Raskausdiabetes olikin väärä hälytys

19.8.15


Tällä kertaa tuleekin sitten tanakampi tietopaketti salapoliisityöni hedelmänä. Pari viikkoa sitten kerroin epäuskostani, kun kontolleni lätkäistiin raskausdiabetesdiagnoosi. Pissatesti näytti plussaa ja heti perään tehty sokerirasitustesti 0,1 yksikköä ylittävät arvot tunnin ja kahden jälkeen sokerilitkun juomisesta. Oma teoriani oli, että testi tehtiin liian pian loman jälkeen, jolla vedin cokista, sokerisia sorbetteja, vehnäleipää ja leipomotuotteita kolmen viikon ajan täysin arkiruokailustani poiketen.

Viime viikolla oma lääkärini ihmetteli hiukan neuvolan toimintatapaa, kun en kuulu riskiryhmään. Hänen mielestään sokerirasitus (tai jo virtsanäyte) olisi yksinkertaisesti pitänyt ottaa uudestaan esim. viikon päästä, kun olin jo palannut normiruoalle, eikä diagnosoida noin kiireellä huomioimatta testin taustaa. Nyt vajaan kuukauden verensokerimittailuissani sokerit ovat olleet koko ajan reippaasti alle viitteiden (olen huvikseni testannut myös mieheni ja babyshower-vieraani ja puolilla heistä oli korkeammat sokerit kuin minulla). Ainoa, mitä olen piikittelyllä saavuttanut, on stressi. Mieheni pyysikin jo, että luopuisin koko touhusta, kun mittailussa ei näytä enää olevan mitään järkeä.

Ei raskaana olevien viitteet ovat aamulla 7.0 ja KAKSI tuntia
aterian päättämisestä 11.0. Heidän ei tarvitse mittailla
arvojaan kahdeksaa kertaa päivässä.

Toki on hyvä, että raskausdiabetesta monitoroidaan, silloin kun tarvetta selvästi on ja myös hyvä nähdä, että loman aikainen mässäily vaikuttaa sokeritasoihin, mutta hoitoresurssit kannattaisi minun puolestani ohjata ensisijaisesti niitä oikeasti tarvitseville, varsinkin kun tiedetään, ettei pieni yksittäinen verensokerin nousu ole vaarallista äidille eikä sikiölle.

Olen tässä välillä perehtynyt aiheeseen myös doulalta saamani kirjallisuuden valossa. Mielenkiintoista tietoa on siis olemassa, vaikka ei helposti löydettävissä. Esim. raskausmyrkytyksestähän sanotaan usein, ettei sen syytä tiedetä. Yhdestä opuksesta löysin teorian tähänkin.

Miksi sokerirasitustesti ei ole kovin luotettava


Ina May Gaskinin klassikkokirjassa Guide to Childbirth tämä luonnollisen synnytyksen äitinä pidetty kätilöguru toteaa, ettei sokerirasitusverikoe ole luotettava, sillä sen tulokset vaihtelevat kovasti ja jopa 50–70 % testattavista saa eri mittauskerroilla testistä eri tuloksen. Myös vesisynnytysaktivisti ja kätilö Barbara Harper kyseenalaistaa teoksessaan Gentle Birth Choices sokerirasituskokeen. Hän huomauttaa, että kokeen olosuhteet ovat epänormaalit. Testissä juodaan epänormaalin pitkän paaston jälkeen tyhjään mahaan valtava annos sokeria ja ihmetellään sitten, kun tunnin päästä veressä näkyy sokeria. Lisäksi testin ajan pitää olla pari tuntia liikkumatta, kun normaali liikkuminen vaikuttaisi verensokeria laskevasti. Hän ehdottaakin nykyisen testin tilalle verensokerin mittausta kaksi tuntia tukevan aterian jälkeen niin, että äidin annetaan liikkua ja tehdä askareitaan normaaliin tapaan. Itsekin olen ihmetellyt, miksi raskaana olevilta mitataan sokeri sekä tunnin, että kahden välein, kun kenenkään muun verensokerin ei oleteta laskevan tunnissa. Raskaana olevien viitearvot ovat myös monta pykälää normikansalaista alemmat.

