Kohupaljastus: Kaikki vauvat ei valvota!

3.12.15

Hei, täällä taas se ärsyttävä ”raskausaika oli ihanaa, synnytys ei sattunut ja nyt myös: vauva ei valvota” -tyyppi. Niin, just se, jonka kohtalotoverit ei kehtaa äitiporukassa avata suutaan, koska ei ole mitään valittamista. Meitä on oikeasti paljon, vaikka aniharva uskaltaa tehdä numeroa tästä puolesta. Vähän sama kuin se, ettei kukaan kehtaa kertoa, että koulunkäynti oli kivaa eikä intissä simputettu; näistä kolmesta kuuluu kertoa vain toinen toistaan karmivampia stooreja.

Raskaana ollessaan (tai koko leikkiin ryhtymistä harkitessaan) sitä kuitenkin kaipaa ennen kaikkea kertomuksia siitä, miten synnytys olikin voimaannuttava kokemus eikä vauva-arki suistanutkaan hulluuden partaalle. Niinpä olen lupautunut kaikkien meidän ärsyttäjien äänenkannattajaksi, jotta vanhemmuuden ikävämmät puolet eivät ylikorostuisi yleisessä keskustelussa. On siis ihan normaalia olla menettämättä hermojaan, yöuniaan tai mittojaan, vaikka tulee äidiksi. Älkää antako muiden väittää toisin. Ja muistakaa mottoni: "Hehkutetaan niin kauan kuin hehkutettavaa on!" Hiphei!

Tänään hehkutan teille vauvani unenlahjoja. Kerroinkin jo ensimmäisessä vauvapostauksessani kaksi kuukautta sitten, että Lulu nukkuu koko yön itkemättä ja herää syömään yleensä kaksi kertaa. Sama systeemi on jatkunut edelleen. Myös yöunirytmi on ollut alusta saakka sama: nukkumaan klo 00.30–02 välisenä aikana ja herääminen klo 10.30–12. Itse olen pääsääntöisesti noudattanut samaa rytmiä. Luksusta!

Kela-boksi ei meillä päätynyt vauvan sängyksi, mutta sillä saa kopan korotettua kätevästi sängyn korkeudelle.

Alkuun vauva nukkui samassa sängyssä meidän kanssa. Ennen synnytystä olin ajatellut, että vauva nukkuisi alusta saakka omassa kopassaan, mutta eihän sitä pikkuista raaskinut läheltään päästää. Pikkuinen nukkui siis jommankumman rinnan päällä, meikäläisen kainalossa tai tissillä. Kasvaessaan vauva rupesi pikkuhiljaa liikehtimään enemmän, mikä herätti meitä ja välillä vauva itsekin havahteli turhaan meidän heräämisiimme. Tähän säpsähtelyyn vaikutti osaltaan myös sängyn leveys, tai tässä tapauksessa kapeus: 140 cm.

Reilu viikko sitten, puolentoista kuukauden iässä Lulu sai oivallisen tilaisuuden kokeilla kopassa nukkumista, kun mies sairastui flunssaan. Koppa on samalla tasolla sängyn kanssa, mun vieressä, josta vauva on helppo napata syömään nälän yllättäessä.

Yllätyksemme oli kova, kun heti ensimmäisestä yöstä lähtien tyttö nukkui ”omillaan” sikeämmin kuin koskaan! Tätä ennen koppaan laittaminen oli laukaissut itkun, mutta äidin intuitioni sanoi, että oikea ajankohta oli nyt koittanut. Aluksi itsestä tuntui oudolta ja pahaltakin nukkua ilman vauvaa kainalossa, mutta sitten näin kuinka rauhallisesti toinen veti hirsiä ja ennen kaikkea, miten leveä hymy naamallaan tämä pikku-Buddha heräsikään! Sama hymynaama on tervehtinyt minua joka aamu sen jälkeenkin. Oi autuutta!

Autuasta uinumista!

Olen tietoinen kiintymysvanhemmuuden peruspilarista nukkua lasten kanssa perhepedissä, mutta jotenkin se ei tunnu oikealta ratkaisulta meille. Vauva nukkuu selkeästi paremmin omassa kopassaan, samoin me vanhemmat keskenämme, kun ei tarvitse varoa vauvan liiskaamista kapeassa punkassa tai tukehduttamista paksuun peittoon. Päivisin vauva saa kyllä tankattua läheisyyttä ja läsnäoloa minun ja iltaisin myös isänsä kanssa ja on erittäin iloinen ja hymyileväinen neitokainen.

