Raskausdiabetes

30.7.15

Raskausviikko 30. Jokaikinen viikko on ollut helppo, kivuton, rela. En ole kärsinyt liitoskivuista kuin kahden viikon ajan (oireet menivät ohi joogaamalla). En ole kokenut mielialamuutoksia, en ole vollottanut kertaakaan. Ensimmäiset viikot menivät väsymyksessä ja jotkut hassut ruoat kuvottivat lievästi, mutta en ole oksentanut kertaakaan. En ole kärsinyt turvotuksesta (muuta kuin jalkojen turpoamisesta Espanjan helleaallon aikaan) enkä ummetuksesta. Iho ei kuki, hiukset ovat paksuuntuneet. En ole kärsinyt unettomuudesta (mitä nyt välillä on vaikea nukahtaa, jos sisällä potkitaan). Maha-asukki ei ole potkinut minua ns. ”munille” tai kipeästi muuallekaan. Voin edelleen maata selälläni ilman ongelmia. Vielä taivun solmimaan kengännauhat, joogaamaan, pyöräilemään, uimaan. Syön säännöllisesti ja terveellisesti. Olen elämäni kunnossa!

Tässäpä tämä maha viikolla 30. (Kuva: Pau Ribas)

MUTTA: sain kaikesta huolimatta raskausdiabetesdiagnoosin! Minä? Normiruokavaliooni ei kuulu vehnä tai sokeri (mitä nyt raskauden aikana on tullut syötyä enemmän lakua ja salmiakkia huimaukseen), mutta Espanjan-matkalla tuli herkuteltua kolmen viikon ajan vehnäpatongeilla, sorbeteilla, muffinsseilla, tummalla suklaalla, soijajogurtilla ja muilla maidottomilla herkuilla sekä cokiksella, sitruunalimulla (alkoholittoman oluen seassa), jääteellä ja muilla makeilla janojuomilla. Neuvola osui suoraan matkan jälkeen ja neuvola-aamuna satuin poikkeuksellisesti syömään vielä makean aamiaisen (sokeripitoista pikapuuroa, banaanin ja teen hunajalla), mitä en tee koskaan. Pissanäyte helähti tummanvihreäksi ja neuvolatäti antoi lähetteen sokerirasitustestiin.

Itse asiassa sokerirasitustestin kuuluisi olla pakollinen kaikille yli 25-vuotiaille äideille, koska niin monen haima käy raskaana ylikierroksilla, eikä kykene tuottamaan tarpeeksi insuliinia kahden hengen tarpeisiin. Jostain syystä tästä käytännöstä on kuitenkin luovuttu ja testaukseen passitetaan lähinnä riskiryhmäläiset: yli 40-v. mutsit, ylipainoiset, raskauden aikana reilusti lihoneet, sukurasituksesta kärsivät ja/tai ne, joiden vauva on kasvanut erityisen isoksi. Itse en siis kuulu riskiryhmään. Kiloja on tullut tässä vaiheessa vain viisi (sikiö, istukka, lapsivesi ynnä muut härpäkkeet painavat lopussa noin 12 kiloa, joten vielä voi viimeisten 10 viikon aikana tulla huoletta lisäkiloja), olen alle 40, suvussa ei ole diabetesta ja vauvan kokokin menee keskikäyrillä.

Valistusmoniste hiilaripitoisuuksista. Raskaana olevien pitäisi saada päivässä 160-230 g
hiilareita liikunnan määrästä riippuen, eli aika paljon! Me maitoallergiset
emme tämän listan tuotteista voi syödä puoliakaan. 

Sokerirasitustesti sinänsä ei ole mikään kauhistuttava kokemus, vaikka netissä jotkut järkyttyneeseen sävyyn siitä meuhkaavatkin. Koe tehdään mahdollisimman aikaisin aamulla, koska sitä ennen pitää olla syömättä n. 12 tuntia. Aamulla otetaan ensimmäinen verikoe (”paastoarvo”) ja sitten imaistaan kitusiin kolmisen desiä makeaa litkua (maku tyyliä hiilihapoton muumilimu). Tunnin ja kahden päästä uudet verikokeet, joilla testataan paljonko verensokeri litkusta nousee. Ikävintä testissä on venailla terveyskeskuksessa tuo parituntinen (sillä ulos ei kesken kaiken saa poistua).

