home

Homemuuttajan päiväkirja

9.10.16

Viime postauksessa kerroin, kuinka asunnon vaihto pelottaa, koska kosteusvauriot ja home ovat niin yleisiä ongelmia helsinkiläisissä(kin) vuokrakämpissä. Tyytyväisenä totesin, ettei uudessa Töölön kodissa voi olla hometta, koska olisimme sen jo huomanneet kahdella käynnillämme. Kuinka väärässä olinkaan! Tässä vaiherikas tuplamuuttoprosessimme:

29.9. torstai

Koko viikko on mennyt muuttolaatikoiden välissä puikkelehtimiseen. Lulu repii tavaraa ulos ja me koitamme änkeä sitä takaisin sisään. Ihanaa päästä pian 42 neliöstä 76:een!

Töölön entinen asukas muuttaa ulos asunnosta ja pääsemme illalla viemään yhden autokuormallisen sisään, kun äitini tulee vahtimaan Lulua, joka sattuu olemaan kuumeessa ensimmäistä kertaa elämässään (muuttostressiäkö?).

Maallinen omaisuutemme laatikoissa.


30.9. perjantai

Mies vie aamulla toisen autokuorman uuteen kämppään ja puolen päivän aikaan saapuvat muuttomiehet. Tämä on ensimmäinen muuttomme, jossa käytämme apuna ihan oikeaa muuttofirmaa: kuorma-autoa ja kolmea muuttomiestä. Neljäs kerros ilman hissiä, pesukoneen roudaus ja uudessa paikassa kolmas kerros ilman hissiä eivät ole sopiva yhtälö meille, varsinkaan vauvan kanssa. Onneksi äitini on jälleen mukana Lulun kanssa jeesaamassa.

Kesken muuttoa paikalle saapuu 50-luvun funkkissenkki, jonka olen ostanut tori.fi:stä. Koska mööpeli ei ole mitään ikeakartonkia, se painaa ihan sikana! Muuttomiesten huoleksi tämäkin siis. Facebookin kierrätysryhmässä myymäni sohva tullaan myös hakemaan pakulla kaiken hässäkän keskellä. Itse olemme ostaneet Töölön ex-asukilta isomman divaanisohvan, joka odottaa jo meitä perillä.

Kun muuttoauto on lastattu, mies menee autolla samaan osoitteeseen roudaamaan, maksaa muuton (500 €) ja tulee takaisin hakemaan meidät. Uuden kodin käytävällä pönöttää 40 muuttolaatikkoa odottamassa purkua. Olemme niin poikki kuumeisen vauvan kanssa valvotuista öistä ja muutosta, että heitämme patjan makkarin lattialle ja käymme nukkumaan. Lulu ei nuku omassa huoneessaan, koska heräilee kipeänä tankkaamaan maitoa ja sympatiaa.

Uusi senkki uudessa asunnossa.


1.10. lauantai

Ensimmäinen aamu uudessa kodissa! Joka paikkaa kolottaa ja väsyttää armottomasti. Laitamme sen muuton piikkiin. Kun kävelen keittiön perälle pöydän ääreen, päässä alkaa huipata ja tulee outo olo. Liian tuttu viimeistä edellisestä asunnosta. Kauhun tunne kuohahtaa sisälläni. Miehelle tulee sama hometoksiinipöhnä. Jospa tämä on vain muuttoväsymystä, emmekä ole nukkuneetkaan pariin päivään. Tai olisiko syksyn syy, kun ulkona on homeitiöitä. Ehkä tämä tästä.

Miehen työkaveri ajaa pakettiautonsa pihaan ja lähtee hakemaan lisää mööpeleitä äitini luota, joka lähtee huomenna pariksi viikoksi etelään. Keskustelemme epäilyistämme. Työkaverin perheellä on myös omat kauhukokemukset homepaikassa asumisesta. Mikrobien tuottamat hermomyrkyt vievät ihmisen semmoiseen koomaan, ettei energiaa riitä oikein mihinkään.

Iltaa kohden oireet senkun voimistuvat: lihaskipuja, silmät painavat tonnin ja kirvelevät, kuumeinen ja huumeinen olo, yskittää, väsyttää epäluonnollisen paljon, nenästä alkaa vuotaa verta. Huomaan keittiön katossa pari tummaa länttiä, joiden päälle on sudittu maalia, mutta tummuus alkaa puskea läpi. Ikkunan yllä olevasta seinästä alkaa valua outoja tummia rantuja ja huoneen kulma on tummien täplien peitossa, joita ei näkynyt ensi käynneillämme. Kauhu valtaa mielen toden teolla.

2.10. sunnuntai

Päätämme, että tänään minä en astu keittiöön nähdäksemme onko ongelma vain siellä, ehkä sen voisi jopa korjata… Makuuhuoneessakin tuntuu tosin olevan huono ilma, kärsin jälleen nukahtamisvaikeuksista ja sydämentykytyksistä, kuten ennen muinoin. Muistamme, että edellinen asukki suositteli käyttämään makuuhuoneessa kattotuuletinta.

