Raskausdiabetes olikin väärä hälytys
19.8.15
Tällä kertaa tuleekin sitten tanakampi tietopaketti salapoliisityöni hedelmänä. Pari viikkoa sitten kerroin epäuskostani, kun kontolleni lätkäistiin raskausdiabetesdiagnoosi. Pissatesti näytti plussaa ja heti perään tehty sokerirasitustesti 0,1 yksikköä ylittävät arvot tunnin ja kahden jälkeen sokerilitkun juomisesta. Oma teoriani oli, että testi tehtiin liian pian loman jälkeen, jolla vedin cokista, sokerisia sorbetteja, vehnäleipää ja leipomotuotteita kolmen viikon ajan täysin arkiruokailustani poiketen.
Viime viikolla oma lääkärini ihmetteli hiukan neuvolan toimintatapaa, kun en kuulu riskiryhmään. Hänen mielestään sokerirasitus (tai jo virtsanäyte) olisi yksinkertaisesti pitänyt ottaa uudestaan esim. viikon päästä, kun olin jo palannut normiruoalle, eikä diagnosoida noin kiireellä huomioimatta testin taustaa. Nyt vajaan kuukauden verensokerimittailuissani sokerit ovat olleet koko ajan reippaasti alle viitteiden (olen huvikseni testannut myös mieheni ja babyshower-vieraani ja puolilla heistä oli korkeammat sokerit kuin minulla). Ainoa, mitä olen piikittelyllä saavuttanut, on stressi. Mieheni pyysikin jo, että luopuisin koko touhusta, kun mittailussa ei näytä enää olevan mitään järkeä.
Ei raskaana olevien viitteet ovat aamulla 7.0 ja KAKSI tuntia aterian päättämisestä 11.0. Heidän ei tarvitse mittailla arvojaan kahdeksaa kertaa päivässä. |
Toki on hyvä, että raskausdiabetesta monitoroidaan, silloin kun tarvetta selvästi on ja myös hyvä nähdä, että loman aikainen mässäily vaikuttaa sokeritasoihin, mutta hoitoresurssit kannattaisi minun puolestani ohjata ensisijaisesti niitä oikeasti tarvitseville, varsinkin kun tiedetään, ettei pieni yksittäinen verensokerin nousu ole vaarallista äidille eikä sikiölle.
Olen tässä välillä perehtynyt aiheeseen myös doulalta saamani kirjallisuuden valossa. Mielenkiintoista tietoa on siis olemassa, vaikka ei helposti löydettävissä. Esim. raskausmyrkytyksestähän sanotaan usein, ettei sen syytä tiedetä. Yhdestä opuksesta löysin teorian tähänkin.
Miksi sokerirasitustesti ei ole kovin luotettava
Ina May Gaskinin klassikkokirjassa Guide to Childbirth tämä luonnollisen synnytyksen äitinä pidetty kätilöguru toteaa, ettei sokerirasitusverikoe ole luotettava, sillä sen tulokset vaihtelevat kovasti ja jopa 50–70 % testattavista saa eri mittauskerroilla testistä eri tuloksen. Myös vesisynnytysaktivisti ja kätilö Barbara Harper kyseenalaistaa teoksessaan Gentle Birth Choices sokerirasituskokeen. Hän huomauttaa, että kokeen olosuhteet ovat epänormaalit. Testissä juodaan epänormaalin pitkän paaston jälkeen tyhjään mahaan valtava annos sokeria ja ihmetellään sitten, kun tunnin päästä veressä näkyy sokeria. Lisäksi testin ajan pitää olla pari tuntia liikkumatta, kun normaali liikkuminen vaikuttaisi verensokeria laskevasti. Hän ehdottaakin nykyisen testin tilalle verensokerin mittausta kaksi tuntia tukevan aterian jälkeen niin, että äidin annetaan liikkua ja tehdä askareitaan normaaliin tapaan. Itsekin olen ihmetellyt, miksi raskaana olevilta mitataan sokeri sekä tunnin, että kahden välein, kun kenenkään muun verensokerin ei oleteta laskevan tunnissa. Raskaana olevien viitearvot ovat myös monta pykälää normikansalaista alemmat.
