Isänkieli
23.9.15
Osallistuimme mieheni kanssa viime viikolla iberoamerikkalaisen Kolibri Festivaali -yhteisön järjestämään, Globaali Helsinki -ohjelmaan sisältyneeseen seminaariin ”Isän kieli ja kaksikieliset lapset” Helsingin yliopiston Tiedekulmassa. Seminaarin kuvaus kuulosti etukäteen hyvinkin mielenkiintoiselta ainakin näin lingvistin korvaan:
”Aina puhutaan äidinkielestä, mutta mikä on isän rooli lapsen kielitaidon kehittymisessä? Kun perheessä puhutaan vierasta kieltä ja perhe asuu Suomessa, kuinka espanjaa äidinkielenään puhuvat Suomessa asuvat isät pystyvät siirtämään oman perinnekielensä lapsilleen? Seminaarissa espanjaa äidinkielenään puhuvilla isillä on mahdollisuus kuulla ja jakaa arvokkaita kokemuksia ja ajatuksia lasten kaksikielisyyden tukemisesta käytännössä.”
Seminaarin puhujina kuultiin kolmea eteläamerikkalaista ja yhtä espanjalaista isää, jotka asuvat suomalaisten vaimojensa kanssa Helsingissä ja kasvattavat lapsistaan kaksikielisiä. Mitään kovin uutta ei parissa tunnissa silti oppinut, paitsi ehkä se hämmentävä fakta, jonka mukaan lapset oppivat kuulemma helpommin kaksikielisiksi silloin, kun vähemmistökielen puhujana on äiti eikä isä. Tämä liittynee siihen, että useimmiten äiti viettää enemmän aikaa – ainakin pienten – lasten kanssa.
Jotkut isistä olivat alkuun tehneet sen virheen, että olivat alkaneet puhua lapsilleen suomea harjoitellakseen kieltä käytännössä, mutta kaikki olivat onneksi lopulta saaneet vaihdettua takaisin omaan äidinkieleensä. Vaikka lapsi haluaisi kovin vaihtaa keskustelun suomeen, isien on sitkeästi pitäydyttävä omassa kielessään ja välillä jopa kieltäydyttävä ymmärtämästä suomea, mikäli halutaan, että jälkipolvi oppii toisenkin kielen – ja toki myös siksi, että isä saa ilmaista itseään ja tunteitaan paremmin.
Puhujat kertoivat yhteisten harrastusten (kuten liikunta, pelit, kerhot ja lukeminen) olevan hyviä tilaisuuksia siirtää omaa kieltä ja sanastoa lapsukaiselle. Tietty yhteyksiä kaukaisempiinkin sukulaisiin on nykyään helppo pitää yllä skypen välityksellä, jotta lapsi kuulee kieltä muidenkin kuin isän suusta. Mitään erityistä miehiin ja isiin liittyvää erikoispiirrettä kielen oppimisessa ei varsinaisesti ollut. Periaatteessa kaikki samat asiat olisi voinut kertoa vähemmistökieltä puhuva äitikin.
Yleisesti ohjenuorana pidetään ”yksi kieli, yksi puhuja” -periaatetta, jonka mukaan vanhemmat puhuvat lapsilleen vain yhtä kieltä, eli luonnollisesti kukin omaa äidinkieltään. Monissa nykyperheissä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä yhteiset kielet eivät jää kahteen tai sitten jompikumpi vanhemmista on itse kaksikielinen.
Seminaarin mielenkiintoisimpia puheenvuoroja olivatkin yleisökysymykset. Baskimaalainen isä pohti, kuinka opettaa lapselleen luontevasti baskin lisäksi myös espanjaa. Katalonialainen – itse kaksikielinen äiti – puolestaan kertoi puhuvansa lapsilleen katalaania ja espanjaa, mies suomea ja vanhemmat keskenään englantia, eikä lapsilla ollut mitään vaikeuksia oppia kaikkia neljää yhtä aikaa.