Miehen olo pahenee entisestään, minulla vointi pysyy samana. On selvää, että keittiö on pahin ongelmakohta. Home-ekspertti ystävämme saapuu tsekkaamaan tilannetta. Heti sisään astuessaan hän huomaa, että asunnossa on huono ilma. Vähän ajan päästä hänen äänensä painuu maahan. 

Keskustelemme vaihtoehdoistamme olohuoneessa ennen keittiöön astumista. Ystävä on itse hiljattain joutunut turvautumaan lakimieheen saadakseen vuokrasopimuksen purettua ilman irtisanomisaikaa ja saaden takuuvuokrat takaisin. Meillä on asunnossa kiinni lähes 3000 € takuuvuokrina. Ensimmäistä vuokraa emme ole vielä maksaneet.

Keittiöön astuttuaan ystävälle tulee kauhea olo. Hän kehottaa meitä lähtemään asunnosta mahdollisimman pian: ystävien tai sukulaisten luo, hotelliin, minne tahansa. Home on vaarallista, ainakin tämä sortti.

Vietämme loppupäivän ulkona kävellen ja ravintolassa syöden. Lulu on kolmatta päivää kuumeessa. Kroppani on paniikinomaisessa pakene tai taistele tilassa. Mitä voimme tehdä ja minne mennä… Meillä kesti kuukausia löytää ”sopiva” asunto. Kuun alussa vapaita kämppiä ei ole, kaikki on juuri vuokrattu. Entä jos emme saa takuita takaisin ja joudumme maksamaan kahden kuukauden vuokran irtisanomislain mukaan. Kuusi tonnia kankkulan kaivoon plus tonni muuttoihin… Kaikki on avoinna, mutta tunnemme olevamme umpikujassa. Syyttelemme itseämme siitä, että olemme tuoneet pienen vauvamme turvallisesta kodista tähän sairastuttavaan. Oi miksi lähdimme havittelemaan lisätilaa…

Haurasta on niin muuttokuorma kuin muuttajatkin...


3.10. maanantai

Kolmas yö homeessa. Mies ottaa sairaslomaa järkyttävien oireiden takia. Pakkaamme pienen kassin ja lähdemme lähellä asuvan mummoni luo. Pyydämme saada bunkata kolmisin hänen vuodesohvallaan. Lähetän vuokranantajalle meilin, jossa pyydän vuokrasopimuksen purkua ja takuiden palautusta, koska emme tienneet asunnon tilasta sopimuksen solmimishetkellä. Lähetän kuvia keittiön länteistä ja rannuista. Ystävän neuvosta viittaan seuraaviin lainkohtiin:

"Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta 63. pykälä on varsin yksiselitteinen: Vuokralaisella on oikeus heti purkaa vuokrasopimus, jos vuokralaisen, hänen kotiväkeensä kuuluvan tai vuokralaisen palveluksessa olevan terveydelle aiheutuu ilmeistä vaaraa huoneiston käyttämisestä sopimuksessa edellytettyyn tarkoitukseen. Lain esitöissä (HE 304/1994) on todettu suoraan, että purkuperuste on myös silloin kun purkaminen johtuu vuokralaisen alttiudesta sairastua tai sairaus. Kyseessä ei tarvitse olla lain esitöiden mukaan altistus, joka aiheuttaisi laajemmalla väestönosalla oireilua."
Vuokranantaja soittaa ja pyytää saada mennä asuntoon kosteusmittarin kera. Mittarin mukaan kosteutta ei ole (tietenkään). Totean, että kosteushan on selvästi rakenteissa, ei seinän pinnalla ja vetoan oireisiimme. Rakenteet eivät kuulemma ole vuokraisännän vastuulla, eikä meillä näin ollen ole oikeutta purkaa sopimusta. Lupaan palata asiaan lakimiehen välityksellä.

Selailemme kuumeisesti vuokra-asuntoilmoituksia. Siihen ei mene kauaa, koska asuntoja on minimaalisesti. Joidenkin ilmoitusten kuvista näkee kosteusvaurioita tai sitten kylppärin lattia on rajattu nerokkaasti pois kuvasta. Lopulta löydän ilmoituksen heti vapaasta punavuorelaisesta kaksiosta, jonka näyttö olisi torstaina. Otan välittäjään yhteyttä ja selitän tilanteemme, pyydän näyttöä jo aiemmin. Välittäjä heltyy ja sovimme tapaamisen asunnolle iltapäivällä.

