Huomenna on jännä päivä. Lähden neljäksi yöksi pressimatkalle Costa Bravalle toimittajan ominaisuudessa, kuvaajaystäväni Tuulian kanssa. Matkaohjelmasta päätellen mielettömän upea reissu tulossa: viinitilaa, juustotehdasta, kalatoria, illallisia, lounaita, rantakohteita ja keskiaikaisia kyliä. Jännää siis siksi, että olen ensimmäistä kertaa erossa 1v8kk babystäni enemmän kuin yhden yön. Kyse ei ole siitä, etteikö lapsi pärjäisi ilman minua isän kanssa. Nukuttamisetkin sujuvat jo mieheltä. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että tälle mammalle tulee kova ikävä pikkuistaan ja jännittää toki myös, mitä tapahtuu, kun monta-kertaa-päivässä-imetys katkeaa yhtäkkiä kuin seinään. Pumppu odottaa laukussa ja veikkaanpa, että sille tulee vielä käyttöä mitä eksoottisimmissa kolkissa. Mies ja taapero lentävät anoppilaan ja ovat siis lähellä minua koko reissun ajan, joten todennäköisesti pääsemme jopa nukkumaan yhden yön yhdessäkin.

Koko kevät on ollut hektistä työntekoa matkailuaiheen parissa. Olen yhä virallisesti hoitovapaalla, mutta samalla olen painanut hommia niska limassa, pää himmeänä ja persus puuduksissa. Tämä siksi, että osallistuimme Tripsterin kanssa Helsingin Sanomain säätiön mediainnovaatiokilpailuun Uutisraivaajaan. Kun meidät keväällä valittiin kisan finaaliin, alkoi homma toden teolla: työstämme siis uudenlaista matkailuaiheista mobiilisovellusta. Itse olen yksi projektin sisällöntuottajista, mutta on tässä tullut paljon muitakin hommia opittua. Olemme onnekkaita tähän kisaan pääsystä, joka antoi apurahaa, asettaa deadlinet työlle (elokuun lopulla se on valmis!) ja mentoroi meitä innovaatiojournalismin saloissa. 

Koko innovaatiojournalismi sai alkunsa Jenkeissä lehtialan kriisin myötä, kun lehtiä ostavat ja tilaavat asiakkaat katosivat verkon syövereihin. Tarkoituksena on innovoida uusia tapoja tuottaa ja tarjota tietoa ja tarinoita ja uusia tapoja tehdä se niin, ettei asiakas maksa työstä – ainakaan suoranaisesti. Innovointiaihe on niin kiinnostava, että päädyin kirjottamaan siitä esseen aikuiskasvatuksen Työssä oppiminen –kurssille. Esseelle tuli niinkin lennokas nimi kuin ”Asiantuntijuus, ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely innovatiivisessa tietoyhteisössä”. Pääsin ottamaan selvää innovoinnin teoriasta, yhteisössä oppimisesta, lisäarvon rakentamisesta ja asiantuntijuuteen kasvamisesta: ihan sairaan kiinnostavia juttuja. Ja ihan hyvää vastalääkettä mamma-ajan aivojen muussautumisella, vaikka ei tätä hoitovapaalla opiskelua silti voi suositella maailman reloimpana harrastuksena.

Tripsterihommissa (seuratkaahan Instassa häshäriä #tripsterihommissa) olin myös viime viikonloppuna Sidewaysissä. Varmaan uusi suosikkifestarini, kannattaa ehdottomasti käydä ihastumassa ensi vuonna, jos ette vielä ole käyneet! Tässä tunnelmiani viime viikonlopulta.

Kuten sanottua, elokuussa Uutisraivaaja-kilpailu päättyy ja syyskuussa saamme kuulla, kuka vie voiton kotiin. Jännää! Intensiiviset Tripsterihommat eivät kuitenkaan pääty, sillä allekirjoitimme Tuulian kanssa Bonnieriin kuuluvan ReadMen kanssa kustannussopimuksen Tripsteri Barcelona -matkaoppaasta! Eli Helsingin jälkeen pääsen jälleen kahlaamaan Barcelonan uusia ravintoloita, kauppoja, baareja ja elämää, kukaties vähän pidemmäksikin aikaa. Ensin uudessa Tripsteri-sarjassa julkaistaan kuitenkin Satu Rämön Islanti.

Syksyllä alkavat meillä uudet tuulet, kävi kilpailussa kuinka tahansa, kun hoitovapaalle jää mieheni. Tällä hetkellä se tuntuu taloudellisesti aivan mielipuoliselta ajatukselta, kun minulla ei vakkarityötä ole. Mutta otan haasteen vastaan ja lähetän toivomukseni korkeammille tahoille, että vastaus tähänkin ilmaantuu #tripsterihommissa.

Seuraavat pari bloggausta käsittelevätkin sitten Costa Bravan -reissuamme! Bon viatge!

(Kuvat: Tuulia Kolehmainen)