Kolmikielisen lapsen nimi – kolminkertainen haaste!

14.6.15

Mikäs sadepäivänä sen jännempää puuhaa, kuin miettiä nimiä tulevalle lapselle? Espanjassa ja Kataloniassa lapselle annetaan nimi heti syntymän hetkellä. Sikäläiset Facebook-kaverini eivät siis tiedota syntymästä pituuden ja painon kera, vaan esittelemällä vastasyntyneen pikku Polin tai Valentinan. Monesti nimeä aletaan käyttää lapsesta jo kuukausia ennen syntymää, esim. mieheni serkku esitteli meille mahansa Quiminä. Miksemme siis mekin voisi edes keskenämme keksiä nimeä jo nyt, vaikkemme välttämättä sitä etelämaalaisen tapaan heti ilmoille kajauttaisikaan?

Kun sukupuolikin on selvillä, nimen keksimisen pitäisi olla suht helppoa puuhaa. Tarvitaan ”vain” kaunis, kansainvälinen nimi, joka lausutaan samalla tavalla Suomessa, Kataloniassa ja Espanjassa, kuten esimerkiksi Paula. Nimeni ansiosta olen aina saanut lämpimän vastanoton espanjalaisessa maailmassa. Pelon sekaisesti nimeäni kysyessään hispaanit ilahtuvat joka kerta ikihyviksi, kun vastassa onkin helposti lausuttava ja ymmärrettävä nimi, olen kuin yksi heistä! Appiukkoni kertoi taannoin skypekeskustelussamme googlanneensa suomalaisia nimiä. ”Kyllä teillä on outoja nimiä”, hän kiteytti. ”Mutta onhan meillä moniakin samoja nimiä”, vastasin. Vai onko?

Nimen pähkäilyyn on mennyt useampikin kupillinen...

Meidän tapauksessa nimiä ei paljon auta selailla suomalaisesta nimipäiväkalenterista, eikä sen pahemmin espanjalaisesta tai katalonialaisestakaan, koska ne ovat pullollaan äänteitä, jotka menisivät jollain kielellä pieleen. Ensimmäisenä kyydistä tippuvat sellaiset epäsuomalaisia äänteitä kuten Q (Raquel), Ñ (Begoña), Ç (Ponça), X (Xènia) ja Z (Zara) sisältävät nimet.

Seuraavaksi hylkäämme B-, G- ja D-nimet, koska Suomessa Bellesta tulisi liian usein Pelle, Dianasta Tiana ja Galasta Kala. Kyllä vain, toukokuun Kallio Kukkii -festareilla tiedotettiin ”pajamajoista”, mieheltäni kysytään, onko hän ”Parsseloonasta” ja telkkarissa mainostetaan ”spakettia”. Virtuaaliset karvani nousevat pystyyn moisesta!

Eivätkä ongelmat G:n kanssa toki siihen loppuisi. Jos Angelina lausuttaisiin suomeksi Ankelina, niin espanjaksi se vääntyisi muotoon Anhhelina ja katalaaniksi Andzelina ja Gina saisi muodot Kiina, Hiina ja Dzina. LL-yhdistelmä dumautuu sekin, koska espanjassa se muodostaa oman äänteensä. Petronellasta tulisi siis Petroneija ja Ellasta Eija

Rokkinimiäkin on tullut kelailtua. Tässä 6 kk:n mahan kanssa
Bob Gruenin hienossa valokuvanäyttelyssä.
(Kuva: Pau Ribas)

C jää pois, vaikka Kirsikkapuistossa tapahtuneiden vauvan ensipotkujen takia ystäväni totesivat, että nimeksi on pakko tulla Cherry tai Cereza. Englantia emme rupea tähän soppaan edes sotkemaan ja Cerezasta tulisi täällä Keretsa (eikä Theretha). Jos kuitenkin enkkulaiseen nimeen päätyisimme, se tulisi epäilemättä jostain rokkimaailmasta, kuten Beatlesin tai Rollaiden sanoituksista. Jos nimi ei saisi olla englantilanen, niin ei kyllä myöskään leimallisesti espanjalainen, vaan suomalainen, katalonialainen tai mieluiten kaikkea yhtäaikaa. Pakko myöntää, että Paulasta on paha panna paremmaksi, se kun ei ole leimallisesti mistään kotoisin. (Kun isä on Pau ja äiti Paula, monet pitävät melkeinpä itsestäänselvyytenä, että pojastamme tulisi Paul tai Pauli ja tytöstä Paulina, mutta ehkäpä mielikuvituksemme jaksaa laukata hiukkasen kauemmas kotipesästä.)