Matkalla Punavuoreen vuokraisäntä soittaa ja kertoo, että hän on tullut toisiin ajatuksiin. Olemme kuulemma tulkinneet lakia väärin, eikä heillä ole mitään velvollisuutta palauttaa rahojamme, mutta koska olemme nuori perhe, he haluavat tehdä meille palveluksen, jotta voimme jatkaa elämäämme. Saamme siis rahamme takaisin mikäli tyhjennämme kämpän huomiseen mennessä. En itsekään jaksa lakimiessoppaa, vaikka tiedän olevamme oikeassa. Lupaudun siis tyhjentämään asunnon, vaikka uudesta ei ole vielä varmuutta. Ehkä Punavuori tärppää!

Perillä ihastumme asuntoon ja täytämme hakupaperit. Sovimme silti varalta myös näytön Saton heti vapaaseen yksiöön huomisaamuksi. Tutkimme mihin varastoon tavaramme pitäisi viedä, jos asuntoa ei löydy tai löytyy liian pieni. Punavuoren omistaja asuu toisella puolella maapalloa, joten saisimme tiedon asunnosta myöhään yöllä ja huomisaamuna.

4.10. tiistai

Nukumme jälleen huonosti kapealla vuodesohvalla Lulun potkiskellessa vuoroin minun, vuoroin miehen selkää liikkuessaan. Sentään hengitämme puhdasta ilmaa! Ja Lulun kuumekin on poissa. Vauva treenailee kovasti seisomaan nousemista mummon huonekaluihin tukeutuen.

Aamulla saamme tiedon, ettei meitä ole hyväksytty Punavuoren kaksioon (liekö syynä se, että laitoin muuttosyyksi vesivahingon). Nyt harmittaa! Mutta ei muuta kuin vauva rattaisiin taas ja kohti Saton yksiötä.

Yksiö on mahtavalla paikalla Kampissa. Kyllä täällä pari kuukautta menisi, asunto on heti vapaa ja saisimme sen, jos haluaisimme. Takuukin olisi vain 250 €. Asuntoon astuessamme havaitsemme oudon hajun ja tunkkaisen ilman. Ei enää riskejä. Tätä emme ota. Alamme pitää varastoa ainoana vaihtoehtona tavaroidemme sijoituspaikaksi.

Kävelemme tuulessa ja tuiverruksessa, kun meiliini tulee Oikotien ilmoitus vapaasta vuokrakaksiosta. Kyseessä on vvo:n ”kotinyt”-asunto, jonka saa se, joka ekana ehtii klikkailla. Kännykkä jumittelee ja akku on lopussa. Rynnimme Foorumin yläkerran kahvilaan, josta saa vegaanista syötävää ja kahvimaitoa – ja onneksi myös Samsungin laturin lainaan! Pääsen lopulta klikkaamaan vuokraukseen, jossa vaaditaan molempien muuttavien aikuisten pankkitunnarit (muuttohässäkän takia ne ovat meillä poikkeuksellisesti mukana!). Tunnistaudun, maksan ekan vuokran (takuuta ei peritä) ja kämppä on meidän!

Soitan vvo:lle, josta sanotaan, että saamme avaimet vasta huomenna. Pyydän vuokraisännältä lisäaikaa huomisaamuun, tänään emme asuntoa ehdi tyhjentää. Sitten onnistumme tilaamaan muuton huomiseksi! Emme ole nähneet uutta kotia kertaakaan, mutta riskillä aiomme sinne taas koko omaisuutemme roudata.

5.10. keskiviikko

Toinen yö mummon sohvalla takana. Kello soittaa kuudelta, puen pikaisesti ja tilaan taksin, jolla lähden hakemaan uuden kotimme avaimia. Palaan taksilla ja mies lähtee Töölöön ottamaan muuttomiehiä vastaan hyvän ystävämme kera.

Töölön naapurit ihmettelevät pikaista lähtöämme. Ystävämme kertoo heille tilanteesta ja naapurit ilmoittavat, että meidän asunnossa oli ollut muutama vuosi sitten vesivahinko. Ilmankos…
Kun muuttoauto on pakattu, ystävä tulee hakemaan minua ja Lulua ja hyppäämme bussiin, mies ajaa uudelle asunnolle pyörällä. Muutto saadaan hoidettua ja se kustantaa jälleen samat 500 €.

Asunto on vasta täysrempattu ja ilmakin vaikuttaa puhtaalta. Järjestelemme tavaroita, kun Töölön asukilta ostettu sohva alkaa aiheuttaa homeoireita. Hankkidumme sohvasta eroon ja oireet poistuvat.

Uusi koti, tutut lelut!

6.10. torstai

Lulun 1-vuotissyntymäpäivä. Vauvasta on tullut taapero! Mies on palannut töihin. Asettelen Lulun leluja tutulle matolle ja Lulu alkaa vihdoin leikkiä vapautuneesti. Pikkuparka on mahtanut olla poissa tolaltaan odottaen, koska palaisimme kotiin. Tästä tulee uusi koti. Olemme jälleen 42 neliöisessä kaksiossa – sohvaa vailla, mutta olemme terveitä!

7.10. perjantai

Töölön vuokraisäntä palauttaa takuuvuokramme. 

Seuraa Facebookissa