Summertime blues

5.7.16

Ensimmäinen viikko täällä rantaparatiisissa takana ja olen ollut väsyneempi kuin pitkiin aikoihin. Tämä siitäkin huolimatta, että Lulu teki ennätyksensä ja nukkui kolme yötä putkeen heräämättä kertaakaan. Vauva on ollut iloinen ja virkeä, mutta minä en yhtään oma itseni: itkuherkkä, tooodella väsynyt ja alakuloinen. Ihan kuin pukkaisi pms-oireita. Kuukautisia ei ole siis vielä ollut synnytyksen jälkeen, eli puoleentoista vuoteen, joten siksikin olen jo ehtinyt nämä yliherkkyyspäivät ehtinyt unohtaa. Ei ole ikävä, mutta jos ilmaantuvat, niin selittyisipä osittain tämä outo olo.

Alakuloinen olo on minulle niin harvinaista, että läheisten on vaikea suhtautua siihen. Enhän ollut raskaana itkuherkkä enkä kärsinyt synnytyksen jälkeisestä alakulosta. Yleensä minä olen se, joka lohduttelee ja koittaa keksiä parannusta. 

Mikä kaikki täällä paratiisissa sitten on ahdistanut? Kuumuus ja voimakas merituuli eivät ole osoittautuneet rentouttaviksi vauvan kanssa. Kuumimpaan aikaan ei voi käydä ulkona ja ei-kuumin aikakin on vauvalle polttava. Rintarepussa on tukahduttavaa, matkarattaisiin ei saa kunnon aurinkosuojaa, varjoisia reittejä saa metsästää. Vauva repii aurinkolasit pois päästä, samoin hatun.

Kuumuudessa vauva haluaa rintaa koko_ajan. Meikäläinen on ollut jatkuvassa nestehukassa. Täällä ei ole varsinaisia vauvanhoito- ja imetyshuoneita, yleiset vessat ovat ällöjä imetyspaikkoja ja suojaisia sekä varjoisia puistonpenkkejä vähän. Korviketta ei voi pitää mukana varalta, koska se pilaantuu hetkessä eikä täältä valmista korviketta ole löytynytkään, pelkkää maitojauhetta. Siksi siis kaupungilla kävely on ollut suureksi osaksi varjon ja imetyspaikkojen tähyilyä.

Löysin varjon, bileet!

Paikallinen merituuli ja/tai asuntomme tuuletus on aiheuttanut vauvalle lievän silmätulehduksen, jota hoidamme toistaiseksi kotikonstein (sisäisellä ja ulkoisella äidinmaidolla).

Sukulaistapaamisia on paljon ja vauva käy siksikin ylikierroksilla, uusia sylejä, kovia ääniä, uusia paikkoja, kuumia automatkoja. Tällä aikavyöhykkeellä vauva käy nukkumaan semmoiseen aikaan, ettemme pääse paikallisille myöhäisille illallisille ollenkaan, pitkille lounaille onneksi kuitenkin. Vauva myös herää yhtäkkiä seitsemältä Espanjan aikaa, mihin totuttelu vie oman aikansa. Edes appivanhemmat eivät ole halunneet ottaa vauvaa hoitoon noin aikaisin, jotta saisimme viikonloppuna nukkua myöhempään.

Paikalliset ihmettelevät lapsentahtista imetystä: ”Eikös se ole lihava, taitaa syödä liikaa”, sitä että kiinteitä menee niin vähän eikä samaa ruoka-aikaa ole: ”Monelta Lulu syö, eikö pitäisi jo syödä enemmän?”, ”Niin  kauan, kun näkee, että saa rintaa, ei tule syömään kiinteitä kunnolla”, hatun käyttöä: ”Eikö oteta hattu pois, kun täällä on niin kuuma?”, sormiruokailua: ”Hirveä sotku”, ”Varo, ettei se tukehdu” jne. jne.

Vauva nauttii olostaan.

Olen jälleen todennut, että etelässä kaikkien oletetaan toimivan samoin ja erilaisuutta päivitellään todella värikkäin sanamuodoin ja ilmein. Minä olen siis se outo lapsentahtisesti hoitava (liikaa lasta huomioiva ja yli-imettävä) kummajainen, joka ei pakota lasta tämän yhteiskunnan muottiin. Eikä siis ihme, että täällä on eri muotit: lapset halutaan kasvattaa varhain yksin leikkijöiksi ja samaan aikaan samaa ruokaa syöviksi ja nukkuviksi, koska menevät nelikuisina päiväkotiin. Tuon ajan jälkeen imetys on harvinaista hemmottelua.

