Ikäriskiäiti

19.11.15

Lokakuussa 2011 matkustin silloisesta kotikaupungistani Barcelonasta Helsinkiin kirjajulkkareihin promoamaan matkaopaskirjaani. Paluumatkalla vieressäni istui gynekologi, joka meni puolestaan Barcelonaan promoamaan uusia kierukoita. En tiedä, miten puheenaihe siirtyi hedelmällisyyteen, mutta hän toitotti, kuinka lapset on tehtävä ennen 35 vuoden ikää, koska sen jälkeen hedelmällisyys romahtaa ja muutkin riskit nousevat. Olin tuolloin 32-vuotias, lasten teko ei ollut käväissyt mielessäkään ja tuollaiset puheet aiheuttivat lähinnä epämääräistä ahdistusta. Ei kai minun ”parasta ennen” -päiväykseni sentään kolmessa vuodessa umpeutuisi? Ja oliko tämä rupsahtaminen noin vääjäämätöntä, teinpä sitten mitä tahansa?

36-vuotiaana olin lopulta valmis äidiksi. Tulin raskaaksi saman tien ja myös synnytin 36-vuotiaana, vuosi parasta ennen päiväykseni jälkeen. Raskauden seurannassa tämä näkyi niin, että sain lähetteen sikiön kromosomipoikkeavuussseulaan ja synnytyssairaalassa kyseltiin pariin otteeseen, oliko lapsi saanut alkunsa luonnollisesti (rivien välistä siis luin ”vaikka olet jo noin pirun vanha”).


Mikä tässä kohtelussa minua sitten pohjimmiltaan ärsytti? Se, että minua pidetään vanhana? Ei niinkään, sillä tietojani näkemättä kätilö veikkasi iäkseni 25. Enemmänkin se, että raskaana oleville tai raskautumista yrittäville ei tarpeeksi kerrota, kuinka tätä muussa tapauksessa vääjäämätöntä ”rappeutumista” voisi solutasolla hidastaa.

Oma hedelmöitymiseni tapahtui nopeasti ja raskaus sujui erinomaisesti. Osittain se johtunee siitä työstä, jota olin terveyteni eteen tehnyt jo muutaman vuoden ajan. En siis kärsinyt suolisto-ongelmista, vitamiinien ja hivenaineiden puutoksista tai muista hedelmällisyyteen vaikuttavista tekijöistä – enää! En ole terveysalan asiantuntija (ainakaan virallisesti, wink wink), mutta jaan teille omat kelani siitä, kuinka äitiyden ”ikä”riskiä  omasta mielestäni voi pienentää. Tosiasia kuitenkin on, että yhä useampi meistä tulee saamaan lapsensa vasta tuon maagisen 35 vuoden jälkeen.

Ikä ja hedelmällisyys


Aikaisemmin ihanteellisena ikänä tulla raskaaksi on pidetty 22–24 vuoden ikää (oma äitinikin sai minut 23-vuotiaana) ja tämä tuntuu vaikuttavan asenteisiin vieläkin. Naisten hedelmällisyysikä on kuitenkin noussut parinkymmenen vuoden aikana huomattavasti ja tuoreen hollantilaisen tutkimuksen mukaan nainen onkin hedelmällisimmillään 30–34-vuotiaana. Ikä ei siis romahdutakaan hedelmällisyyttä.

Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että riski ei liity niinkään ikään kuin siihen, että mitä vanhemmaksi elää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä on ehtinyt kehittää itselleen taudin tai oireyhtymän, joka haittaa hormonitoimintaa ja/tai ravintoaineiden imeytymistä. Tai jos ei ole tautia, niin elimistö on ehtinyt käyttää vitamiinivarastonsa, ja ellei nainen itse huolehdi vitamiini- ja hivenainetasojensa mittauksesta ja tankkaamisesta, tämäkin voi toisinaan olla riski hedelmöittymiselle tai raskaudelle. Vanhemmalla naisella on myös ollut enemmän aikaa altistua hedelmällisyyttä alentaville myrkyille kuten homeille ja torjunta-aineille, e-pillereille ja muille kemikaaleille. Taudit voi kuitenkin hoitaa, vitamiinitasoja nostaa ja myrkyistä puhdistua, vaikka 35 vuotta olisikin mittarissa.  


Toisaalta valistuneet ja vakavaraiset kolmikymppiset voivat syödä terveellisemmin kuin kaksikymppiset, mikä selittää osittain myös mainitun tutkimuksen tuloksen. Itseäni ei ainakaan olisivat nämä tylsät ravintoaiheet vähempää kaksikymppisenä kiinnostaa ja rahatkin taisivat kulua enemmänkin terveyden romuttamiseen baari-illoilla…

Vanhuus vai sairaus


Mitä vanhemmaksi elät, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kehität itsellesi jonkun – yleensä perinnöllisen ja vielä useammin diagnosoimattoman  – taudin tai oireyhtymän. Verenpaine tai paino nousee, suolisto, maksa, sydän, haima, kilpirauhanen tai muu elin alkaa piiputtaa, hormonitoiminta hiipuu, väsyttää, ei jaksa liikkua, muisti alkaa pätkiä, ruokaa ja juomaa ei enää voi vetää samaa tahtia kuin ennen. ”Olen tullut vanhaksi”, sanot itsellesi ja hyväksyt heikon hapen. TAI havainnoit muuttuvaa kondista ja otat selvää, mitä sisuksissa oikeasti tapahtuu.

