Perheen perustaminen Espanjassa – kallista lystiä

5.7.15

(Varoitus: tämä postaus sisältää kliseitä ja yleistyksiä ja saattaa aiheuttaa närästystä.)

Tiedän, että olen onnekas, sillä minulla on ihana anoppi. Nuorekas ja aurinkoinen hippityylinen tyttönen, jonka kanssa on helppo jutella aiheesta kuin aiheesta. Tässä yhtenä iltana olimme Platja d’Aron rantabulevardilla illallisella, kun keskustelu kääntyi tulevaan äitiyteeni ja Suomen käytäntöihin lapsen saannin suhteen. Kerroin äitiys- ja isyyslomien pituuksista, hoitovapaamahdollisuudesta, lapsilisästä, äitiyspakkauksesta ja jopa ilmaisesta koulusta (kirjoineen ja ruokineen päivineen).

Lehden mukana meidän talouteen päätyi selfietikku (!),
jolla räpsäistiin kuba biitsipiknikistä appivanhempien kanssa

Minimaalinen äitiysloma


Keskustelun jälkeen sain tuntea olevamme vielä onnekkaampia. Ainakin, mitä tulee lapsen saannin taloudelliseen puoleen Suomessa vs. Espanjassa. Täällä äitiysloman pituus on vain 16 viikkoa, joista äidin on pakollista pitää vain kuusi viikkoa heti synnytyksen jälkeen. Loput kymmenen saa pitää jakaa pidettäväksi ennen synnytystä tai sen jälkeen ja osan tuosta kymmenestä viikosta voi antaa isän pidettäväksi. Normitilanteessa äiti pitää siis esim. kaksi viikkoa ennen synnytystä, 12 viikkoa synnytyksen jälkeen ja isä kaksi viikkoa yhdessä äidin kanssa.

Äitiys- ja isyyslomalta maksetaan samaa palkkaa kuin ennen ”lomalle” jäämistä, mutta vain jos palkkaa on sitä ennen saanut (työttömät eivät siis saa pennin hyrrää). 16 viikon jälkeen ei lisätukia heru, mikä tarkoittaa sitä, että valtaosan äideistä on palattava työelämään, kun lapsi on kolmen kuukauden ikäinen. Siis kolmikuinen! Tämä minivauva laitetaan joko päiväkotiin tai yleisemmin aluksi isovanhempien hoteisiin (mikäli nämä ovat jo jääneet eläkkeelle).


Minimaalinen imetyksen kesto


Mitäs tämä sitten tarkoittaa imetyksen suhteen? Tilastojen mukaan yli kolmikuisia imettää Espanjassa ainoastaan 44 % äideistä! Töihin menon takia vieroitus saatetaan tehdä jo kahden kuukauden iässä. Ei siksi, että äidit niin haluaisivat, vaan käytännön pakosta. Anoppini on yksi näistä äideistä, joka joutui lopettamaan imetyksen parin kuukauden jälkeen. Toisaalta espanjalaisissa synnytyssairaaloissakaan imetystä ei juuri tueta, vaan melkeinpä tyrkytetään korvikemainoksia kouraan heti, jos imetys ei välittömästi onnistu. Näin ollen synnytyssairaaloista lähtijöistä vain 76 % imettää vastasyntynyttään.

Lain mukaan työssäkäyvillä äideillä on oikeus kahteen puolen tunnin tai yhteen tunnin imetystaukoon päivässä kunnes lapsi täyttää yhdeksän kuukautta, mutta harvalla on mahdollisuutta toteuttaa tätä käytännössä. Niinpä espanjalaislapset kasvavat pääosin äidinmaidonkorvikkeilla. Ainakaan miehessäni ja hänen veljessään ei tästä kuitenkaan mitään haittapuolia näy: molemmat ovat pääosin korvikkeilla kasvaneita, mutta olleet koko ikänsä olleet terveitä kuin pukit: ei korvatulehduksia, oksutauteja, allergioita tai suolisto-ongelmia... Uskonkin, että imetyksen lisäksi immuniteettia voi parantaa myös imetyksen jälkeisen ruoan laadulla: anoppini ei koskaan syöttänyt lapsilleen teollista purkkiruokaa, vaan omatekoisia, tuoreista vihanneksista ja lihasta tekemiään soseita. Joka tapauksessa tuntuu pahalta, etteivät äidit saa mahdollisuutta valita imetyksen kestoa.

