Pauloissa: toukokuuta 2015

Maha pystyssä musisointi ja sikiön musamaku

28.5.15

Lauantaina kävimme pitkästä aikaa miehen kanssa treeniksellä soittamassa, drum & bass -kokoonpanolla. Jostain syystä raskaana ollessa musiikki on jäänyt aika lailla taka-alalle. Joillain vähenee lukemani mukaan seksihalut, itselläni rokkaus. Siitä on tullut outo ja hämmentynyt olo. Tarkoittaako raskaus tästä elämänalueesta luopumista? Viimeiset 12 vuotta olen kuitenkin soittanut, laulanut, keikkaillut tai vähintäänkin säveltänyt hyvinkin säännöllisesti.

Sikiö kuulee parhaiten matalat taajuudet, eli basso
on hyvä väline viestiä kohtuun. :)
(Kuva: Pau Ribas)

Alkuraskaudessa olo oli sen verran väsynyt, ettei treenaamisen fyysinen rasitus tuntunut hyvältä (yhtä aikaa laulaminen ja soittaminen ei ole mitään aivan kevyttä puuhaa), sen jälkeen kuvioon astui huimaus, joka verotti myös treeniksellä käyntifiiliksiä. Koska kyseessä on ensimmäinen raskauteni, en uskaltanut ottaa vastaan myöskään keikkatarjouksia pitkälle eteenpäin, koska en ollenkaan osannut arvioida kuntoani, mahan kokoa (hankala bassoa soittaessa) tai basson painon kuormittavuutta viidennellä kuulla – vahvistimen roudauksesta puhumattakaan. Nyt, raskausviikolla 21 huomaankin olevani elämäni kunnossa, eikä mahan kokokaan olisi vielä menoa haitannut… Live and learn.

Toisaalta musiikin tekemiseen liittyy ainakin itselläni tietty moodi, joka vaatii eräänlaista itsekkyyttä ja omaan maailmaan uppoamista siinä missä ”siunatussa tilassa” on vaikea olla ajattelematta kahden puolesta. Inspiraatiolla on myös ollut tapana iskeä aamuyön tunteina, johon asti en raskaana ollessa ole valvonut, ja muutama lasi viiniä on auttanut tuohon moodiin pääsemisessä. Yhtälö mättää.

Pau paukuttamassa

Keikkailuun taas sisältyy ”lieveilmiöitä”, jotka eivät tällä hetkellä ole päällimmäisiä kiinnostuksen kohteita: valvominen, baarit, ilmainen viina, pitkään istuskeleminen/seisoskeleminen, aikatauluttaminen ja odotteleminen jne. Kuulostaa tylsältä, mutta elämäntapa, jota olen niin pitkään rakastanut, joutuu nyt olemaan jonkin aikaa telakalla. Samalla kaipaus lavalle ja bändin kanssa soittamaan on kova. Mutta kuten viisas mieheni totesi, olemme eläneet rock-elämää vuosikaudet ja nyt on välillä uudet kuviot. Kotistudiossa syntyy jatkuvasti uutta musaa, josta on hyvä jatkaa, kun teemme comebackin keikkapaikoille. Sitä odotellessa!

Soittaminen treeniksellä, vaikka vain duonakin, tuntui kyllä pitkästä aikaa äärettömän hyvältä: säröbasso täysille jyrisemään ja ajatukset narikkaan! Tai ainakin siihen asti, kunnes tyttö mahassa rupesi tanssimaan sisälläni musan tahdissa. Jee! Ainakin skidi diggaa vanhempiensa musaa (tällä hetkellä kynästämme lähtee indie/grunge-tyyppistä rämistelyä). Ekojen potkujen tuntumisen jälkeen olen huomannut, että tytön mieleen ovat myös Red Hot Chili Peppers, Jimi Hendrix ja Elvis – not bad! Viime viikonlopun Maailma kylässä -festareiden etninen meininki ei sen sijaan miellyttänyt, vaan liike lakkasi kokonaan. ”Taitaa pidellä korvistaan kiinni”, totesi ystäväni.

Duomatskuamme (kuvattu ennen raskautta).

p.s. Jos jotakuta kiinnostaa kuunnella, minkälaista musaa sitä on tullut vuosien saatossa tehtyä, niin täältä pääsee kuuntelemaan:

https://soundcloud.com/amapolar (suomenkielistä pop-rockia)

https://open.spotify.com/album/5HLY3Z5n5nxtJC8qSNlzF5 (psyke-proge-rockia)

https://soundcloud.com/emmagoldman (pääosin instrumentaalia indietä)

https://soundcloud.com/golden-grass (60’s-vaikutteista folk-pop-rockia)

avokado

Maidoton munavoi

22.5.15

Jouduin hylkäämään maidon ruokavaliostani melko tarkalleen vuosi sitten. Aikuisena todettu allergia on siitä hankala, että ruokailutottumusten muuttaminen on usein aika kankeaa, kun tiettyjä ruokia on tottunut syömään, ostamaan ja valmistamaan parin vuosikymmenen ajan. Kuten espanjalaiset sanovat hay que cambiar el chip eli on "vaihdettava mikrosirua" ja ruvettava näkemään uusia mahdollisia syömäkohteita sen sijaan, että jäisi surkuttelemaan mitä kaikkea EI voi enää syödä.

Yksi suurimmista kysymysmerkeistä meidän maitoallergisten keskuudessa on: ”Mitä leivän päälle?”. Voita ei voi ja margariinia ei halua käyttää. Itse totuin jo Barcelonassa asuessani sivelemään leivälle tomaattia ja lurauttamaan päälle oliiviöljyä paikallisten tavoin, mutta eipä sekään oikein ruisleivän kanssa toimi. Saatikka karjalanpiirakan! Kun vihdoin löysin kaupasta maidottomia karjalanpiirakoita, kehitin siispä maidottoman munavoin, joka on paitsi ihanan raikasta ja maukasta, sisältää myös kosolti niitä paljon kohuttuja ”hyviä rasvoja”. Ja on muuten helppoakin!

