Raskausoire 1: Bloggaus - Ja kuka minä olen

2.5.15

Tarvitseeko maailma todella jälleen uuden äitiysblogin? Eikö niistä tylsistä oirekuvailuista, synnytyskauhujen yksityiskohdista ja lapseen hurahtamisista ole jo tarinoita netti pullollaan? Vai tuleeko tästä miljoonas ”voi kuinka paska mutsi olenkaan, kun en ole itse ommellut lapsen kestovaippoja käsin (takaperin kerien)” -tyyppinen suorittajaäidin synnintunnustus?

Raskauden myötä sitä eksyy väkisinkin hakemaan tietoa oireistaan ja muusta raskauteen ja äitiyteen liittyvistä asioista. Nyt lähes neljä kuukautta surffanneena en kuitenkaan ole löytänyt netin syövereistä asiaa tai tilitystä juuri itseäni koskettavista ilmiöistä, joten mikäs muukaan eteen, kuin sormet näppikselle ja itse sitä infoa suoltamaan. Kenties voin hiukan jeesata samojen asioiden kanssa painiskelevia tai sitten kokeneemmat saavat auttaa minua kommentoimalla.

Kerron näin alkuun vähän itsestäni, niin voitte ounastella, mikä uutta tällä blogilla on tarjottavana:

”VANHA” ENSISYNNYTTÄJÄ

Kolmenkympin puolivälin ylittäneitä naisia kutsutaan ihanasti ”ikäriskiäideiksi”, varsinkin meitä ensisynnyttäjiä. Itse kyseenalaistan tämän ikäsyrjinnän ja väitän riskien johtuvan jostain ihan muusta kuin pelkästä iän karttumisesta. Pelottelu on turhaa ja se voitaisiin korvata oikealla valistuksella. Tästä lisää myöhemmin.

KAHDEN MAAN KANSALAINEN

Blondi basisti, mutta kuitenkin
maisterisrouva (Kuva: Pau Ribas)

Tällä hetkellä asun synnyinkaupungissani Helsingissä. Vuodet 2003–2011 vietin Barcelonassa, joka on edelleen toinen kotini, sillä 2008 menin naimisiin elämäni rakkauden, katalonialaisen Paun kanssa.

Rakkauden lisäksi Barcelona antoi minulle myös ammatin. Olen kirjoittanut kaupungista lukuisia lehtiartikkeleita, blogeja ja kolumneja sekä kaksi painosta Mondo Barcelona-matkaopaskirjaa. Vuoden alussa perustimme matkaopaskirjailijakollegoiden kanssa uudenlaisen, reilun median verkkomatkaoppaan, Tripsteri.fi:n. Itse vastaan siis luonnollisesti Barcelona-sivuston kirjoittamisesta.

Tässä blogissa liikutaan niin Barcelonassa kuin Helsingissäkin ja vertaillaan samalla lapsen kotimaiden elämää ja suhtautumista skideihin.

KOLMIKIELINEN ARKI

Minun ja mieheni kotikieli espanja ei ole kummankaan meistä äidinkieli. Lapsestamme tulee siis mitä todennäköisimmin kolmikielinen (tai vähintäänkin vaikenee sujuvasti kolmella kielellä), kun mies puhuu lapselle katalaania, minä suomea ja yhdessä keskustelemme espanjaksi.

Lingvistinä kolmikielisyys on minulle tietysti myös sydäntä lähellä, mutta en ole kuumeisesta etsinnästä huolimatta löytänyt siitä vielä luettavaa (saa vinkata!). Olen opiskellut elämäni aikana kymmentä kieltä ja valmistunut espanjalaisen filologian maisteriksi (espanjantaitoiset voivat lukea graduni täältä). Koska olen kuitenkin kasvanut yksikielisessä perheessä, kuten miehenikin, lapsen kolmikielisyys ja monikulttuurisuus ovat meillekin uusia ilmiöitä.