Harperin mukaan testit eivät toisaalta ota huomioon raskaana olevan erityistilaa. Raskausaikana on normaalia, että hormonit pienentävät äidin insuliinin eritystä ja verensokeri voi nousta hieman tavallista korkeammaksi, jotta sikiö saa oman osansa. Eli luonto on suunnitellut lievän verensokerin nousun vauvan parhaaksi. Kuten itsekin olen havainnut, Harper toteaa liian herkästi tehdyn diagnoosin johtavan äidin stressaamiseen, lisäkokeisiin ja jopa keisarinleikkauksen mahdollisuuden nousuun, jos aletaan pelätä vauvan kasvavan liian suureksi. Harperin mukaan oikeasti ja jatkuvasti korkeasta verensokerista kärsivistäkin vain 30 % saa suurikokoisia vauvoja.
Koska kannattaa epäillä raskausdiabetesta
Gentle Birth Choices -kirjassaan Harper kirjoittaa, että toisinaan haima kuitenkin väsyy raskauden aiheuttamasta kuormituksesta ja verensokeriarvot menevät pahasti epätasapainoon, jolloin verensokeri on jatkuvasti koholla, etenkin raskauden viimeisellä kolmanneksella. Pitkäkestoinen korkea verensokeri voi kasvattaa sikiön suureksi, mikä voi johtaa ennenaikaiseen syntymään tai vauvan hengitysvaikeuksiin.
Ina May suosii asiakkaillaan sokerirasitustestin sijaan verensokerimittarin käyttöä (jollainen minullakin on) silloin, kun useampi seuraavista kriteereistä täyttyy:
- äidin nopea painonnousu
- heikottava olo syönnin jälkeen
- jatkuva jano
- sokerinhimo
- sukurasitus
- aiemmin suurikokoisia vauvoja
Itseeni ei näistä päde yksikään, joten ei ihme, ettei verensokerimittari värähdä. Kun verensokerit ovat koholla, Ina May kokeilee äideille ennen insuliinihoidon aloittamista liikunnan lisäämistä ja ensisijaisesti valkoisten jauhojen (leipä, pasta yms.), mutta toki myös sokerin eliminointia ruokavaliosta. Yleensä jo tällä päästään normilukemiin. Tämä vahvistaa teoriaani vehnän verensokeria nostavasta vaikutuksesta. Ja toistan edelleen mielipiteeni neuvolan ruokavalio-ohjeiden puutteista: suolan sijaan äitejä tulisi neuvoa jättämään ruokavaliostaan vehnä ja sokeri.
Mikä raskausmyrkytys on ja miten sen riskiä voi pienentää
Suolasta puheen ollen, löysin raskausdiabetekseen perehtyessäni viittauksia myös raskausmyrkytykseen liittyen. Kuten raskausdiabeteksen, myös raskausmyrkytyksen riskiä seurataan neuvolan virtsakokein: jälkimmäisessä tapauksessa virtsasta löytyy erityisen paljon proteiinia. Useimmiten myös verenpaine nousee ja äiti kärsii turvotuksesta. Turvotus ja korkea verenpaine yhdistetään neuvolassa liikasuolaiseen ruokavalioon, mutta Ina Mayn mukaan tämä tila johtuukin useimmiten ravintoaineiden, etenkin proteiinin puutteesta ja yleisesti huonolaatuisesta tai ravintoköyhästä ruokavaliosta (huonolaatuiset rasvat ja suola tai suolan puute, jalostettu ruoka, liian vähän kalaa, lihaa, tofua, papuja, vihreitä vihanneksia jne.).
Kotisynnytyksiin erikoistunut kätilö Pam England selittää kirjassaan Birthing From Within – An Extra-ordinary Guide to Childbirth Preparation tätä ilmiötä tarkemmin. Koska raskaana olevan veren määrä kaksinkertaistuu 28. raskausviikkoon mennessä, suolan ja nesteiden kerääntyminen verenkiertoon on välttämätöntä verimäärän ylläpitämiseksi. Jotta verenkierrossa olisi tarvittava määrä nestettä, elimistö tarvitsee albumiinia, jota saa vain runsaasti proteiinia sisältävästä ruoasta. Jos albumiinia ei synny tarpeeksi, neste ei pysy verenkierrossa vaan kerääntyy kudoksiin (turpoaminen) eikä istukkaan ja sikiölle virtaa tarpeeksi verta. Kuulostaa ainakin loogiselta. Hyvälaatuista suolaa ei siis todellakaan tulisi jättää ruokavaliosta ja proteiinin lisäämisen tärkeydestä raskausaikana olisi hyvä toitottaa enemmän.