Ei täällä lapsilla ainakaan tylsää ole (kuva: Pau Ribas)

Minimaaliset tuet


Pitkien työpäivien takia työn ja lastenhoidon yhdistäminen on melko vaikeaa. Työpäivät kestävät usein kuuteen, seitsemään tai jopa kahdeksaan illalla. Tämä tarkoittaa sitä, että päiväkotilaisista yli 22 % joutuu olemaan hoidossa yli kahdeksantuntisia päiviä. Muun muassa tämän takia syntyvyys Espanjassa on Euroopan alhaisinta: keskimäärin lapsia saadaan 1,4. Rankan työn lisäksi syntyvyyttä vähentää tietysti tukien puute. Työttömät pariskunnat ja yksinhuoltajaäidit jäävät käytännössä tyhjän päälle. Lasten köyhyys on Euroopan huippua, lapsilisiä ei tunneta ja vähävaraisten äitiystuet ovat olemattomat (työttömät yksinhuoltajaäidit ja alle tonnin kuussa yhteensä tienaavat perheet saavat tukea huikeat 290 € vuodessa eli n. 24 € kuussa). Lapsen saamisen edellytyksenä onkin melkein järjestään hyvätuloinen duuni (edes jommallakummalla vanhemmista), hyvin toimeentulevat ja mieluiten eläkkeellä olevat isovanhemmat ja/tai lapsen syntymää varten kerätyt säästöt.

Maksimaaliset päiväkotipäivät ja ryhmäkoot


Suomessa päiväkotien hoitajamääriin vaikuttavat leikkaukset ovat tapetilla syystäkin, mutta Espanjassa tilanne on päästetty pahaksi jo aikoja sitten. Anoppini työskentelee julkisessa päiväkodissa 45 tuntia viikossa (käytännössä n. klo 8–18, eli 10 tuntia päivässä, kun palkaton ruokatauko lasketaan mukaan). Hänen ryhmässään 2–3-vuotiaita taaperoita on yhteensä 18, yksin hänen hoidettavanaan. Kun siis vaippaa vaihtaa yhdelle, 17 muuta jäävät ilman valvovaa silmäparia. Silti anoppi on kiitollinen, ettei lapsia on ”vain” 18 eikä lain sallimaa maksimimäärää, eli kahtakymmentä (alle 1-vuotiaita vauvoja saa yhtä hoitajaa kohden olla Espanjassa enintään 8 ja 1–2-vuotiaita 13). Kalliissa yksityisissä päiväkodeissa tilanne on luonnollisesti parempi, mutta harvalla perheellä niihinkään on varaa, kun kuukausimaksut ovat maan minimikuukausipalkan luokkaa.

Lasten riemua Platja d'Arossa (kuva: Pau Ribas)

Minimaaliset tulot, maksimaaliset kulut


Kun tähän yhtälöön lisää kalliit vuokrat (Barcelonan vuokrataso on lähes Helsingin luokkaa, mutta asumistukia ei ole), pienet palkat (keskipalkat noin tonnin vähemmän kuin Suomessa), ruoan hinnan jatkuvan kallistumisen, Suomen hintatasoa selvästi kalliimmat sähkö-, kaasu-, vesi-, puhelin- ja nettilaskut, niin lapsen saaminen on kyllä melkoinen taloudellinen haaste. Usein mietimme mieheni kanssa, olisiko meillä ollut mahdollisuutta ”hankkia” lapsia Barcelonassa asuessamme. (Mahdollista kenties, mutta hyvin hankalaa epäsäännöllisillä tuloillamme, kun mies oli pätkätöissä ja minä yrittäjänä.)