Entäpä ihkut suomalaisäänteet sitten? Jo kaksoisvokaalit ja -konsonantit olisivat etelän sukulaisille ylivoimaisia lausua: Minna olisi Mina, Tuuli > Tuli, Aamu > Amu (tai vielä pahempaa Ammu), Kukka > Kuka ja sitä rataa (ei sillä, että espanjassa ja katalaanissa K:ta edes tunnettaisiin). Pois siis ehdokaslistoilta nämäkin (ääkköset eivät siellä koskaan olletkaan). Y:kin jää pois, koska etelässä Tyyne olisi Tiine ja Yvonne (Ivon) suomeksi aivan eri kuuloinen sekin.

Eiköhän se nimi aurinkoisemmalla säällä päähän
pälkähdä. Kuvasta päätellen miehellä pikkutyttö
jo kovasti mielessä.

Mutta hei, entäs Julia tai Helena? Kansainvälisiä nimiä molemmat ja kaikki esiintyvät kotikielillämme! Niin, esiintyvät kyllä, mutta espanjaksi Julia on Hulia ja katalaaniksi Zdjulia ja Helena molemmilla romaanisilla kielillä Elena (vastaavasti Hely olisi etelämaalaisten mielestä Eli). Eli se siitäkin siis…

Jos ei muuta, niin nyt meillä on pitkä lista nimiä, joita tuleva lapsemme ei ainakaan saa. Ehkä sopiva nimi löytyy vasta sadepilvien väistyessä. Hetkinen: Sol (= aurinko), Aurora (= aamurusko) jne. jne…


Tsekkaa myös nämä

8 kommenttia

  1. Tuttuja mietintöjä, mutkikasta on pohdinta! :) mutta kun tulokas on viimein sylissä ja on niin... itsensä näköinen, niin jotain ihan muuta kuin mitä harkittiin siitä nimestä tuli, eli vauva otti omansa vaikka naapurit ja kylänmiehet lausuisivat miten sattuu. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on myös totta! Voi hyvin olla, että nimi vaihtuu, kun näkee naaman. Siksi olen aina ihmetellyt tuota Espanjan tapaa päättää nimi ennen syntymää. Mutkikkaasta pohdinnasta puheen ollen, me lingvistit ollaan vähän tämmösiä pilkunviilaajia näissä lausumisasioissa, heheh! :)

      Poista
  2. Hankalalta kuulostaa! Meillä on vähän samanlaisia pohdintoja, kun pitäisi olla suomalaisittain ja arabialaisittain sama, ja plussaa siitäkin ettei vääntyisi englanniksi johonkin ihme äänneasuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ruvettiin jo melkein miettimään, että pitäisikö keksiä ihan joku kokonaan uus nimi, että sopisi kaikkiin vaatimuksiimme... :) Mutta tällä hetkellä on yks aika vahva nimiehdokas... pitää vaan odottaa, sopiiko vauvan kasvoihin!

      Poista
  3. Paula on kyllä siinä mielessä hyvä nimi :) Asumme Saksassa ja tytöstä tuli Selja, jota saksalaiset eivät kyllä ymmärrä, paitsi sitten kun sanotaan että ihan niinkuin Selma, paitsi jiillä. Mutta kaikki tapaamamme espanjankieliset tyypit ovat olleet ihastuksissaan, vaikka nimi siellä toisin kirjoitetaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain, Paula? :) Selja on tosi kaunis nimi! Espanjaksi se tietty lausuttaisiin Selha (eli siellä pitäisi kirjottaa Selya). Nyt ollaan keksitty nimi, jossa ei ole mitään "väärin lausuttavia" äänteitä... Pitää vain odottaa, istuuko nimi tytölle :)

      Poista
  4. Moi, tosi kiva blogi! :) Ollaan ilmeisesti tutuntuttuja ja vähän niin kuin kollegojakin! Tuttuja keloja - mulla on myös espanjalainen mies, madridilainen tosin, ja ollaan jouduttu pohtimaan kaikki nuo samat asiat nimestä (ja täällä Espanjassa on vielä se sukunimijuttukin erikseen mietittävänä), neuvolasuosituksista ja kielestä... Meilläkin on kummittelemassa vielä se kolmas kieli, minä en nimittäin osannut Carloksen tavatessani espanjaa. Pahimmat uhkaskenaariot tulivat aina ulkopuolisilta tahoilta (ne eivät koskaan opi mitään kieltä kunnolla jne.), lopulta meillä on iloiset välimerellis-suomalaiset 4- ja 2-vuotiaat, jotka osaavat ihmeellisen hyvin molempia äidinkieliään ja ilmeisesti ymmärtävät jonkin verran englantiakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mielenkiintoista kuulla! Meillä tulee kans olemaan säätöä sukunimen kanssa, kun halutaan espanjalainen sukunimi, mikä täällä Suomessa puolestaan hankalaa. Siitä kirjotan tuonnempana. :)

      Poista

Seuraa Facebookissa