Terveellinen versio munavoista myös maidollisille :)

Tässä ohje kahden hengen annokseen:

- 2 kananmunaa

- 1 iso kypsä avokado

- laadukasta suolaa (esim. Atlantin merisuolaa tai ruususuolaa)

- neitsytoliiviöljyä

(- tuoretta basilikaa)

Keitä kananmunat kypsiksi (n. 8-10 min), kuori ja muussaa haarukalla. Muussaa sekaan kuorittu avokado. Heitä sekaan reilusti suolaa ja oliiviöljyä. Öljyä on tarpeeksi, kun koostumus alkaa muistuttaa munavoita. Halutessasi voit silputa sekaan myös tuoretta basilikaa, varsinkin jos syöt munavoin muun kuin karjalanpiirakan kanssa.

enneunet

Tyttö vai poika – Älä usko ennusmerkkeihin, vaan kysy taaperolta!

20.5.15

"Lapsen sukupuolella ei ole väliä, kunhan lapsi on terve." Näinhän me kaikki oikeasti ajattelemme. Sukupuolen ounastelu on silti viihdyttävää ajanvietettä ennen raskauden puolivälissä tehtävää rakenneultraa. (Raskaana olevan aivot on epäilemättä ohjelmoitu keskittymään tähän trivialiteettiin, jotta ajatukset saa pois huolestuttavammista kysymyksistä, kuten onko lapsi elimineen kunnossa.) Mitä enemmän oireista luin ja ystävien kanssa juttelin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että sisällä polskuttelee poika. Yhtä lukuun ottamatta kaikki ystäväni epäilivät poikaa, samoin mies ja sukulaiset.

Tässä yleisiä poikaan yhdistettyjä oireita, joita itselläni on ollut:

- Ei oksentelua

- Ei voimakasta pahoinvointia

- Ei iho-ongelmia

- Tekee mieli suolaista ruokaa

- Tekee mieli nepalilaista ruokaa (tämä on pätenyt lähipiirissä kaikkiin poikien odottajiin!)

- Vatsan muoto on eteenpäin suuntautuva, eikä takaapäin näe, että olen raskaana.

Vanhana hörhöilijänä minua viihdyttivät myös kaiken maailman mystiset ennustukset:

- ”Maailman luotettavin” kiinalainen sukupuolikalenteri tiesi varmuudella, että meille tulee poika.

- Vanhan kansan heiluritesti osoitti poikaa niin minulle kuin miehellenikin.

- Molemmat näimme unta, jossa lapsi oli poika.

Ylläripylläri, tyttö tulossa! Neitokaisen ensimmäinen vaate löytyi

kivalta lastenvaatekirpparilta, läheltä Naistenklinikkaa.

MUTTA eilinen ultrapa osoittikin, että ennustukset ja intuitiot olivat menneet täysin reisille, sillä tyttöhän se siellä! (Toisaalta olin jo aiemmin kuvitellut odottavani kaksosia ja ekassa ultrassa hämmennyin, kun asukkeja olikin mahassa vain yksi.) Osa rakenneultrasta meni ohi, kun olimme niin epäuskoisia (”Mitä, voiko heiluri siis todellakin valehdella?”), mutta onneksi lopputulos oli se, että lapsella on kaikki hyvin ja sikiön koko vastaa päivälleen laskettua aikaa (joka on siis hääpäivämme 7.10.).

p.s. Jos luulitte, että aion nyt luopua hörhöuskomuksista, niin pieleen meni arvaus teilläkin. Tästä lähin aion konsultoida asiassa ainoastaan taaperoikäisiä. Pari kuukautta sitten olimme menossa miehen kanssa ystävän luo, kun hänen 2-vuotiaansa ilmoitti, että kyläilemään on tulossa ”Pau, Paula ja tyttö”. Tämä siis ennen kuin ystäväni tiesi minun olevan raskaana. Myös toisen ystäväni 2-vuotias kertoi kysyttäessä, että mahan sisällä on tyttö. Kyllä tutkimusotos on tämän maisterin mielestä sen verran laaja, että selkeästi pitäisi lanseerata ”uuden kansan ennustus”, joka ei ainakaan varmasti petä.

brunssi helsinki

Kallion brunssipaikat – ja niiden maidoton tarjonta

18.5.15

Kun kavereita ei nyt vähään aikaan tule nähtyä baareissa, olemme keksineet oivallisen harrastuksen: Helsingin brunssitarjonnan kartoittamisen! Brunssiremmiimme kuuluu vaihteleva kokoonpano aikuisia ja heidän eri-ikäisiä lapsiaan (sekä yhdet ekstraleveät lastenvaunut) ja se kokoontuu noin kerran kuussa tarkkaan valituissa paikoissa. Valinnan kriteerinä on tietysti tarpeeksi laaja maidoton tarjonta.

Suomessa suurin osa brunssitarjonnasta sisältää tuota pahuksen allergialitkua: voissa paistettuja lettuja, jogurtteja, rahkaa, juustoja sellaisenaan tai salaattiin ujutettuna, kermakastikkeita, maitoon ja voihin leivottuja leivonnaisia, kermavaahtoa, jäätelöä, maitopitoisia smoothieita ja munakkaita… Mutta onhan sitä maidotontakin valikoimaa toistaiseksi löytynyt ainakin seuraavista Kallion kuppiloista:

Kippis raadin suosikille Sandrolle! (kuva: Carina Laine)

Sandro on kingi

Ei ole Sandron voittanutta brunssiremminkään mielestä. Testipaikkojen laajin tarjonta, ihania marokkolaisia makuja, uunituoretta omatekoista leipää ja superraikkaat vihannes- ja hedelmäshotit! Täällä kävi kuten jostain syystä aina mieheni mummon luona: ensin tuppasin itseni täyteen alkupalasalaatteja, leipää, cuscusia, humusta ja hedelmiä ja sitten paljastui, että pääruokaakin on tarjolla. Pakkohan se oli ”uhrautua” vielä vetämään lämmintä kala- ja vihannesruokaakin, kun niin herkullista oli. Jälkkäripöydässä ”onneksi” oli vain yhtä sorttia maidotonta, mutta tuota suussa sulavaa tummasuklaakakkuakin mahdutin sisuksiini vielä pari palaa. Ja sitten kierien kotiin… Tulevaisuudessa aiomme testata myös Sandron Vegan & Veggien Garden -brunssin tarjonnan.

