Imetyshaaste

18.1.16

”Imetys ei ole kivaa.” ”Imetys on tuskaa!” ”Imetys sattuu.” ”Mua ei huvita imettää.”

Onko tuttuja kommentteja lähipiiristä? Niin minullekin. Näitä sen sijaan kuulee harvemmin: ”Mua ei huvita vaihtaa kakkavaippoja”, ”Puklujen pyyhkimen ei ole kivaa”, ”Vauvan vaatteiden pukeminen on tuskaa”. Jälkimmäiset hoidetaan mukisematta vauvan hyvinvoinnin nimissä, siinä missä imetyksen voi halutessaan skipata, koska sille on vaihtoehtoja.

”Taasko sä imetät?”, ”Vieläkö sä imetät?”, ”Eikö vauva ole jo tarpeeksi lihava?”.

Nämäkin ovat tuttuja kommentteja vanhemman polven suusta. Heidän tietonsa ja uskomuksensa perustuvat vuosikymmenten takaisiin suosituksiin, joihin uudet tutkimustulokset ovat tuoneet aika radikaaleja muutoksia.

Omat imetyskokemukseni perustuvat kolmen ja puolen kuukauden täysimetykseen, jota on tarkoitus jatkaa suosituksen mukaan, kunnes vauva täyttää kuusi kuukautta, sekä Imetyksen tuki ry:n erinomaiseen tiedotukseen, jota ilman olisin ollut hyvinkin pihalla monesta imetykseen liittyvästä asiasta.

Minulla ja Lululla imetys onnistui vauvan ensitunnista alkaen. Maitoa on herunut hyvin, imetys ei ole sattunut, eikä se mielestäni ole ollut mitenkään kielteinen kokemus (ehkä osittain siksi, ettei vauva herätä öisin). Mukavaa siis, vaan ei ihan helppoa. Tässä omat imetyshaasteeni ja mitä niistä olen oppinut:

Imetys on sitovaa


Vauva syö paljon ja usein. Onneksi selviämme ilman yöherätyksiä. Tällä hetkellä normirytmiksi on muodostunut nukkumaanmeno klo 23.30–24 (joskus saattaa venyä yhteen tai kahteen). Tätä edeltää kahden tunnin maidon tankkaus. Aamulla (meinasin kirjoittaa ”yöllä”, koska kuuluu meillä vielä yöuniin) vauva herää syömään aika tarkkaan klo 7.30 ja 9. Herääminen tapahtuu kuin nakutettu 10.30.

Päivällä nälkä iskee 1,5–2,5 tunnin välein ja yksi imetys kestää 15 minuutista tuntiin (paitsi ennen yöunia vähintään kaksi). Tästä voi laskea, että tavallisenakin päivänä imetykseen saattaa mennä puolet valveillaoloajasta.

Itse hyväksyin tulevan sitoumuksen raskaaksi tultuani, ikään kuin osana ”lapsentekopakettia”. Onhan se sitovaa, mutta täysimetystä jatkuu kuitenkin vain kuusi kuukautta, eikä silloinkaan nonstoppina. Paitsi tiheän imun kausina.

Tyytyväisenä ruokailun jälkeen

Tiheän imun kaudet


Tiheän imun kaudet on helppo muistaa kahdella numerolla: 3 ja 6. Eli päivää viikkoa ja kuukautta, jonka ikäisenä vauva asuu rinnalla lähestulkoon yötä päivää. Koska meidän vauva on nukkunut pitkät yöunet oikeastaan syntymästään alkaen, tiheä imuttelu ajoittuu päiväsaikaan. Tai siis aamusta iltaan.

Edellinen tiheän imu kausi kolmen kuukauden iässä kesti meillä viikon ja osoittautui itselleni yllättävän raskaaksi. Juuri kun olin huokaissut helpotuksesta, että olin saanut pidettyä vauvan elossa tähän asti olemalla aina nälkäkutsun aikaan valmiina rintaruokintaan, vauva vaihtoikin vaihdetta isommalle ja vaikutti yhtäkkiä niin nälkäiseltä kuin ei koskaan ruokaa olisi nähnytkään.

Onneksi olin tietoinen siitä, ettei vauva käy tissillä useammin kuin ennen siksi, ettei maitoa enää muodostu entiseen malliin, vaan tekee vain tilausta uudesta vielä suuremmasta tuotantoerästä. Rinnathan tuottavat maitoa kysynnän ja tarjonnan lailla sitä enemmän mitä useammin ne tyhjennetään. Koska nukun yönunet samaan aikaan vauvan kanssa, en tiheän imun viikkona päässyt päivittämään blogia, kokkaamaan pitkällisiä viritelmiä tai tekemään juuri mitään muutakaan aikaa vievää askaretta. Sohvalla asuminen alkoi puuduttaa, mutta selvisin silti järjissäni.