10 kommenttia
Minäkin kärähdin, paastoarvo 0,1 yli raja-arvon. Todellinen syy oli edellisiltana syödyt letut (enpä osannut olla syömättä kun en saanut mitään ohjeistusta miten kannattaa syödä!). Siinä sitä oltiin leima otsassa, vaikka kotiseurannassa arvot ei kertaakaan menneet arvojen yli! Ja vauvaa piti pistellä sairaalassa kaksi päivää sokeriseurannan vuoksi. Ja tuo leimahan seuraa perässä, jos vielä raskaudun... tyhmä juttu.
VastaaPoistaVoi kurjuus, että vauvaakin piti pistellä... Saa nähdä, tuleeko tähän testiin muutoksia tulevaisuudessa. Tärkeä asia seurailla, mutta kunhan ei menisi hätävarjelun liioitteluksi. Olen kuullut monelta, jolla ollut noin vähän koholla kuin sulla ja mulla, ettei kotimittauksissa ole näkynyt mitään.
PoistaIhmisellä, jonka sokereissa ei ole mitään häikkää, ei nouse nuo arvot letuista tai muusta lomasyömisestä. Sen takia niitä seulotaan, koska jos olisi "terve", niin nuo arvot eivät ylity.
VastaaPoistaNo mutta sitä kuitenkin seulontaan siksi, ettei vauva ole liian isokokoinen ja omani syntyi laskettuna päivänä 2780 g, eli ei ollut syytä huoleen. Lomasyömisten jälkeen kotimittauksissa sokerit myös pysy viitteissä, eli kyllä ne mun kohdalla pomppas lomalla. Raskaana olevilla tää on herkempää.
PoistaRaskausdiabeetikon lapsella usein verensokerit heittävät synnytyksen jälkeen ja se on se syy, miksi seulotaan ja seurataan. Vauvan koko ei ole ykkösasia.
VastaaPoistaMuutoin olen kyllä samaa mieltä, että ohjeistukset ja raja-arvot vaatisivat uutta tarkastelua.
Ok, hyvä tietää! Hassua, ettei tätä mainittu missään vaiheessa. Toisaalta, mua ja vauvaa ei enää seurattu tuon jälkeen, koska em. loman jälkeen arvoni normalisoituivat.
PoistaJaahas, täällä kanssa kotimittaukset käynnissä. Oon jopa yrittänyt ottaa isosta määrästä verta ja monta kertaa, muttei se mittari anna mitään edes raja-arvoa lähenevää lukua. Siis mennään reilusti alle raja-arvojen. Neuvolastahan annettiin ohje, että tässä raskausdiabeteksessa pitää syödä iltaisin aina reilusti: kananmunaa, rahkaa, tummaa leipää, kuului ohje. Kokeilin tätäkin muutaman päivän ja painohan siitä lähti hirvittävään nousuun. Tuli kilo lisää kolmessa päivässä. Samalla turvotus päälle ja eikun vähentämään iltasyömistä. Nyt syön illalla vain yhden rahkan, eikä näy aamun veriarvoissa millään lailla. Myös paino on saatu tällä syömisellä kuriin ;) Onhan niitä tutkimuksia, että kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa myös insuliinin tuotantoon. Mulla siis myös kilpparin vajaatoiminta. Myös stressin määrä vaikuttaa suoraan sokeriarvoihin. Sokerirasitustestissä voi neuvolan mukaan tosiaan saada ihan viikon väliajalla aivan erilaisia tuloksia. Jännittäis mennä kokeilemaan, miltä tällä viikolla näyttää :O Itse olen kirjauttanut Omakantaan, että toivon asiallista suhtautumista tähän raskausdiabetekseen. Minullahan se suurempi huoli tässä on, että miten oma aineenvaihdunta ei toimi normaalitapaan tässä raskaudessa. Ei tähän tarvita syyllistäviä sanoja tai muita otteita sen enempää, kun on kaikki keinot jo omasta takaa otettu käyttöön asian hoidossa.