Harperin mukaan testit eivät toisaalta ota huomioon raskaana olevan erityistilaa. Raskausaikana on normaalia, että hormonit pienentävät äidin insuliinin eritystä ja verensokeri voi nousta hieman tavallista korkeammaksi, jotta sikiö saa oman osansa. Eli luonto on suunnitellut lievän verensokerin nousun vauvan parhaaksi. Kuten itsekin olen havainnut, Harper toteaa liian herkästi tehdyn diagnoosin johtavan äidin stressaamiseen, lisäkokeisiin ja jopa keisarinleikkauksen mahdollisuuden nousuun, jos aletaan pelätä vauvan kasvavan liian suureksi. Harperin mukaan oikeasti ja jatkuvasti korkeasta verensokerista kärsivistäkin vain 30 % saa suurikokoisia vauvoja.

Koska kannattaa epäillä raskausdiabetesta


Gentle Birth Choices -kirjassaan Harper kirjoittaa, että toisinaan haima kuitenkin väsyy raskauden aiheuttamasta kuormituksesta ja verensokeriarvot menevät pahasti epätasapainoon, jolloin verensokeri on jatkuvasti koholla, etenkin raskauden viimeisellä kolmanneksella. Pitkäkestoinen korkea verensokeri voi kasvattaa sikiön suureksi, mikä voi johtaa ennenaikaiseen syntymään tai vauvan hengitysvaikeuksiin.

Ina May suosii asiakkaillaan sokerirasitustestin sijaan verensokerimittarin käyttöä (jollainen minullakin on) silloin, kun useampi seuraavista kriteereistä täyttyy:

- äidin nopea painonnousu
- heikottava olo syönnin jälkeen
- jatkuva jano
- sokerinhimo
- sukurasitus
- aiemmin suurikokoisia vauvoja

Itseeni ei näistä päde yksikään, joten ei ihme, ettei verensokerimittari värähdä. Kun verensokerit ovat koholla, Ina May kokeilee äideille ennen insuliinihoidon aloittamista liikunnan lisäämistä ja ensisijaisesti valkoisten jauhojen (leipä, pasta yms.), mutta toki myös sokerin eliminointia ruokavaliosta. Yleensä jo tällä päästään normilukemiin. Tämä vahvistaa teoriaani vehnän verensokeria nostavasta vaikutuksesta. Ja toistan edelleen mielipiteeni neuvolan ruokavalio-ohjeiden puutteista: suolan sijaan äitejä tulisi neuvoa jättämään ruokavaliostaan vehnä ja sokeri.

Mikä raskausmyrkytys on ja miten sen riskiä voi pienentää


Suolasta puheen ollen, löysin raskausdiabetekseen perehtyessäni viittauksia myös raskausmyrkytykseen liittyen. Kuten raskausdiabeteksen, myös raskausmyrkytyksen riskiä seurataan neuvolan virtsakokein: jälkimmäisessä tapauksessa virtsasta löytyy erityisen paljon proteiinia. Useimmiten myös verenpaine nousee ja äiti kärsii turvotuksesta. Turvotus ja korkea verenpaine yhdistetään neuvolassa liikasuolaiseen ruokavalioon, mutta Ina Mayn mukaan tämä tila johtuukin useimmiten ravintoaineiden, etenkin proteiinin puutteesta ja yleisesti huonolaatuisesta tai ravintoköyhästä ruokavaliosta (huonolaatuiset rasvat ja suola tai suolan puute, jalostettu ruoka, liian vähän kalaa, lihaa, tofua, papuja, vihreitä vihanneksia jne.).

Kotisynnytyksiin erikoistunut kätilö Pam England selittää kirjassaan Birthing From Within – An Extra-ordinary Guide to Childbirth Preparation tätä ilmiötä tarkemmin. Koska raskaana olevan veren määrä kaksinkertaistuu 28. raskausviikkoon mennessä, suolan ja nesteiden kerääntyminen verenkiertoon on välttämätöntä verimäärän ylläpitämiseksi. Jotta verenkierrossa olisi tarvittava määrä nestettä, elimistö tarvitsee albumiinia, jota saa vain runsaasti proteiinia sisältävästä ruoasta. Jos albumiinia ei synny tarpeeksi, neste ei pysy verenkierrossa vaan kerääntyy kudoksiin (turpoaminen) eikä istukkaan ja sikiölle virtaa tarpeeksi verta. Kuulostaa ainakin loogiselta. Hyvälaatuista suolaa ei siis todellakaan tulisi jättää ruokavaliosta ja proteiinin lisäämisen tärkeydestä raskausaikana olisi hyvä toitottaa enemmän.

