Mieluummin mömmöjä kuin synnytysavustaja

17.6.15

Mikä ihmeen doula? En ollut kuullut koko sanaa ennen Manipuran raskausjoogakurssia ja siihen sisältyvää luonnollisiin kivunlievityskeinoihin painottuvaa synnytysluentoa. Doula tarkoittaa kreikaksi naispalvelijaa ja tällaisia ihania, kokeneita synnytysavustajia voi oikeasti kuka tahansa pyytää avuksi omaan synnytykseensä. Kuulin jo synnyttäneiden kurssilaisten positiivisista synnytyskokemuksista doulan kanssa ja innostuin: ”Mäki haluun!”.

Meikkis ja maha
(Kuva: Pau Ribas)

Doula vs. isä ja kätilöt


Kaikki raskaana olevat ja synnyttäneet eivät kuitenkaan innostuneet minun laillani ideasta kertoessani: ”Siis miksi joku vieras akka sinne intiimiin tilanteeseen häiritsemään, onhan siellä pätevät kätilöt ja isä?” Isän paikkaa tärkeimpänä tukihenkilönä ei tietenkään korvaa mikään, mutta doula osaa auttaa ensimmäistä kertaa oudossa ja pelottavassa tilanteessa olevaa isääkin osallistumaan synnytykseen luontevammin ja rennommin. (Tutkimusten mukaan doulan läsnäolo synnytyksessä lähentää isää ja äitiä enemmän kuin ilman doulaa synnyttäminen. Samoin adrenaliinia erittävän hermoilijan läsnäolo hidastaa tunnetusti synnytystä.)

Kätilöt puolestaan tulevat ja menevät synnytyksen tuoksinnassa ja varsinkin pitkässä avautumisvaiheessa äiti on suurimmaksi osaksi isän tuen varassa. Vaan mistäs hiivatista isä voi siinä tilanteessa tietää, mikä auttaisi kipuihin ja mikä asento olisi kenties kussakin tilanteessa paras? Yleensä isän keino auttaa on pyytää äidille epiduraalia ja muita kemikaaleja. Minun mieheni ei koe, että doula tulisi hyppimään hänen varpailleen, vaan juurikin avustamaan hierontatekniikoissa ja asennoissa, joissa minä voin nojata optimaalisesti mieheeni.

Doulan vehkeitä (kuva: Nana Lintermo)

Doula ei siis korvaa isää, mutta harva isäkään pystyy korvaamaan pätevää doulaa, ellei hän sitten satu hallitsemaan akupainantaa, vyöhyketerapiaa, rentoututus-, äänenkäyttö- ja hengitystekniikoita, synnytyshierontaa ja muita lääkkeettömiä kivunlievitystekniikoita. ”Vieraasta akastakaan” ei ole kyse, sillä doula valitaan reilusti ennen synnytystä ja vanhemmat tapaavat hänet yleensä pari kertaa ennen synnytystä, siinä missä kätilöt nähdään ensikertaa vasta sairaalassa. Ja vaikka kätilöt em. tekniikoita kenties osaisivatkin, ei heillä ole aikaa omistautua yhdelle synnyttäjälle koko synnytyksen ajaksi. Monesti doula on ainoa synnytysammattilainen, joka on läsnä ja äidin käytettävissä koko session ajan. (”Hiero mun selkää, vaihda musaa, hae vettä, poista pällistelevät kandit huoneesta….” Doula ei suotta tarkoita palvelijaa…)

