Muistattehan, kun kehaisin, ettei kaikki vauvat valvota? Moni jo kommentoikin, että ei vielä. Niinpä. Liikkeelle lähdön myötä Lulunkin yöt ovat tulleet rauhattomammiksi ja yöheräilyjä on viimeisen kuukauden aikana ollut reippahasti. Tulos: vanhemmilla esiintyy muistikatkoksia, keskittyminen heittelee ja hermot ja herkkyys on pinnassa. Kämppä jää imuroimatta, ulos jää lähtemättä, gourmetruoat kokkaamatta. Teiltä kokeneemmilta vanhemmilta olen kuullut, että yöt saattavat rauhoittua, kun lapsi saa oman huoneen. Perjantaina se nähdään, nimittäin muutamme kaksiosta kolmioon!

Tämä on eka muuttomme vauvan kanssa. Samaan syssyyn mahtuvat vielä kasvatustieteen opintoni (verkossa) esseineen ja tieteellisten artikkelien lukuineen. Älyttömän mielenkiintoista asiaa kasvatussosiologian kurssilla onkin! Tehtävässä pohtia sukupolveni koulutusta ja sen onnistumista tein valtavasti oivalluksia mm. pätkätöistä massailmiönä ja modernissa työelämässä menestymisen saloista. 

Väsymys on siinä mielessä helpottava tekijä, että päässä humisee siihen malliin, että on helppo sulkeutua omaan kuplaansa väsäämään kasvatustieteellistä analyysiä, kun muuttolaatikot täyttyvät ympärillä ja vauva repii niistä samaan tahtiin tavaraa pois. Odotukset ovat melko suuret parempien unien suhteen. Unikouluja tai rinnasta vierotuksia ei ole toistaiseksi näköpiirissä.

Uuden kodin valinta jännittää aina. Ei niinkään vieraan seudun tai tuntemattomien naapureiden takia, vaan siksi, että koskaan ei voi varmuudella tietää, onko asunnossa hometta. Olen elämässäni joutunut asumaan monessa homeisessa asunnossa ja suurimman osan kanssa tajunnut ongelman vasta pitkällä viiveellä. Läheskään aina home ei haise eikä seinillä näy mustia täpliä, vaikka olen kyllä asunut sellaisissakin. Onneksi saimme tilaisuuden palata tarkastelemaan uutta kotia entisen vuokralaisen opastuksella. Vietimme asunnossa sen verran kauan, että homeoireita olisi meille molemmille tullut, jos häikkää olisi. Minulta on pyydelty laajempaa juttua homeoireista ja puhdistumiskeinoista. Postaan näistä tuonnempana.

Sunnuntaina kävimme heittämässä pienen jäähyväiskiekan vanhassa rakkaassa kotikorttelissa, jossa olemme asuneet kaikki nämä viisi vuotta Barcelonasta muuton jälkeen. Hämeentien kirpputori Metka on ehdottomasti rakkain putiikki näillä kulmin, Puu-Vallilan leikkipuistossa tapaa usein tuttuja, niin nytkin. Ihanassa Kahvila Suvannossa piti myös käydä sumpilla ja tuttujahan sielläkin!

Muuton loppurutistus ja katse kohti Töölöä, missä juhlitaan pian Lulun 1-vuotissynttäreitä. Vauvavuosi alkaa olla takana päin!