Mikä, missä, milloin: Sandro, Marrakech Madness Brunch, sunnuntaisin klo 10–16, Kolmas linja 17.

Hinta: Sandron brunssi oli testaamistamme kallein (26,90 €), mutta satsi oli hintansa väärtti. Hintaan sisältyi myös skumppalasillinen (tai minun ja imettävän seuralaisen tapauksessa Pommac).

Lapsiystävällisyys: Plussaa hoitopöydästä vessassa, mutta miinusta kapeista tiloista, joihin kärryjä ei muiden kyräilemättä oikein mahduteta.

Sandron värikäs Marokko-menyy (kuva: Tuulia Kolehmainen)

Buena Onda

Perulaisesta keittiöstä inspiraationsa ammentavassa Ondassa oli totisesti hyvä fiilis (buena onda) ja hiukan Barcelonan tunnelmaa. Valikoima oli niin suuri ja herkullinen, että brunssilla pärjää helposti iltaan asti! Kasvispainotteisista annoksista vain pieni osa sisälsi maitoa. Jälkiruoaksi seurueen maitoallergiset saivat pyynnöstä omat annoksensa: taivaallisen makuiset, omatekoiset vegaani”snickersit”. Ainoa miinus tulee paikan huonosta akustiikasta, jossa ison seurueen ei ole helppo vaihtaa kuulumisia. Palaan tänne kuitenkin varmasti pienemmällä porukalla.

Mikä, missä, milloin: ONDA Ruokala & Galleria, peruvian brunch, lauantaisin klo 11.30–16, Toinen linja 3.

Hinta: Erinomainen hinta-laatusuhde etenkin holittomille (16 €, luomuskumpan kera 20 €) ja lapsille (1 €/ikävuosi).

Lapsiystävällisyys: Ondassa oli näistä paikoista lapsiystävällisin tunnelma ja ehkä siksi myös eniten lapsiperheitä. Rattaat mahtuu hyvin jättämään suureen sisääntuloaulaan.

Kujan 9 euroa parista leivän kannikasta on ehkä hieman
liikaa lapsilta. (Kuva: Tuulia Kolehmainen)

Brunssiremmi Kujalla

Eilen treffasimme Hakaniemen torin kupeessa sijaitsevassa Kuja-baarissa. Olin etukäteen varmistanut, että saamme ruokaa myös kasvissyöjille ja maitoallergisille. Meilitse sain vastauksen, että suurin osa ruoasta on aina kasvisruokaa ja vain pieni osa niistä sisältää maitoa. Mutta kuinkas kävikään, nälkähän meille ruokarajoitteisille jäi. Suurin osa salaateista sisälsi juustoa ja lämpimissä ruoissa (makkaraa, ribsejä, simpukoita, maitopitoista munakasta, juustollista sienimuhennosta) ei ollut yhtään maidotonta kasvisruokaa. Päädyin siis syömään pari simpukkaa ja hiukan sieniruokaa, josta yritin poistaa juustopäällisen mahdollisimman hyvin. Täysin maitopitoisen jälkiruokatarjonnan korvikkeeksi saimme lasilliset hedelmiä, joiden seassa oli munasokerivaahto (jota en varmaankaan raskaana olisi ”saanut” syödä, mutta söinpä kuitenkin. Raskaudesta en ollut henkilökunnalle maininnut). Myös lihan- ja maidonsyöjät totesivat pettyneensä hieman tarjontaan Sandron ja Ondan jälkeen.

Mikä, missä, milloin: Kuja Bar & Bistro, lauantaibrunssi klo 11–13, sunnuntaibrunssi klo 10.30–16.30, Hakaniemenkatu 7.

Hinta: Hiukan tyyris hinta valikoimaan nähden (aikuiset ilman skumppaa 18 €, skumpan kera 21,50 €, seurueen nelivuotiaat lapset 9 €).

Lapsiystävällisyys: Ravintola on erittäin ahdas, joten lapset tuskastuvat helposti, kun eivät mahdu liikkumaan. Vaunut saimme onneksi mahdutettua pöydän viereen, mutta ne piti kantaa sisälle rappusia pitkin.

Brunssiremmi kiittää ja jatkaa testauksiaan jälleen syksyllä.
Kesä on piknikkien ja grillijuhlien aikaa!
(Kuva: Pau Ribas)

huimaus

Ensimmäiset potkut, vauvaunet – ja liitoskivut!

15.5.15

Helatorstai oli jännä päivä, useiden ekojen kokemusten kimppu, rv 19+2 (viides kuukausi).

Päätimme lähteä mieheni kanssa Roihuvuoren Kirsikkapuistoon flippailemaan Suomen suurimmasta kirsikankukkakeskittymästä. Ja psykedeelinen näkymähän se olikin: vihreä ruoho, vaaleanpunaiset puut ja kymmenittäin japanilaisiin perinnevaatteisiin ja manga-asuihin pukeutuneita tyyppejä, joiden hiukset loistivat oransseina, violetteina, sinisinä jne. Lavalla hämmentäviä tanssimuuvejaan esitteli pari japanilaisen tanssin ryhmää. Puisto oli pullollaan niitä ketun ja pehmolelun sekoituksen näköisiä japanilaisia koiria. Kaikkialla raikasi japanin kieli. Selvinpäinkin voi siis tuntea olevansa huomattavankin sekavissa sfääreissä….

