Pelkoa ja kauhua neuvolan synnytysvalmennuksessa

7.9.15


Yhdeksäs raskauskuukausi alkoi ja pakko sanoa, että tähän mennessä raskaus on mennyt nopeasti ja sujunut erittäin hyvin! Melkeinpä tulee raskaana oloa ikävä, haha! En siis pysty samaistumaan raskauden kauheuteen ja inhoittavuuteen, ellei tämä viimeinen kuukausi nyt sitten kestä kovin montaa vuotta. 


Tuleva synnytyskään ei pelota, johon syynä varmasti montakin tekijää. Ensinnäkään minua ei ole pienestä pitäen ehdollistettu synnytyskauhutarinoilla, kuten niin monet (kiitos siitä äiti!). Toiseksi olen valmistautunut henkisesti ja fyysisesti niin hyvin, kuin se nyt on mahdollista. Raskausjoogalla on ollut iso vaikutus. Ja kun kurssiin sisältyi erinomainen luonnollisen synnytyksen luento isien kera, niin aina parempi. Ihanan doulan löytäminen on ollut aivan ensisijaisen tärkeää (kerron seuraavassa bloggauksessa lisää siitä, mitä kaikkea doulan mukanaolo on antanut minulle ja miehelleni jo nyt). Hypnosynnytyskurssi valmensi mieltä tehokkaasti valmistautumaan rentouden tilan saavuttamiseen helposti. Raskaushieronta vei yöunia häiritsevat lihaskivut ja auttoi vauvaa kääntymään oikeinpäin. Mieli on siis ollut kaikin puolin levollinen ja fiilis huumorintajuinen ja rento (missä ne paljon kohutut raivarit ja mielialan heittelyt oikein viipyvät?!).

Sitten osallistuimme neuvolan perhevalmennuksen synnytysosioon. Ja astuimme keskiajalle! Siis tällaista tietoako viimeisellä kuulla raskaana olevat miehineen saavat julkiselta puolelta. Huh ja apua! Ennen terveydenhuoltoon kohdistettuja leikkauksia perhevalmennukseen sisältyi neljä tai jopa viisi luentoa ja valmennus alkoi jo hyvissä ajoin alkuraskaudesta. Nykyisin kerrat on vähennetty kahteen: ensin kerrotaan vauvanhoidosta ja sen jälkeen synnytyksestä. Tai lähinnä lääkearsenaalista, josta saa douppinsa valita ja komplikaatioista, joihin kannattaa varautua.

Tuonne nikamien väliin se potilaan valitsema cocktail tuikkaistaan.

Hengitystekniikoita ei kuulemma enää opeteta, koska ei niitä kukaan kuitenkaan synnytyksessä muista. No eipä varmaan niillä tropeilla. Tärkeää on muistaa, että jonkun lapsi aina kuolee synnytyksessä tai sitten itse äiti. Hätäsektioon tai muuten odottamattomaan keisarileikkaukseen meidän valmennusryhmästä päätyy kuulemma kolme. Morfiinilla saisi kyllä täysin kivuttoman synnytyksen, mutta harmi kun siellä on se lapsikin mukana, jonka takia morfiinia ei voi tykittää kylliksi. Puoli-istuva synnytysasento on paras, siis niistä kahdesta kätilöille parhaasta asennosta, jotka ovat selinmakuu ja puoli-istuva selinmakuu. Kun mainitsin synnytysjakkaran – sillä pääsisi ponnistamaan asennossa, joka antaa kaikkein eniten tilaa vauvalle eikä sodi painovoimalakia vastaan – synnytysvalmentaja totesi, että sitten pitää kyllä olla nuori kätilö kyseessä, että jaksaa kyykkiä siellä jakkaran edustalla. Voi pöyristystä, menemmehän kaikki synnytyslaitokselle siis ennen kaikkea toimimaan kätilön parhaaksi, emme itsemme ja lapsemme, eikö niin?

Näillä välineillä lapsi voidaan auttaa ulos.

Doulista ei valmennuksessa hiiskuttu sanaakaan, eikä perheillä tässä vaiheessa välttämättä enää olisi aikaa doulaa palkatakaan. Isäkään ei kuulemma synnytyksessä voi loppupeleissä tehdä yhtään mitään. Halutessaan voi vaikka pysyä koko tapahtuman ajan kahvihuoneessa. Oli hauska huomata, kuinka hiilenä oma mieheni oli näistä ohjeistuksista. Itse asiassa hän halusi poistua paikalta moneen otteeseen. Olemmehan valmistautuneet moninkin eri tavoin siihen, miten hän voi osallistua aika paljon hyödyllisemmin kuin kahvittelemalla.

