Miten isä voi valmistautua lapsensa syntymään

27.9.15

(Siirappivaroitus! En nyt keksinyt sitten mitään valittamista tästäkään aiheesta. Kun asiat menee hyvin, ne menee hyvin – ja mulla on maailman ihanin aviomies!)

Valitettavan harvoin pääsee lukemaan miesten kokemuksia isyyteen ja synnytykseen valmistautumisesta ja kaikki aiheeseen liittyvät Facebook-ryhmätkin ovat käsittääkseni "akkavaltaisia". Toki on loogista, että naisilla on konkreettisesti ja fyysisesti muuttuvasta tilastaan enemmän tilitettävää ja kyseltävää, mutta ei voi sanoa, etteikö raskaus mieheenkin vaikuttaisi. 

Omasta mielestäni on surullista, jos tuleva isä jättäytyy/jätetään jo raskausaikana tapahtumien ulkopuoliseksi tarkkailijaksi ja naisensa mielialojen armoilla tasapainottelevaksi hermoraunioksi, joka hätääntyy synnytyksessä, kun on täysin kujalla siitä, mitä siellä oikein tapahtuu (ja sama vaippojen, kantoliinojen sun muiden uusien ilmiöiden kanssa). Kuten äitien, myös isien on täysin mahdollista valmistautua synnytykseen ja lapsen syntymään aktiivisina toimijoina. Vanhemmuus – tai edes synnytys – kun ei kuitenkaan missään vaiheessa ole vain meidän naisten juttu.

Mitäs kaikkea sitä raskaudessa ja synnytyksessä tapahtuukaan?

Alkuasennoituminen


Meidän tapauksessa vauvakuume taisi iskeä ekana mieheeni, pari vuotta sitten. Hän pääsi Suomeen muuttomme jälkeen peruskouluun töihin ja huomasi, etteivät ne pikkulapset ihan hirveitä olekaan, vaan niiden kanssahan tulee hyvin toimeen. Itse sairastelin Suomen alkuvuosina jatkuvasti, enkä heikon hapen takia olisi voinut lapsen saamista harkita. Lisäksi oli se keskeneräinen gradu ja epäsäännölliset friikkutyöt: kun isoa tietokirjakäännösproggista pukkasi, paiskoin monesti töitä aamuyöhön.

Viime joulukuussa sain vihdoin sekä maisterin että terveen paperit, joten lapsen tuloa ei tarvinnut enää estellä. Tammikuussa pissanäyte näytti plussaa (että näin se hedelmällisyys ”romahtaa” 36-vuotiaana ja silleen…). Kaikki tapahtui niin nopeasti, että vähän siinä jopa säikähti, mutta mieheni oli alusta alkaen onnensa kukkuloilla ja täysin varma siitä, että kaikki tulisi menemään hyvin!

Tunteet peliin


Ultrat olivat miehelle tietysti ensimmäiset konkreettiset havainnot siitä, että lapsi siellä mahassa nyt oikeasti liikkuu, hänen lapsensa! Liikutus nosti hänellä melkeinpä kyynelet silmiin. Kun sukupuolikin selvisi, vauvan puhuttelumuoto muuttui espanjankielessä feminiiniksi ja sille saattoi keksiä lempinimiä. Suomalaisilla on monesti virheellinen kuva ”machoista” espanjalaisista, mutta – mitenkään yleistämättä, kröhöm – oman kokemukseni mukaan etelän miehet ovat pohjoisen jörriköitä avoimempia ilmaisemaan herkkyyttä, hellyyttä ja muita Suomessa heikkoudeksi tai epämiehekkyydeksi tulkittuja tunteita.

Kärryt on kasattu ja kantoliinan sitominenkin onnistuu!

Tiedonhankinta ja synnytysvalmennukset


Olimme molemmat täysin noviiseita raskaus- ja vauva-asioissa. ”Mitä nää raskausviikot tarkottaa, mitä kaikkea meidän pitäisi nyt osata ja tietää ja syödä ja hommata…” jne. Aika nopeasti pääsimme kuitenkin kärryille ja oli mukavaa ottaa kaikesta uudesta selvää yhdessä. Sain ystävältäni lainaan What to Expect When You're Expecting -kirjan ja anoppi lähetti miehelleni samaisen teoksen katalaaniksi. Näitä luimme alkuun vieretysten. Olemme muutenkin harvinaisen tiivis parivaljakko: samoissa bändeissä on tullut soitettua vuosikausia ja vapaa-ajan vietämme kaikkein mieluiten toistemme seurassa, koska yhdessä meillä vaan on niin hauskaa! Tämänkään takia en ymmärrä, miksi raskaus olisi missään vaiheessa voinut olla vain minun proggikseni.