Tulokset paukahtivat nettiin jo seuraavana päivänä. Paastoarvo näytti meikäläisellä normaalia, mutta ”muumilimun” jälkeiset arvot olivat 0,1 yksikköä yli viitteen. Ei siis mikään järisyttävä tulos – ilman raskautta tätä ei noteerattaisi millään tavalla (ei-raskaana olevien viitteet ovat myös paljon korkeammat). Mutta kun nyt kuitenkin raskaana olen ja yli viitteiden mentiin, niin raskausdiabetes (eli tuttavallisesti rd) -diagnoosihan siitä paukahti. Pakko myöntää, että olen aivan varma, että niin virtsa- kuin verikokeenkin tulos olisi ollut normaali vaikkapa viikkoa myöhemmin, kun olin jo palannut normiruokavaliolleni. Mutta mikäpäs tässä, sain neuvolan taholta uuden harrastuksen: piikittämisen!

Piikkiä sormeen!

Seuraavaksi sain kutsun neuvolan rd-ryhmään, jossa kokoonnuimme kertomaan syömisistämme ja raskauksistamme. Pakko sanoa, etten todellakaan kokenut kuuluvani joukkoon. Olin ryhmästä reilusti pisimmällä raskaudessa, mutta silti pienimahaisin ja normaalipainoisin. Useimmat kertoivat elävänsä vehnäleivällä, pastalla ja herkuilla ja syövänsä milloin sattuu. Ryhmän vetäjä valisti, että ateriavälit on tasaisen verensokerin kannalta pidettävä raskauden aikana 3–4 tunnissa, eikä yölläkään saa mielellään tulla yli 10 tunnin taukoa syömiseen. Lisäksi hiilareita on saatava tarpeeksi PALJON, jotta kroppa ei rupea itse kompensoimaan tilannetta. Saamamme ruokavalio-ohjeet eivät siis poikkea arkisyömisestäni juuri mitenkään, muuta kuin, että minulta poissa ovat maitotuotteet (maidonkorvikkeissa on huomattavasti vähemmän hiilareita, kuin lehmänmaidossa), vehnä edes täysjyvänä (Eroon vehnästä -kirjan mukaan täysjyvävehnäkin nostaa verensokereita enemmän kuin valkoinen sokeri!), margariinit ja muut rasvattomat ja kevyttuotteet, joita neuvolan ruokavalmentajat niin kovin komppaavat.

Testiliuska kastetaaan vereen

Lisäksi saimme ihkaomiksi mukaamme verensokerimittarit testiliuskoineen ja neuloineen. Sokeriarvoja testaillaan koko loppuraskaus niin, että joka toinen viikko mitataan paastoarvo ennen aamupalaa (neljästi viikossa) ja joka toinen viikko testataan (vain yhtenä päivänä) arvot ennen ja jälkeen syömisten. Toistaiseksi mitatut aamuarvot ovat olleet reippaasti alle viitteen, ensi viikolla sitten nähdään, näkyykö arvoissa jotain hälyttävää syömisten jälkeen… Pysykää siis kuulolla! Myönnän, että asenteeni on rd-diagnoosini suhteen hiukan huono. En oikein usko koko tautiin omalla kohdallani, kun oireita ei ole ja ruokavalio on kohdillaan. Kyseessä oli mielestäni enemmänkin tilanne tuon mässäilyloman jälkeen. Mutta toki mahtavaa, että asiaan tartuttiin ja ”sain” alkaa testailla itseäni, jotta vauva ei vahingossa rupeaisi yhtäkkiä paisumaan liikaa.

Tulos ilmestyy mittariin (aamuarvon tulee pysyä alle 5,3 mmol/L)

Päällimmäisin ajatus, mikä tästä hässäkästä heräsi oli, että kuinkahan monet ko. diagnoosin saisivat, jos itsensä testaisivat? Ja edelleen: miksi raskausajan ruokavalio-ohjeissa ei sokeria ole mainittu sanallakaan, kun kerran tiedetään, ettei paksuna olevan haima sitä siedä? Itse voin suositella kaikkia yli 25-v. äitejä pyytämään lähetettä testeihin (n. rv 28 jälkeen) varmuuden vuoksi, vaikkei riskiryhmään kuuluisikaan tai oireista kärsisikään – varsinkin jos sokeria tuntuu menevän enemmän kuin ennen raskautta. Ja ei muuta, kuin tervetuloa piikittelijöiden kerhoon! J Testauspiikityksillä välttää useimmiten insuliinipiikittelyt ja raskauden jälkeen ”tauti” (ehkä enemmänkin ylikuormitustila) häviää lähes poikkeuksetta itsestään. 

Tsekkaa myös nämä

0 kommenttia

Seuraa Facebookissa