävin vikalla neuvolalääkärillä, joka totesi virallisesti vauvan olevan raivotarjonnassa, päälakikin jo tuntui sisätutkimushiplailussa (kieltämättä laskee hiukka libidoa tämä tieto).

Hän kyseli vointejani, tsekkasi painon kehitystä ja verenpaineita. Paino alkoi nousta raskauden puolivälistä alkaen (rv 20) ja on noussut tasaisesti härpäkkeiden – sikiö, istukka, kohtu, lapsivesi, veren määrä ja mitä niitä nyt onkaan – kasvattaessa painoaan. Nyt (rv 37) painoa on tullut yhteensä 10 kiloa, eli mun pituudella (171 cm) saisi ideaalitapauksessa tulla vielä 2–4 kiloa. Itsehän en siis vaakaa omista tai painoani tarkkaile, vaan syön ihan nälän mukaan: aamupalan, lounaan ja illallisen lisäksi yleensä 2–3 välipalaa ja näin loppuvaiheessa jääkaapilla on saanut käydä välillä öisinkin. Mutta mässäily on jäänyt aika vähiin. Proteiinia, rasvaa (ja laadukasta suolaa!) olen koettanut pämpätä joka aterialla rehujen lisäksi, jotta nälkä tulee tyydytetyksi ja turvotus pysyy loitolla. Toki välillä menee sipsejä, karkkia ja muuta höttöäkin, periaatteeni on syödä sitä mitä tekee mieli, mutta jostain syystä niitä höttöjä on tehnyt mieli vähemmän kuin ennen raskautta (eipä ole toisaalta krapulapäiviäkään).    

Verenpaine on pysynyt tasaisen alhaisena: yläpaine 101–110 ja alapaine 63–74. ”Mainiota, mainiota!”, lääkäri hihkui. Painonkehityksestä: ”Erinomaista!”. Verensokeriarvojen pysymisestä alle viitteiden virheellisen raskausdiabetesdiagnoosin jälkeen: ”Täydellistä!”. Parin vuoden turhauttavan sairastelun jälkeen saankin nyt yhtäkkiä lääkäreiltä vain ihastuneita huokailuja.

Toissapäivänä oli vuorossa näillä näkymin toiseksi viimeinen neuvolaterkkarin käynti, missä sain osakseni samanlaista hehkutusta.

– Onko ollut närästystä?

– Ei.

– Entä liitoskipuja?

– Ei.

– Turvotusta ja nesteiden kertymistä?

– Ei ja ei.

– Pystytkö vielä ottamaan sormuksen sormesta?

– Joo. Ja solmimaan kengännauhat.

– … Suthan on siis suorastaan luotu synnyttämään!

Hah! Ikäriskiäiti myhäilee partaansa, että siltä nyt tähän mennessä on ainakin näyttänyt.

Vauvan koko neuvolatädin hipelöintien ja mittausten mukaan on edelleen alakäyrällä, mutta toisaalta tuo Suomen alakäyrä voisi hyvin vastata Espanjan keskikäyrää, jos en ihan väärin veikkaa. Isänsä painoi syntyessään 2800 g ja minä 3300 g, joten veikkaisin meidän lemmentuotteemme syntymäpainoksi jotain tuolta väliltä. Samalla tunnustelulla selvisi, että vauva on nyt laskeutunut asemiinsa ja kiinnittynytkin melkein kokonaan, eli joogaaminen, spinning babies -harjoitukset ja muu kireyksien poisto on tuottanut tulosta ja vauva on päässyt lähtökuoppiinsa!

Hyvin monelle, etenkin paljon urheilevalle, kohdun ja lantion alueelle (vatsa- ja pakaralihaksiin) kertyy vuosien mittaan lihaskireyksiä ja näin ollen hitaampaa verenkiertoa, jotka estävät lasta laskeutumasta ja/tai kiinnittymästä hollilleen. Omasta subjektiivisesta vinkkelistäni edellä mainittujen harjoitusten ja tarvittaessa raskaushieronnankin pitäisi kuulua neuvolan ohjeistuspalettiin, niin vältyttäisiin aika monelta perätilatapaukselta. Toinen paljon hehkutettu kikka on raskausakupunktio, joka sekin perustuu verenkierron vilkastamiseen kireillä alueilla. Näiden ikivanhojen hoitomuotojen mukaan vauva kyllä laskeutuu asemiinsa, kun sillä on tarpeeksi tilaa, happea ja lämpöä.

