Tehtiin biisi Lulun ristiäisiin

6.12.15

Eilen juhlistimme seitsemänvuotishääpäiväämme tyttären ristiäisten merkeissä. Suvun kastemekkoa ei sitten löytynyt, mutta väliäkö hällä, bileet olivat suuri suksee! Tyttö sai siis nimekseen Lulu Anais.

Miehen vanhemmat tulivat viikonlopuksi Barcelonasta saakka tapaamaan ensimmäistä lastenlastaan ensi kertaa. Riemukas tapaaminen se olikin. Anoppi tosin joutui anomaan yhtä ainutta vapaapäivää kaupunginjohtajalta asti! Espanjassa ensimmäisen lapsenlapsen syntymä ja ristiäiset on pelkkä tekosyy olla pois duunista (miettikää tämmöisiä työläisten oloja te, jotka pidätte ay-liikkeen taistelemia oikeuksia itsestäänselvyytenä).

Bileet vietettiin äitini luona, joka oli tehnyt suururakan juhlien kestityksen eteen. Ruokien teemana oli suomalainen joulu, jotta etelän suku pääsi ensimmäistä kertaa elämässään testaamaan joulukinkkua, laatikoita ja pipareita. Ja hienostihan ne upposivat.

Hienoimmat piparit ikinä by my mama!

Seitsemän vuotta sitten juhlitut häämme kulkivat nimellä ”Rock’n Roll Wedding”, vedimme itsekin juhlien jatkoilla barcelonalaisessa underground-(kirjaimellisesti)rokkiluolassa setin bändimme kanssa. Tuolloin päätimme viettää toiset häät seitsemän vuoden päästä Suomessa. Melkeinpä tuo tänään toteutuikin, silloin emme toki tienneet, että ristiäisten parissa!

Nämäkin juhlat oli ryyditetty musiikilla. Vedimme livenä yhden oman kappaleemme ja soitimme nauhalta varta vasten tätä tilaisuutta varten tehdyn uutukaisen Lulu-biisin. Sävelsin sen ennen kuin lapsi oli syntynytkään. Kitaralla sävelaihiota tapaillessani muistan, kuinka vauva potki tahtia mahassa.

Viime päivinä olemme nauhotelleet kappaletta vauvanhoidon lomassa. Mies kävi heittämässä rummut ”narulle” treeniksellä soittamansa kitarapohjan päälle. Minä vedin sekaan synat, ksylofonin ja basson.




Ekan säkeistön laulan suomeksi ja mies saman asian katalaaniksi toisessa säkeistössä. Voi sitä riemua vauvan naamalla, kun kuuli kappaleensa ekaa kertaa! Jo synnytyslaulukurssin ope sanoi, että vauvalle riemullisin asia ikinä on kun vanhemmat laulavat hänen nimeään. Siitä siis inspis biisin kertsiin. (Mieheltä saatu kurkkutautini kuuluu äänessä... onneksi pienokainen ei ole sairastunut perässä vielä ainakaan.) Tässä biisi siis, voilà:



Miehen veli on muusikko hänkin ja antoi kummityttärelleen yllärilahjaksi cd-levyn Lululle nauhottamastaan tuutulaulusta. Nyt on Lululla siis omia biisejä jo kaksin kappalein ja eiköhän niitä tulevaisuudessa lisääkin satele. Ihana päivä, onnekas olo!

Tsekkaa myös nämä

4 kommenttia

  1. Valtavasti onnea teille! Suloinen biisi, ja ihanasti siinä konkretisoituu myös tuo perheenne monikielisyys. Mun tytöllä meni myös suu hymyyn, kun kuunteli kertosäettä, vaikka ei Lulu olekaan (vaan Viola). Ehkäpä Lulu-nimi sointuu niin pehmeästi korviin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkää! Tää olikin ensimmäinen lastenlaulu, jonka oon tehnyt, mut aika tarttuvahan siitä tuli, vaikka ite sanonkin :)

      Poista
  2. Pakko tulla lisäämään, että ilmeisen tarttuva kyllä: mulla soi se vieläkin päässä tuon toissapäiväisen kuuntelukerran jälkeen (eikä haittaa yhtään, kun hyvä biisi oli) :D Lisäksi unohtui kysyä, liittyykö tohon Anais-nimeen tarinaa tms.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Siitä tulikin kunnon korvamato siis :D Anais on molempien mielestä aina ollut kaunis nimi, lisäksi siitä tulee mielleyhtymä lempikirjailijaani Henry Milleriin (joka seukkasi runoilija Anais Ninin kanssa). :)

      Poista

Seuraa Facebookissa