Vauva yökyläilee
10.6.16
Toissapäivänä se sitten tapahtui. Vauvan eka yökyläily mummolassa nimittäin. Ja vieläpä melko spontaanilla varoitusajalla. Ennen äitiyttä ja heti synnytyksen jälkeen ajattelin, etten pystyisi jättämään vauvaa yökylään ennen vuoden ikää. Toisaalta olen alusta pitäen käyttänyt tärkeimpänä ohjenuorana äitiydessä intuitiota, joka sanoi, että aika olisi nyt kypsä.
Juhlistamisen aihettakin oli: intensiivisen työn ohessa opiskelun jälkeen mies valmistui ammattiin ja sai vakituisen työpaikan! Yleensä minä olen meidän perheen juhlavastaava, mutta tällä kertaa mies ehdotti juhlistamista puistopiknikin merkeissä ja kutsui ystävät koolle. Saimme viettää mahtavan illan hyvien ystävien kanssa viiniä naukkaillen ja yön kahden kesken ilman herätyksiä.
Juhlistamisen aihettakin oli: intensiivisen työn ohessa opiskelun jälkeen mies valmistui ammattiin ja sai vakituisen työpaikan! Yleensä minä olen meidän perheen juhlavastaava, mutta tällä kertaa mies ehdotti juhlistamista puistopiknikin merkeissä ja kutsui ystävät koolle. Saimme viettää mahtavan illan hyvien ystävien kanssa viiniä naukkaillen ja yön kahden kesken ilman herätyksiä.
Jos olisin kertonut asiasta millä tahansa vauvafoorumilla, joku olisi ennen pitkää tokaissut: ”Miksi teitte lapsen, jos on pakko päästä juhlimaan?”. Sitten joku vastaisi: ”Oli meidänkin lapset kolmen viikon iästä asti yötä poissa, eikä traumoja tullut.” Näiden ääripäiden väliin mahtuu paljon itseni kaltaisia mutsi-ihmisiä (varsinkin esikoisten/ainokaisten äitejä), jotka pohdiskelevat asioita aika monelta muultakin kantilta. Itse olen tajunnut olevani superanalyyttinen tyyppi, vai onko tämä nyt sitten tullut äitiyden myötä…?
 |
| Osa piknikseurueesta. |
Tällaista kaikkea kelailua yökyläilyyn meillä liittyi:
Tunti/kuukausi
Kehityspsykologit suosittelevat usein nyrkkisäännöksi erossa ololle tunti/ikäkuukausi -laskutapaa. Eli kahdeksan kuukauden ikäinen Lulu saisi olla meistä erossa kahdeksan tuntia ja vasta vuoden ikäinen koko yön. Tämä perustuu samaan ilmiöön, josta mainitsen viime postauksessani: pieni vauva ei vielä hahmota itseään erillisenä äidistään ja ilman äitiä saattaa tällöin iskeä paniikki.
Kyse on kuitenkin vain suuntaa-antavasta säännöstä, eli yksilölliset erot on syytä huomioida. Mitä luottavaisempi kiintymyssuhde lapsella on vanhempiinsa, sen turvallisempi olo hänellä on kaiken kaikkiaan. Temperamenttierotkin ovat suuret, toiset lapset ovat syntymästään herkempiä, sosiaalisia tilanteita arastelevia tai kärsivät enemmän pienistäkin eroista.
Jos lasketaan hereilläolotunteja, niin vierailulle tuli ”sattumalta” aikaa kahdeksan tuntia.
Unirytmin huomioiminen
Lulu on syntymästään lähtien nukkunut yönsä levollisesti ja itkemättä heräten useimmiten vain kerran aamuyöstä tankkaamaan ja nukahtaen jälleen uudestaan ja nukkuu kaiken lisäksi parhaiten omassa sängyssään. Tämä oli ehkä oleellisin seikka myös yökyläilyn onnistumiselle. Omassa makuupussissa Lulu nukkui rauhallisesti koko yön yhdestätoista puoli yhdeksään, eikä herännyt syömään kertaakaan! Kotona öihin kuuluu tavallisesti yksi syöttö.