Ja noutajakin saattaa synnytyksessä tulla.

Luentoa piristivät ihanat kuvat ja videot revenneistä paikoista, piikeistä, tippapulloista, sydänäänilaitteista, keisarileikkauksista ja sängyssä huutaen makaavista äideistä. Meidän tuli muistaa, että enää välilihan leikkausta ei tehdä automaattisesti jokaiselle synnyttäjällä, kuten kuulemma vielä parikymmentä vuotta sitten, vaan nyt enää vain puolelle ensisynnyttäjistä. Satuimme istumaan huoneessa niin, että näin äitien reaktiot. Harvoin olen kenenkään kasvoilta nähnyt kuvastuvan yhtä paljon pelkoa ja suoranaista kauhua. Voi tuska. Näillä eväilläkö äitien itsevarmuus ja luottamus omaa kehoa kohtaan pyritään herättämään…? Kun luennon pitäjä lopuksi kysyi, kuinka moni aikoi yrittää luonnollista synnytystä, ei liene yllätys, ettei yksikään käsi noussut pystyyn.

Kuinka tämä kaikki sitten poikkeaa luonnollisesta synnytysvalmennuksesta? Karkeasti tiivistäen hypnosynnytysvalmentajat, joogaopettajat, doulat ja muut luonnollisen synnytyksen asiantuntijatahot lähtevät siitä, että ylivoimaisesti suurin osa synnytyksistä sujuu normaalisti. Jos äiti pysyy luottavaisena ja saa liikkua kulloinkin parhaalta tuntuvaan asentoon, hän kokee voivansa vaikuttaa synnytystapahtumaan toimenpiteiden kohteena olevan, passiivisen potilaan rooliin samaistumisen sijaan. Valmennus pohjautuu siihen, että kohdun, lapsen ja äidin annetaan tehdä tehtävänsä ilman rutiininomaisia sairaalatoimenpiteitä. Isän (ja/tai doulan) tuki ja henkinen läsnäolo on erittäin tärkeä, samoin kuin osallistuminen kivunlievitykseen hieronta- ja hengitystekniikoin. Isä voi tukea synnyttäjää monin tavoin myös parhaan ponnistusasennon saavuttamisessa tukemalla häntä rebozoliinalla tai omalla vartalollaan.

Kas kun ei vielä loppuun näytetty tätä diagrammia ;)

Painopiste on siis äidin henkisessä valmentautumisessa, mutta toki luonnollisessakin valmennuksessa käydään läpi mahdolliset komplikaatiot ja kemialliset kivunlievityskeinot  – ne eivät vain ole valmennuksen keskiössä. Virallisessa valmennuksessa ei sen sijaan edes mainita henkisen puolen valmentautumisen mahdollisuudesta. Viesti on, että parempi olla ajattelematta koko asiaa. Tässä asiassa tieto ei kuitenkaan lisää tuskaa. Ei varmasti ainakaan yhtä paljon kuin oikean tiedon puute. 

Oli silmiä avaavaa nähdä, mistä lähtökohdista suurin osa synnyttäjistä ponnistaa (pun intended). Intuitioni sanoo, että asiaan on tulossa merkittäviä muutoksia lähivuosina (mutta siitäpä en voi hiiskua enempää tässä vaiheessa).

p.s. Luonnollisen synnytyksen pointti on kuvattu hyvin myös tässä Taran blogissa, Hidasta elämää -sivuilla. Lisäksi luonnolliseen synnytykseen valmentavat Helsingissä ainakin Jaana Cowasji (www.luonnollinensynnytys.com) sekä Jenna Moisala (hypnosynnytys.fi) 

Tsekkaa myös nämä

16 kommenttia

  1. Itse oon käynyt perhevalmennuksessa reilut 2v sitten ja kertoja oli useampi. Ne oli oikein mukavia ja hyviä, ei mitään tuollaista mistä kerroit. Palautetta kannattaa antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, ettei tällaista kaikilla! Riippuu varmasti aika paljon neuvolasta ja pitäjästä. Ja oikeassa olet, palautetta pitäisi antaa suoraan heille myös.

