Tuhansia töitä, valvottuja öitä

13.12.16

Uusi koti tuntuu jo kodilta. (Kuva: Pau Ribas)
Blogi on viettänyt hiukan hiljaiseloa. Olen pohdiskellut syntyjä syviä, tulevaa ja mennyttä, unelmia ja suunnitelmia, omaa alaa, paikkaa ja maata. Normieksistentialistista kriisiä siis jälleen, kun aikaa pohtia on näin hoitovapaalla. 

Päivät ovat täyttyneet myös opiskeluista, verkkoluennoista, tieteellisten artikkelien lukemisesta, esseiden laatimisesta. Kasvatustieteen perusopinnot ovat olleet sairaan mielenkiintoiset! Niiden tarkoituksena siis hakea lukemaan pedagogiikkaa ja pätevöityä vuoden opinnoilla espanjan opeksi. Ajatuksenani oli saada kasvatustieteen perusopinnot suoritettua syksyn aikana, mutta nyt olen joutunut höllentämään tahtia. Muun muassa siksi, että 14 kuukauden ikäisen taaperon yönukkuminen on ollut katastrofaalisen huonoa, ainakin verrattuna vauvavuoteen.

Tyttömmehän nukkui koko vauvavuotensa heräten maksimissaan kaksi kertaa yössä, minkä tajuan nyt luksukseksi! Nykyisin olen pirteä kuin peipponen, jos yöheräämisiä on vain kaksi! Muuton (tai siis kahden) jälkeen, kun vuosi tuli mittariin, alkoivat toistuvat heräilyt, huuto ja valitus unissa, herääminen pariksi tunniksi hengailemaan sen jälkeen, kun luulimme yöunien jo alkaneen ja sitä rataa. Tällaista kaikkea on koettu ja kokeiltu unien parantamiseksi:

Huoneen pimennys


Muuton jälkeen meillä ei ollut pimennysverhoja, ainoastaan suomalaiset sälekaihtimet (joiden merkitystä en ole koskaan ymmärtänyt, kun eiväthän ne pimennä juuri lainkaan. Espanjalaisiin sälekaihtimiin tottuneen mielestä ainakaan). Reissu Ikeaan, pimennysverhon asennus ja taapero nukkui pari yötä sikeämmin.

Nenän tyhjennys


Ennen kuin taloyhtiöön saatiin lämmöt päälle, täällä oli aika kylmä ja taapero vilustui hiukan, eli nenä oli räästä tukossa pari päivää. Kohotimme pinnistä, laitoimme viereen sipulia ja tyhjensimme nenän NenäFriidalla. Flunssa meni ohi salamana, mutta huonounisuus jatkui.

Uusi takapihamme ensilumen jälkeen. Näissä maisemissa kelpaa kärrytellä!


Ilmankostutin


Sitten kun ne lämmöt saatiin päälle, ilma kuivui sellaiseksi nenänlimakalvot korputtavan kuivaksi. Taaskaan taapero ei saanut rohinaltaan nukuttua. Hommasimme ilmankostuttimen, joka auttoi em. vaivaan, vaan ei juurikaan uniin.

Yksien päiväunien taktiikka


Taapero on pitkään nukkunut kahdet päikkärit ja joku vinkkasi, että siirtymällä yksiin yöunet voisivat parantua. Tätä testattiin kolmena–neljänä päivänä huonoin tuloksin. Kun luulimme, että umpiväsynyt taapero nukahtaisi vihdoin yöunilleen, hän vetäisikin toiset ”päivä”unet, heräten klo 23 täynnä virtaa jatkamaan leikkejään. Siirryimme takaisin kaksiin päiväuniin.