Lääkkeettömyyden edut


”Vaan mitä vikaa mömmöissä on? Minä en halua kärsiä kipuja enkä syyllistyä epiduraalin käytöstä.” Tässä toinen yleisesti kuulemani kommentti. Itsekin olin niin monta kertaa kuullut kauhutarinoita siitä, kun epiduraalia ei saakaan ajoissa, että olin ennen douliin ja aktiiviseen synnytykseen perehtymistä valmistautunut synnytykseen lähinnä osaamalla pyytää kaikkia mahdollisia mömmöjä mahdollisimman pian ja mahdollisimman usein. Enkä toki nytkään poissulje sitä mahdollisuutta, että saattaisin kemikaaleja tarvita. Mutta nyt paletistani löytyy paljon muitakin keinoja, joilla aion yrittää ainakin niin pitkälle, kun voimat riittävät. Ei siksi, että kokisin lääkkeellisen synnytyksen millään tavalla tuomittavana tai edes vaarallisena, tai siksi, että haluaisin päteä ja kilpailla muitten äitien kanssa, saatikka jeesustella jälkikäteen, kuinka hyvä ja uhrautuvainen äiti olenkaan. Päinvastoin, lääkkeettömyys voi toisinaan olla jopa kivuttomampaa (ainakin synnytys kestää usein vähemmän aikaa) kuin lääkkeiden kera.

Tähän mennessä oma raskauteni on ollut helppo, samoin kuin oman äitini raskaudet. Hän ei tarvinnut synnytyksissään epiduraalia, joten voin ounastella, että minullakin olisi hyvät tsäänssit pärjätä ilman. Jos piikin pyytää heti sairaalaan mennessä, ei koskaan saa tietää, olisiko pärjännyt ilman. Toiseksi haluan hyödyntää omat kivunlievityshormonini. Endorfiinin kaltainen luonnollinen oksitosiini lievittää synnytyskipuja huomattavasti ja tuo supistusten välillä jopa euforisen tunteen. Tätä tunneta ei kuitenkaan pääse kokemaan, jos kipu lievitetään epiduraalilla, ja ilman luonnollista oksitosiinia epiduraalin vaikutusten loppuessa tuskat palaavat kahta kauheampina.

Doulaltani sain lainaksi mm. nämä kirjat,
joista löytyy lisää mainitsemistani tutkimuksista.

Kolmas syy lääkkeettömyyden suosimiselle on se, etten halua joutua makaamaan sängyssä köytettynä sydänkäyräpiuhoihin ja muihin liikkuvuutta rajoittaviin tekijöihin. Makuuasento on tutkitusti synnytysasennoista kivuliain, sillä se jättää vähemmän tilaa vauvan ulostuloon ja ponnistaminenkin on tuossa asennossa painovoiman vastaista. Synnytyksen aikana asentoaan aktiivisesti vaihtavien ja esim. synnytysjakkaralla tai ammeessa istuvien synnytykset kestävät jopa tunteja vähemmän kuin makuulla synnyttävien. Lääkkeettömästi ja doulan avustamana tapahtuu myös huomattavasti vähemmän repeämiä, imukuppisynnytyksiä ja keisarinleikkauksia. (Joidenkin tutkimusten mukaan epiduraali saattaa myös vaikeuttaa maidon nousua ja imetystä heti synnytyksen jälkeen.)

Pääsääntöisestihän kätilöt toivovat synnyttäjän tapittavan ketarat ojossa sängyllä, koska asento on heille helpoin. Doulan tukemana voi rohkeammin mennä juuri niihin asentohin kuin itsestä tuntuu, maahan kontilleen, seinää vasten nojaamaan tms. ilman sen kummempaa haloota kätilöltä. Synnytyksestä ei siis todellakaan ole tarkoitus tulla mitään doulan ja kätilön välistä henkien taistoa, vaan molemmat ovat huipputärkeitä omalla tontillaan ja muodostavat usein luottavaisen ja lämpimän suhteen keskenään, toisiaan tukien.

Ihana doula löytyy!


