Tannoinen bloggaukseni doulan etsinnästä ja hyödyistä luonnollisessa synnytyksessä sai uskomattoman määrän lukijoita ja kommentteja ja se poiki myös erittäin mielenkiintoisia keskusteluja facebook-sivullani. Lääkkeetön synnytys sinällään kiinnostaa kaikkia, vaikka monet kokivat tarpeelliseksi varoittaa minua, tyyliin: ”Kauniita ajatuksia, mutta sittenpähän näet, ettei siinä ilman epiduraaleita pärjätä”. Osa kommenteista heijastaa mielestäni sitä pettymystä, mikä monelle synnytyksen aikana tulee, kun kroppa ”pettääkin”, eikä pärjääkään ilman kemikaalista kivunlievitystä hyvästä aikomuksesta huolimatta (kerron myöhemmin, miksi pelkkä aikomus ei riitä).

Toisaalta sain myös erittäin mielenkiintoisia viestejä naisilta, jotka kannustivat hyödyntämään luonnollisia keinoja ja kertoivat oman synnytyksensä olleen ”ihana”, ”kivuton”, ”hauska” ja jopa ”orgastinen” kokemus! Näiltä naisilta kuulin ensi kertaa tekniikasta nimeltä hypnosynnytys. Kauaa ei tarvinnut ihmetellä, mikä se tällainen ihmetekniikka mahtaa olla, kun sain jo kutsun heinäkuussa alkaneelle HypnoSynnytys-kurssille.

Jenna Moisala luennoi.

Mistä synnytyskivut johtuvat

Ennen kuin kerron tarkemmin HypnoSynnytys-kurssin annista ja sisällöstä haluan avata hiukan kurssilla saamiani oivalluksia siitä, mikä synnyttämisessä oikeastaan sattuu. Tästähän ei puhuta missään vaiheessa neuvolan valmennusta tai oikein missään muuallakaan tässä yhteiskunnassa. Kaikki vain ovat tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä, että juuri ihmisnaisen kroppa on suunniteltu ”vahingossa” niin, että synnyttäminen on pitkä ja piinallinen tapahtuma, siinä missä eläimet poikivat nopeasti ja juuri korvaansa lotkauttamatta.

Kuten arvata saattaa, oikeasti kyseessä ei ole mikään naisten valmistusvirhe, vaan ennemminkin se, ettei luonnollisen synnytysprosessin vaiheita tunneta ja niitä tueta tarpeeksi. Kohtu muodostuu poikittaisista ja pitkittäisistä lihaskerroksista ja niiden verenkierrosta huolehtivasta verisuonikerroksesta. Kun happi veren mukana virtaa lihaksille, ne toimivat synnytyksessä optimaalisesti, työntäen lapsen ulos ja supistaen kohdun takaisin raskautta edeltäviin mittoihinsa. Näin siis optimaalisissa olosuhteissa. Mutta mitä tapahtuukaan, kun veri ei kierrä kunnolla ja lihakset kärsivät hapen puutteesta? Aivan oikein: lihakset menevät maitohapoille, kramppaavat ja alkavat särkeä.  Tästä seuraa loogisesti, että mikäli verenkierto ja hapen saanti kohdussa säilyy hyvänä synnytyksen ajan, kipu on ainakin huomattavasti lievempää.

Mikä sitten saa veren pakenemaan lihaksista? Tähän ei tarvita muuta, kuin se, että itse tai kuka tahansa synnytyshuoneessa erittää adrenaliinia, jolloin hermosto tulkitsee olevansa vaarassa ja valmistautuu pakenemaan tai taistelemaan (lihasten jännittyminen). Alun perin ”pelko- jännitys-kipu-ketjusta” kirjoitti Grantly Dick-Read kirjassaan Childbirth Withour Fear: hän oli todennut synnytyksiin osallistuttuaan, että kivun taustalla on aina pelkoja ja jännitystä, siinä missä rentoutuneet ja synnytykseen ilman pelkoa suhtautuneet äidit synnyttivät huomattavasti kivuttomammin ja nopeammin. Looginen havainto tämäkin: rentoutuminen lisää elimistön omien mielihyvähormonien tuotantoa, mikä puolestaan vähentää adrenaliinin määrää veressä. Nyt ymmärsin ensi kertaa miksi sanotaan, ettei rakkauden vastakohta ole viha vaan pelko! Pelko lisää adrenaliinia, mikä taas vähentää endorfiineja ja päinvastoin.