VastaaPoistaTerveydenhoitaja/kätilö sanoi, että sokerirasitustesti näyttää oikein sen, miten kyseisen henkilön insuliinineritys toimii. Olisi kiva kuulla onko todella niin, että ne tulokset heittelee noin paljon :S Monillahan ne arvot on ihan normaalit, vaikka vetäis mitä mättöä edellisen viikon, heillä vaan insuliinineritys toimii.. Minulla on monia kavereita, jotka todella on herkutellu vaikka kuinka paljon raskausaikana ja ei ole radi-diagnoosia. Itse oon syönyt todella terveellisesti ja liikkunut ja olen laiha, mutta minulla on sukurasitusta diabetekseen. Ja 1 h arvoni oli tosi lievästi koholla.. Koen sen merkkinä siitä, että minulla todella on joskus tulevaisuudessa riski sairastua diabetekseen, vaikka elintapani ovat hyvät. Ja myös se on merkki siitä, että raskaus vain minussa saa tuon aikaan. Toivon toki, että palautuu synnytyksen jälkeen. :) Eri asia sitten tarvisiko tällaisessa tilassa antaa radi-diagnoosia, joka tuntuu toki näin terveellisesti elävältä pahalta. Mutta toisaalta sehän on nykyään lisääntymään päin ihan normaalipainoisilla ja tervehenkistä elämää viettävillä! Ei sille vaan kaikki voi mitään, jos on semmoiset geenit saanut tai jos raskaus niin vaikuttaa omassa kehossa.
VastaaPoistaJa ainakaan täällä päin ei poisteta diagnoosia sen takia, että kotimittauksissa arvot on hyvät. Joka on toisaalta hyvä, koska silloin vauvan vointia voidaan seurata paremmin osastolla, vaikka kotimittausarvot olisivatkin hyvät , koska jotain häikkää ihmisen sokeriaineenvaihdunnassa on, jos sokerirasitus näyttää eri lukemia kuin mitä pitäisi. Toki itsekin oisin halunnut, että tuon yhden arvon perusteella, kun yhtäkkiä käsketään juoda sokerilitkua, mitä en ikinä joisi muuten ja istua paikallaan ja sitten sokerit onkin hieman koholla ei vielä raskausdiabetestä todettaisi, mutta niin se vaan on. :/ Että elimistön ois pitäny vissiin pystyä se silti käsittelemään.. Toki mielenkiinnolla odotan lisää tietoa raskausdiabeteksesta! Olisi lohduttava uskoa noihin postauksessakin esitettyihin asioihin, että se olis ns. normaalia että raskaana ollessa insuliinineritys olisi heikompaa. Olisi myös kiva kuulla kyllä perusteita lisää miksi raskausaikana 1 h arvolla on väliä, kun taas 2. tyypin diabetes todetaan paastoarvon perusteella. Ja muutenkin perusteita siihen, miksi diagnoosi annetaan sokerirasituksen perusteella eikä kotimittausten. Sokerirasitus toki on yleensä luotettavampi menetelmä ja yhtenäisempi kuin kotimittaukset. Ja siinä ei voi paljoa huijata.
Tosi mielenkiintosia ajatuksia! Samoja oon itsekin funtsinut. Rd:tä käsittääkseni seulotaan ennen kaikkea siksi, että on riski, et lapsi kasvaa tosi isoksi ja tulee riskisynnytys. Silloin on hyvä, että nämä saadaan seulottua. Mullahan lapsi painoi 2780 g ja jouduttiin seurantaan, kun oli suomalaisittain "liian pieni". Sokeriarvot on olleet synnytyksen jälkeen normaalit. Mun keissi taisi olla rajatapaus siis (luonnollisen vaihtelun piiriin laittaisin, jos 0,1 yksikköä heittää), mutta toki otan myös vakavasti sen mahiksen, että voi olla diabetesriski jatkossa. Mut tää on tosiaan mielenkiintonen teema! Toivotaan, et tulee uutta tietoa pian!
PoistaItse ymmärsin syyksi tiukalle syynille sen, että korkean syntymäpainon lisäksi odottajan poikkeavat veren glukoosipitoisuuden arvot saattavat aiheuttaa kehittyvän sikiön keuhkojen kehityshäiriöitä. Itselläni paastoarvo oli 0.1 yli viitearvon sen ainoan kerran kun rasituksessa mitattiin, ja kotiseurannassa kaikki ollut ok lyhyemmän paaston ja "mitä kaapista sattuu löytymään" -tyyppisen aterioinnin jälkeen.. En pysty allekirjoittamaan järjestelmän syöttämiä periaatteita, vaan koen oloni ennemminkin ehkä vähän huijatuksi. Aivan kuin minusta olisi tekemällä tehty sairas :( Henkinen pahoinvointi ja syyllisyyshän tuosta dg:sta vain seurasi!
VastaaPoista