Duunien takia emme kuitenkaan voineet viivähtää kirsikkapuiden katveessa kovin kauaa. Jonotimme teemaan kuuluvia nuudeli- ja riisiannoksiamme puolisen tuntia, kunnes jälleen tuttu huimausefekti iski päälle. Uusimman kartoitukseni mukaan potentiaalisimpia vaaran paikkoja huimauksen suhteen ovat 1.) sauna, 2.) tunkkaiset tilat (kuten kaupat ja kirppikset), 3.) jonot ja muut tilanteet, joissa pitää seistä pitkään (kävellä ja pyöräillä voin vaikka maailman ääriin, mutta varokaakin pysäyttämästä!). Jouduin siis jättämään miehen jonottelemaan ja siirtymään takavasemmalle istuskelemaan ja suolavettä litkimään.

Pau & Paula Kirsikkapuistossa

Ja silloin se tapahtui: ekat potkut! Babykin taisi vaistota surrealistisen ilmapiirin ja ilmaisi sen kunnon räpiköinnillä. Outo tunne: ei se ainakaan potkimiselta tuntunut, vaan enemmänkin – hyvää ystävääni lainatakseni – kuplinnalta. Vähän kuin ruoansulatuksen toiminnalta, mutta vatsan sijaan kohdussa. Viime aikoina olen välillä melkein unohtanut olevani raskaana, kun maha on vielä sen verran pieni, että normikuteet mahtuvat päälle eikä sisällä kasvavan olion liikkeitä ole havainnut millään tavalla. Mutta nyt sain konkreettisen muistutuksen, että siellä sitä ollaan ja melskataan! (Tänään kaveri innostui räpiköimään, kun telkkarista tuli Red Hot Chili Peppersiä.)

Kotimatkalla käppäilyä taisi kertyä ainakin viitisen kilsaa, kunnes sain havaita seuraavan ensimmäisen kerran: liitoskivut! Tai sellaisiksi ne ainakin tulkitsin… En ole eläissäni kärsinyt selkäkivuista, mutta nyt rupesi jomottamaan oudolla – uudella – tavalla ristiselän oikealla puolella. Olen aina ollut intohimoinen kävelijä (mieheni kutsumanimi minulle on cohete, eli raketti, koska hän ei koskaan meinaa pysyä tahdissani) ja kävelen mielelläni kilometrikaupalla ilman väsymystä tai kolotuksia, tai niin ainakin ennen eilistä. Tänään kävelylenkille lähtiessäni laitoin eri kengät, jospa selkäjomotusta ei tulisikaan. Turha toivo, tämä vaiva taisi tulla jäädäkseen. Mutta mikäs siinä, kun pyöräilykausi on kukkeimmillaan, niin eipä tarvitse paikoillaan sentään kököttää. Ja onneksi äitiysjoogassa opetettiin juuri ihania ristiselän hierontataktiikoita, joita harjoittelimme pareittain ristiselän potentiaalisiin jumikohtiin. ”Näitä voitte jatkaa sitten kotona kumppaninne kanssa”, opettaja totesi tunnin lopussa ja kiirehti lisäämään: ”Mutta niin päin, että mies hieroo teitä!”. Edeltävien vuosien oppilas oli päätyinyt työstämään (epäilemättä erittäin tyytyväisen) miehensä paikkoja.

Vielä ei maha ole suuren suuri...
(Kuva: Pau Ribas)

Ja entäs ne unet sitten? Helatorstain vastaisena yönä baby teki ensiesiintymisensä unissani. Sinisilmäinen ja tummatukkainen poika! Poikaa olemme kumpikin jo pitkään ounastelleet, mutta itse olen ollut ihan varma, että miehen ruskea silmien väri dominoisi minun sinistä perimääni. Eipä silti, ei värillä ja sukupuolella niin väliä, jännä nähdä, pitävätkö yleensä niin enteelliset uneni paikkansa. Toisessa unessa olin synnytyssalissa ja koko synnytysprosessi oli tapahtunut niin nopesti ja kivuttomasti, etten ollut ehtinyt edes tajuta, että lapsi oli jo syntynyt. Tämän ainakin toivon olevan enneuni (in my dreams...). Lopussa olimme yhdessä kotona. Vauva itki, mutta tyynnytin sen niin ikään nopeasti ja kivuttomasti ja lopuksi isä kylvetti vauvan. Mietin, kuinka helppoa vauvan kanssa olikaan (ainahan sitä voi uneksia).

Kornein osuus unesta oli kuitenkin se, että taustalla soi taukoamatta tekemäni kappale The Chosen One, jonka levytimme The Satellites of Love -yhtyeeni kanssa joitakin vuosia sitten. Jos kuuntelette kappaleen, tulette huomaamaan, että unissani odotan vähintäänkin uutta Siddharta Gautamaa syntyväksi (kyyneleet-silmissä-naurava-hymiö). ¡Madre mía...!

D-vitamiini

Raskausajan ravintosuosituksista

11.5.15

Sain edelliseen huimaus-postauksestani niin paljon palautetta Facebookin puolella, että katson aiheelliseksi tarkentaa kantojani raskausajan ruokasuosituksiin liittyen.

Kun kirjoitin, ettei ruokailutottumuksiaan tarvitse kovin paljon raskauden takia muuttaa, viittasin monipuoliseen perusterveelliseen ruokavalioon, jollaista esim. itse olen noudattanut jo vuosia ennen raskautta. Toisin sanoen olen sitä mieltä, ettei graavikalaa kannata jättää syömättä, vaikka suosituksissa niin sanotaan, sen voi kypsentää. Suolaa ei kannata vähentää, ellei kärsi kohonneesta verenpaineesta, mutta sen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota, täysjyväleipää ei ole syytä jättää syömättä vain koska se sisältää pellavaa jne.