      Poista
  2. Ei siis mikään ihme, että lähdin kuusi vuotta sitten äitiysneuvolan synnytysvalmennuksessa käytävälle pyörtymään kohdassa, jossa alettiin esittelemään epiduraalin laittoa videolla. Omassa synnytyksessä ei sitten epiduraalia tai muutakaan laitettu (paitsi oksitosiinia kanyylin kautta), koska pelkäsin pistämistä niin paljon. Synnytys meni hyvin ilmankin lääkkeitä, enkä tulevaisuudessa ottaisi mielelläni oksitosiiniakaan jos menisin synnyttämään. Kiitos kirjoituksestasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :) Ja mua heikotti myös! Kuitenkin olen nähnyt aika paljon synnytysvideoita, eikä hypnosynnytysmatsku tee pahaa ollenkaan. Tuolla siitä on oikeasti tehty vastenmielinen ja kauhistuttava tapahtuma, että ei ihme.

      Poista
  3. Voi luoja, kuvasit pilkulleen minun kokemukseni julkisen puolen valmennuksesta esikoista odottaessa. Ainoa ero oli se, että meidän valmennuksemme päättyi siihen, että terveydenhoitaja nosti peukalonsa pystyyn ja sanoi: "Kyllä se siitä selviätte!". Jopa puolisoni, joka ei aivan vähästä hätkähdä, oli kauhusta kankea sen auditoriosession jäljiltä. Ensisynnytys ei sitten näillä eväillä mennytkään kovin hyvin, ja toista lasta odottaessamme löysimme HypnoSynnytyksen - joka toimi radikaalisti paremmin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että löysit kans hypnosynnytyksen! On tosiaan radikaali ero! Olen iloinen, että me päästiin ensin joogan ja hypnosynnytyksen valmennukseen ennen tätä "lystiä"...

      Poista
  4. Tuo kuulostaa kyllä poikkeuksellisen surkealta valmennukselta. Eivät ne onneksi kaikki tuollaisia ole, omat valmennukset kahden lapsen kanssa ovat olleet aika erilaisia, ja niissä on ollut hyvä ja melko lämmin ja kannustava henki. Lääkkeettömiä vaihtoehtoja on käyty läpi, tosin aika pintapuolisesti. Onkin aika surkeaa että taso vaihtelee näin paljon ilmeisesti aika lailla valmentajan omista asenteista ja persoonallisuudesta johtuen. Kannattaa ilman muuta antaa suoraa palautetta. Ei ihme että tulevia vanhempia kammottaa tuon jälkeen. Omissa valmennuksissa toisaalta tuntui taas että kivun kokemusta vähäteltiin. Ainakin silloin katsottiin video syntymän hetkestä, jossa synnyttäjä hengitti aivan hiljaa kyljellään, ähkäisi pian heikosti ja siinähän vauva jo olikin. Ei se yleensä sentään ihan tuollaistakaan ole... :) Ei asioita minusta kaunistellakaan tarvitse. Toivottavasti videosta olisi jo joku vähän realistisempi versio. Katsottiinko teilleä mitään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että on parempiakin! Nuo valistuneemmat saisivat vähän kouluttaa kollegoitaan. :) Katsottiin videota, jonka message oli juurikin tämä, että älä rupea itse siellä synnytyksessä miettimään mitään, vaan anna kätilöiden hoitaa kaikki (kuten asentojen määrittely ja kivunlievitys). Sehän tuossa valmennuksessa ehkä eniten mättikin, että synnyttäjästä tehtiin kyseenalaistamatta vain passiivinen potilas.

      Poista
  5. Justiinsa eilen kätilökollegoiden kanssa töissä juteltiin, miten hienoa ja varmaan kummallekin osapuolelle antoisaa olisi, jos synnärikätilöt pääsisivät julkiselle puolelle pitämään synnytysvalmennuksia. Uskoisin että synnytyspelkopolikäynnit vähenisivät myöskin. Toivotaan että joskus olisi mahdollista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi todellakin hienoa! Itsekin tuoreiden kätilöiden ja kätilöopiskelijoiden kanssa keskustelleena olen todennut ilokseni, että monilla heistä alkaa olla aika hyvin tietoa luonnollisesta puolesta. :) Tieto pitäisi saada myös neuvoloihin.

