Hesarista soitettiin eilen. Istukkabloggaukseni oli ylittänyt Hesarin uutiskynnyksen ja siitä tehtäisiin juttu lehden verkkosivulle. Hätkähdin hiukan, että näinkö salatusta aiheesta on edelleen kyse, etteivät muut siitä ole vielä kirjoittaneet? 

Itsehän en todellakaan pyrkinyt olemaan mikään Suomen pioneeri istukan kapseloinnissa (sillä on pitkät perinteet) enkä ole kiinnostunut tyrkyttämään omia elintapojani muille. Blogin idea on mun mielestä aina ollut päiväkirjamainen oman elämän kommentointi: mitä jännää sitä on tullut puuhasteltua.

Siksi haastattelun antaminen vähän arvellutti. Toisaalta artikkeli olisi kirjoitettu blogiini pohjautuen suostuinpa haastikseen tai en. Nyt sain sentään oikolukea kommenttini.

Toki olen iloinen, että aihe nousi maan alta ja pääsee parhaimmillaan hyödyttämään muitakin äitejä synnytyksestä palautumisessa. Pahansuovista kommenteistahan mun ei tarvitse välittää, anonyymejä huutelijoita tähän maailmaan mahtuu.

Omasta mielestäni juttu on tehty samaan tyyliin Hesarin muitten vaihtoehtohoidoista kertovien artikkelien kanssa. Ensin joku ”friikki” kertoo homeopatiasta / reikistä / istukan kapseloinnista ja sitten toimittaja etsii tutkimuksen, joka kumoaa asian hyödyllisyyden (mun tapauksessa eivät sellaista löytäneet, hah!). Lopuksi kommenttiosiossa ihmiset tappelevat siitä, onko jutun ”friikillä” oikeutta edes kertoa aiheesta julkisuudessa, vai onko se peräti vaarallista...

Jutun otsikko Istukkaa ei ole tarkoitettu äidin ravinnoksi”, sanoo lääkäri herättää miettimään, onko kemikaaleja ja synteettisiä lääkkeitä tarkoitettu ihmisen ravinnoksi? Jos istukkakapselit voivat pelastaa yhdenkin äidin synnytyksen jälkeiseltä masennukselta, on se minun mielestäni huikea etu. Yksikään lääkefirma ei tietenkään tällöin pääse asiasta hyötymään, koska äiti on itse ”lääkkeensä” tuottanut.

Eräs oivaltava lukijani kommentoi, että hänen mielestään toimittajan asenne paistaa läpi artikkelin viimeisestä kappaleesta:

Mitä ajatuksia artikkeli teissä herätti?