Kolmannella kuulla menin Manipuran raskausjoogakurssille, jossa kuulin ensikertaa kaikista luomusynnytyksen ja -raskauden kommervenkeistä, kuten doulista, lääkkeettömästä synnytyksestä ja luonnollisesta kivunlievityksestä. Kurssiin sisältyi kolmituntinen luento isien kanssa, joka käsitteli luonnollista synnytystä. Tämä oli siis sekä minun että mieheni ensikontakti synnytysteemaan, jos kavereiden kokemuksia ei lasketa mukaan. Luennolla näytettiin ja treenattiin myös paria hyvää asentoa ja kikkaa, joilla mies voisi helpottaa äidin oloa synnytyksessä.

Kurssin jälkeen aloin ensi kertaa harkita lääkkeetöntä synnytystä ja pian tämän jälkeen päätimme etsiä avuksemme doulan. Mies ei kokenut doulan mukaan ottamista missään vaiheessa hänen varpailleen astumisena, vaan suurena apuna luomusynnytyksessä, jonka kannattaja hänestäkin oli tullut. Doulan kanssa ja avustuksella olemme harjoitelleet avautumisvaiheen asentoja kotona ja toimintaa sairaalassa, mikä on rauhoittanut myös miestä synnytyksen suhteen (toisin kuin karmiva perhevalmennus!).

Koska kouluissa on pitkät kesälomat, mies pääsi osallistumaan kanssani kuukauden mittaiselle hypnosynnytyskurssille, jossa käytiin todella kattavasti läpi koko raskausaika ja synnytyksen vaiheet. Mies pääsi opettelemaan rentoutuksia, hengityksiä ja minua helpottavia tekniikoita. Kotona hän nauhotti minulle hypnorentoutuksen, jota olen kuunnellut kuulokkeilla synnytykseen valmistautumiseksi. Hypnosynnytyskurssilla keskitytään paljonkin opastamaan myös tulevaa isää, jotta hän tietää, mitä synnytyksessä on meneillään ja kuinka olla avuksi. Rentoutustekniikoiden avulla isänkin mieli säilyy tyynempänä. Hermoileva synnytystukihenkilö kun olisi yksi synnytystä hidastava tekijä.

Osallistuminen päätöksiin


Varsinaisen nimen valitseminen lapselle kesti pitkään, mutta lopulta keksimme molempia miellyttävät nimet. Mies ei todellakaan olisi tyytynyt johonkin puolivillaiseen ideaan, vaan nimen etsinnästä tuli sydämen asia. Espanjassa lapselle annetaan nimi jo raskausaikana, niin myös me, joskin suomalaiseen tyyliin emme ole sitä vielä muille paljastaneet.

Viime viikkoina olemme alkaneet säveltää lapselle nimikkobiisejä ristiäisiä varten. Lauluntekeminen yhdessä on luontevaa, kun mies soittaa kitaraa ja rumpuja ja minä bassoa ja synaa. Molemmat laulamme ja osallistumme sovitukseen harvinaisen yksimielisesti.

Vaunuvalintaa mies halusi harkita kuin auton ostoa konsanaan, kaikki ominaisuudet huomioiden. Kun kärryt pari kuukautta sitten saapuivat, mies opetteli kokoamaan ja purkamaan ne (minä en vieläkään). Kantoliinan sitomisen mies opetteli YouTuben opetusvideosta ja opetti minullekin, ostipa hän työkaveriltaan pinkan kestovaippojakin, koska ei halua käyttää muovisia (katalaanit ovat säästeliästä porukkaa). Kaikki tämä näennäinen hössääminen, johon miehet eivät aina halua osallistua, on ollut konkreettista valmistautumista vauvan tuloon.

Mies hommasi meille kestovaipat ja imut.