Kun siis olin vakuuttunut doulan asiantuntemuksesta lääkkeettömyyden tukemisessa, alkoi kiivas etsintä! Jo sertifikoidun, eli kaikki koulutukset käyneen ja harjoittelun aikana neljään synnytykseen osallistuneen (omiensa lisäksi) doulan palkkio olisi ollut tässä elämäntilanteessa liian suuri kulu meille. Joogakurssilla kuulin edullisemmista vaihtoehdoista. Joogakeskuksen yhteydessä majaansa pitää myös doulien koulutuksesta vastaava Doulakka. Lähestyin siis heitä tiedustellen (lähes valmistuneista) harjoittelijoista.

Doula Nana (kuva: Otto Virtanen)

Doulakan kautta löytyikin aivan ihana kahden lapsen äiti, Nana, jonka tapasin kahvilla ja vakuutuin hänen herttaisesta luonteestaan ja vankasta tieto- ja taitomäärästään. Nana hallitsee niin akupainannan, gua shan ja tavallisen hieronnan, synnytyslaulun ja hengitystekniikat, jumppapallon, rebozo-liinan, TENS-laitteen, kuin muidenkin apuvälineiden käytön synnytyksessä. Lisäksi saan nyt jo kysellä häneltä raskauteen ja synnytykseen liittyvistä asioista, jos siltä tuntuu. Meillä synkkasi välittömästi, sillä Nana on mukavan huumorintajuinen, välitön, avoin ja aurinkoinen persoona. Mamma mía, synnytyksestähän voi siis tulla jopa hauska kokemus!

p.s. Pääkaupunkiseudulla edullisia doulia voi tiedustella myös Helsingin ensikodista ja Folkhälsanista (myös suomen kielellä). Itse halusin mahdollisimman spirituaalista (hörhöä) menoa, siksi päädyin Doulakkaan.

***

Tsekkaa myös nämä

22 kommenttia

  1. Onnittelut erinomaisesta päätöksestä, Paula! Synnytin itse maaliskuussa Meksikossa täysin luomuna ja aika ripeästi. Siitä, että selvisin täysin ilman kivunlievitystä, kiitän erityisesti doulaa. Tsemppiä tulevaan! Tuolla valmistautumisella ja asenteella synnytys menee varmasti hyvin!

    Omasta synnytyksestäni kirjoitan täällä:
    http://uusielamameksikossa.blogspot.mx/2015/04/synnytys-nain-se-meni.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna-Reetta, hieno kuulla! Olen samaa mieltä, että kun useammat äidit saisivat etukäteen (enemmän) tietoa vaihtoehdoista, niin yleiset rutiinit voisivat vähän muuttua ja synnytykset sujuisi kenties helpommin, kuten sinullakin. Käyn ehdottomasti tutustumassa blogiisi!

      Poista
  2. Mä ajattelin ihan samaa synnytysasennosta (erinäisiä oppaita selattuani ja kuunneltuani joogamaikan juttuja). Mutta todellisuus oli kuitenkin omalla kohdalla se, että ihan selällään sängyllä oli helpointa ja kivuttominta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toikin on totta, että vasta siinä tilanteessa tietää, mikä asento itselle sopii parhaiten. Mutta hyvä olla kaikki vaihtoehdot avoinna, ettei sängystä tule ainoa ratkaisu, jos ei ole varautunut mihinkään muuhun.

      Poista
  3. Joskus ei vaan pystykään itse päättämään vaikka on suunnitellut kaikenlaista, että kannattaa varautua myös siihen ettei pystykään itse vaikuttamaan. Esim. kännistyksessä kaikki onkin toisin ja ne lääkemömmöt on vaan huolittava.
    Tsemppiä synnytykseen kun on se aika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Tämä on ehdottomasti tiedossa. Mä oon semmonen tyyppi, joka tykkää ottaa asioista mahdollisimman paljon selvää etukäteen, mutta tosi paikan tullen ei ole mikään ongelma improvisoida ja/tai luovuttaa ohjat asiantuntijoiden käsiin.