MUSISOIVA MUTSI

Pau & Paula keikkamatkalla Somerossa
(Kuva: Anssi Alajuuma)
Muusikot ovat tunnetusti lisääntyneet kautta aikojen, mutta en ole lukenut kertomuksia tästä elämänmuutoksesta rockmuusikkoäidin vinkkelistä. Minulle niitä muutoksia on tullut jo raskauden ensimetreiltä alkaen. Huimauksen takia en ole voinut juuri treeniksellä seisoskella (seisominen pyörryttää). Vielä jää nähtäväksi, löytyykö jättimahan kanssa mitään ergonomista bassonsoittoasentoa…

Biisejä voi sentään tehdä kotona kaikissa tiloissa ja niiden tarinoista tulette myös kuulemaan jatkossa.

BILEHILEESTÄ BRUNSSITTELIJAKSI

Vauvakuumetta en ole potenut ennen kuin juuri ennen raskautumista. Liihottelin rock’n roll -elämän pyörteissä keikalta ja studiosta toiseen, viihdyin Helsingin ja sittemmin Barcelonan yöelämässä. Tykkäsimme järjestää bileitä, käydä tapaksilla ja riekkua jatkoilla kitaraa soittaen ja laulaen. Kun vihdoin sain gradun plakkariin, ajattelimme, että nyt ei olisi estettä lapsen tulolle, joten antaa mennä. Ajattelimme, että raskautuminen veisi kenties vuoden päivät, mutta ikäriskiäiti tai ei, saman tien tärppäsi! Niinpä bile- ja keikkakutsujen sijaan lähettelen somessa tällä hetkellä lähinnä brunssikutsuja. Onneksi lähipiiristä löytyy ihana porukka perheellisiä, joten brunssiremmillämme on aina hyvät karkelot!

RUOKARAJOITTEINEN KULINARISTI

Aloitin kasvissyönnin (kalalla höystettynä) 18-vuotiaana, kun muutin kotoa. Raskauden aikana olen yrittänyt maistella erinäisiä lihatuotteita vaihtelevalla menestyksellä, jotta hemoglobiini pysyisi satasen paremmalla puolella ja sikiöllä riittäisi aminohappoja.

Maitoallergiastani sain tietää täysin yllättäen vasta viime vuonna. Siinä meni siis suurin herkkuni, juustot (toinen herkku punaviini meni pari kuukautta sitten, mutta ei sentään loppuelämäksi)! Tässä blogissa tulen varmasti kertomaan myös aikuisen maitoallergiasta ja maidon korvikkeista.

TAVOITTEENA 100 % TERVEYS

Terveysasiat tulivat ajankohtaisiksi vasta, kun rupesin itse kärsimään mystisistä vaivoista. Tästäkin savotasta ja tasapainon saavuttamisesta tuonnempana.

HILLITYSTI HÖRHÖ

Maidotonta kahvilatarjontaa
metsästämässä (Kuva: Pau Ribas)
Olen aina ollut enneunten näkijä, joten henkimaailman asiat ovat jokapäiväistä kauraa. Teininä aloin opiskella astrologiaa ja meditointia, sittemmin olen kokeillut reikiä, kehoterapiaa, menneiden elämien hypnoosia, vyöhyketerapiaa ja keskustellut meediolla kuolleen isäni kanssa. Viime vuosina länsimaisen lääketieteen rinnalla on kulkenut homeopatia ja bioresonanssi – ja neuvolan fysioterapian ja synnytysvalmennuksen rinnalla äitiysjooga omine synnytysluentoineen.

Homeopatia kiinnostaa jo nyt myös lapsen mahdollisten vaivojen tukena. En kuitenkaan ole mikään antirokotusaktivisti tai länsimaisen lääketieteen hyljeksijä, oma kokemus vain on osoittanut, että hörhöily on hyvä apu virallisten hoitojen rinnalla. Näistäkin asioista on harvinaisen vaikea löytää puolueettoman kuuloista tekstiä; joko löytyy fanaattista skeptikkojen paasaamista tai toisaalta turhan korkealentoista ufoilua. Itse pyrin liikkumaan siinä välimaastossa.

