Minulta kysellään monesti, miten biisejä tehdään. Olen ollut mukana viidessä bändissä ja kirjoittanut biisejä 60-luvun purkkapopista stonerpsykedeliaan ja suomenkielisestä powerpopista flamencorockiin. 

Säveltäminen ja biisien purkitus on ehkä hienointa musiikinteossa ja muistuttaa monella tapaa kirjoittamista. Ensin sitä haluaa änkeä samaan biisiin liian monta osaa, instrumenttia, sointuvaihdosta ja säkeistöä, mutta lopulta sitä oppii jättämään kappaleen ilmavammaksi.

Minä sävellän useimmiten akustisella kitaralla, mutta toisinaan myös bassolla. En ole kitaristi, mutta parillakin soinnulla pystyy jo säveltämään kymmeniä biisejä.

Ihanimpia ovat olleet sellaiset kappaleet, jotka ovat kuin virranneet ikkunasta suoraan käsiin ja suuhun, mutta sellaista ei itselleni ole tapahtunut kuin kahdesti elämässä! Tässä toinen niistä: 

Muutaman kappaleen sävel on tullut sellaisenaan unessa, tämän kappaleen tapauksessa myös sanat:

Vain harvoin kirjoitan sanat ennen musiikkia, kuten tämän biisin kanssa tapahtui. Sanat syntyivät asuessani miehen kanssa Katalonian vuoristossa:

Yhdessä sävelletyt biisit voivat syntyä niin, että joku tekee A-osan ja toinen kertsin tai B-osan:



Tai niin, että yksi tekee sävelen, toinen sanat. Tämän lyriikat kertovat yliopiston proffastani, joka puhui koiralleen vain baskia, koska ei voinut harjoitella kieltä kenenkään muun kanssa:

Mieheni kanssa teemme musaa yleensä niin, että mies soittaa kitaraosuudet ja minä vedän päälle melodiat. Näin syntyi esimerkiksi Tulen väri.

Joissain proggiksissa biisit syntyivät pitkälti jammailemalla, kuten Emma Goldmanissa:

Sanoituksia ja melodioita voi ilmaantua päähän, missä tahansa liikutkin. Oma periaatteeni on, että jos melodia unohtuu eikä palaa enää takaisin, se ei ole tarpeeksi hyvä.

Totesimme Satelliittien kanssa bändin alkuaikoina, että huomattavasti hedelmällisin aihe sanoituksille on ero! Eli käänsimme oudotkin suhteet nopeasti biisin muotoon. Tämäkin on tosi tarina: eräs sulhokokelas paljastui varatuksi ja jälkikäteen saimme kuulla, että hän oli lavastanut tyttöystävälleen olleensa tappelussa kivittämällä itseään päähän... Kaikkea sitä...!



Kaikkien lyriikoiden takana ei kuitenkaan tarvitse olla mitään näin hullua. Tämän kappaleen sanat syntyivät barcelonalaisen kotini kattoterassilla ihan vain ympäristöä observoimalla, Myöhemmin kappale valittiin Suomen parhaaksi biisiksi 2010 (kertsissä laulaa muuten mukana Tehiksen Otto!):



Jos haaveilet biisin teosta, se kannattaa vain aloittaa. Nauhota mitä tahansa kitaran/synanräpellystä vaikka kännykällä, kuuntele sitä ja soita ja/tai laula päälle. Tietokoneella näitä kerroksia on helppo mallailla päälle vaikka kuinka monta. Tai kirjota sanat ja ala laulaa niitä. Musiikin tekeminen on parasta terapiaa! Inspiksiä kaikille!