      Poista
  4. Hei, mukavaa tekstiä tuotat :) jäin kaipaamaan lähteitä viittaamiisi tutkimuksiiin ja väitteillesi mm. Nopeammasta synnytyksestä lääkkeettömästi? Olisi ollut mukava lukea nämä lähteet, kun itselläkin synnytys jälleen edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva, kun tykkäät. Tuosta nopeammasta synnytyksestä lääkkeettömästi olen lukenut ainakin kuvassa keskimmäisenä olevasta kirjasta "Birthing from within" (kirj. Pam England & Rob Horowitz). Paljon tsemppiä synnytykseen!

      Poista
    2. Esim. epiduraali vähentää oksitosiinihormonin tuotantoa, jolloin supistukset hiipuvat eli synnytys hidastuu. Epiduraali myös passivoi lantionpohjanlihakset, joiden tehtävänä on mm. auttaa syntyvää vauvaa kääntymään lantiossa, että hän pääsee syntymään. Kun tätä apua ei ole, niin vauvan kääntymiseen voi mennä pidempi aika tai vauvan kääntyminen voi jäädä puutteelliseksi (=isompi ensimmäisenä syntyvä osa = pidempi ponnistusvaihe). Tässä kaksi esimerkkiä miten synnytys voi olla pidempi lääkkeiden kanssa.

      Poista
    3. Kiitos tarkennuksesta Maikku! Doulani vinkkasi, että esim. täältä löytää myös tietoa aiheesta: http://childbirthconnection.org/pdfs/CochraneDatabaseSystRev.pdf ja http://evidencebasedbirth.com/the-evidence-for-doulas/

      Poista
    4. Ja vielä suosittelisin lukemaan mainitsemani Manipuran kurssin vetäjän erinomaisen kirjan "Raskaus, synnytys, äitiys. Äidiksi omaa kehoa kuunnellen".

      Poista
  5. Mullakin oli paljon kauniita ajatuksia ja sitten synnytyksessä ne hävisivät yksi kerrallaan. Toivotan sinulle ihanaa synnytystä ja yhteistyö Nanan kanssa on varmasti hedelmällistä (kirjaimellisesti :). Suosittelen kuitenkin ettei kannata kasata kauheita paineita ja odotuksia synnytyksen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olet oikeassa: en aio missään nimessä ottaa mitään paineita. Satun vaan olemaan tämmöinen luonne, että tykkään ottaa asioista mahdollisimman paljon selvää etukäteen. Sairaalaan en kuitenkaan lähde kontrollifriikin asenteella :) Jotkut sanoo, että tieto lisää tuskaa, mut omalla kohdalla ainakin on käynyt niin, että mitä enemmän aiheeseen on perehtynyt, sitä rennompi fiilis ja pelotkin ovat haihtuneet (ainakin toistaiseksi).

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Hei,

    mihin perustat seuraavan näkemyksen kätilöiden toimintatavasta:

    "Pääsääntöisestihän kätilöt toivovat synnyttäjän tapittavan ketarat ojossa sängyllä, koska asento on heille helpoin. "

    Kuvaamasi menettely on käsittääkseni vastoin kätilöliiton suosituksia (http://files.kotisivukone.com/suomenkatiloliitto.kotisivukone.com/tiedostot/synnyttajan_hoito_ponnistusvaiheessa2011_tiivistelma1.pdf, saatavilla: http://www.suomenkatiloliitto.fi/hoitosuositukset-ja-toimintaohjelmat).

    Oma kokemukseni on täysin eri, kuin mitä kuvaat. Kätilöt (kokemusta kolmesta eri ikäisestä) hyvin aktiivisesti kannustavat koittamaan eri asentoja myös tilanteessa, jossa käyrillä on välillä pakko käydä sikiön sydänäänten seuraamiseksi.