Nytpä jään sitten odottelemaan, kuinka luotu synnyttämään olenkaan (tätä kommenttia miettiessä päässä soi jostain syystä taukoamatta Kissin ”I was made for lovin’ you” sanoilla ”I was made for birthing you, baby…”, pitäisiköhän sisällyttää synnytysmusalistalle?) ja mitä ylläreitä itse h-hetkellä tuleekaan. Hyvin neuvola on ainakin onnistunut tuudittamaan minut uskoon, että täydellisesti mennään loppuun asti. Joten hehkutetaan nyt epäsuomalaisesti niin kauan kuin hehkuttamista on! J

Vaihdoimme (vuokra-)asuntoa viime marraskuussa. Koska edellisessä kämpässä oli ollut hometta, emme ottaneet mukaan ainuttakaan huonekalua tai edes stereoita siitä asunnosta. Lopputuloksena päädyimme asumaan kodissa, jossa ihan kaikki oli uutta.

Marras-joulukuun taitteessa päädyimme tutun kautta Tekniikan museon valokuvakilpailuun ”Media meillä”, jossa kartoitetaan nykyihmisten median käyttöä arjessa. Kämppämme pääsi yllättäen edustamaan ultramodernia suomalaiskotia. Siis kaikkien niiden monivuotisten hippisisustusten jälkeen, jotka oli kasattu kaduilta löydetyistä aarteista (kuten Barcelonassa on tapana), kirppiskankaista, isovanhempien perintömööpeleistä ja muista kirjavuuksista.

Jos innostutte itse osallistumaan kisaan, niin ohjeet löytyvät täältä: www.mediameilla.fi. Saman linkin takaa löytyvät myös kuvat meidän kämpästä. 

p.s. Sittemmin tämän valkeuden keskelle on siunaantunut niitä kirppiskankaita, taidetta, lisää instrumentteja, kasveja, verhoja ja muuta kirjavampaakin sälää. 

Mitä yhteistä on luomusynnytyksellä ja absolutismilla? No Suomessa näitä ”päihteettömiä” valintoja kummastellaan ainakin kovin ja luomumenoa pitäisi puolustella samaan tapaan kuin viinattomuutta bileissä. ”Kyllähän sä nyt yhen drinkin/piikin voit ottaa, ei siitä ole mitään haittaa” jne. niin kuin muille tulisi parempi olo siitä, ettei yksin joudu pämppäämään. Noh, about kolmen viikon päästä sitten nähdään, minkä voimalla uusi sielu tulee otettua vastaan tähän maailmaan täällä päässä. J

Kuten aiemmissa jutuissani olen kertonut, omaan kivunlievityspalettiini on tarkoitus sisällyttää tekniikoita muun muassa HypnoSynnytyksen ja raskausjoogan metodeista. Ehkä kaikkein tärkeimpänä apuna koemme kuitenkin mieheni kanssa sen, että mukana kulkee osaava ja ihana doulamme, Nana Lintermo! Vaikka kirjoitin doulan merkityksestäkin jo yleisemmin, saan edelleen paljon kyselyitä siitä, mitä doula ihan oikeasti tekee ja eikö ole outoa, ottaa se vieras ihminen intiimiin tilanteeseen mukaan. Niinpä ajattelin kertoa vähän yksityiskohtaisemmin yhteistyöstämme ja siitä, miten Nana on meitä auttanut ihan konkreettisesti jo ennen synnytystä. Osa 2 tulee käsittelemään doulan roolia synnytyksessä ja osa 3 synnytyksen jälkeen.