Pointtinani ei siis ole kapinoida THL:n vältettävien ruokien listaa vastaan ihan vain vastustamisen halusta. Sen sijaan halusin herättää keskustelua yksilökohtaisten suositusten tarpeellisuudesta sekä monipuolisen ruokavalion ja ruoan laadun korostamisesta sen sijaan, että huomio menisi vain siihen, mitä kaikkea pitääkään välttää. Kirjoituksella en halua aliarvioida suomalaisia äitejä, kuten eräs lukija tulkitsi, vaan päinvastoin kannustaa luottamaan intuitioonsa siinä, mikä on itselle ja lapselle hyväksi, kuten juuri suolan käytön lisääminen alhaisen verenpaineen tapauksessa.

LISTAN PLUSSAT

Nykyisellä neuvolasta saatavalla raskausajan ravinnon suosituslistalla on paljon hyvää asiaa. Suositellaan välttämään maksaa, raakaa kalaa ja lihaa, korvasieniä sekä jättämään alkoholi ja keinomakeutusaineet kokonaan. Erinomaista on myös, että Itämeren kalaa ei suositella syötäväksi kuin erittäin harvoin. Merilevävalmisteiden kiellon suhteen olen skeptinen, sillä niin monella on tietämättään jodista puutetta. Ylipäätään on hyvä tietää ainakin tärkeimpien vitamiinien ja hivenaineidensa tasot, jotta tietää, mistä juuri itsellä – ja sitä kautta sikiöllä – on puutetta.

Itse olen pitoisuuksiani seuraillut parin vuoden ajan ja käynyt myös funktionaalisella ravintovalmentajalla saamassa ohjeita erikoisruokavaliooni: esim. kuinka turvata kalsiumin saanti maitoallergisena tai aminohappojen (ei ainoastaan raudan) saanti lihattomalla ruokavaliolla.

Marjasmoothien sekaan tungen aminohappoja proteiinijauheen muodossa

LISTAN MIINUKSET

- Rasvoista suosituslistalla ovat edelleen rypsiöljy ja margariini, vaikka edellisen tiedetään sisältävän liikaa haitallista omega-6:a ja jälkimmäisen teollisuuden ylijäämäkemikaaleja, kuten sikiölle vaarallista liuotinta, heksaania. Terveellisistä rasvoista, kuten neitsytoliiviöljy ja kookosöljy, ei mitään mainintaa.

- Suola suositellaan jättämään lähes kokonaan, mutta suosituksissa ei mainita kymmeniä elimistölle elintärkeitä mineraaleja, joita puhdistamaton suola sisältää. Näiden mineraalien ansiosta luonnollinen suola ei turvota, vaan päinvastoin parantaa aineenvaihduntaa. Listalla voisi hyvin olla maininta, että suolaa tulee päinvastoin lisätä, jos verenpaine on liian matala.

- Sokeria ei listalla mainita laisinkaan, vaikka liian sokerin tiedetään aiheuttavan ainakin raskausdiabetesta, joka on kuitenkin paljon yleisempi vaara kuin esim. raakojen kasvisten aiheuttama listeria. Vähintäänkin listalla voitaisiin suositella vaihtamaan valkoinen sokeri käsittelemättömään intiaanisokeriin ja/tai hunajaan.

- Viljoista ei listalla myöskään hiiskuta, vaikka tiedetään, että valkoinen vehnä muuttuu elimistössä lähes pelkäksi sokeriksi. Itse olin aiemmin yli vuoden gluteenittomalla ruokavaliolla suolisto-ongelmien takia, mutta nykyään syön pääasiallisesti 100 % kaura- ja ruisleipää.

- Kasviksia ja marjoja ei listalla mainita, paitsi kuumennettavien pakasteiden ja einesten muodossa. Itse laittaisin listalle suosituksen suosia luomukasviksia sikiön raskasmetallikuorman vähentämiseksi.

- Kuten oma lääkärini on minua valistanut, listalla suositeltu 10 µg D-vitamiinia on riittävä määrä korkeintaan pitämään keripukki loitolla, immuniteettia se ei paranna. Ja jos haluaa suojan mm. rintasyöpää vastaan, on suositeltu päiväannos 100 µg. (Lääkärini on tutkinut D-vitamiinia ehkä laajemmin kuin kukaan Suomessa ja todennut kirurgina toimiessaan, että joka ikisellä syöpäpotilaalla oli D-vitamiinin puutos ja vastaavasti: kun veren D-25-vitamiinitaso on yli 100 nmol/l ei syöpää esiinny. Nykyinen viitearvo on siis aika roimasti alakanttiin.)

Funktionaalinen ravintovalmentaja ottaa ruokavalion huomioon kokonaisuutena

RAVINTOVALMENTAJA

Itse sain apua ravintoterapeutilta raskauden alussa ja voinkin käyntiä suositella, jos epäilee ravinnonsaantinsa olevan joltain osin puutteellinen. Itse sain tietoa mm. kalsiumin ja aminohappojen lähteistä ja hyviä vitamiini- ja kivennäisainesuosituksia. Jo ennen raskautta söin 100 µg D-vitamiinia, probiootteja, B-vitamiineja, foolihappoa, magnesiumia, kalsiumia ja sinkkiä. Nyt mukaan tuli Solgarin Prenatal-monivitamiini (joka sisältää myös aminohappoja), laadukas omega-3-rasvahappovalmiste sekä nestemäinen rautavalmiste ja proteiinijauhe.

Toivoakseni tämä selventää kantani. En ole välinpitämätön syömisteni ja tulevan lapsen kehityksen suhteen, enkä kehota elämään pellossa, vaan suhtautumaan neuvolan suosituslistaan sillä varauksella, ettei se ole lopullinen totuus, vaan tietoa (uudempaa sellaista) on saatavilla monista muistakin lähteistä. Omasta mielestäni tärkeää on, että äiti mieluummin säilyttää rennon asenteen ja syö välillä jotain vähemmän suositeltavaa kuin vaipuu paniikkiin ja päätyy varmuuden vuoksi välttelemään kunnon ruokaa ja syömään sitten nälissään vaikka keksejä tai muita eineksiä, vain siksi, ettei niitä ole kielletty listalla.