Lapsentahtisuus


Nykyään jo synnärillä saa nykytutkimuksiin perustuvan ohjeen imettää lasta lapsentahtisesti, eli aina, kun nälkä iskee. Ohjeistus poikkeaa radikaalisti oman äitini aikaisesta kellon mukaan syöttämisestä ja siksi vanhemman polven on usein vaikea käsittää tiivistä ”vauvan pillin mukaan” toimivaa syöttämistä.

Ennen kuviteltiin, että lapsentahtisuudella vauvasta kasvaa vanhempiaan manipuloiva, itsekäs ja ylipainoinen tyyppi. Syötöt neuvottiin siis hoitamaan tiettyinä kellonaikoina ja pakkonukuttamaan tai huudattamaan lasta sillä välillä. Nykyään tämä kylmäsydämiseltä kuulostava ohjeistus on saanut kylmää kyytiä. Vanhalla tyylillä lapsi oppi pahimmillaan tukahduttamaan perustarpeensa ja pettymään vanhempiinsa. Lapsentahtisuus on siis tärkeää kiintymyssuhteen kehittymiseksi.

Ensikertalaisena lapsentahtisuuden haaste liittyy ennakoimattomuuteen. Nälkä voi tulla joskus puolen tunnin päästä edellisestä syötöstä, eli juuri silloin, kun olen sporassa vieroitusoireista kärsivän sekakäyttäjän vieressä, joka vetää raivarit vauvan nälkäitkusta (ironista kyllä) tai vaunukävelyllä keskellä ei mitään, kun 20 asteen pakkanen estää rintojen esiinvedon.

Imetys ei ole pelkästään ruokkimista


Rintaruokittu vauva ei voi syödä liikaa, sillä ylimääräinen tulee ulos jommastakummasta päästä. Vauva ei myöskään syö ainoastaan nälkäänsä, vaan myös janon, läheisyydentarpeen tai vaikka orastavan flunssan takia vasta-aineita tankatakseen.

Vaikka välillä tuntuu siltä, että vauva pyytää rintaa jatkuvasti tiheiden imujen ulkopuolellakin ja isoäidit ihmettelevät vauvan poskien pyöristymistä ja leukojen määrän lisääntymistä, olen luottanut siihen, että vauva tietää, koska maitoa tarvitsee. Tällä tyylillä lyyli säästyi muun muassa isäänsä lähes kuukauden ja minua viikon kiusanneelta virukselta.

Suihkutissihaaste


Olettehan nähneet sen Marja Hintikka Liven mainoksen, jossa Marja ampuu tisseistään maitoa hurjalla suihkulla. Vaikuttaa vitsiltä, mutta meille suihkutisseille täyttä arkea. Tästä ilmiöstä en ollut kuullut ennen oman imetyksen alkamista, eikä termi ollut edes olemassa äitini aikoihin.

”Eikös se ole vain hyvä, että maitoa suihkuaa valtoimenaan”, joku saattaisi ajatella. Vauvalle kovalla paineella suihkuava maito onkuitenkin usein vaikea ”pala” nieltäväksi. Vauva tuskastuu, kun ei pysty nielemään yhtä nopeasti kuin maitoa tulee, suihkun mukana mahaan voi päätyä myös ilmaa, joka aiheuttaa vatsavaivoja ja usein vaavi saa myös maitosuihkun päin näköä tai korvaa.

Istuma-asennossa imettäminen ei suihkutissein kovin hyvin ole itselläni onnistunut. Vauva irrottautuu nännistä kesken syönnin, ettei tukehdu maitosuihkuun. Kun itse operoin rimpuilevan vauvan ja julkisilla paikoilla näköesteeenä toimivan rievun kanssa, valtoimeksi jäänyt tissi ruiskii sillä välin märäksi vaatteet, lattian, tuolin, mitä milloinkin. Nykyään olen oppinut kiinnittämään harson ”ruokalapuksi” imetysliivistä roikkumaan, mikä ehkäisee kastumisvaaraa. Kaikkein parhaiten imetys onnistuu kylkimakuulla kotisohvalla tai sängyllä.

Ylpeänä ensimmäisellä julki-imetyksellä kolme kuukautta sitten.

Julki-imettämisen tuska


Se, että joku näkisi tissini, on pienin murhe julkisilla paikoilla imettämisessä. Kuten mainitsin, suihkutisseillä istuen imettäminen on hyvinkin haasteellista, eikä makuuasento kovin usein ole mahdollista. Näiden lisäksi meidän tapauksessa vauva on niin ulkomaailman ihmeistä kiinnostunut, ettei malta syödä, kun ympärillä on uutta nähtävää ja tutkailtavaa.

Kauppakeskusten hoitohuoneet nojatuoleineen olisivat kyllä ihanteellisia paikkoja imettämiseen, mutta meillä nekään eivät toimi. Vauva kääntyilee kuin pöllö aina uuden ihmisen astuessa tilaan / jos puhun / jos joku muu puhuu, eli syöminen keskeytyy jatkuvasti. Ravintoloissa homma on sujunut vähän paremmin, mutta vain suojaisessa ja häiriöttömässä looshissa.