Entä mikä sitten aiheuttaa pelko- ja jännitystilan synnytystilanteessa? Taustalla voi olla monenlaisia pelkoja itse kivun pelkäämisestä vanhemmuudesta seuraavien muutosten pelkoon: parisuhteen, työelämän ja oma persoonallisuuden muutosten pelkoon. Äiti voi jännittää, osaako hän synnyttää, onko hänen lantionsa tarpeeksi leveä, mahtuuko vauva tulemaan ulos luonnollisesti ja ilman repeämiä, vai tarvitaanko leikkausta jne. Jännitystä aiheuttaa myös sairaalan kiireinen ilmapiiri ja yksinjäämisen pelko, kun kätilöllä ei ole aikaa omistautua van yhdelle äidille, vaan synnyttäjä joutuu olemaan pitkiä aikoja täysin yksin tai esimerkiksi vielä hätääntyneemmän isän kanssa. Koska kätilö ei ole entuudestaan tuttu, äiti voi tuntea epäluottamusta ja pelkoa heittäytyä ja antautua tilanteeseen rennosti (siksikin tutun doulan läsnäolo toimii kipua lieventävänä ja synnytyksen kestoa nopeuttavana tekijänä). Myös sairaalan seurantatoimenpiteet, mittaukset, sydämenseurantalaitteet ja muu tekniikka saattaa aiheuttaa pelkoa. Taustalla voi olla yleistä kykenemättömyyttä rentoutua ja vapautua muiden katsellessa (samalla tapaa kuin saattaa olla vaikea virtsata, ulostaa tai harrastaa seksiä ilman yksityisyyttä).

Miehen kanssa innokkaina uutta oppimassa. (Kuva: Jenna Moisala)

Kivulias lääkekierre

Entä miten ihmeessä lääkkeellinen synnytys voisi olla kivuliaampi, kuin lääkkeetön? Porttiteorian tavoin, kun lääkkeitä aletaan ottaa synnytyksessä, tulee pian tarve ottaa lisää ja muitakin lääkkeitä. Jos synnytys käynnistetään kemiallisesti ennen kuin keho on valmis synnytykseen, supistukset tulevat paljon rajumpina ja kivuliaampina kuin luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä. Tarvitaan siis kivunlievitystä, esim. epiduraali tai spinaalipuudutus. Ja kun puudutteiden vaikutus tunnin, parin jälkeen lakkaa, tarvitaan lisää. Tämä puolestaan johtaa siihen, että lapsen sydänääniä pitää alkaa tarkkailla, koska lääkkeet saattavat heikentää lapsen pulssia. Johtoihin sidotun naisen on siis pysyttävä makuuasennossa, mikä hankaloittaa synnytystä, koska lantiossa on makuuasennossa vähemmän tilaa vauvan ulostulolle. Lisää kipua.

Jos epiduraalin vaikutus loppuu kesken ponnistuksen, kipu tuntuu uskomattoman rajulta, sillä elimistö ei ole päässyt tuottamaan endorfiinia ja oksitosiinia, toisin kuin lääkkeettömästi tapahtuisi. Toisaalta, jos epiduraalin vaikutus riittää ponnistusvaiheen yli, tunnottomuus lisää repeämäriskiä, kun nainen saattaa ponnistaa liian voimakkaasti. Repeämien jälkeen toipuminen on hitaampaa ja – kyllä – kivuliaampaa. Ilman luonnollista oksitosiinia myös istukan synnytyksen käynnistykseen tarvitaan useimmiten synteettistä oksitosiinia. Lääkecocktail on valmis ja synnytyksestä on tullut yhtäkkiä lääketieteellinen suoritus, sen sijaan, että nainen hyödyntäisi omia voimavarojaan ja synnyttäisi omassa tahdissaan, silloin kuin hänen elimistönsä on kuhunkin vaiheeseen valmis. Toki lääkkeilläkin on paikkansa synnytyksen erityistapauksissa ja vaaratilanteissa, mutta nykyiset 80–90 % ensisynnyttäjistä, jotka epiduraalia pääkaupunkiseudulla pyytävät, eivät aivan varmasti sitä välttämättä tarvitsisi.

Kurssi järjesteään ihanan vehreässä paikassa, Lauttasaaren Lempitilassa. (Kuva: Pau Ribas)

Mikä ihmeen hypnosynnytys

Hypnoosilla tarkoitetaan HypnoSynnytyksessä yksinkertaisesti sitä syvärentoutunutta tilaa, jossa lihaksesi ovat täysin rentoutuneet, mutta samalla olet täysin tietoinen ruumiisi toiminnoista, tunteista ja tapahtumista, kuten ennen nukahtamista. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään ”Mitä tuli tehtyä” -tyyppinen ”huumaus”, jossa joku hypnotisoisi sinut ja saisi sinut tekemään noloja ja nöyryyttäviä asioita muiden nauraessa vieressä.