EI PYHIMYS EIKÄ MORALISTI

Loppuun pitää mainita, etten missään tapauksessa halua ottaa moralistin tai tuomarin roolia ravintoasioissa. En kuljeskele päivittelemässä, mitä muut syövät, enkä ota stressiä omasta ruokavaliostanikaan. Juhlissa maistuvat niin vehnäkakku, irtokarkit kuin tee tai kahvikin, vaikka jälkimmäiset muuten jäivät ruokavaliostani heti raskauden alussa ällötyksen takia. Enää ei ällötä, mutta oma intuitio sanoo, ettei sikiö kaipaa noin voimakkaita piristeitä.

Samoin olen huimauksen myötä himoinnut ja syönyt varmasti vähän liikaakin lakua ja salmiakkia. Onneksi löysin edellisessä postauksessa mainitsemani terveellisemmän ratkaisun, jolla lakuhimokin lähti. En myöskään ole sanonut ei (juustottomalle) pizzalle, Mignon-munille (jee, ei maitoa!), sipseille tai mustikkapiirakalle. Mutta eivät nämä myöskään kuulu päivittäiseen ruokavaliooni. Kokonaisuus ratkaisee.

p.s. Kiitos lukijoille kommenteista! Ilman kommenttejanne en olisi tajunnut tarkentaa näitä asioita paremmin. Odotan huomioitanne myös jatkossa!

Atlantin merisuola

Raskausoire 2: Huimaus – ja suolan tärkeys

7.5.15

Se alkoi saunassa, heti raskauden alussa. Normilöylyjen jälkeen alkoi päässä sumentua siihen malliin, että piti syöksyä pukuhuoneeseen istumaan pää puoliksi shampoossa. Seuraavalla kerralla viivyin löylyissä vain kymmenisen minuuttia, mutta huimauskohtaus iski jälleen. Koska rakastan saunomista, en uskonut vieläkään, vaan seuraavalla saunavuorolla istuin alalauteilla heittämättä löylyä kauhallistakaan. Entistäkin pahempi huimaus. En tajunnut, mistä tämä ilmiö johtui – raskaudesta epäilemättä – mutta saunassahan on synnytetty kautta aikain, miksi se yhtäkkiä olisi raskaana olevalle vaarallinen paikka?

Huippauksen seuraavaksi näyttämöksi saunomisen hylättyäni muodostuivat ruokakaupat. Ja tätä näyttämöä onkin hiukan vaikeampi hylätä kuin saunaa. Opin etsimään jo etukäteen lähimmän penkin, jolle syöksyä, kun näkö alkaisi sumentua. Monesti mitään penkkiä ei ollut, joten kyykistelin hyllyjen välissä, tai jos huimaus iski kassalla, ei auttanut muu kuin nojailla tiskiin. Mahattomana sain sellaisia katseita, että epäilen osan leimanneen minut sekakäyttäjäksi, osan muuten vain krapulaiseksi. (Itse asiassa tämä ruokakauppahuimaus ei ole täysin lähtenyt vieläkään, joten pyrin nakittamaan kauppareissuista suurimman osan miehelle.)

Huimauksen syy selviää

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä selvisi, että aina niin hyvä verenpaineeni oli laskenut parikymmentä pykälää. Silti sain kouraan ruokavaliosuositukset, joissa vältettävien ruokien listalla komeilivat niin suola kuin salmiakkikin niiden verenpainetta nostavan vaikutuksen takia. Sehän selittikin, miksi samaan aikaan huimauksen alkamisen kanssa olin alkanut himoita lakua!

Ote neuvolan raskausajan ravintosuosituksista

Nyt siis tiesin, mistä pyörrytys johtui, mutta ärsytti silti, ettei tästä ollut varoitettu neuvolassa, keskustelupalstoilla, lehdissä, tai edes tuttujen taholta! Olin odottanut noloja tilanteita, joissa pitäisi rynnätä laatta kurkussa pönttöä halailemaan, mutta enpä ole oksentanut kertaakaan. Kun mainitsen lähipiirissäni huimauksesta, se tulee suurimmalle osalle täytenä yllätyksenä. Edes oma äitini ei ollut koskaan kuullut, että raskaus aiheuttaisi tajunnan rajamaille siirtymistä.

Parilta hikiseltä keskustelupalstalta löytyy tapauksia, joissa jotain huimasi hemoglobiinin laskun takia. Hah, vegenä olen elellyt melko alhaisella hempalla vuosikausia ilman vähäisintäkään pyörrytystä. "Raskaus ja verenpaine" -haku tuottaa puolestaan tarinaa lähinnä paineiden noususta. Päätin siis perustaa oman blogin ja valistaa tulevia kohtalotovereitani. Sillä olin jo keksinyt parannuskeinonkin!

Suolaa huiviin

Seuraavaksi pääsin kyykkimään huimauksen kourissa äitiysjoogassa. Seitsenhenkisestä ryhmästämme kolme joutui ketoon liikkeessä, jossa käsiä heilutellaan ilmassa seisoma-asennossa. Joogamaikka sanoi huomanneensa, että tämä oli se potentiaalisin asento huimaukselle. "Hmm.. kurottelu kaupan hyllyille oli siis myös pahasta", kelailin joogamatolla makoillessani. "Jos mitä rauhallisin joogakin rampauttaa, niin vaivaan on löydyttävä ratkaisu! En suostu kyyristelemään nurkissa koko loppuraskautta, kun virtaa muuten kerran riittää, eikä kuvotuskaan ole riesana."

Otin yhteyttä homeopaattiini, joka neuvoi yksinkertaisen kikan: pieni hyppysellinen puhdistamatonta suolaa (kuten Himalajan vuorisuolaa tai Atlantin merisuolaa) lasilliseen vettä ja huiviin! Suolaa, suolaa, enemmän suolaa! (Älä kuitenkaan kokeile tätä puhdistetulla ruokasuolalla, se joutaa vältettävien ruoka-aineiden listalle olitpa sitten raskaana tai et.)