INTUITIIVINEN IMPROVISOIJA

Kaiken kaikkiaan haluan uskoa olevani melko rento ihminen, puoliso ja tuleva äiti. Jousimiehenä en jaksa hössötystä, nalkutusta, siivous- ja kokkausvuoroja, aikaisia nukkumaanmenoaikoja, ehdottomuutta ja joustamattomuutta. Olen huomannut, että asiat sujuvat oikein mainiosti hössäämättäkin ja että Välimeren aikakäsityksessä on zeniläistä viisautta. Jotenkin sitä aina tietää sisimmässään, kuinka toimia, ja jos ei niin ainahan voin noviisiäitinä tukeutua Satu Rämön Vuoden mutsista napattuun mottoon: ”Sekoile, niin selviät”!

Tervetuloa mukaan katsomaan, mitkä periaatteistani saavat kyytiä matkan varrella ja kuinka paljon sekoilua siihen selviämiseen oikeastaan tarvitaankaan!


p.s. Suurkiitos miehelleni Paulle blogin grafiikan suunnittelusta ja piirtämisestä ja ystävälleni Tuulialle grafiikan digitaalisesta käsittelystä ja muokkaamisesta! 

Tsekkaa myös nämä

8 kommenttia

  1. Mahtavaa että alat pitää blogia. Me like!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Kyllä tää selkeesti on raskausoire, pitäisi lisätä yleiseen oirelistaan :)

      Poista
  2. Ainakin kaksikielisyydestä löytyy paljon juttua ja tutkimustietoa, eiköhän siitä löydy tuohon kolmikielisyyteenkin. :)

    VastaaPoista
  3. Joo siitä löytyykin, mutta se on kuitenkin käytännössä ihan eri asia, kun kaksikielisissä perheissä yhteisenä kielenä on jommakumman vanhemman äidinkieli. Kolmikielisissä perheissä vanhemmat puhuu keskenään omaa kieltään tai myös perheen yhteisissä keskusteluissa kaikille "vierasta" kieltä, mikä on taas oma ilmiönsä...

    VastaaPoista
  4. FB:n puolella kävinkin jo kommentoimassa, että nyt löytyi blogi makuuni (musaa, monikielisyyttä ja odotusta)! Täällä toinen lingvisti, jonkin asteen musiikin ystävä ja parikuisen tytön "melkein-ikäriskiäiti". Meillä perheessä on kaksi kieltä. Jään siis linjoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Jenni! Kiva kuulla, että "meitä" on enemmänkin! Kuulisin mielelläni kommenttejasi jatkossakin, kun olet samojen alojen asiantuntija :)

      Poista
  5. Moikka, löysin blogisi vasta ja kuulostaa mielenkiintoiselta kombolta. Sen verran moni asia liippaa läheltä, että jään kuulolle :). Onnea raskaudesta! Itselläni on kaks nyt jo vauvavuoden ylittänyttä tyyppiä, mutta sekoilu jatkuu :D. Halusin silti vinkata Helsingissä hyvästä paikasta, mistä saa apua aika paljon mihin vaan raskauden aikana. Lauttasaaressa on Organic Spirit niminen paikka, mistä itse sain jeesiä niin raskauden aikana kun synnytyksen jälkeenkin. Suosittelen myös osteopaatteja vaivaan kun vaivaan myös lapsilla!!! Ihania viikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla, että "meitä" on enemmänkin! :) Ja kiitos suosituksista myös! Tuosta paikasta en ollutkaan aikaisemmin kuullut, vaikuttaa aivan erinomaiselta!

      Poista

Seuraa Facebookissa