Jos haluat parantaa hedelmällisyyttäsi, suosittelisin ekana tekemään pari simppeliä verikoetta: keliakia, gluteeniyliherkkyys, maitoproteiiniallergia (laktoosi-intoleranssin kyllä huomaa testaamattakin), kattavat kilpirauhaskokeet ja tärkeimmät vitamiinit ja hivenaineet. Käynti funktionaalisella lääkärillä ja/tai ravintoterapeutilla on aika hyvä idea ja maksaa itsensä takaisin.

Elintärkeä foolihappo, tai siis folaatti!


Kun taudit on eliminoitu ja hedelmöitys tapahtunut, meidän ”vanhojen” lapsilla sanotaan olevan suurempi riski sikiövaurioon. Useiden tutkimusten mukaan sikiövaurioihin ja etenkin downin syndroomaan saattaa liittyä raudan, foolihapon ja/tai muiden b-ryhmän vitamiinien puutos*. Niinpä kyseisiä aineita kannattaakin troppailla raskauden aikana ja mieluiten jo pari kuukautta ennen. (Hemoglobiini ei muuten läheskään aina kerro varastorautojen tilannetta ja b-vitamiinit saattavat hyvistä verikoelukemista huolimatta vain pörräillä veressä imeytymättä soluihin.)

Varsinkin foolihappo on erittäin tärkeä raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville. Sitä suositellaan nykyään jo neuvoloissa ja THL:n taholtakin. Ongelma, josta ei kuitenkaan useinkaan puhuta, on että yllättävän monella meistä on geenivirhe, jonka takia synteettinen foolihappo ei muunnu bioaktiiviseksi folaatiksi tai sen syönti voi jopa estää folaatin imeytymistä. Tällöin varsinaisen foolihapon tankkaaminen ei auta, vaan voi jopa huonontaa puutostilaa ja ainoa vaihtis on syödä suoraan folaattia. Itse en ole geenivirhetestiä tehnyt, mutta b-ryhmän vitamiinit vedin ennen raskautta ja sen aikana varalta bioaktiivisessa muodossa.

Ravintohiiva on hyvä ja luonnollinen b-vitamiinin lähde.
(Kuva: Pau Ribas)

Vihreistä kasviksistakin voi folaattinsa yrittää tankata, mutta melkeinpä pitäisi silloin syödä lehtikaalia suoraan puskasta kilokaupalla. Eipä siis usein riitä. Hyvä tapa saada bioaktiivisia b-vitamiineja on myös ravintohiivan syönti. Itse maustan tällä kasvisruokia ja esim. pastaan se tuo juustoisen fiiliksen ilman maitoa, voipa siitä juustoa tehdäkin (resepti täällä). Purkista folaattia kannattaa joka tapauksessa ottaa lisää.

Monivitamiinit


Imetyksen aikana olen jatkanut raskausvitamiinien syöntiä ja hogasin vasta pari päivää sitten, että muuten niin luonnollisessa Solgarin Prenatal -monivitamiinissa onkin käytetty foolihappoa folaatin sijaan. Yleensä en monivitamiineja suosi, koska kukin meistä tarvitsee aineensa melko erilaisilla annostuksilla, jolloin on järkevämpää vetää kaikki erikseen oman tarpeen mukaan. Raskaus- ja imetysaikana ravintoaineiden tarve on sen verran suurempi kaiken suhteen, että olen kokenut monivitamiinin helpompana (sen lisäksi vedän erikseen lisää niitä, joista tarvitsen ekstraa, sekä omegoja, joita monivitamiinit eivät sisällä).

Thorne researchin monivitamiinissa on foolihapon sijaan folaattia, ja kuten tällä merkillä aina, kaikki muukin bioaktiivisena, mutta ilmeisesti sen tilaaminen Suomeen ei ole sallittua. Vasta nyt bongasin folaattia sisältävät Terra Novan monivitamiinit, joita saa esimerkiksi Ruohonjuuresta. Vihdoinkin bioaktiivisia hivenaineita saa siis myös Suomesta. Tätä siis mulle loppuimetyksen ajaksi!


Tämän postauksen tarkoituksena ei ole syyllistää ketään ravitsemuksellisista valinnoista (eikä todellakaan väittää, että sikiövauriot tai hedelmättömyys olisivat itseaiheutettuja!!) tai kannustaa lykkäämään lapsen saantia hamaan hautaan saakka. Lähinnä haluan kannustaa niitä, jotka itseni tavoin havahtuvat haluamaan äidiksi vasta pelotellun 35 ikävuoden jälkeen ja kyseenalaistaa ikä ainoana riskitekijänä. Iän ei tarvitse olla este raskautumiselle ja terveen lapsen voi ihan hyvin saada tässäkin iässä. Mutta jos olo ei ole hyvä, kannattaa selvittää miksi ja kenties myös tropata oikeita aineita oikeassa muodossa, oli ikä mikä tahansa.

Ja by the way, meinaan kyllä jatkaa ikääntymistä hidastavien aineiden vetelyä imetyksen jälkeenkin, että jaksan pysyä pikkusintin vauhdissa. :)

* Linkkejä:

p.s. Minulta on pyydetty kovasti postausta mainitsemastani parantumisprosessista puhdistuskuureineen. Kyseessä on pitkä stoori, joka tarvitsee todennäköisesti useammankin postauksen, mutta lupaan kirjoittaa aiheesta piakkoin.



Tsekkaa myös nämä

2 kommenttia

  1. Ei nämä nyt niin kiveenhakattuja ole. Ihmiset on nykyään terveempiä jne. Itsekn nyt 36 ja odotan, kun vauva syntyy olen 37. Ja heti ensiyrityksestä tärppäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin, sen takia olis kiva, ettei naisia liikaa peloteltaisi ikärajalla, vaan kannustettais pitämään itsestä huolta :) Paljon onnea tulevalle äidille!!

      Poista

Seuraa Facebookissa