Ilo ilma doulaa on teeskentelyä ;) (kuva. Tuulia Kolemainen)

Henkinen tuki

Doulaa valitessa kannattaa haastatella useampaakin ehdokasta, kunnes samalla aaltopituudella oleva löytyy. Meidän tapauksessa totesimme hengenheimolaisuutemme jo ensikahveilla! Nana kertoi omasta osaamisestaan ja kyseli, minkälaista synnytystä toivoisimme ja minkälaista apua häneltä haluaisimme. Lopulta ”tunnin ensihaastattelu” venyi pidemmäksi, kun innostuimme keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Hiljaisia ja vaivaannuttavia hetkiä ei siis tullut edes ekalla tapaamisella, mutta toisaalta itsellä oli koko ajan tunne, että Nana kuuntelee, eikä tuomitse valintojamme tai yritä ohjailla meitä omaan suuntaansa. Sain monisteinfoa doulan apukeinoista yleensä sekä synnytykseen liittyvää infoa, kuten eri vaiheiden asentoja. Nanasta välittyi saman tien todella empaattinen, rauhallinen, läsnäoleva, mutta kuitenkin valoisa ja huumorintajuinen energia, joten sovimme doulaamisen aloittamisesta. Tämä siis rv 22, eli raskauden puolivälissä.

Koska doula toimii synnytyksessä, ja jo raskauden aikana, ennen kaikkea henkisenä tukena, yhteisen sävelen löytäminen on tärkeää. Kun yhteys on luotu, doula ymmärtää parhaimmillaan jo ilmeestä tai eleestä, mitä synnyttävä kulloinkin kaipaa.

Kimppakivaa puistossa, eiku doula demonstroi synnytyshierontaa. (kuva: Tuulia Kolehmainen)

Kotikäynnit

Tavallisesti seuraava tapaaminen olisi ollut meillä kotona, mutta koska osallistuimme kaikki kolme yhdessä hypnosynnytyskurssille (rv 28–32), mieheni tapasi doulamme ensi kertaa kurssilla ja tuli samoin välittömästi juttuun Nanan kanssa.

Ensimmäisellä kotikäynnillä (rv 31) kävimme Nanan kanssa läpi asentoja ja apuvälineitä, joita olemme kaavailleet synnytyksessä kokeilevamme. Koska vauva oli tuolloin vielä ”väärässä” asennossa, eli poikittain, Nana opetti meille päivittäisiä spinning babies -harjoituksia, joita voisin yhdessä ja mieheni kanssa kokeilla kotisohvalla ja sängyssä. Lisäksi Nana suositteli raskaushierontaa jumissa olleeseen pakaraani, koska kyseinen lihaskireys saattoi osittain olla esteenä vauvan kääntymiselle optimaaliseen asentoon. Raskaushieronta vei todellakin jumin pois ja auttoi, yhdessä spinning babies -harjoitusten kanssa, vauvaa kääntymään ihanteelliseen ”raivo”tarjontaan seuraavaan neuvolakäyntiin mennessä!

Harjoittelimme jännitysten laukaisemista myös rebozoliinan avulla ja Nana lainasi meille liinan käyttöön. Kokeilimme hierontoja eri välineillä ja Nana neuvoi, kuinka voimme hyödyntää juuri meidän kotimme mööpelistöä avautumisvaiheen asennoissa.

Kursseille osallistuminen

Nana oli siis mukanamme hypnosynnytyskurssilla tutustuakseen kyseiseen metodiin. Kurssin aikana valitsin itselleni parhaiten toimivat rentoutustekniikat, visualisoinnit ja affirmaatiot, joiden kanssa Nana pääsee minua synnytyksessä avustamaan.

Lisäksi Nana tuli mukanani synnytyslaulukurssille, joka osui miehen töiden päälle. Jo legendaksi muodostuneen Hilkka-Liisa Vuoren kurssilla käytiin läpi äänen käyttöä kivunlievityksessä ja mielenhallinnassa. Muusikkona ja laulajana olen tietysti kiinnostunut myös äänen resonoinnista kehossa ja musiikin rauhoittavasta vaikutuksesta lapseen. Tästäkin lisää myöhemmin.

