Lulun eka brunssi
29.11.15
Lulu täyttää ylihuomenna kahdeksan viikkoa. Ulkona neiti on käynyt jo äidin ja Tuulia-”tädin” kanssa japanilaisessa ravintolassa, pikkujouluissa isomummon luona ja tänään siis ekalla brunssilla Brunssiremmin kanssa! Remmiin kuuluu siis vaihtuva joukko ystäviä muinaisesta "Ryyppyremmistämme" ja heidän 0-5-vuotiaat lapsensa.
Kyseessä oli Naisasialiitto Unionin tiloissa Bulevardilla järjestetty vegaanibrunssi, jonka järjestivät yhdessä Naiset Rauhan Puolesta, Naiset ydinvoimaa vastaan ja Hyökyaalto ja tuotto meni ydinvoimanvastaiseen toimintaan. Mikä mahtava tapa tukea hyvää asiaa syömällä maistuvaa ruokaa!
Koko perhe brunssilla. |
Brunssiremmin uusin jäsen. (Kuva: Tuulia Kolehmainen) |
Ja äitikin sai kahvia juodaksee-he-he-heen... (Kuva: Tuulia Kolehmainen) |
Toivottavasti vastaavia brunsseja on tulossa lisää, koska maitoallergisena ei kerrankin tarvinnut kysellä joka pöperöstä erikseen: ”Onks tässä maitoa, entä tässä, ja tossa…?” Ihania seitanleikkeleitä, focacciaa, kikhernelättyjä, voileipäkakkua, perunasalaattia, porkkanakakkua ja muuta herkullista söisi mielellään uudestaankin. Varsinkin Bulevardin toimipisteen mielettömissä ajan patinoimissa puitteissa!
En ole vieläkään oppinut imettämään mukavasti istuallani imetysliivien, harsojen, liivinsuojusten ja vauvan kanssa operoiden. Maitoa suihkuaa joka puolelle, vaatteet kastuvat, vauva painaa, räpiköi ja tippuilee rinnalta ja harsoja saa kaivella lattialta. Onneksi brunssittelupöytämme vierestä löytyi juuri passeli sohva, jolle sain kellistyä imettämään kylkiasennossa. Kun tottumattomana ja sekoilevana äitialokkaana mietin ääneen, että ”voikohan tässä imettää”, niin ystäväni Brunssiremmistä (itse jo kaksi neitokaista kunnialla imettänyt) totesi nauraen: ”Voiko parempaa paikkaa ollakaan, kuin Naisasialiiton sohva!”. Amen sille! Tämä paikka tulisi ilman muuta ideoimaani LAppsiin! Ja niin Lulu sai tankattua oman brunssinsa meikäläisen luomumaitobaarista.
Ajan patinaa Bulevardilla. |
Hopotihoi! |
Ekat kerrat ulkona ovat vielä pientä hienosäätöä ja opettelua meille vaunuihin, hoitolaukkuihin, imetykseen ja muuhun säätöön tottumattomille vanhemmille, mutta Lulu käyttäytyi kuin kokenut seurapiirineiti konsanaan. Vauva suorastaan rakastaa olla seurassa ja kuunnella turinointiamme sylissä istuen (tai pilkkien). Neidistä tulee siis varmuudella Brunssiremmin vakkarijäsen!
Luen parhaillani Merete Mazzarellan todella inspiroivaa kirjaa Elämä sanoiksi, jossa kirjailija antaa huippuvinkkejä elämäkerran kirjoittamiseen. Kirjassa puhutaan muun muassa elämänsymboleista, eli muistoista, jotka saavat myöhemmin merkityksen ihmisen elämää ynnäävinä tapahtumina. Saa nähdä kertooko Lulu parinkymmenen vuoden päästä ensimmäisen brunssin viitoittaneen hänen kohtalonsa ydinvoimaa vastustavana vegaanifeministinä? En pistäisi pahakseni!
0 kommenttia