Kaksi päivää Kättärin perhehuoneessa

23.10.15

Vaikka synnytys meni pitkän kaavan kautta ilman turhia unia, olin pirteä kuin peipponen tai virkeä kuin västäräkki, kun vauva oli saatettu tähän maailmaan. Isä kylvetti ja kuivasi vauvan sillä välin kun minä suihkuttelin itseni. Ihana kätilömme toi meille ison kasan ruokaa, mikä upposi hyvin parin päivän puolipaaston jälkeen, huomioiden hienosti moninaiset ruokarajoitteeni (maito-, manteli- ja hasselpähkinäallergia sekä punainen lihattomuus). Kättärin varastoista löytyi maidotonta levitettä leivälle, kalkkunaleikkelettä, hedelmiä, mustikkakeittoa ja jopa maidotonta kaurajogurttia!

Tyytyväinen äiti päivä synnytyksen jälkeen.
Outo olo ilman etureppua!
(Kuvat: Pau Ribas)

Syömisen jälkeen meidät kärrättiin pari kerrosta alemmas äitiysosastolle, jossa saimme onneksi perhehuoneen. Alun perin tarkoituksena oli mennä vasta pykättyyn perhepesään, mutta noviiseina päädyimme tavalliseen osastoon, koska siellä saa opastusta imetykseen, vaippojen vaihtoon, vauvan pesuun, napatyngän hoitoon ym. meille ufologisiin ilmiöihin.

Se, mitä emme tienneet, oli että opastuksia ja mittauksia tulisi randomisti kaikkiin vuoronkaudenaikoihin. Sairaanhoitajaa lappasi huoneesemme kesken unien pienesti säikäytellen. Milloin vauvalta piti mitata lämpö kello neljä aamuyöllä ja milloin ottaa sokeriarvot verikokeella kantapäästä kello kaksi. Lulu-vauva joutui ekstrakontrolloiduksi, koska syntymäpaino oli alle kolme kiloa. Kaikki arvot olivat kuitenkin koko ajan erinomaiset ja verensokeri tasaisen matala (mutta ei liian matala).   

Kättärin vauvamyönteisyysohjelmaan kuuluu, että vauva hengailee koko ajan ilman rihmankiertämääkään (ellei vaippaa lasketa rihmankiertämäksi) ihokontaktissa vanhempien kanssa. Pidin siis Lulua sairaalayöpaidan alla ja välillä isä kotivaatteidensa alla. Myös yöllä vaavi nukkui vuoroin minun, vuoroin isän mahan päällä tai kylkiasennossa rinnallani. Jompanakumpana yönä, kun sairaanhoitaja ryntäsi jälleen aamun pikkutunteina huoneeseemme ottamaan vauvalta lämmön, en unenpöpperössäni muistanut, missä koko vauva on! Löytyihän se sitten siitä vierestä, paidan sisältä.

Pikkurääpäle joutui olemaan ilman vaatteita.
(Kuva: Pau Ribas)

Imetys onnistui alusta lähtien mallikkaasti, tomera tyttö tarttui tissiin heti oikealla ”hampurilaisotteella”, joten siitäkään ei tarvinnut stressata. Vain yhtenä yönä syöminen ei ottanutkaan onnistuakseen, jolloin hälytimme apua hoitavilta kätilöiltä. Ratkaisu oli helppo: vauva pitää herättää kunnolla esim. pesemällä silmät/kasvot tai vaihtamalla vaipat, jotta se jaksaa imeä tarpeeksi voimakkaasti. Minä makasin koko kaksipäiväisen sängyssä tikkauksista ja verenvuodatuksesta toipuen, joten vaippa- ja pesurumba opetettiin miehelleni. (Ensi viikon lopulla, isyysloman loppupäivinä mies saa luvan opettaa nämä myös minulle, hehe.)


Perhehuoneen vauvanhoito-ohjeet
(Kuva: Pau Ribas)


Lopputarkastuksessa lääkäri sanoi: ”En minä tästä lapsesta nyt mitään vikaa löydä, joten saatte lähteä kotiin”. Kannustava asenne… Saimme myös kuulustelun kaikille vastasyntyneille rutiinisti annettavasta K-vitamiinipistoksesta kieltäytymisestä. K-vitamiini on tärkeä mahdollista verenvuototautia ehkäisevänä ja on sillä monia muitakin hyviä ominaisuuksia. Me vain annamme vitamiinin mieluiten eri muodossa kuin pistoksena siihen sisältyvien riskien eliminoimiseksi (emme kuitenkaan ole antirokotusaktivisteja).

