Eipä siinä kauaa mennyt, että maltoin pysyä poissa yliopistolta. Valmistuin 2014 filosofian maisteriksi (pääaineena espanjalainen filologia) ja nyt jo piti änkeä takaisin.

Raskaus- ja pikkuvauva-aika on kuulemma monille eksistentialististen kriisien aikaa. "Mikä musta tulee oikeasti isona?" Niin myös minulle. Haluanko painaa duunia entiseen malliin yrittäjänä? Käännösalalla vakituiset duunit ovat ikävä yllä vähentyneet ulkoistuksen myötä aika minimiin. Yhtään englannin ja espanjan kääntäjän vakituista työpaikkaa ei ole julistettu avoimeksi neljän Suomen vuoteni aikana. Pitäisikö alkaa harkita alan vaihtoa?

Jos äidiksi tuleminen jotain on muuttanut, niin varmuuden kaipuu on lisääntynyt. Yrittäjän hommat ovat siitä stressaavia, että koskaan ei tiedä, koska ja kuinka paljon töitä tulee, vaikka olisi useampikin vakituisempi asiakas. Pahimmillaan paahdoin ennen raskautta käännöstä aamuyöhön, kun deadline oli tiukka. Yhtä aikaa saattoi olla useampia pienempiä toimeksiantoja eri käännösfirmoilta ja lisäksi päivittäisiä oikolukuja vakituisemmalta työnantajalta. Siihen päälle blogit, kolumnit, lehtijutut ja muut kirjoitustyöt.

Isojen urakoiden aikaan saatoin painaa töitä pari viikkoa aamusta aamuyöhön. Vapaapäivät olivat harvinaisia. Jos ei töitä ollut paljon, meni aika nimittäin uusien diilien hakemiseen, cv:iden lähettämiseen tai uusien juttuaiheiden ideointiin.

Tämä kaikki oli erittäin jees silloin kun aamun pikkutunteina työskentely sopi elämäntilanteeseen. Olin vapaa matkustamaan, koska kotitoimisto kulki läppärin muodossa mukana missä vain. Pomo ei ole huohottanut niskassa ja työ on ollut ihanan vaihtelevaa ja monipuolista. Niin paljon kuin olen työtäni rakastanutkin, jokin sanoi, että nyt oli uuden aika.  

Päätin pyrkiä opiskelemaan pedagogiaa! Vuoden lisäopinnoilla maisterin tutkinto antaisi opettajan pätevyyden. Minusta voisi siis tulla espanjan ope vaikkapa lukioon tai aikuispuolelle. Pedagogiaa ei kuitenkaan niin vain lähdetä opiskelemaan vaan pääsyvaatimukset ovat huikeat. Sekä ammattikorkeassa että yliopistolla lisäpojoja saa kasvatustieteen opinnoista. Ammattikorkean puolella pedagogian opiskelijalta vaaditaan käytännössä useampi tutkinto, koska hakukelpoisuuden antavasta tutkinnosta ei saa pisteitä ollenkaan, tai sitten useamman vuoden (epäpätevän) opettajan työkokemus. Niinpä aloitin tänään kasvatustieteen opinnot avoimessa yliopistossa! 

Saapa nähdä, tuleeko musta siis ope! Jos, niin sitten meitä olisi perheessä kaksi ja yhteiset lomat pääsisi viettämään lapsen toisessa kotimaassa. Kävi miten kävi, tällä äidillä on nyt iltaharrastuksena kasvatustieteen opiskelu. (Pikkuvauvan kanssa ei sentään ole kuin tämä yksi parin viikon kurssi keväällä ja seuraavat vasta syksyllä.)