Toisaalta tämä tuntuu suurimmalta onnelta ikinä, mutta samalla niin luonnolliselta, ettei se ihmetytä. Tottakai mun vauvalla on myöhäinen unirytmi, sehän on muusikoiden lapsi! Yksi syy pitkiin yöuniin on varmaan myös se, ettei vauvaa yritetä nukuttaa liian aikaisin. Päikyiltä herätään paljon tiheämpään tahtiin kuin yöunilta. Ja päivällähän vauva ei sitten muuta tekisikään kuin söisi, kun yö menee koisiessa.

Monet valvovat vatsavaivojen takia. Meilläkin lieviä vatsankipristelyvalvotuksia ilmeni 2–6 viikon ikäisenä, kun suolisto käynnisteli itseään tämän maailman tarpeisiin, mutta sitten se meni ohi. Luulen, että säästyimme pahemmilta vatsanväänteiltä maidottomuuteni takia – ainakin osittain (jotain hyötyä tästä allergiasta!).

Hyviä yöunia kaikille, pus pus!

p.s. Lopuksi vielä pakko sanoa äitiysblogeja ja niiden kommentteja viime aikoina lueskeltuani, että älkää ihanat ihmiset syyllistykö, vaikka muut eläisivät vauva-arkeaan eri tavalla kuin te! Älkääkä ainakaan moralisoiko toisten valintoja (ellei sitten ole jostain oikeasti vakavasta laiminlyönnistä kyse). Jostain syystä jotkut tulkitsevat äidinvaistoaan niin, että se kattaisi myös muiden lapset ja antaisi peräti oikeuden nillittää toisten äitien ”virheistä”. Mutta ei, vaisto koskee vain omaa lasta. Ja jos se ei jostain syystä aina toimisikaan, niin vauva kyllä tiedottaa, ellei ole tyytyväinen. OM!

Tsekkaa myös nämä

6 kommenttia

  1. Meillä ihan sama juttu! Mörssäri nukkuu 23-09 ja herää tuona aikana syömään kerran, joskus kaksi. Luksusta! Onneksi esikoinen ei ole vielä koulussa, koska tarhaan voi mennä myöhässä koko perheen nukkuessa ysiin... Toivottavasti tmä jatkuisi eikä niit aamukuuden aamuja tulisi ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vitsi miten siistii!! Me ollaan onnekkaita :) kuinkahan moni jättää lapset tekemättä, ku luulee, et sit ei saa enää nukkuu... wrong! Mulla loppu unettomuus ku seinään. Ja siis mieletöntä, et teillä esikoinenki nukkuu noinki myöhään. Nautitaan ny niin kauan ku tätä kestää!

      Poista
  2. meidän esikoisneiti oli nukkuvaa ja helppoa sorttia! :) 2kk iässä aloitti kokonaiset yöt jotka kesti yleensä 12 tuntia putkeen! Kyllä kelpas! Nyt tämä pienempi rouva (6/15) palautti vanhemmat maanpinnalle ja enemmän vähemmän herättelee läpi öiden :p noh, ehkä kohta helpottaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, et tää on ainakin osittain vauvan luontaisesta temperamentista kiinni, niin erilaisia tapauksia tuntuu olevan samankin perheen sisällä. Nyt kun yöt menee niin hyvin (edelleen kyllä 1-2 syöttöä sisältyy meillä tuohon 10-12 tuntiin), niin ollaan ruvettu treenaamaan päikkäreitä. Mites teillä niiden kanssa sujuu?

      Poista
  3. Ihanaa lukea tällaista, teksti voisi olla itseni kirjoittama! :) meillä nyt 3 kk vauveli, ja olen saanut jatkaa normaaleja 10 tunnin yöuniani, ihan niinkuin raskausaikana ja ennen sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Kannattaa nauttia täysillä! :) Meillä tällä hetkellä unet katkonaisempia, kun 1-v treenaa kävelyä, mikä tulee uniinkin, mutta eiköhän tämäkin vaihe pian ohi mene.

      Poista

Seuraa Facebookissa