    Tsemppiä synnytykseen! Mielestäni se on yksi naiseuden parhaista kokemuksista (ellei paras).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se oli kieltämättä aika provokatiivisesti kirjoitettu :) Luotan oikeasti täysillä kätilöiden ammattitaitoon. Ja kiva kuulla, että ehdottavat monenlaisia asentoja. Itsehän olen noviisi synnyttäjänä ja kuullut vain muiden kokemuksista tähän mennessä. Ihanasti sanottu myös, että naiseuden paras kokemus, en malta odottaa!

      Poista
  8. Mahtavaa, onnittelut hyvästä päätöksestä täältäkin suunnalta! Itsekin olen synnyttänyt kaksi lasta doulan kanssa ja päätös ottaa hänet mukaan synnytykseen on ollut elämäni paras :) Tässä muuten tuore opinnäytetyö aiheesta, jossa hyvin positiiviset tunnelmat kätilön ja doulan yhteistyöstä synnytyksen aikana. https://www.theseus.fi/handle/10024/85905
    Mieheni on synnytyksiemme jälkeen todellinen doulaamisen sanansaattaja -niin paljon hän sai tukea omalle roolilleen osaavalta doulalta. Hän sai keskittyä tukemaan ja rakastamaan minua, kun doula piti huolen että pärjään muuten. Onneksi doulan tuki on yleistymässä niin voimakkaasti, onhan niin synnytetty kautta aikojen, ennen kuin synnytys medikalisoitui!

    Tämä on sellainen asia, jota ei ymmärrä ennen kuin sen itse kokee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Mahtavaa kuulla doulan käytöstä myös isän vinkkelistä! Sitäkin kautta doulan käyttäminen varmasti lisääntyy, kun isät saavat vertaistietoa aiheesta, eli peukutus miehellesi! Linkki meni välittömästi kirjanmerkkeihini ja lukuun heti loman jälkeen :)

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus! Itselläni ei ollut isää lainkaan synnytyksessä mukana vaan MLL:n kautta löytämäni doula. Hän oli kyllä mahtava tuki ja apu synnytyksessä ja paikalla alusta loppuun saakka, kun taas kätilö tuli paikalle vain esittäytymään ja sitten taas vasta kun paikalle kutsuttu hoitaja kävi ilmoittamassa että nyt oikeesti syntyy. Ilman doulaa olisin ollut niin tutkimushuoneessa kuin synnytyssalissakin tosi pitkiä aikoja yksin pelkojeni ja kipujeni kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiva kuulla hyvästä kokemuksestasi! Ainahan isä ei pääse paikalle, tai ei halua tulla mukaan synnytykseen, mitä mun mielestä pitää kunnioittaa myös. Joillekin se on liian pelottava tilanne tai sitten tietää itse, että voisi hermoilullaan hidastaa kumppanin synnytystä :) Eli niin hienoa, että on doulia saatavilla! Voi kun kaikki saisivat tietää, ettei yksin tarvitse synnyttää.

      Poista
  10. Mulla oli kanssa toisessa synnytyksessä doula mukana ja antaisin täydet pisteet siitä synnytyksestä, vaikka epiduraalin otinkin (skidi oli törkeen iso). Doula jeesas kielimuuria, kun kätilöt ei puhunu edes englantia. Hänen ansiostaan en ollut yhtäkään supistusta yksin sairaalassa. Hän puolusti toiveitani ja antoi mun olla ihme tiloissa mieheni kanssa :). Aika paljon riippuu kätilöistä mitä ne antaa sun tehdä. Ekassa synnytyksessä mut pidettiin hyvin tiukasti tietyissä asennoissa kun taas toisessa sain täysin vapaasti hengaa ja myös ponnistaa toivotussa asennossa jakkaralta. Kaikkeen kannattaa varautua kun ei tiedä mitä siellä tapahtuu :)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin oon aatellutkin, että paras varautua kaikkeen. Ihana kuulla muiden doulakokemuksista! Kukaan ei ole vielä sanonut mitään negatiivista doulan käyttämisestä, mikä kertoo jo aika paljon :)

      Poista

Seuraa Facebookissa