Meidän taloudessa mies tulee puhumaan lapselle katalaania ja minä suomea, mutta sen lisäksi puhumme keskenämme molemmille vierasta kieltä, espanjaa, jonka lapsi tulee ilmeisesti oppimaan ainakin passiivisesti (tai aktiivisesti, mutta katalonialais-suomalaisella aksentilla höystettynä? ). Suomen kieli tulee Helsingissä asuessa haltuun automaattisesti ja lisäksi täältä löytyy espanjankielen oppimismahdollisuuksia: Kalliossa on spanskien pitämä päiväkoti ja Käpylässä suomalais-espanjalainen peruskoulu. Toivon, että lapsemme kasvaessa päiväkoti- tai kouluikään, jostain pelmahtaisi esiin myös katalonialainen hoitopaikka.
 |
| Aleksin Tiedekulma (Kuva: Pau Ribas) |
Vähemmistökielen vaaliminen
Jotkut isistä olivat alkuun tehneet sen virheen, että olivat alkaneet puhua lapsilleen suomea harjoitellakseen kieltä käytännössä, mutta kaikki olivat onneksi lopulta saaneet vaihdettua takaisin omaan äidinkieleensä. Vaikka lapsi haluaisi kovin vaihtaa keskustelun suomeen, isien on sitkeästi pitäydyttävä omassa kielessään ja välillä jopa kieltäydyttävä ymmärtämästä suomea, mikäli halutaan, että jälkipolvi oppii toisenkin kielen – ja toki myös siksi, että isä saa ilmaista itseään ja tunteitaan paremmin.
Puhujat kertoivat yhteisten harrastusten (kuten liikunta, pelit, kerhot ja lukeminen) olevan hyviä tilaisuuksia siirtää omaa kieltä ja sanastoa lapsukaiselle. Tietty yhteyksiä kaukaisempiinkin sukulaisiin on nykyään helppo pitää yllä skypen välityksellä, jotta lapsi kuulee kieltä muidenkin kuin isän suusta. Mitään erityistä miehiin ja isiin liittyvää erikoispiirrettä kielen oppimisessa ei varsinaisesti ollut. Periaatteessa kaikki samat asiat olisi voinut kertoa vähemmistökieltä puhuva äitikin.
Kun kieliä onkin enemmän kuin kaksi
Yleisesti ohjenuorana pidetään ”yksi kieli, yksi puhuja” -periaatetta, jonka mukaan vanhemmat puhuvat lapsilleen vain yhtä kieltä, eli luonnollisesti kukin omaa äidinkieltään. Monissa nykyperheissä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä yhteiset kielet eivät jää kahteen tai sitten jompikumpi vanhemmista on itse kaksikielinen.
Seminaarin mielenkiintoisimpia puheenvuoroja olivatkin yleisökysymykset. Baskimaalainen isä pohti, kuinka opettaa lapselleen luontevasti baskin lisäksi myös espanjaa. Katalonialainen – itse kaksikielinen äiti – puolestaan kertoi puhuvansa lapsilleen katalaania ja espanjaa, mies suomea ja vanhemmat keskenään englantia, eikä lapsilla ollut mitään vaikeuksia oppia kaikkia neljää yhtä aikaa.
 |
| Los padres. Suurin osa Suomen espanjankielisistä on syntyisin Espanjasta. (Kuva: Pau Ribas) |
Meidän taloudessa mies tulee puhumaan lapselle katalaania ja minä suomea, mutta sen lisäksi puhumme keskenämme molemmille vierasta kieltä, espanjaa, jonka lapsi tulee ilmeisesti oppimaan ainakin passiivisesti (tai aktiivisesti, mutta katalonialais-suomalaisella aksentilla höystettynä? ). Suomen kieli tulee Helsingissä asuessa haltuun automaattisesti ja lisäksi täältä löytyy espanjankielen oppimismahdollisuuksia: Kalliossa on spanskien pitämä päiväkoti ja Käpylässä suomalais-espanjalainen peruskoulu. Toivon, että lapsemme kasvaessa päiväkoti- tai kouluikään, jostain pelmahtaisi esiin myös katalonialainen hoitopaikka.