Ihmisen keho muuntaa saamansa K-vitamiinit K2-vitamiinin muotoon, jossa K-vitamiini hyödynnetään parhaiten. K2-vitamiini imeytyy K1-vitamiinia paremmin, koska se pysyy elimistössä pidemmän ajan ja on näin paremmin kehon käytettävissä.

Keskustelu pähkinänkuoressa:

- Meillä Suomessa K annetaan pistoksena.
- No, mutta monissa muissa maissa K annetaan nestemäisesti.
- Meillä Suomessa annetaan K1 ja teillä on joku K2.
- Niin, K2 on se bioaktiivinen muoto, joka imeytyy paremmin, annamme sitä lapselle ekat kolme kuukautta.
- No täytyy kyllä myöntää, että minä en tiedä tästä asiasta mitään. Ehkä otan selvää, ehkä en.
(Lääkärit...)

Kahvilaan menossa, muulloin vauvaa ei tässä 70-luvun muovikärryssä pidettykään.
(Kuva: Pau Ribas)


Sitten vielä ruusut ja risut Kätilöopiston perhehuoneoleilulle:

Risut


En mielestäni ole mikään erityisen häveliäs ihminen, mutta viiden hengen yhteissuihku ”tenavaippa”-rumbineen ei ollut maailman mieltäylentävin kokemus heti synnytyksen jälkeen vertavuotavana ja runneltuna. Eli yhden hengen suihkuhuone ja pukkari ois kiva ylläri ensi kerralla.

Osastolla on hometta. Koska olemme mieheni kanssa altistuneet homeelle entisissä asunnoissamme, molemmille tuli homeoireita heti ensimmäisen yön jälkeen ja toisen yön jälkeen halusimme poistua talosta mahdollisimman pian. Oireet olivat lähinnä neurologisia: ”huumattu”, voimaton flegu olo ja väsyneet silmät. Moni asiaan perehtymätön saattaa ajatella, että olo johtuu vauvan saannista ja kuuluu asiaan, mutta me osaamme jo ikävä kyllä yhdistää ne hometoksiinialtistukseen. Oireet myös poistuvat nopeasti altistuksen päätyttyä. Ensi kerralla sitten uuteen perhepesään toivoen, ettei sielä ole samanlaista ongelmaa.

Ruusut


Ruoka oli yllättävän hyvää ja sitä sai viisi kertaa päivässä. Minun rajoitteeni oli otettu erinomaisen hyvin huomioon ja esim. päivänä jolloin muut saivat minttupuffetit, minulle oli varattu toffeetofujätskituutti! (Vain toinen maitoallerginen tai vegaani voi tajuta, miten iso ele tämä oli, kun yleensä meidän vaihtiksena on joku kuiva keksi tai hedelmä, hih.) Ainoa, mikä ruokapolitiikassa häiritsi, oli kevytmargariini ainoana rasvan lähteenä. Kotiin palattuani olisin voinut juoda pullosta pari desiä oliiviöljyä, niin kuivettunut olo tuosta vähärasvaisuudesta jäi.

Osaston kätilöistä suurin osa oli aivan ihania, suurella sydämellä kauheassa kiireessäkin työskenteleviä, valoisia persoonia, joista moni on selvästi kutsumusammatissaan vauvojen parissa työskennellessään! Mekin saimme kiitosta henkilökunnalta, koska vaivasimme heitä osaston asiakkaista vähiten. Onneksi niin: vaikka käytävältä kaikui vauvojen rääkykuoro muista huoneista, meidän Lulu pysyi lunkina, söi ja nukkui hyvin, joten emme tarvinneet hätäapua.

Tsekkaa myös nämä

2 kommenttia

  1. Sydämelliset onnittelut vauvasta! Hauska lukea. Tuo home on tosi ikävä juttu ja ärsyttävää on se että koko talo remontoitiin 1990-luvulla uuteen kuosiin ja tulokset näkyvät nyt. Osastolla ei työskentele sairaanhoitajia vaan kätilöitä, joilla on sairaanhoitajapätevyys. Kätilön työ on oikeastaan terveydenhoitoa, koska synnytys on luonnollinen ja normaali asia naisen elämässä. Se on upeaa työtä, jossa on paljon syvää iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos korjauksesta! Tein muutokset tekstiin :) Kaikki kohtaamani kätilöt olivat aivan ihania ihmisiä ja päteviä työssään (muutama harjoittelija ehkä vielä hakusessa, mutta se on normaalia). Harmi, että nämä ihanat ihmiset joutuvat työskentelemään niin huonossa tai jopa vaarallisessa huoneilmassa. :(

      Poista

Seuraa Facebookissa