Kahden kansalaisuuden vauvan sukunimisäätö
20.4.16
Viisi kuukautta sitten tuskailin, miksi maistraatti ei anna laittaa lapselle kaksiosaista sukunimeä, joka hänelle Espanjan kansalaisuuden
myötä joka tapauksessa tulisi. Toissapäivänä postiluukusta kolahti vihdoin uusi
Kela-kortti, jossa nimi on kuten alun perin halusimme. Kuusikuukautisella
vauvalla on siis jo ehtinyt olla kaksi Kela-korttia kahdella eri sukunimellä.
Kerrataanpa, miten tähän on tultu:
Minä otin kaksiosaisen sukunimen naimisiin mentyämme – ilman
väliviivaa. Asuimme tuolloin Barcelonassa, missä yksiosainen sukunimeni herätti
aina kummastusta. Kaikkihan saavat automaattisesti sekä isän että äidin sukunimen.
Koska Espanjan kansalaisuus tarkoittaa, että lapsemme saisi
sekä isän että äidin sukunimen, ja minun kaksoissukunimeni sisältää nämä myös,
päädyimme siihen, että olisi loogista antaa Lululle sukunimi samassa järjestyksessä
kuin minulla: Kultanen Ribas. Jos sukunimi olisi Ribas Kultanen, koko perheellä
olisi eri sukunimet – normaalia Espanjassa, mutta outoa Suomessa. Miehen mielestä
Kultanen on parempi ensimmäinen sukunimi, koska asumme Suomessa.
Kuvittelimme, että minun sukunimeni olisi voitu rekisteröidä
automaattisesti Lululle myös maistraatissa, mutta Suomen lain mukaan lapselle
voi periytyä ainoastaan isän sukunimi silloin, kun äidin sukunimi on kaksiosainen.
Niinpä Lulu on ollut tähän saakka pelkkä Ribas. Jotta nimen saisi vaihdettua,
maistraatti tarvitsi kopion Espanjan passista haluamamme sukunimen kera.
Kaksoiskansalaisen dokumentit. |
Passia hommaamaan siis. Ristiäisten jälkeen, joulukuussa
painelimme Espanjaan suurlähetystöön paksun paperipinkan kanssa.
Englanninkielinen syntymätodistus sairaalasta (tämän saavat kaikki, joiden
toinen vanhempi on ulkomaalainen), Lulun virkatodistus maistraatista (myös
englanniksi, hinta 8 €), minun virkatodistukseni, josta käy ilmi omien
vanhempieni nimet (enkuksi 8 €), miehen syntymätodistus Barcelonasta, molempien
vanhempien henkkarit, meidän perheen libro de familia sekä kaksi passikuvaa
vauvasta.
Espanjan suurlähetystön naisvirkailija kummasteli
sukunimijärjestystä, jossa äidin sukunimi tulisi ensimmäiseksi. Vaikka vuodesta
1999 Espanjan lain mukaan sukunimet voivat olla kummassa järjestyksessä
tahansa, käytännössä isän sukunimi laitetaan aina ensimmäiseksi.
Paperisäätö saatiin kuosiin ja kuukausi sitten saimme käydä
noutamassa Lululle Espanjan passin suurlähetystöstä. Tämän jälkeen sitten kävimme
allekirjoittamassa sukunimen (ja kansalaisuuden) muutospaperin maistraatissa.
Ja tadaa, tytär sai haluamamme sukunimen (tämän jälkeen mahdolliset seuraavat lapsemme
saavat automaattisesti saman sukunimen) kuukausien paperisotien ja odotusten
jälkeen. I love byrokratia.
Hupaisaksi tämän sählingin tekee se, että Hesarissa
uutisoitiin viikko sitten, että kaksiosaiset sukunimet saattavat saapua Suomenkin käytäntöön! Suomi on kansainvälistynyt, hienoa, jos lait seuraavat
perässä. Hupaisaa on myös, että Espanjan lain mukaan Lulu saa täysi-ikäisenä halutessaan
vaihtaa sukunimiensä järjestyksen. Teoriassa hänellä voisi siis 18-vuotiaana
olla jo elämänsä kolmas sukunimi, vaikka huoltajat olisivat olleet koko ajan samat eikä vihillä
olisi käyty.
Lue myös:
0 kommenttia