Ruoka ja muut nautintoaineet


Suuria elämäntapamuutoksia emme joutuneet tekemään raskauden takia kumpikaan. Olin jo pitkään ennen raskautta syönyt terveellisesti, mutta vitamiineja ja hivenaineita tuli ruokavalioon hiukan enemmän. Mieheni seurasi välillä liiankin tarkkaan, etten vaan söisi mitään "kiellettyä", kuten raakaa kalaa tai liikaa sokeria. Aina kun mahdollista, hän tuo kaupasta luomua (ennen sain kuulla valituksia luomun kalleudesta, mutta nyt näyttäisi olevan suurempi motivaatio suosia myrkyttömiä rehuja). Kuumeessa ollessani hän varmisti apteekista, että varmasti voisin ottaa Panadolia. Se, mitä kroppaani tungin, ei enää ollut yksin minun asiani.

Vanhoina bilehilerokkareina baareissa notkumisesta ei ole ollut meidän elämässä puutetta, joten mitään suurta uhriutumista tästä yhdeksän kuukauden "hiljaiselosta" ei ole kummallekaan muodostunut. Mies toki ottaa parit saunakaljat silloin tällöin tai viiniä bileissä, mutta ei ole hinkunut baareihin perskännejä vetämään. Tupakoinnin hän halusi lopettaa ennen lapsen syntymää ja olen ollut ihmeissäni, kun vanha himoröyhyttelijä onkin ollut nyt jo viitisen kuukautta savuttomana! Tuli kuulemma vain tunne, ettei vauvan naamalle huvittaisi hönkiä savuja (”Sitten vanhempana isukkina voinkin alkaa polttaa sikareita”, hän sanoi puolileikillään). Muutenkin mies näyttää timmiytyvän silmissä hyötyliikkumalla, siinä missä meikäläisen kilot jatkavat nousuaan...

All you need is love


Voin sanoa, että raskausaika on ollut miehelleni keskimääräistä helpompaa, koska minä – tai hän siinä sivussa – en ole joutunut kärsimään oksenteluista, pahoinvoinnista, selkä- tai liitoskivuista saatikka mielialamuutoksista. Itse asiassa ne hassut mielialamuutokset ovat koskeneet enemmänkin miestä. Tästähän harvemmin puhutaan, mutta kaikkea ne hormonit aiheuttavat ihan hengitysilmassakin! Itse olen ollut harvinaisen tyyni, positiivinen ja energinen ja olen saanut vitsailla miehelle, että rauhoitupas nyt, sä oot vaan raskaana. Kiitos hyvästä vireestäni kuuluu puolestaan osittain miehelleni, joka on ollut niin rakastava, kannustava ja motivoitunut: aktiivinen synnytykseen ja lapsen tuloon valmistautuja! 

Mitä muita tapoja te miehet (tai teidän miehenne) ovat hyviksi havainneet lapsen tuloon valmistautumisessa?

Tsekkaa myös nämä

4 kommenttia

  1. Isä syntymässä kirjan lukeminen, akupainannan, hieronnan ja synnytysasentojen harjoitteleminen/läpikäyminen etukäteen, synnytystoiveista puhuminen etukäteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomaisia vinkkejä, kiitos Tuittu! Tämä akupainanta jäikin multa mainitsematta! Sitä ollaan mekin harjoiteltu.

      Poista
  2. meillä on menty melkein samaa kaavaa kuin teillä (lukuunottamatta sitä että mä olen meillä kestointoilija). on harjoiteltu hieronnat, käyty synnytysteemailloissa, käyty yhdessä läpi synnytyssuunnitelmaa. mies on ollut jokaisella neuvolakäynnillä mukana (vapaasta tahdostaan, mitä hoitsukin ihmetteli). pitää huolta mun syömisistä ja painonnoususta.... ei hösää niin että mua stressaisi lisää, vaan on sellaisena hiljaisena ja huomaamattomana "seinänä" vierellä. pahoinvointien aikana oli kultaakin kalliimpi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih! Ihana kuulla! Ja sitten perhevalmennuksessa vielä sanotaan, ettei isä voi oikein mitään tehdä. :( Olisi kiva kuulla, miten valmistautuminen teillä vaikuttaa synnytykseen! Hyviä vointeja!

      Poista

Seuraa Facebookissa