Viimeisillä joogakerroilla olen hörppinyt Atlantinsuolavettä liikkeiden lomassa, eikä huimausta ole tullut! Nerokasta. (Joogamaikkakin ilahtui havainnosta ja lupasi jakaa tietoa tuleville pökrääjille.) Ruoan sekaan rouhin suolamyllystä ekstratujauksen suolaa ja salmiakin himon yllättäessä vedän teelusikallisen lakritsijauhetta. Kas kummaa, verenpaine on nyt noussut lähemmäs normaalia, vaikka edelleen hiukan alakanttiin onkin. Seuraavaksi täytyy varata salmiakkiaskin sijaan suolavesipullo myös kauppareissulle ja treenikselle.

Luonnollisia keinoja alhaisen verenpaineen parantamiseen:

Atlantin merisuola ja luomulakritsijauhe

Maassa maan tavalla

Espanjassa raskaana olevia neuvotaan olemaan vähentämättä suolan käyttöään, koska elimistö tarvitsee suolaa lukuisiin elintärkeisiin toimintoihin. Alhaisen verenpaineen lisäksi suolan juontia suositellaan myös lisämunuaisen häiriöihin, eli mataliin tai korkeisiin kortisoleihin, elimistön nestetasapainon häiriöihin tai myrkkyjen puhdistamiseen elimistostä. Suomalaisäitejä sen sijaan kehotetaan jättämään suola pois lähes kokonaan, koska se ”lisää turvotusta”. Todellisuudessahan (puhdistamaton) suola saa aineenvaihdunnan toimimaan paremmin!

Saunominen sen sijaan on Espanjassa raskaana olevilta kielletty, mutta ruokien suhteen spanskit ottavat aika rennosti. Mikään ei ole kiellettyä, vain maksaa ja raakaa lihaa, kalaa ja vihanneksia kehotetaan välttämään. Eivätkä kiellot espanjalaisiin tepsisikään, parempi on kannustaa syömään monipuolisesti kuin välttämään lähes kaikkea. Suomalaiset taas rakastavat byrokratiaa ja normeja, joten suosituslistalla on tavaraa kolmen A-nelosen verran. Lopulta äidit syövät paniikissa turhan yksipuolisesti, jotta vain välttyisivät siltä harvinaiselta bakteerilta, joka neuvolatädin mukaan tarttui varomattomaan mammaan vuonna miekka ja kivi...

Itse olen seuraillut omaa intuitiotani tässäkin ja nauttinut ilman vainoharhoja ja hyvällä ruokahalulla jopa – ah niin vaarallista – sushia, inkivääriä, yrttiteetä ja pellavansiemeniä, ja tietysti sitä kaikkein vaarallisinta: suolaa!

p.s. Jos tiedät muista maakohtaisista suosituksista, jotka ovat ristiriidassa suomalaisten suositusten kanssa, olisi mielenkiintoista kuulla niistä kommenteissa!

barcelona

Raskausoire 1: Bloggaus - Ja kuka minä olen

2.5.15

Tarvitseeko maailma todella jälleen uuden äitiysblogin? Eikö niistä tylsistä oirekuvailuista, synnytyskauhujen yksityiskohdista ja lapseen hurahtamisista ole jo tarinoita netti pullollaan? Vai tuleeko tästä miljoonas ”voi kuinka paska mutsi olenkaan, kun en ole itse ommellut lapsen kestovaippoja käsin (takaperin kerien)” -tyyppinen suorittajaäidin synnintunnustus?

Raskauden myötä sitä eksyy väkisinkin hakemaan tietoa oireistaan ja muusta raskauteen ja äitiyteen liittyvistä asioista. Nyt lähes neljä kuukautta surffanneena en kuitenkaan ole löytänyt netin syövereistä asiaa tai tilitystä juuri itseäni koskettavista ilmiöistä, joten mikäs muukaan eteen, kuin sormet näppikselle ja itse sitä infoa suoltamaan. Kenties voin hiukan jeesata samojen asioiden kanssa painiskelevia tai sitten kokeneemmat saavat auttaa minua kommentoimalla.

Kerron näin alkuun vähän itsestäni, niin voitte ounastella, mikä uutta tällä blogilla on tarjottavana:

”VANHA” ENSISYNNYTTÄJÄ

Kolmenkympin puolivälin ylittäneitä naisia kutsutaan ihanasti ”ikäriskiäideiksi”, varsinkin meitä ensisynnyttäjiä. Itse kyseenalaistan tämän ikäsyrjinnän ja väitän riskien johtuvan jostain ihan muusta kuin pelkästä iän karttumisesta. Pelottelu on turhaa ja se voitaisiin korvata oikealla valistuksella. Tästä lisää myöhemmin.

KAHDEN MAAN KANSALAINEN

Blondi basisti, mutta kuitenkin
maisterisrouva (Kuva: Pau Ribas)

Tällä hetkellä asun synnyinkaupungissani Helsingissä. Vuodet 2003–2011 vietin Barcelonassa, joka on edelleen toinen kotini, sillä 2008 menin naimisiin elämäni rakkauden, katalonialaisen Paun kanssa.

Rakkauden lisäksi Barcelona antoi minulle myös ammatin. Olen kirjoittanut kaupungista lukuisia lehtiartikkeleita, blogeja ja kolumneja sekä kaksi painosta Mondo Barcelona-matkaopaskirjaa. Vuoden alussa perustimme matkaopaskirjailijakollegoiden kanssa uudenlaisen, reilun median verkkomatkaoppaan, Tripsteri.fi:n. Itse vastaan siis luonnollisesti Barcelona-sivuston kirjoittamisesta.

Tässä blogissa liikutaan niin Barcelonassa kuin Helsingissäkin ja vertaillaan samalla lapsen kotimaiden elämää ja suhtautumista skideihin.

KOLMIKIELINEN ARKI

Minun ja mieheni kotikieli espanja ei ole kummankaan meistä äidinkieli. Lapsestamme tulee siis mitä todennäköisimmin kolmikielinen (tai vähintäänkin vaikenee sujuvasti kolmella kielellä), kun mies puhuu lapselle katalaania, minä suomea ja yhdessä keskustelemme espanjaksi.

