Mitä doula tekee. Osa 2 – Synnytyksessä

26.10.15

Kuukausi sitten kerroin siitä, kuinka valmistauduimme synnytykseen doulan kanssa. Nyt kun pitkä, mutta antoisa synnytys on ohi, voin todeta, että doulasta oli todella apua synnytyksen jokaisessa vaiheessa!


Kotona


Alkuvaiheen supistukset kestivät minulla todella kauan. Viestittelin doulan kanssa jo ensimmäisistä kuukautiskramppeja muistuttavista tuntemuksista ja hän rauhoitteli ja neuvoi eteenpäin.

Varsinaisten supistusten alkaessa doula tuli kotiimme antamaan minulle akupainantaa ja ristiselän hierontaa. Akupainannasta oli todella suuri apu supistusten ajan!


Myöhemmin, kun supistukset voimistuivat, doulan läsnäolo rauhoitti sekä minua että miestäni. Mistäs me noviisit olisimme voineet tietää, jos vauva olisi vaikka putkahtanut ulos kotisohvalle! 

Akupainannan lisäksi doula teki minulle gua sha -hierontaa luonnollisia hierontaöljyjä hyödyntäen, ehdotti eri asentoja ja muistutti pitämään leuan rentona. Pyynnöstäni hän toi kotiin myös laventelia ja muita eteerisiä öljyjä. Samaan aikaan mieheni piti huolen siitä, että join tarpeeksi vettä ja silitteli minua. Neljä kättä ovat todellakin paremmat kuin kaksi!

Sairaalassa


Kättärillä doula oli mukanamme kahdella kerralla kolmesta (ekalla kerralla meidät passitettiin nopeasti takaisin himaan). Tuolla toisella kerralla doula jatkoi samaa ”työtä”, minkä olimme aloittaneet jo kotona: akupainantaa, rauhoittelua, hierontaa jne. Lisäksi, kuten olin synnytystoivelistassani pyytänyt, koska olin saavuttanut transsin, doula toimi puolestapuhujanani sairaalahenkilökunnan kanssa. Ei ole ehkä mitään tehokkaampaa transsin katkaisijaa ja maanpinnalle palauttajaa, kuin alkaa muistella mihin kellonaikaan supistukset alkoivat ja koska ne alkoivat voimistua. Koin siis doulan avun tärkeänä, varsinkin, kun miehen kielimuurin takia.

Lisäksi doula auttoi minua asettumaan mukavaan asentoon synnytyshuoneessa nostamalla sänkyä, niin että saatoin nojata siihen seisoma-asennossa ja tuomalla tuolin, johon nojasin jalkani ja himmentämällä valoja mahdollisimman paljon. Mies piti samaan aikaan huolen musiikista.

Koska synnytys ei tuollakaan kertaa ollut edistynyt tarpeeksi, minulle tarjottiin mahdollisuutta jäädä yksin osastolle odottelemaan. En kuitenkaan ottanut tarjousta vastaan, vaan menimme mieluummin kotiin.

Nanan kanssa juuri ennen ponnistusvaiheen alkua
(Kuva: Pau Ribas)

Viiden tunnin päästä palasimme sairaalaan, tällä kertaa ihan eri tunnelmissa. Hypnosynnytyksen syvärentoustila oli poissa ja halusin lääkkeellistä apua, jotta voisin nukkua. Monet ovat kysyneet, oliko doula mukana tälläkin kertaa, kun kerran synnytyksestä ei tulisikaan lääkkeetön. Sanoisin, että doulan tuki oli erityisen tärkeä juuri tällä varsinaisella synnytyskerralla!

Minulle tarjottiin vaihtoehdoiksi epiduraalia ja pudendaalipuudutusta, enkä siinä tilanteessa yhtään muistanut, mikä koko pudendaali on, joten mielelläni kysyin doulan mielipidettä asiaan ennen epiduraaliin päätymistä. Tärkeältä tuntui myös hänen kannustuksensa, että olin tähän mennessä tehnyt kaiken niin hyvin kuin pystyin ja oli ihan perusteltua sekä itseni, että lapsen kannalta ottaa tässä vaiheessa puudute, jotta saisimme levätä supistuskivulta ja kouristuksilta. Ennen epiduraalin vaikuttamista sain myös ilokaasua, josta koin olevan apua rentouttavana ja kipua lievittävänä tekijänä. Mutta vasta siinä vaiheessa, kun sain opastusta, kuinka sitä kuuluu vetää henkeen (naamariin hengitellään niin sisään- kuin uloshengityksetkin).


Osittain uskon, että pystyin nukahtamaan ja rentoutumaan niin hyvin, koska tunsin mieheni ja doulan rauhoittavan läsnäolon huoneessa. He laittoivat soimaan toisen soittolistani (ei Ravia tällä kertaa) ja jutustelivat hiljaisella rauhoittavalla äänellä, niin että vaivuin uneen melkein välittömästi. Kun kohdunkaula oli täysin avautunut tunnin unien jälkeen, doula kannusti, miten oikean päätöksen olin tehnyt kuunnellessani intuitiotani epiduraalin kanssa. Nämä sanat ovat synnytystilanteessa erittäin tärkeitä. Kätilöt kun keskittyvät lähinnä senttimetreihin, sydänääniin ja välineiden valmisteluun.

Kun epiduraalin vaikutus loppui eivätkä supistukset palanneet voimakkaina, pyysimme doulan kanssa, että saisimme odottaa vielä ennen oksitosiinin antamista. Kun odottelusta huolimatta näin ei käynyt, suostuimme oksitosiiniin. Synnytyksen jälkeen muistimme tehdä selväksi, ettei oksitosiinipiikkiä tarvinnut antaa suorilta käsiltä, vaan odotimme istukan ulostuloa viitisen minuuttia, jolloin se tulikin ulos itsestään. Sain keskittyä vauvaani, sillä tiesin, että doula muistaisi huomauttaa näistä asioista, jos oma keskittymiseni herpaantuisi.

Ponnistusvaiheessa koin sekä mieheni, että doulan tuen ja kannustuksen tärkeänä, koska tuo vaihe oli itselleni kaikkein odottamattomin (lähinnä oikean asennon löytäminen, jossa ponnistus olisi mahdollista). Vauvan synnyttyä ja löydettyä rinnalle, doula opasti imetysasennossa ja opetti kuinka tarkistetaan, ettei vauvan nenä uppoa tissiin, vaan hän saa henkeä imiessään.

Doula opastaa imetyksessä (Kuva: Pau Ribas)

Kaiken kaikkiaan doulan tärkein tehtävä synnytyksessä oli mielestäni rauhallisuuden ja turvallisuuden tunteen säilyttäminen sekä minulla että miehelläni, joka myös koki doulan tuen aivan ensiarvoisen tärkeänä. Mies olisi varmasti erittänyt ilmoille synnytystä entisestään hidastavaa adrenaliinia ilman tuttua tukihenkilöä. Minulle synnytyskokemus olisi tuskin ollut yhtä positiivinen, aktiivinen ja voimaannuttava ilman doulaa. Suurkiitos siis Nanalle!

Lisää luettavaa:
Mitä doula tekee. Osa 1 – Ennen synnytystä
Mitä doula tekee. Osa 3 – Synnytyksen jälkeen
Epidural? 6 ways a doula can support
Mikä ihmeen doula?


Tsekkaa myös nämä

0 kommenttia

Seuraa Facebookissa