      Poista
  6. ehdottomasti palautetta menemään! meillä oli juuri peehevalmennuksen synnytysosio pari viikkoa sitten (neuvolan), ja kokemukset aivan erilaisia! tottakai puhuttiin mielestäni liikaa lääkkeiden ihanuudesta eikä niinkään haittavaikutuksista, mutta myös lääkkeettömiä käytiin läpi ja kerrottiin mistä saa lisätietoa. Hoitaja heristi sormea että sängylle ei saa jäädä makaamaan, kun siitä ei kenellekään ole mitään hyötyä, eli käytiin kaikki mahdolliset ponnistus ym asennot läpi. Valmennus päättyi siihen että meitä osallistujia hymysuin muistutettiin että synnytykset pääsääntöisesti sujuvat ilman ongelmia ja toivotettiin tsemppiä. Niin, ja isejä muistutettiin että ovat kultaakin kalliimpia koska kuitenkin tuntevat synnyttäjän kaikkein parhaiten, ja rohkaistiin osallistumaan niin paljon kuin äiti haluaa :) Jos mulla olis sun kokemus alla, niin pitäisin varmaan itkien jalat ristissä kun aika tulee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta! :) Siis, että teillä kerrottu asennonvaihdon tärkeydestä, isien roolista ja lääkkeettömyydestäkin. Onneksi meillä oli jo taustalla joogan ja hypnosynnytyksen synnytysvalmennukset, niin neuvolan "opastus" valui kuin se kuuluisa vesi hanhen selästä.

      Poista
  7. hui! Mulla oli taas se kokemus, että yleisö oikein janosi nitä kauhukertomuksia. Olivat pettyneitä kun valmennuksessa ei esitettykään tuskasta huutavia naisia ja oltiin yleisesti huolissaan saako synnyttäessä varmasti tarpeeksi lääkkeitä turruttamaan. Se tuntuu vaan niin olevan edelleen se vallassaoleva mielikuva synnyttämisestä. Selällään ja huutaen. "Ei siitä selviä kuin tajunnan taittavilla lääkkeillä" :/ https://uumaton.wordpress.com/2015/07/28/rv-27-neljas-neuvolakaynti-ja-tati-seka-elamani-ensimmainen-perhevalmennus/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua... pakko nauraa :D Ja sitten me luomut ollaan niitä "masokisteja"... Mulle on vaan piirtynyt verkkokalvoilleni ne järkyttyneet, kauhistuneet ja pahoinvoivat ilmeet kuvia ja videoita katsellessa. Täytyypä tutustua sun blogiin myös!

      Poista
    2. Me käytiin kaksitoista vuotta sitten esikoisen aikaan, ei ollut kauhutarinoita, mutta mieheni koki , että häntä ei otettu huomioon ollenkaan. Enk itsekään niistä mitään saanut. Käytiin vielä kättärin valmennuksessa ja se oli ihana silloinen Haikaranpesä. Siellä oli vielä yksi keskustelukin kätilöiden kanssa, todella hyvä. En itte oo halunnut doulia vaan mieheni on ollut todella, todella ihana tuli ja aktiivinen, tietää juuri mitä tartten ja kertonut kätilöillekkin, ehkäpä siksi doulaan ei ollut tarvetta vaikka minusta tarpellinen tuo doula-palvelu ja hyvä, kun on yleistynyt Suomessa, oon itekin miettinyt menisinkö mukaan, mutta ei vielä. Odotan ensin, että tämä oma syntymätön pikkuinen vähän varttuu. <3 Osaan hyvin samaistua tunteeseesi. Mutta onneksi sait myös muuta tietoa ja kiitos rehellisestä jaostasi. Asiat eivät muuten muutu.

      Poista
    3. Ihana kuulla, että sun mies on kans ollut niin aktiivisesti mukana! Meillä mies halusi doulan osittain myös sen takia, ettei suomen kieli ole vielä niin vahva, että olisi voinut toimia välittäjänä mun ja kätilöiden kanssa. Mutta sanonpa vaan, että oli ihan luksusta saada avautumisvaiheessa kotona ne kaikki neljä kättä hieromaan ja antamaan akupainantaa! :) Olikin melkoinen synnytys... kerron seuraavassa postauksessa lisää!

      Poista

Seuraa Facebookissa