Tsekkaa myös nämä

7 kommenttia

  1. Minäkin kärähdin, paastoarvo 0,1 yli raja-arvon. Todellinen syy oli edellisiltana syödyt letut (enpä osannut olla syömättä kun en saanut mitään ohjeistusta miten kannattaa syödä!). Siinä sitä oltiin leima otsassa, vaikka kotiseurannassa arvot ei kertaakaan menneet arvojen yli! Ja vauvaa piti pistellä sairaalassa kaksi päivää sokeriseurannan vuoksi. Ja tuo leimahan seuraa perässä, jos vielä raskaudun... tyhmä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurjuus, että vauvaakin piti pistellä... Saa nähdä, tuleeko tähän testiin muutoksia tulevaisuudessa. Tärkeä asia seurailla, mutta kunhan ei menisi hätävarjelun liioitteluksi. Olen kuullut monelta, jolla ollut noin vähän koholla kuin sulla ja mulla, ettei kotimittauksissa ole näkynyt mitään.

      Poista
  2. Ihmisellä, jonka sokereissa ei ole mitään häikkää, ei nouse nuo arvot letuista tai muusta lomasyömisestä. Sen takia niitä seulotaan, koska jos olisi "terve", niin nuo arvot eivät ylity.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sitä kuitenkin seulontaan siksi, ettei vauva ole liian isokokoinen ja omani syntyi laskettuna päivänä 2780 g, eli ei ollut syytä huoleen. Lomasyömisten jälkeen kotimittauksissa sokerit myös pysy viitteissä, eli kyllä ne mun kohdalla pomppas lomalla. Raskaana olevilla tää on herkempää.

      Poista
  3. Raskausdiabeetikon lapsella usein verensokerit heittävät synnytyksen jälkeen ja se on se syy, miksi seulotaan ja seurataan. Vauvan koko ei ole ykkösasia.
    Muutoin olen kyllä samaa mieltä, että ohjeistukset ja raja-arvot vaatisivat uutta tarkastelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, hyvä tietää! Hassua, ettei tätä mainittu missään vaiheessa. Toisaalta, mua ja vauvaa ei enää seurattu tuon jälkeen, koska em. loman jälkeen arvoni normalisoituivat.

      Poista
  4. Jaahas, täällä kanssa kotimittaukset käynnissä. Oon jopa yrittänyt ottaa isosta määrästä verta ja monta kertaa, muttei se mittari anna mitään edes raja-arvoa lähenevää lukua. Siis mennään reilusti alle raja-arvojen. Neuvolastahan annettiin ohje, että tässä raskausdiabeteksessa pitää syödä iltaisin aina reilusti: kananmunaa, rahkaa, tummaa leipää, kuului ohje. Kokeilin tätäkin muutaman päivän ja painohan siitä lähti hirvittävään nousuun. Tuli kilo lisää kolmessa päivässä. Samalla turvotus päälle ja eikun vähentämään iltasyömistä. Nyt syön illalla vain yhden rahkan, eikä näy aamun veriarvoissa millään lailla. Myös paino on saatu tällä syömisellä kuriin ;) Onhan niitä tutkimuksia, että kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa myös insuliinin tuotantoon. Mulla siis myös kilpparin vajaatoiminta. Myös stressin määrä vaikuttaa suoraan sokeriarvoihin. Sokerirasitustestissä voi neuvolan mukaan tosiaan saada ihan viikon väliajalla aivan erilaisia tuloksia. Jännittäis mennä kokeilemaan, miltä tällä viikolla näyttää :O Itse olen kirjauttanut Omakantaan, että toivon asiallista suhtautumista tähän raskausdiabetekseen. Minullahan se suurempi huoli tässä on, että miten oma aineenvaihdunta ei toimi normaalitapaan tässä raskaudessa. Ei tähän tarvita syyllistäviä sanoja tai muita otteita sen enempää, kun on kaikki keinot jo omasta takaa otettu käyttöön asian hoidossa.

    VastaaPoista

Seuraa Facebookissa