Eka hammas, vatsalle kääntyminen ja muita viidennen kuukauden kujeita

1.3.16

Tänä sunnuntaina Lululle tulee viisi kuukautta mittariin. Erittäin aurinkoinen, kovasti kommunikoiva ja muutenkin ihana tyyppi typystä on kuoriutumassa. Helpottavaa viime kuuhun verrattuna on ollut tiheimmän syöntivaiheen harveneminen ja päiväunirytmin löytyminen. Tässä kuussa omat unet ovat silti jääneet vähemmälle, koska en osaa päikkäreitä nukkua, enkä myöskään aikaistaa unirytmiä lennosta parilla tunnilla, kuten vauva.

Onnellinen mahalle kääntyjä.

Alkuun kiitos edellisen postaukseni jakamisesta ja imetystietouden kasvattamisesta! Postausta on luettu lähes 17 000 kertaa, mikä kertoo, ettei sukupolvien välisiä suosituksia ole taidettu juuri ennen vertailla, vaikka ne niin dramaattisesti ovat muuttuneet. Meikäläinen on omalta osaltaan onnellinen, jos tämän ansiosta yksikin vauva saa pidempään vasta-aineita, ravintoaineita ja läheisyyttä rintaruokinnan muodossa.

Meillä säästyttiin tämäntalviselta rankalta virukselta tämän ihmeaineen ansiosta. Mies on ollut jo kuukausia flunssassa, yskässä, lihas-, nivel- ja kurkkukivussa (kuulostaa kuumeettomalta influenssalta), mutta vauva porskuttaa terveenä kuin pukki. Miehen sairastuttua olin itse viitisen päivää kurkkukipuisena, vauva yski ja oli tukkoinen. Sitten kroppani päätti alkaa tuottaa vasta-aineita juuri kyseiselle virukselle ja bling, minä ja vauva paranimme ja olemme pysyneet terveinä.



Vatsalle kääntyminen


Selinmakuu on meidän vauvalle aina ollut melkoista pakkopullaa. Eihän sieltä näe yhtään mitä ympärillä tapahtuu! Uuden leikkikaaren kanssa jaksaa hetken temmeltää, mutta ennen kaikkea se toimi tukena, josta ponnistaa mahalleen. Jalat vispaavat sellaista tahtia, että ei mene kauaa siihen päivään, että löydänkin tytön ihan eri paikasta, mihin olin jättänyt.

Istumisen harjoittelu


Istumaan vauva koittaa pingertää aina selällään tai sitterissä ollessaan. Tai sitten se treenaa vatsalihaksia, siltä touhu ainakin näyttää. Neuvolan terkkari ja lääkäri ovat jo nimenneet Lulun neuvolan jäntevimmäksi vauvaksi, eli uskoisin tuon parin viikon sisällä istuvan ilman tukea. Tärkeä taito ennen kiinteiden aloitusta.

Hampaiden tulo


Eka hammas puhkesi Lululle tasan meidän vanhempien keskiarvon mukaan. Miehelle tuli ensimmäinen hammas nelikuisena, minulle viisikuisena ja Lululle 4,5 kuukauden iässä. Tätä edelsi pari viikkoa runsasta kuolausta ja nyrkin, sormien ynnä muiden jyrsimistä. Äitiyspakkauksen kalapurulelua on käytetty jääkaapin kautta purtavaksi, mutta ei näytä kelpaavan, kuten ei tuttikaan. Eli nyrkit saavat kyytiä, samoin vauvakirjat.

Imettäessä terävän hampaan huomasi jo viikkoa ennen puhkeamista vihlaisevana piikkinä, mutta nyt vauva hakee sellaista imuotetta, ettei purisi ”maitohanaa”, joka häntä ruokkii.  Kuumetta Lululle ei ole noussut, eikä itkuisuuttakaan ole juuri ollut, hiukkasen levottomammaksi tuo hammaskipu kuitenkin tekee.

Nyrkin jyystöä...

ja kuolausta.

Unirytmi


Kahvin jättämisen jälkeen olen ollut jonkin verran zombimpi, mutta hyvänä puolena vauvan päikkärit ovat vastaavasti olleet huomattavasti pidemmät. Kärrylenkillä tyttö nukkuu helposti kaksi, tai jopa kolme tuntia. Olenpa saanut siis pakollista kuntoilua käppäilyn merkeissä.

Yöunille Lulu käy nykyisin pari tuntia aiempaa aikaisemmin, eli ”jo” klo 23–24 ja myöskin herää jo yhdeksän maissa aiemman klo 11 sijaan. Tässähän voi kohta jopa osallistua vauva-aktiviteetteihin, jotka ovat tähän mennessä olleet Lulun välimerellisen rytmin tavoittamattomissa. Aluksi tähtäimessä ainakin äiti-vauvajooga ja kadonneiden vatsalihasten etsintä!

Kuvat: Pau Ribas

Lue myös:

Tsekkaa myös nämä

5 kommenttia

  1. Onnittelut hampaasta ja uudesta taidosta!
    Mielenkiintoinen fakta tuo äidinmaidon muuttuminen vauvan flunssan mukaan. Ja tuo kuva "keltaisesta" maidosta oli lähes uskomattoman konkreettinen esimerkki!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jännä miten äidinmaidon koostumuksesta aletaan vasta nyt tietää enemmän tai ettei ole tutkittu aiemmin enempää. Kyllä luonto on viisas ei voi muuta sanoa. :)

      Poista
  2. Hei sulla on tosi kiva blogi! Ajattelin, etten enää jaksa (kolmen pojan jälkeen) yhtään vauvajuttuja (tämä ei pahalla, vaan kuusi vuotta vauvablogeja melkein riittää :) ) mutta kirjoitat tosi hauskasti ja teidän Lulu (mahtava nimi!) on aivan valloittava. Että tämän halusin kertoa, kiva kun kirjoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä lämmitti sydäntä, kiitos kun pistit viestiä! <3

      Poista
    2. Ja kappas, kävin kurkkaamassa sun blogia ja huomasin, et sullakin tää Espanja-yhteys!

      Poista

Seuraa Facebookissa