Lingvistinä kolmikielisyys on minulle tietysti myös sydäntä lähellä, mutta en ole kuumeisesta etsinnästä huolimatta löytänyt siitä vielä luettavaa (saa vinkata!). Olen opiskellut elämäni aikana kymmentä kieltä ja valmistunut espanjalaisen filologian maisteriksi (espanjantaitoiset voivat lukea graduni täältä). Koska olen kuitenkin kasvanut yksikielisessä perheessä, kuten miehenikin, lapsen kolmikielisyys ja monikulttuurisuus ovat meillekin uusia ilmiöitä.

MUSISOIVA MUTSI

Pau & Paula keikkamatkalla Somerossa
(Kuva: Anssi Alajuuma)

Muusikot ovat tunnetusti lisääntyneet kautta aikojen, mutta en ole lukenut kertomuksia tästä elämänmuutoksesta rockmuusikkoäidin vinkkelistä. Minulle niitä muutoksia on tullut jo raskauden ensimetreiltä alkaen. Huimauksen takia en ole voinut juuri treeniksellä seisoskella (seisominen pyörryttää). Vielä jää nähtäväksi, löytyykö jättimahan kanssa mitään ergonomista bassonsoittoasentoa…

Biisejä voi sentään tehdä kotona kaikissa tiloissa ja niiden tarinoista tulette myös kuulemaan jatkossa.

BILEHILEESTÄ BRUNSSITTELIJAKSI

Vauvakuumetta en ole potenut ennen kuin juuri ennen raskautumista. Liihottelin rock’n roll -elämän pyörteissä keikalta ja studiosta toiseen, viihdyin Helsingin ja sittemmin Barcelonan yöelämässä. Tykkäsimme järjestää bileitä, käydä tapaksilla ja riekkua jatkoilla kitaraa soittaen ja laulaen. Kun vihdoin sain gradun plakkariin, ajattelimme, että nyt ei olisi estettä lapsen tulolle, joten antaa mennä. Ajattelimme, että raskautuminen veisi kenties vuoden päivät, mutta ikäriskiäiti tai ei, saman tien tärppäsi! Niinpä bile- ja keikkakutsujen sijaan lähettelen somessa tällä hetkellä lähinnä brunssikutsuja. Onneksi lähipiiristä löytyy ihana porukka perheellisiä, joten brunssiremmillämme on aina hyvät karkelot!

RUOKARAJOITTEINEN KULINARISTI

Aloitin kasvissyönnin (kalalla höystettynä) 18-vuotiaana, kun muutin kotoa. Raskauden aikana olen yrittänyt maistella erinäisiä lihatuotteita vaihtelevalla menestyksellä, jotta hemoglobiini pysyisi satasen paremmalla puolella ja sikiöllä riittäisi aminohappoja.

Maitoallergiastani sain tietää täysin yllättäen vasta viime vuonna. Siinä meni siis suurin herkkuni, juustot (toinen herkku punaviini meni pari kuukautta sitten, mutta ei sentään loppuelämäksi)! Tässä blogissa tulen varmasti kertomaan myös aikuisen maitoallergiasta ja maidon korvikkeista.

TAVOITTEENA 100 % TERVEYS

Terveysasiat tulivat ajankohtaisiksi vasta, kun rupesin itse kärsimään mystisistä vaivoista. Tästäkin savotasta ja tasapainon saavuttamisesta tuonnempana.

HILLITYSTI HÖRHÖ

Maidotonta kahvilatarjontaa
metsästämässä (Kuva: Pau Ribas)

Olen aina ollut enneunten näkijä, joten henkimaailman asiat ovat jokapäiväistä kauraa. Teininä aloin opiskella astrologiaa ja meditointia, sittemmin olen kokeillut reikiä, kehoterapiaa, menneiden elämien hypnoosia, vyöhyketerapiaa ja keskustellut meediolla kuolleen isäni kanssa. Viime vuosina länsimaisen lääketieteen rinnalla on kulkenut homeopatia ja bioresonanssi – ja neuvolan fysioterapian ja synnytysvalmennuksen rinnalla äitiysjooga omine synnytysluentoineen.

Homeopatia kiinnostaa jo nyt myös lapsen mahdollisten vaivojen tukena. En kuitenkaan ole mikään antirokotusaktivisti tai länsimaisen lääketieteen hyljeksijä, oma kokemus vain on osoittanut, että hörhöily on hyvä apu virallisten hoitojen rinnalla. Näistäkin asioista on harvinaisen vaikea löytää puolueettoman kuuloista tekstiä; joko löytyy fanaattista skeptikkojen paasaamista tai toisaalta turhan korkealentoista ufoilua. Itse pyrin liikkumaan siinä välimaastossa.

INTUITIIVINEN IMPROVISOIJA

Kaiken kaikkiaan haluan uskoa olevani melko rento ihminen, puoliso ja tuleva äiti. Jousimiehenä en jaksa hössötystä, nalkutusta, siivous- ja kokkausvuoroja, aikaisia nukkumaanmenoaikoja, ehdottomuutta ja joustamattomuutta. Olen huomannut, että asiat sujuvat oikein mainiosti hössäämättäkin ja että Välimeren aikakäsityksessä on zeniläistä viisautta. Jotenkin sitä aina tietää sisimmässään, kuinka toimia, ja jos ei niin ainahan voin noviisiäitinä tukeutua Satu Rämön Vuoden mutsista napattuun mottoon: ”Sekoile, niin selviät”!

Tervetuloa mukaan katsomaan, mitkä periaatteistani saavat kyytiä matkan varrella ja kuinka paljon sekoilua siihen selviämiseen oikeastaan tarvitaankaan!

p.s. Suurkiitos miehelleni Paulle blogin grafiikan suunnittelusta ja piirtämisestä ja ystävälleni Tuulialle grafiikan digitaalisesta käsittelystä ja muokkaamisesta!