Hammaslääkkeet


Monina öinä tuskaa ovat aiheuttaneet hampaat. Homeolääke Chamomilla (ja Panadol) ovat lievittäneet kipuja, mutta ei niidenkään voimin ole täyttä yötä hirsiä vedetty. Lasten homeopaattisella kotiapteekkikurssilla on toistaiseksi ollut ainakin se etu, että öiset kauhunhuudot ja kiemurtelu loppuivat saman tien Belladonna-lääkkeellä. Todennäköisesti muutto (tai siis kaksi muuttoa!) vuoden korvilla aiheutti turvattomuutta ja jopa pelkoa, jotka ilmenivät painajaisina.

1-v. synttärit ja Simppeli sormiruokakeittiö-
ryhmästä saatu idea: hedelmähai!
(kuva: Tuulia Kolehmainen)

Kävelytys


Tällä hetkellä taapero on todella lähellä kävelemään oppimista. Hän nousee jatkuvasti seisomaan ilman tukea, kävelee seinien ja huonekalujen laitoja pitkin ympäri kämppää, nousee sohvalle, sängylle, tuolille ja käpyttelee vanhempien tukemana. Kävelyttäminenkään ei ole parantanut unia.

Puhuminen


Taapero treenaa myös puhumista ja pälpättelee kovasti. Hän vastaa molemmilla äidinkielillään kysyttäessä, mitä ankka, lehmä, lammas, koira, kissa, krokotiili, tiikeri, leijona, pöllö ja käärme sanovat ja näyttää myös molemmilla kielillä kysyttäessä nenän, korvan, suun, silmän, pään ja navan. Lempilauluun Viisi pientä ankkaa hän osaa laulaa kvaak kvaak -kohdan. Puhelinleikeissä puhelimeen vastataan ”Hola!”. Kaikki hedelmät ovat ba (ei vain banaani), pallo on pa, kukka on kakku ja sitä rataa. Puhetta riittää, vaikuttaakohan sekin uniin?

Nukkuminen vanhempien kanssa


Joinain öinä emme edes yritä laittaa taaperoa pinnikseen, muina öinä vähintään loppuyö menee perhepedissä. Eroahdistus, hammassärky ja mitä näitä nyt olikaan. Tyttö kaipaa enemmän läheisyyttä ja paljon rintaa. Koska tyttömme liikkuu paljon, minä en hänen vierellään nuku niin syvästi, että heräisin virkeänä aamuun.

Lulun 1-vuotiskuvat (ja perhekuvat) otti mammajoogakaverini Eeva Anundi. Suosittelen lämpimästi!
(www.eevaanundi.com)

Vaikka en ole nukkunut tarpeeksi, tai ehkä juuri siksi, olen tehnyt oivalluksia, ajatellut tulevaa, opiskellut ja tehnyt hommia. Olen myllännyt ja kyseenalaistanut moneen kertaa omia tulevaisuuden suunnitelmiani: mitä haluan tehdä ja missä töissä toimia. Olen pistänyt alulle erään luovan projektin, josta ei parane hiiskua vielä tässä vaiheessa.

Somen vanhempien vertaistukiryhmissä taaperon katkonaisia yöunia käsitellään onneksi usein, lohduttavaa ajatella, että se vain kuuluu monilla tähän ikään. Heittäkäähän tekin unikikkailuvinkkejä ja lohduttavia sanoja univajeiselle! zzzzz

Tsekkaa myös nämä

1 kommenttia

  1. Mulla ei ole vinkkejä heittää, kun samassa suossa painitaan. Saman ikäinen taapero herää 5-10 kertaa yössä.

    Yhden kerran tämän jo kokeneena veikkaan, että kyse on valtavasta työstä, joka pienissä aivoissa on käynnissä. Pitää opetella liikkumaan, puhumaan ja tehdä vielä ne hampaat. Yksi ystävä nimitti näitä taikataidoiksi. Kun oppii taikataitoja, nukkuu huonosti ja voi olla päivälläkin huonolla tuulella. Mua tämä ajatus auttaa jaksamaan.

    Tsemppiä teille!

    VastaaPoista

Seuraa Facebookissa