Kuten niin monella muullakin elämän saralla, myös lapsiasian suhteen tulee usein toivottua, että maidemme parhaat puolet voisi yhdistää samaan pakettiin: lämmin ilma ja hyvät palkat, rento meininki mutta hyvin rakennetut asunnot, edulliset ravintolat ja lyhyet työpäivät, jenejene. Taloudellinen puoli sikseen, perheen perustamisessa täällä olisi tietysti ollut myös hyvät puolensa. Espanjalaislapsista ei ainakaan ulospäin näy perheen taloushuolten aiheuttamia traumoja, vaan kyllä ne vaikuttavat hyvinkin huolettomilta, iloisilta, aktiivisilta ja ulospäinsuuntautuneilta. Aikaisella päiväkotiin menolla on omat huonot puolensa, mutta opettaahan se myös sosiaaliseksi pienestä pitäen ja isovanhempien kanssa vietetty aika opettaa tulemaan toimeen kaikenikäisten kanssa. Perheillä ei myöskään yleisesti ottaen ole suomalaistyyppistä asennetta, jonka mukaan, kunkin tulee tulla toimeen omillaan, vaan suvun tuki ja läheisyys on enemmänkin itsestäänselvyys (mikä ei läheisyyskammoisille ole välttämättä pelkästään iloinen asia). Lapsien hellittelyä ja kehumista ei säästellä ja naperoita ja lapsiperheitä kohdellaan yleisesti ottaen ilolla ja hellyydellä – paitsi valtion taholta.

Tsekkaa myös nämä

4 kommenttia

  1. Kyllä kyllä, asiaa puhut ja sanottavasi hyvin esität. Mielenkiintoista lukea vaikka lasten kanssa selviytymisen ajat ovatkin jo elämässäni takanapäin. Sen verran herkeän kerettiläiseksi, ettei se ehkä joka päivä tule olemaan sen ihanankaan anopin kanssa auvoista oloa vaikka toisaalta olet saattanut muotoutua miehesi mukaan. Naapuriin tärähti pari vuotta sitten tällainen espanjalaisperhe: 2 lasta 1-5 vuotta, vanhemmat, isovanhemmat, räkyttävä rakki. Kaikki huutavat kaiken aikaa. Vain papi käy töissä, muut siis kiljuvat siellä tauotta. Lapsia todella kannustetaan ilmaisemaan itseään äänekkäästi, miksi ihmeessä pitää huutaa, miksei voi puhua? Tulos nähdään telkkarin keskusteluohjelmissa, kaikki huutavat yhteen ääneen eikä kenenkään puheesta saa selkoa. Jos olen sairas tai muuten vaan väsynyt, ei kannata kuvitella nukkuvansa siestaa, siinä metelissä ei nuku edes vahatulpat korvissa. Lapsellisia ovat myös neuvot, että ehkä eivät tiedä, että piski haukkuu tai jos menisit sanomaan, että laskisivat volyymiä. Höpöhöpö. Minähän tässä olen väärässä, kummallinen ulkomaalainen, joka kyhjjöttää siellä hiljaa yksinään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se välillä Espanjassa tuppaa tosiaan menemään :) Katalonialaiset sukulaiset tosin on aika hillittyjä luonteita, eivät esim siedä huutamista. Ja kun asutaan eri maissa, niin välit pysyy helpommin auvoisina ;)

      Poista
  2. Tiedot ovat muutaman vuoden takaa, mutta imetysluvut eivät Suomessa ole juurikaan hääppöisemmät, vaikka äidit ovat pidempään kotona. Suomalaisvauvoista 90 % saa äidinmaitoa kotiutuessaan, keskimäärin täysimetys kestää 1,4 kk ja homma loppuu kokonaan 7 kkn kohdalla. http://www.imetys.fi/loppu/suomi.php

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintosta, että Suomessakin loppuu noin aikasin. Toki 7 kk on yli tuplasti enemmän kuin 3 kk, mutta lyhyeltä kuulostaa silti. Saas nähä, miten itsellä tulee menemään.

      Poista

Seuraa Facebookissa