Imetysrytmin huomioiminen
Yökyläilyssä huomioimme optimaalisimman ajan sen mukaan, millä aikavälillä vauva yleensäkin syö vähiten. Vauvan nälkäisin aika osuu klo 11 ja 18 välille. Äitini tuli hakemaan Lulun kuudelta ja toi takaisin kotiin yhdentoista jälkeen. Ei itkua, vierastusta tai muuta outoutta, vaan Lulu käyttäytyi normaalin iloisesti ja viihtyi rinnalla ekstra pitkään.
Mukana mummolassa oli puoli litraa pumppaamaani maitoa. Korvike ei Lululle kovin hyvin maistu, vaikka sitäkin välillä on annettu. Yökyläillessä turvallisempana vaihtiksena pidimme äidinmaitoa, se sisältää myös rauhoittavia hormoneita, jotka auttavat nukahtamisessa.
Muiden rutiinien huomioiminen
Maidon lisäksi Lulu ei vieläkään syö kovin paljon kiinteitä, mutta mukana kulkivat ne takuuvarmimmat ruoat: isän tekemä kesäkurpitsakeitto iltaruoaksi ja talk-murut aamiaiseksi (mustikoiden ja kauramaidon kera). Mukana olivat myös oma makuupussi, maidolta tuoksuva harso, sitteri ja pari lelua. Ajanvietteenä Lulu sai katsoa lemppariohjelmaansa Vaaleanpunaista pantteria, johon hän on jostain syystä niin kovasti mieltynyt. Retrovärit, jazz ja lyhyet episodit lienevät suosion salaisuutena.
Luotettava hoitaja
Lulu on ollut mummonsa hoidossa vain kahdesti ilman meitä vanhempia, neljän kuukauden iässä, kun kävimme keikalla ja viikon ennen yökyläilyä, kun kävimme treeniksellä soittamassa. Muuten mummoa on kyllä nähty säännöllisesti, ei joka viikko, mutta joka kuukausi kuitenkin. Emme asu siis samassa kaupungissa, joten välimatkat rajoittavat jonkin verran kyläilyä.
Mummolla, eli äidilläni on lahja, jota meiltä ei löydy, hän nimittäin osaa rauhoittaa ja nukuttaa Lulun alta aikayksikön, siinä missä meidän seurassa Lulu ei malttaisi mennä nukkumaan millään – ennen yhtätoista vauva ei ole mennyt yöunille vielä kertaakaan, mutta useimmiten nukahtaminen venyy kahteentoista tai yhteen. Päikkärille nukuttaminenkin onnistuu äidiltäni sylissä nopeasti, siinä missä itse tarvitsen siihen rintaa, rintareppua tai vaunuja. Meillä oli siis täysi luotto niin hoitajaan kuin nukuttamisen onnistumiseenkin.
Yökyläily on isovanhemmille tärkeä mahdollisuus bondata läheisemmin lapsenlapsen kanssa. Itsekin muistelen vain hyvällä omia yökyläilyitä mummolassa, jossa kävin parikuukautisesta alkaen.
Parisuhteen vaaliminen
Sosiaalisissa tilaisuuksissa olemme käyneet koko perheen kanssa melko usein, mutta kahdestaan siis vain kahdesti kahdeksan kuukauden aikana. Täytyy sanoa, että olihan se vapauttava tunne, kun ei hetken ajan tarvinnut olla vastuussa kenestäkään, mies oli ainoastaan kumppani ja vanha tuttu kaveriporukka oli yhdessä koolla. Kotona kahden ilman vauvaa oli aikansa jännää (vähän kuin teininä ilman vanhempia), mutta aika pian tuli kova ikävä vauvaa. Kaiken kaikkeaan ilta oli tosi hauska ja piristävä, mutta ei näitä kyllä joka viikonloppu kaipaa.