Hypnovauvoja on syntynyt maailmalla jo 1990-luvulta lähtien ja Suomessakin kursseja on järjestetty jo lähes 10 vuoden ajan. Amerikassa ja Englannissa hypnosynnyttäminen on huomattavan yleistä. Hyvin harva on siitä silti kuullut. En minäkään ollut ennen blogiini saamia kommentteja ja Jennan kutsua hypnosynnytys-kurssille! Olemme nyt kurssin puolessavälissä, mutta jo nyt olen saanut huikeita oivalluksia ja oppinut erinomaisia hengitystekniikoita, joita esimerkiksi joogassakaan ei opeteta, sen verran spesifisti ne on suunniteltu juuri synnytykseen ja sen eri vaiheisiin. Sanoin ”olemme”, koska kurssille mukana ovat myös mieheni ja doulani, Nana. Kurssilla myös tukihenkilöt saavat uusia välineitä itsensä ja äidin rentouttamiseen ja tukemiseen syvärentoutuneessa tilassa.

Kurssi perustuu Marie Monganin kehittämään metodiin.

Harjoittelu tekee mestarin - myös kivun hallinnassa

Kurssin vetäjä Jenna Moisala on koulutukseltaan fysioterapeutti, lymfaterapeutti ja doula ja luonteeltaan kerrassaan hurmaava ja aurinkoinen persoona! Koska kurssit järjestetään pienryhmissä, jokaisen henkilökohtaisille kysymyksille ja mahdollisille huolenaiheille on aikaa, joten ohjaus on mukavan personoitua. Tiedon lisäksi kurssilta saa konkreettisia välineitä: mielikuva-, rentoutus- ja hengitysharjoituksia harjoitellaan yhdessä ja kaikkea synnytykseen liittyvää, niin fysiologista, tunnepuolen juttuja kuin käytännön yksityiskohtiakin käsitellään kattavasti, jotta synnytystilanteessa rentoutumista eivät häiritsisi edellä mainitsemani kaltaiset, mieltä kaihertavat pelot.

Hypnosynnytyksessä tähdätään siihen, että syvärentoutuneessa tilassa tehtävät mielikuvaharjoittelut ja visualisoinnit saavat kivun tuntumaan hallittavalta ja jopa ohjattavalta, mieliala säilyy positiivisena ja tyynenä ja endorfiineja erittyy paljon. Kipu sinällään ei ole mikään huono juttu, jos sen kanssa osaa elää ja hengittää, kipuhan muun muassa ohjaa vaihtamaan asentoa vauvan liikkeiden mukaan. Parhaimmillaan äiti pääsee rentoutumistekniikoiden avulla eräänlaiseen synnytystranssiin, jossa ulkomaailman tapahtumat hälvenevät mielestä ja omat hormonit toimivat optimaalisesti. Eri synnytyksen vaiheisiin sopivat hengitystekniikat puolestaan huolehtivat siitä, että niin äiti, kohtu kuin lapsikin saavat riittävästi happea, eikä verenkierto jumiudu. Nainen on kosketuksissa kehonsa toimintoihin ja osaa antautua supistuksille ja ponnistusreaktiolle jännittämisen sijaan. Hän antaa kohdun hoitaa ponnistustyön luonnollisesti ja osaa myös liikkua itselleen ja vauvalleen optimaalisiin asentoihin, mikä lievittää kipua.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ilman harjoittelua tekniikat eivät luonnistu! Kurssillamme oleva kätilöopiskelija kertoi törmänneensä moniin äiteihin, jotka tulevat synnytyslaitokselle aikomuksenaan synnyttää luonnollisesti. Kun heiltä kysyy ovatko he siis valmistautuneet lääkkeettömyyteen harjoittelemalla luonnollisia tekniikoita, vastaus on useimmiten kielteinen. Siksi vain valitettavan harva tällainen lääkkeettömyysaikomus todella onnistuu käytännössä. Samoin kuin esiintyjänä olen oppinut, että mitä harjoitellumpi esitys, sen improvisoidummalta se vaikuttaa, voin sanoa, että luonnollinen tulee luonnostaan vain harjoituksen tuloksena.

Jos kiinnostuit Jennan HypnoSynnytys-kurssista, löydät lisätietoa tänä syksynä Helsingissä järjestettävistä kursseista ja HypnoSynnytyksestä täältä:

HypnoSynnytys
HypnoSynnytys-kurssit

***