Illallinen Copas y Tapas -ravintolassa ja suosikkiviinialueeni

9.5.17


Varoitus: tämä postaus saattaa aiheuttaa nälkää, viininhimoa, annos- ja lasikateutta!

Eilen pääsin nauttimaan harvinaisesta herkusta ja Välimeren tunnelmista, vaikka ulkona tuprutteli paksu sankka lumipyry. Sain kutsun Costa Bravan, Katalonian ja Espanjan matkailun järjestämälle illalliselle Fabianinkadulla sijaitsevaan Copas y Tapas -ravintolaan muiden matkatoimittajien ja matkatoimistolaisten kanssa. Normaalisti ravintolassa tarjoillaan pääosin kotimaisista, sesongin raaka-aineista valmistettua skandinaavista ruokaa. Paikan viinilista on huikea.

Tällä kertaa teemana oli Katalonia ja Costa Brava (jossa meidän perhe viettää lomat) ja Copas y Tapasin kokki onnistui menussa erinomaisesti, jopa meikäläisen moninaisten ruokarajoitteiden kanssa (lihaton, maidoton, pähkinätön). Tässä illan tarjonta, ja se kuinka pähkinät, maito ja liha oli nerokkaasti korvattu:

Talvi-gazpacho, savustettua ankanrintaa (lihattomissa versioissa pikkelöityä retiisiä), yrttiöljyä
***
Konfattua turskaa, grillattua vihreätä parsaa, hapankermaa ja sitruunaverbenaa (maidottomissa versioissa hapankerman sijasta lehtikaalimajoneesia)
***
Puuhiilellä grillattua Black Angus Flank Steakia (pesco-vegetaristeille lihan sijaan paistettua Perämeren haukea), erilaisia sipuleita, grillattuna, pureena, pikkelöitynä ja paahdettuna
***
Garrotxa- ja Mahon-juustoja (maidottomille erinomaisia vuodenjuustoja, joilla ei ollut mitään tekemistä kaupan mössöjen kanssa), tattarinäkkileipää
***
Uuniomenaparfait, hasselpähkinäkreemi, hasselpähkinä-suklaamurua (maidottomassa ja pähkinättömässä versiossa itse tehtyä vegaanista valkosuklaata, katajasemifreddo, puffattua tattaria ja greippipureeta)

Annokset tarjoilujärjestyksessä
Puuhiiliuunissa valmistettu hauki oli ehdoton suosikkini ja paras haukiannos, jonka olen koskaan syönyt. Hauki on Copas y Tapasin tämän sesongin kala, joten kannattaa ehdottomasti käydä maistamassa tätä väärinymmärrettyä raaka-ainetta asiantuntevasti valmistettuna! Myös vegaaninen valkosuklaajälkkärini sisältyy tällä hetkellä ravintolan tarjontaan. Iso suositus kekseliäisyydestä ja makuelämyksistä! Ainoa, mitä katalaanit jäivät kaipaamaan oli vehnäpatonki, jota ilman he eivät kotopuolessa syö aterian ateriaa. Itse täytän vatsani mieluummin vihanneksilla ja proteiinilla kuin leivällä, vaikka Espanjassa tulee leipään välillä sorruttua.

Ruokatarjontaa ryydittivät costabravalaiset Empordà-alueen viinit. Jostain syystä nämä viinit ovat aliarvostettuja Suomessa, mutta omaan makuuni, ne ovat ihan parhaimmistoa! Costa Bravan reissujemme yksi kohokohdista on päästä testailemaan alueen viinejä, kun niitä ei Suomesta saa. Alkon perusvalikoimassa on vain yksi Empordàn punaviini (Perelada) ja tilausvalikoimassa toinen. Kuten aina hehkutan, lempirypäleeni on garnatxa (espanjaksi garnacha, ranskaksi grenache), jota Costa Bravalla käytetään paljon. Suosittelen maistamaan Kataloniassa reissatessa, jos täyteläinen punaviini on mieleen.

Maistelimme alueen cavaa, kahta valkoviiniä, kahta punaviiniä ja vielä jälkiruokaviiniä, joten viinejä kerrakseen univajeiselle. Pitäisi useamminkin käydä ravintoloissa, jossa sommelier valitsisi juuri oikean viinin kunkin annoksen kanssa. Helsingissä tällaisia paikkoja ei kovin montaa olekaan. Baskeriin ja Bassoon on pitkät jonot ja Chef & Sommelier on sulkemassa oviaan, mutta onneksi on Copas y Tapas.

Itse en ole mikään varsinainen viiniekspertti, vaikka laatuviinit kiinnostavatkin. Tällä hetkellä seuraan ihanaa viini- ja ravintolablogia Winecuriousia, sieltä saa paljon hyviä vinkkejä ympäri maailman. Winecuriousin kirjoittaja Soile kirjoittaa myös Tripsterin Tukholma-sivustoa.

Juttelimme mukavan matkatoimistotyöntekijän kanssa siitä, kuinka ihmiset tekivät vielä vähän aikaa sitten shoppailumatkoja (aikana ennen verkkokauppoja). Nyt yhä useampi reissaa ruoan ja juoman perässä ­– itsekin kuulun näihin. Ja mikäs sen parempi syy reissata: joka tapauksessa on pakko syödä, niin miksei sitten kunkin alueen erikoisherkkuja, lähiruokaa ja tyypillisiä juomia. Toinen pöytäseurueestamme kertoi kuulleensa minnesotalaisesta pariskunnasta, joka tuli Suomeen viinitilamatkalle. Kuulitte oikein. Eli tutustumaan marjaviinitiloihin. Ehkä Suomen viinimatkailusta tulee isompikin trendi tulevaisuudessa. Itse vien mieluummin tuliaiseksi salmaria, sitä ei varmasti saa mistään muualta: eksoottisuusefekti on taattu!

Lahjaksi Katalonian ja Espanjan matkailun väki ei toiveestaan huolimatta voinut ojentaa meille viinipulloja, koska Suomen alkoholilaki, mutta saimme söpöt pullot erinomaista Oli de Pau -oliiviöljyä. Minua ei toki tarvitse lahjoa hehkuttamaan Costa Bravaa, olen ihastunut alueeseen jo vuosikymmen sitten, kun mies vei minut Platja d’Aroon lapsuutensa kesänviettimaisemiin ensimmäistä kertaa ja olen sieltä blogannutkin. Tekeillä on Costa Brava -opas Tripsteriin, kunhan kaikenlaisilta matkailuaiheisilta hommiltani ehdin. Tutustukaa sitä ennen vaikka näihin, aika edullisiin Costa Bravan matkatarjouksiin, jos seutu alkoi kiinnostaa (näistä oma suosikkikohteeni on Tossa de Mar).

Tsekkaa myös nämä

0 kommenttia

Seuraa Facebookissa