Unenpuute, nestehukka, omien vauvanhoitomenetelmien selittely ja puolustaminen, vauvan suojelu auringolta ja tuulelta, tässäpä näitä ahdistuksen aiheita kerrakseen. Onneksi olemme täällä vielä  reilun kuukauden, jotta koko loma ei mene totuttelussa ja ”kulttuurishokissa”. 

p.s. Lulu on ollut iloinen ja nauttinut suurimmaksi osaksi olostaan täysillä ja saanut kehuja tarkkaavaisuudestaan, älykkyydestään, nauravaisuudestaan, rauhallisuudestaan ja siitä kun ei juuri itke (vielä kun nämä osattaisiin yhdistää eksoottisen ”kasvatus”tapamme ansioiksi..)

Tsekkaa myös nämä

4 kommenttia

  1. Moi! Ensiksi kiitos mielenkiintosesta postauksesta (ja blogista), oon suhteellisen uusi lukija mutta seuraan blogiasi mielenkiinnolla sillä asun itse Barcelonassa ja oma esikoiseni on nyt puoltoistavuotias taapero. Näitä mainitsemiasi juttuja pidin itsekin jokseenkin raskaina lapsen synnyttyä joten ymmärrän tuskan. Imetyspaikkoja ei todellakaan ole tiheässä paitsi uusissa ostoskeskuksissa ja niissä ne salit on jopa hienoja! Tosin onneksi julkisilla paikoilla imetys on sallittua ja yleisesti hyväksyttyä. Oman kokemukseni mukaan täällä on enenevissä määrin myös taaperoimettäjiä (siis mitä ulkona liikkuessa oon nähnyt) ehkä sillä otetaan kiinni sitä menetettyä pikkuvauvaimetysaikaa, en tiedä. Se kyllä kirpaisee kun niin pian joutuu takaisin töihin eikä kumpikaan äiti tai vauva eroon valmiita. Silmätulehduksesta tuli mieleen että meillä sama ongelma vaivannut usein ja siihen suositeltiin kamomillateellä silmän puhdistamista. Auttoi! Toivottavasti fiilikset kohoaa ja nautitte kunnolla loppuajastanne Barnassa! /Heini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Täällä Platja d'Aron pikkukylässä ei imetyspaikkoja tosiaan ole, mutta puistonpenkit on jees kuhan on varjoa eikä liikaa älämölöä. Meikäläinen siis voisi imettää missä vaan, mutta vauva ei malta syödä, jos on muuta meneillään ympärillä. Mahtavaa kuulla, että taaperoimetykseenkin suhtaudutaan Barnassa positiivisesti. Oisko siellä saatu vaikutteita meiltä ulkkiksilta? :) Jännä muuten toi kamomillatee! Mun mies kans sanoi, et hänellä hoidettiin silmätulehdukset sillä, pitääpä testata! Googlasin aihetta, niin lääkärit nillittää, ettei ole muka hygieenistä ja voi tulla allergisia oireita, mutta en kyllä antibioottitippojakaan haluais antaa kuin hätätilanteessa, eli tee menee kokeiluun! Miksköhän muuten täällä päin silmätulehdukset on niin yleisiä? Johtuneeko ilmastoinneista...?

      Poista
    2. Ah joo siellä ei varmasti ole imetyspaikkoja kun ei niitä ostareitakaan taida olla hehe... Niin, oon aatellu että se olis tuuli ja sen mukanaan heittelemä hiekka ja muu roska joka sitä silmätulehdusta aiheuttaa. Voi tietty olla ilmastointi se kun pauhaa päiväkodissa joka päivä. Ja joo ei varmaan pääsekään suomalaislääkäreiden suosituksiin kamomillatee mutta uskosin että parempi se kun ne antibioottitipat joita täällä kyllä myös innokkaasti lastenlääkärit suosittelee laittamaan!

      Poista
    3. Tuo kamomillan dumaus tuli siis espanjalaiselta lääkärisivulta, epäilemättä juuri siks kun täällä niin käytetty ja toimiva keino, että heiltä loppuu työt :D Onneks tulehdus menossa meilläki ohi kotikonstein!

      Poista

Seuraa Facebookissa