Kärsivällisyys palkitaan


Miksi imetys ja äidinmaito sitten ovat niin tärkeitä vauvalle ja miksi nykyään suositellaan ruokkimaan vauva pelkällä äidinmaidolla ensimmäiset kuusi kuukautta?

Nykytutkimuksen valossa vauvan suolisto ei ole valmis sulattamaan kiinteitä aikaisemmin, joten muu ravinto saattaa vahingoittaa suolinukkaa ja aiheuttaa sitä kautta allergioita. (Korvikeruokituille voi käsittääkseni antaa kiinteitä jo neljän kuukauden iässä.) Tämä selittäisi osaltaan oman sukupolveni huikean suolisto-ongelmien määrän. Keliakiaa, maitoallergiaa, vuotavaa suolta, gluteeniyliherkkyyttä on melkein joka toisella. Taatusti ilmiön taustalla on muitakin syitä stressistä yhä jalostetumpaan ja ravinneköyhempään ravintoon, mutta jos voin imettämällä pienentää allergioiden ja suolistovaurioiden riskiä, niin täältä pesee hankaluuksistakin huolimatta.

Imettäminen nukuttaa


Vaikka tämä maidolla läträäminen kuulostaa hankalalta, sotkuiselta ja sitovalta puuhalta, on siinä tietysti hyvät puolensa meille äiti-ihmisillekin. Se, mitä en etukäteen tiennyt, on, että imettäminen laukaisee äidissä ja vauvassa mielihyvää ja mielenrauhaa tuottavaa oksitosiinihormonia. Meillä yötankkaus saa siispä vauvan lisäksi myös minut nukkumaan sikeästi koko yön.

Ainaisten nukahtamisvaikeuksien ja unettomien vuosien jälkeen tämä ”unilääke” on tullut minulle kuin tilauksesta. Päiväunia en ole onnistunut nukkumaan raskauden enkä imetystenkään aikana, mutta hyvää hermolääkettä tuo oksitosiini on päivälläkin, kun päässä pyörii miljoona asiaa, jotka pitäisi tehdä eikä voi, koska imetys. Pakkorelaus tulee meikäläiselle toisinaan ihan tarpeeseen. Ja harvemminhan sitä pääsee kuluttamaan kaloreita sohvalla löhöten.

p.s. Maitoaan voi toki myös pumpata ja syöttää lasta pullosta. Meillä vauva ei kuitenkaan ole vielä suostunut pulloruokintaan, eikä sille ole vielä tullut tarvettakaan, kun en ole kolmea tuntia pidempään ollut poissa vauvan ulottuvilta. Eka baari-ilta ystävien kanssa tapaksilla ja punaviinillä onnistui hienosti viikko sitten. Äiti pääsi ulos, isä sai kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa eikä tyttö edes ehtinyt hermostua.

Olisi kiva kuulla, mitä haasteita imetys teille toi ja miten ne ratkaisitte? 

Tsekkaa myös nämä

2 kommenttia

  1. Luen mielelläni tällaisia onnistumistarinoita ja iloitsen muiden puolesta. Meillä ei kuitenkaan sujunut imetys vaivatta. Lapsi oli laiska imemään ja nukahti aina tissille pienen suupalan jälkeen. Pumppasin loput maidot pulloon, mutta usein piti antaa korvikettakin nälän torjuntaan. Olen silti aika onnekas, että elän tällä mantereella ja tällä vuosikymmenellä ja että maitoa löytyi kaupastakin ja lapsi selvisi täysimetyksettäkin.

    Lapsi on nyt lähes parivuotiaana edelleenkin hyvä nukkuja ja huono syöjä. Hän vetelee parin, kolmen tunnin päikkärit ja öisin nukkuu kellon ympäri ja pitenpäänkin. Välillä on päiviä, jolloin ruoka ei maistu millään, välillä maistuu senkin edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta on hienoa, että on olemassa apumaitoa näissä tilanteissa! Jokainen toimisi samoin <3 Lähinnä halusin tuoda "julki" tämän suihkutissi-ilmiön ja lapsen uteliaan luonteen vuoksi johtuvan tilanteen, että imetykset muualla kuin kotona (tai mummolassa yms.) ovat haastavia, kun niin monet imettävät missä ja missä asennossa vain, niin sekään ei aina onnaa. Siis vaikka maitoa tulisikin. Imetyksessä on tosi monta asiaa, joita ei pysty ennakoimaan. Kunkin lapsen kanssa tilanne on aina uusi. Ja ihanaa, että teillä nukutaan niin hyvin! Toivottavasti tämä utelias tyttökin malttaisi alkaa nukkua päivällä enemmän kuin 30 minsaa kerralla :) Kiitos kommentista ja toivotaan teille parempaa ruokahalua! <3

      Poista

Seuraa Facebookissa