Muuta
Perheissä, jotka ovat isovanhempien kanssa tekemisissä päivittäin, en näkisi ongelmaa jättää vauvaa yökylään heti, kun kaikista tuntuu valmiilta. Jos vauvaa ei enää imetetä, tai korvikkeet ovat koko ajan olleet tärkein ravinnonlähde, on ero todennäköisesti helpompi kaikille osapuolille.
Luin muuten juuri, että kun vauva alkaa leikkiä piiloleikkejä, hän hahmottaa, että vaikkei näe koko ajan äitiä/isää, niin he eivät silti katoa kokonaan. Sattumoisin Lulu on piiloleikkejä jo harrastanut: piiloutuu peiton, vaatteen tai tyynyn taakse ja kurkkaa sitten sieltä hymyillen, kun kysymme: ”Missä Lulu on?”.
4 kommenttia
Olipa kiva sattuma, että otit tämän aiheen esiin juuri nyt. Meillä on nimittäin juuri ajankohtaista pohtia tätä 1-vuotiaan kanssa. Vielä vauva-aikana ei tullut yhtään yötä erossa, ja nyt olisikin tiedossa heti "rajumpi" noin 24 tunnin ero (jos siihen päädymme). Viedäkö meluherkkä pikkuinen mukaan hääjuhlaan ja siellä hotelliin meidän vanhempien mukaan? Mutta ainakin saisi olla meidän kanssa. Vai jättääkö tyttö sittenkin mummolaan, jossa siis olemme koko perhe pidemmällä reissulla (eli lasta ei tarvitse viedä mummolaan hoitopäivänä, vaan hän jäisi sinne eli olisi ehtinyt jo viikon tottua siellä nukkumiseen ja mummon seuraan)? Kylläpä on miettimistä, mutta tästä kirjoituksesta on siihen apua :)
VastaaPoistaOnnea miehellesi vakipaikasta, hieno juttu!
Kiitos! Omaan korvaan kuulostaa, että olis mahtava tilaisuus teille päästä kahden kesken ulos :) Vuoden iässä 1 vrk on ihan kasvatuspsykologienkin hyväksymä. Mutta tiedän kyllä, että itseä se jännittää ja kauhistuttaakin ekalla kerralla... Eikä oo mikään pakko, jos et/te ole vielä valmiita. Nukutaanko teillä yöt jo putkeen? Jos ootte kokonaisen viikon mummolassa, niin oisko mahdollista "treenata" sitä, että mummo nukuttaa, kun olette itse lähellä? Espanjalainen anoppini on sitä mieltä, että meidän vanhempien pitää saada lisää kahdenkeskistä aikaa, mutta onneks heillä on loma-asunto samassa rakennuksessa kuin meillä. Eli kesällä päästään ulos niin, et vauva voidaan hakea "kotiin" yöllä tai heti kun herää. :) kerrohan mihin päädyitte!
PoistaHyvä, että yli yksveellä voikin puhua jo vuorokaudesta, ei enää tunneista. Ja hieno vinkki tuo, että mummo harjoitusnukuttaa - näin tehtiin! Meillä vanhemmilla oli ihan superkivaa bileissä (joissa tajuttiin aika pian, ettei tyttö olis viihtynyt puolta tuntiakaan). Aikaa meni tasan 24 h. Hoidossa meni tosi hyvin - mitä nyt yöllä oli heräillyt kolmesti. Kotona ei yleensä herää. Oli tosi kiva palata, kun sai lämpimän vastaanoton ja itselläkin oli ollut jo kova ikävä.
VastaaPoistaVautsi! Kiva kuulla, että teilläkin meni niin hyvin :) Itelle tuli ainakin tietyllä tavalla helpottunut tunne, kun huomasi, että vauva pärjää tarvittaessa mummonkin hoidossa, vaikka hiukan vaikea olikin rentoutua täysin sitä jännätessä ja ikävöidessä. Mutta on se tärkeetä, että vanhemmatkin pääsee välillä olemaan kahden sekä yhdessä ystävien kanssa. <3
Poista