Raportoin lapsen kielten oppimisesta jatkossa – kunhan tämä monikulttuurinen ihminen ensin syntyy ja alkaa ääntelehtiä!
Muita aiheeseen liittyviä bloggauksiani:
8 kommenttia
Olette onnekkaita ja lapsenne saa suuren lahjan, kun saa useamman kielitaidon. Ihanaa!
VastaaPoistaKiitos Pipsa! <3 Näinhän se juuri on! Varsinkin kun paletissa on nämä suuret maailmankielet suomi ja katalaani, hehe! En malta odottaa, että vauva tulis maailmaan ja päästäis puhumaan :)
PoistaTunnetko jo Duon tarjonnan? http://www.duoduo.fi/
VastaaPoistaKiitos Maikku! Facebookissa on tullut vastaan, mutta ei olla vielä editty perehtyä itse tarjontaan. Kohta alkaa olla ajankohtaista! Toivottavasti tulee tulevaisuudessa asiaa kolmikielisyydestä ja kolmen kulttuurin lapsista myös :)
PoistaTuo keskustelutilaisuus oli ihana, seurasin online (vaikken edes osaa espanjaa, heh, mutta ymmärsin silti pääkohdat). Mäkin toivon valtavasti, että monikieliset päiväkodit ja koulut lisääntyisivät Suomessa lähivuosina! Me merkattiin hieman protestihenkisesti lapsen viralliseksi äidinkieleksi isänkieli eli vaihtoehto "muu" (meillä italia) – jotta joskus päättäjät heräisivät paremmin tähän aina kasvavaan monikielisyyteen. Muuten lapsen papereissa lukisi vain suomi, eikä se kerro ollenkaan koko totuutta asiasta! Nykyinen hallituskausi ei anna paljon toivoa, mutta toivottavasti tulevaisuudessa saisi rekisteröidä useamman kuin yhden äidinkielen. Tästähän kiersi se joku adressikin...
VastaaPoistaEhdottomasti samaa mieltä, että tuo yhden äidinkielen "pakko" ei kerro ollenkaan totuudenmukaista kuvaa Suomen monikielisyydestä! Kyllä itseäkin ottaa päähän tilanne... Mitähän tuolla tiedolla muuta edes tehdään kuin tilastoidaan, vaikuttaako se mihinkään käytännön elämässä? Musta pitäis olla automaattista, kun vanhemmat on erimaalaisia ja lapsella kaksoiskansalaisuus, että molempien vanhempien äidinkielet tulis myös lapsen äidinkieliksi (mikäli siis lapsi on tekemisissä molempien kanssa). En oo nähnyt tuota adressia! Jos vielä voi allekirjoittaa ja löydät, niin linkkaatko? Kiitos!
PoistaMä en tiedä, olenko oikeassa pohdinnoissani, mutta haluan valinnallani varmistaa, että lapsi saisi sitten koulussa myös muun äidinkielen opetusta kuin suomen – olkoonkin sitten se parisen tuntia viikossa. Tosin joku sanoi, että se onnistuisi ilmankin (ihan vaan toisen vanhemman äidinkielen perusteella) ainakin pk-seudulla. Yleensä ottaen kunnissa vissiin lasketaan, kuinka monta äidinkielistä puhujalasta kullakin kielellä on, ja olikohan se niin, että neljä lasta riittää, jotta toisen äidinkielen opetusryhmä kootaan. Mä en ole kyllä ehtinyt tarkistaa näitä "faktojani", kun vielä on vuosia ennen lapsen koulunaloitusta...
VastaaPoistaLöysin onneksi vielä tuon adressin, sehän olikin siis kansalaisaloite:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1261
Mahtavaa, kiitti! Hyvä, kun otit puheeksi. Mä luulen, et siinä tapauksessa meidän kannattais kans laittaa äidinkieleks katalaani, koska sen opetusta en ole ainakaan vielä bongannut missään ees täällä pk-seudulla. Espanjaahan sitten löytyykin sitten aika hyvin...
Poista