Synnytysasentojen treenausta, eli tämmöstäkin kaikkee kivaa sitä voi doulan kanssa puuhastella.  (kuva: Tuulia Kolehmainen)

Kysy raskaudesta ja synnytyksestä – muuallakin kuin vauvafoorumeilla

Synnyttäneet ystävät ovat toki olleet suuri tuki raskausaiheisten ihmetysten kanssa, mutta doulalta kysyessä asetelma on siinä mielessä eri, että hän vastaa ammatillisen tietonsa pohjalta, siinä missä ystävät kertovat ”vain” omasta henkilökohtaisesta kokemuksestaan, ehkä hieman pelotellenkin. Olen whatsappaillut Nanan kanssa niin kuumeilusta, neuvolakäynneistä, kuin Kättärin reissustanikin. Ja saanut aina rauhoittavaa, asiantuntevaa palautetta.

Toinen tärkeä tiedollinen apu on ollut se, että olen saanut lainata Nanalta erinomaisia raskaus- ja synnytysaiheisia kirjoja (ja dvd:itä), joita ei Suomesta löydy. Postaan jatkossa suosituslistan omista kirjasuosikeistani, sillä niistä on ollut oikeasti apua varsinkin luonnolliseen synnytykseen valmistautuessa.

Muu neuvonta

Toisella ja viimeisellä kotikäynnillä ennen synnytystä kaksi viikkoa sitten (rv 35) kertasimme vielä tekniikoita ja asentoja, joita haluaisimme synnytyksessä kokeilla ja kävimme läpi synnytystoivelistaamme (josta bloggaan tuonnempana).

Sovimme konkreettisesti, kuinka toimia synnytyksen alkaessa ja minkälaisen roolin toivoisimme doulan omaksuvan itse synnytyssairaalassa. Mieheni on kielimuurin takia onnellinen, ettei hänen tarvitse olla vastuussa kommunikoinnista kätilöiden kanssa minun ollessa mahdollisesti omassa transsissani, vaan hän saa keskittyä läsnäoloon ja henkisen tuen antoon siinä missä Nana voi toimia yhteistyössä sairaalahenkilökunnan kanssa toimien sekä minun tahtoni, että sairaalakäytäntöjen välittäjänä puoleen ja toiseen.

Tällä kerralla Nana opasti meitä myös kantoliinan käytössä ja selvensi erittäin sekavaa kestovaippaviidakkoa meille noviiseille.

Näinkö tää liina kiedotaan? Itellä (ja ite) ois menny ihan solmuun... (kuva: Tuulia Kolehmainen)

Mikä ihmeen vieras ihminen

Kaiken kaikkiaan olemme olleet Nanan kanssa tekemisissä nyt kolme ja puoli, synnytykseen mennessä nelisen kuukautta. Hän on käynyt kotonamme, viesteillyt ja käynyt kanssamme kursseilla. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että meistä on tullut ystäviä. Tunnen itseni onnekkaaksi tietäessäni, että vaikka kätilöt ja tilanteet vaihtuvat synnytyksen aikana, vierelläni tulee rakkaan mieheni lisäksi olemaan tuttu, rauhoittava ja ennen kaikkea asiantunteva ystävä, joka tietää missä milloinkin mennään ja mitä keinoja missäkin tilanteessa voin kokeilla. Hän saa osaltaan minut odottamaan synnytystä luottavaisin mielin, enkä joudu jakamaan intiimiä tilannetta vain ”oudosti jonkun vieraan ihmisen” (= kätilön) kanssa.

Mistä niitä oikein saa

Jos etsit itse doulaa, voin suositella Helsingin alueella asuville omaani erittäin lämpimästi ja vailla omistushalua. J Lisätietoa Nanan kotisivuilta.

Suomen doulat ry:n sivuilta löytyy doulia ympäri Suomen.

p.s. Kuvat innostuimme näpsimään kesän jatkumisen kunniaksi – ja hippiteemaa parodioidaksemme – puistossa. Hehkutettakoon vielä uutta kameraakin tässä yhteydessä, jolla kuvat otettiin: eka järkkärini sitten teinivuosien valokuvausharrastukseni (eli Canonin EOS 100D), jee! Oikea kamera piti tietty hommata vauvan kuvausta ja videointia varten (synnytystä ei sitten tou-del-la-kaan videoida!) ja koska blogini aiemmat kännykameranäpsyt ovat kieltämättä olleet vähän naftimpilaatuisia.

***
Lue myös: